Haluisko joku kertoo mitä mun kannattais tehä. jooh... Luulin vihdoin ja viimein löytäneeni sen "oikean", mutta kuinkas kävikään. Sain kuin sainkin tietää, että rakkauteni kohte pettää mua. Onneks sentään sillä oli pokkaa kertoo se ite. Rakastan sitä yli kaiken ja enkä haluis menettää sitä! En tiiä kumpi on pahempaa: se, että mun ainoo tosi rakkaus pettää mua vai se et sil on viel periaate et "kerrasta poikki"... Ehkä joku viisas haluu neuvoo mua mitä tekisin... Ajatukset vähän sekasin enkä tiiä mitä tekisin asian kanssa.
Auttakaa joku....!!!
Eksynyt...
3789
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Noh, jos olisin ite tossa samassa tilanteessa, niin laittaisin kerrasta poikki. Tiedän, että se kirpasee ja pahasti, mut niin on parempi. Jos mies pettää sua jonkun toisen kanssa, niin eihän se sillon voi olla sulle se oikea, etkä sinä se oikea sille miehelle. Jos se olis oikea sulle, ja rakastais sua oikeesti, niin sillon se ei tekis sulle noin. Mun mielestä saisit jättää tollasen luuserin, se ei oo sun arvonen!! Ja jos jäät roikkumaan siihen, niin se pettää sua ennemmin tai myöhemmin uudelleen, ja SE OIKEA voi sillä välin jäädä löytymättä.. Vaikka mies sanois, että ei petä enää, ei sitä kannata uskoa. Miksei muka pettäis? Pettihän se ensimmäiselläkin kerralla.
Olen nykyään melko kokenut iältäni, mutta paljon on vielä kokematta! ;-) Kerron omasta kokemuksesta nuorempana poikana, kun suhteeni karisivat ja päättyivät! Olen aika tunteellinen ja suhtauduin liian vakavasti suhteisiini 17 ikävuodesta lähtien! Minulla oli monia todella ihania tyttöystäviä ja kun seurustelu jossain välissä meni poikki, niin pillitin kuin pikkupoika aina kotosalla suruuni! Kun pääsin 18 ikävuoteen, niin suhteet muuttuivat vakavammiksi ja suunnittelin jo tulevaisuutta monen kanssa, mutta kun suhteet päättyivät, niin kierrokset kävivät korkealla ja olin monesti sietämätön kiukussani! Kerran oppimatta mitään edellisistä suhteista päättyi senaikainen pitkäaikaisin suhteeni ja mailma romahti totaalisesti! Suunnitelmissa oli yhteistä kotia ja niin poispäin, mutta epä se vaan toteutunut jostain syystä! Silloin isäni, joka harvemmin minua lohdutti sanoi minulle: "Poikani, jos jotenkin voisin sinua nyt auttaa, niin tekisin sen! Mutta tästä ja monesta muustakin sinun on nyt selvittävä yksin! Sinulla on ollut noita tyttöjä, vaikka tämä taisi olla kaikista mukavin, niin kyllä niitä tuolla vielä mukavampiakin on! Parempi sinun on mennä ulos katsomaan kukaa vastaan tulee kuin jäädä tänne kotia murehtimaan menneitä! Huomenna on jo kaikki huomattavasti paremmin ja aika parantaa haavat! Jokaisesta asiasta oppiii, vaikka välillä se hieman vaikeaa on ymmärtää! Meneppäs nyt ulos, niin minä voin jatkaa tekemisiäni!" Aikaa on tuosta kulunut ja monesti olen tuota miettinyt ja todennut kuinka oikeassa isä aikanaan oli! Uusia tuttavuuksia löytyi ja lyhyitä suhteitakin, kunnes se oikea löytyi sattumalta ja odottamattomasti! Nyt olen ollut pitkän seurusteluvuosien jälkeen naimisissa muutaman vuoden ja odottelemme esikoisen syntymää!
Voin vain itse sanoa, että elämä on joskus vaikeaa, mutta siitä oppii paljon! Varsinkin elämää!
olla ettei kukaan sinua osaa
neuvoa kuin itse tiedät sen
paremmin.Jos rakastat häntä
ja haluut pitää hänet, on si-
nun itsesi tähden pohdiskel-
tava mitä haluut ja mitä et.
Puhukaa..toisillenne jospa
se ratkaisu löytyis.
