bulimiasta voi parantua!

toipunut

Hei vaan!

Haluan vain kertoa teille kaikille, jotka sairastatte sh:tä, että älkää luopuko toivosta! te voitte parantua, ja varmasti parannuttekin jonain päivänä!

Itse sairastin bulimiaa ja ahmimishäiriötä viisi vuotta, ja jonain aikoina oksensin useita kertoja päivässä. valvoin öitä syöden ja oksentaen, ja joskus istuin tuntikausia vessassa itkien ja yrittäen oksentaa...tiedän mitä käytte läpi, ja tiedän tunteen, kun kaikki vaikuttaa toivottomalta, eikä millään meinaa löytää itseltään voimaa jaksaa.

itse voin nyt kuitenkin todeta parantuneeni... toipumiseen vaadittiin terapiaa, oa:ta, ystäviä, julkisia tunnustuksia, lihomiseen antautumista, mutta ennen kaikkea sitä, että päätin olla niskan päällä. nouskaa syömishäiriönne yläpuolelle!

Itse lihoin kymmenen kiloa oksentamisen loputtua (en koskaan ollut alipainoinen), ja se tuhosi loputkin rippeet itsetunnostani. Mutta kun vihdoin opin kantamaan ja hyväksymään itseni, kilot alkoivat häipyä.

tiedän, että tämä on klisee, mutta bulimia on hyvin usein vain kasvunvaihe, joka iän myötä hälvenee... parantumiseen saattaa auttaa myös uudet seikkailut, olkaa avoimia ja lähtekää vaikka maailmalle.

Hyvää kevään odotusta kaikille!

8

687

Äänestä

    Vastaukset 8

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • samassa veneessä joskus

      Näin juuri pitää toimia. Vain omalla toiminnalla ja ajattelulla voi joko tuhota tai nostaa itsensä. Ongelmat ovat juuri niin suuria kuin miksi mielemme ne tekee. Kerrothan vielä kaikille halukkaille, mistä ja millaista terapia-apua sait, alkuun pääsemiseksi kyllä tarvitaan sellaista. Itse tiedän Naistenkartanon ryhmiä, mutta muitakin on.

      • toipunut

        itse soitin terveyskeskukseen ja kerroin, että mulla on bulimia ja tarvitsen apua. tapasin sairaanhoitajan ensin ja sain lähetteen kunnalliseen mielenterveyspalveluun...jonotusta oli semmonen 1-2kk. minut otettiin vastaan akuuttina tapauksena.

        kannattaa myös googlata Nimettömien ongelmasyöjien sivuja ja katsoa kokoontuvatko he omalla paikkakunnalla.

        syli ry (syömishäiriöliitto) tarjoaa myös vertaistukea.

        kaikenlaista nuorille suunnattua kriisiapua on myös olemassa...kannattaa tutkia oman kunnan terveyspalveluja.

        avun hakemista ei tarvitse hävetä. oma sairauteni halusi painaa minut piiloon, mutta sairauden voima hälveni, kun sen veti valoon. Näyttäkää kuka on elämänne pomo!

    • minä

      olen sairastanut 22-vuotta bulimiaa. se on noidankehä joka hallitsee ja muuttaa muotoaan. En ole puoleen vuoteen oksentanut ja silti olen niin väsynyt ainaiseen ruuan ajatteluun, sääntöihin, kaloreihin, liikuntaan, dieetteihin, sairaaseen hukkkaan menneeseen elämääni.
      Nyt olen 35-vuotias.

    • waahhuw

      mä haluaisin apua. menin yliopiston terveydenhoitoon syömishäiriön takia, juttelin muutaman kerran sitä sun tätä sen hoitajan kanssa, siinä se. En tajunnut yhtään, mitä siellä tein ja mitä olisi pitänyt tapahtua, lopulta tunsin vaan itseni todella typeräksi ja sanoin että nyt sai riittää. Hän sanoi "okei".
      Sitten menin lääkärille. Sain masennus-, ahdistus- ja unilääkkeitä. Hän sivuutti sh:ni ja halusi vaan hoitaa masennusta. Mutta en kuitenkaan ole varma, onko masennus mulla oikea diagnoosi, kun tulee maanisiakin kausia...
      Eli tässä ollaan, nyt just ja just alipainon rajan tainnut ylittää, kun olen lihonut bulimian takia. Tällä viikolla olin oksentamatta kolme päivää, JES... -.-
      Menisinhän minä mielelläni vaikka katkasuhoitoon, tai mitä vaan, mutta kun en oikein enää usko edes, että mitään apua saisin. Tuntuu että pian kuolen, jos tämä jatkuu, ja silti tuntuu myös, ehkä jopa enemmän, siltä että en minä mitään hoitoa edes ansaitse. Pitäisi päästä itse irti. Onnistuisikohan?

    • ........

      Bulimia ei täysin parane koskaan. Itse aloitin teininä, varmaankin olin 14-15v. Sitten tuli vaihe, etten oksennellut ja luuin olevani ok. Sain ensimäisen lapseni 19 -vuotiaana ja raskauskiloihin tietenkin tarvittiin diettiä. No sehän alkoi lipsumaan ja kohta huomasin halailevani pönttöä. Vaihtelevasti oksentelin ja olin terveenä tuonne 25 vuotiaaksi asti. sitten aloitinkin syömättömyyden. 27 vuotiaana ajattelin taas olevani terve, kunnes aloin odottamaan toista lastani. Arvaatteko miten kävi taas synnytyksen jälkeen? Se vaihe ei onneksi pitkään kestänyt, koska avokki puuttui asiaan. Kolmekymppisenä erosin ja vaihteevasti oksentelin, kun ei kukaan ollut vahtaamassa. Nyt olen taas ollut pari vuotta "kuivilla". No aloitin taas vhh -ruokavalion ja se sai aikaan sen, että vanha tapa laukesi taas. Koen huonoa omatuntoa jopa niistä "sallituista" syömisistä. Haluan nopeasti 10kg pois. Täällä taas halaillaan pönttöä.

      Hävettää, olen "vanha", läski, saamaton ja nyt tulee pommi: olen terveydenhuollon ammattilainen. Eli tästä sairaudesta ei niin vaan kasva pois. Ikä ei välttämättä kerro mitään.

      • piika_liisa

        ... sulla tuntuu olevan aika samoja tunteita kuin mullakin (vaikka niin kai melko monella syömishäiriöisellä on), mutta haluaisin kuulla susta enemmän; jos jaksat/ haluat niin ottaisitko yhteyttä, esim. viestillä... (vertaistukea en vielä ole itselleni löytänyt, kovin yksinäinen ajoittain olen vaikka terapiassa käynkin ja avopuolisolleni/ lähimmille ystävilleni voinkin puhua --> lisää ystäviä tarvisin)
        t. Toinen "terveydenhuollon ammattilainen" 28 v.

    • JepJep

      Mä en halua olla sairas. Mä haluan olla vapaa. Mä haluan parantua!
      Siis miksipä en tekisi asialle jotain kun siihen pystyn?!?

    • klikskliks

      Mä haluaisin "vieroitukseen", siis katkaisuhoitoon johonkin suljetulle oikeesti. Missä ei sais sitä ruokaa ku ihan vähän ettei olis tarvetta oksentaa eikä mahdollisuutta syödä "liikaa" eikä ainakaan mahdollisuutta lähtee ostamaan sitä ahmittavaa. Oon niin väsynyt tähän...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olen tumma ja tulinen

      Ja vielä suora - en ollut sinua varten. n to m
      Ikävä
      181
      1485

    2. Tunnustuksia

      Haluatko tunnustaa jotain, mitä on sydämelläsi?
      Ikävä
      83
      1306

    3. Mitä kysyisit

      Mihin haluaisit vastauksen häneltä eli mitä kysyisit?
      Ikävä
      104
      1048

    4. Sä et vaan töllö tajua että rakastuin

      Mikä stana siinä on niin vaikea ymmärtää?! Täh
      Ikävä
      48
      869

    5. Suhde sinuun on ollut yhtä draamaa

      ilman draamaa ja suhdetta. 😅 Oikeasti ei naurata. Nainen, olet pitänyt minut pihdeissäsi. Tunne on välillä vahva ja su
      Ikävä
      40
      763

    6. Leski ja Volvomies

      Mitä se Volvomies kulkee sen nuoren lesken luona.. joko leski surunsa surrut ja uusi jo katottu..
      Kuhmo
      8
      684

    7. Haluatko, että kierrän sinut kauempaa

      Kun näyttää, ettet minusta innostu. Voisit edes täällä kertoa selvät sävelet.
      Ikävä
      83
      646

    8. Joko seuraava hallitus uskaltaa puuttua 7,5 viikon vuosilomiin

      Onhan se törkeää eriarvoisuutta ja verovarojen törkeää tuhlausta.
      Maailman menoa
      101
      594

    9. Yritit nainen sammuttaa kiinnostukseni

      mutta se tehtävä epäonnistui. Se oli sitä bitch -mode vaihetta silloin. Lopputulos on nyt se, että rakastan sinua tällä
      Ikävä
      30
      576

    10. Kyllä mä tiedän et me kuulutaan yhteen ja se on tähtiin kirjoitettu!!

      En vain halua satuttaa sua. Olen aivan perseestä epävakaan ja ADHD oireiluin vuoksi. Ja kun olisi aika "vapauttaa" ne su
      Ikävä
      45
      557
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt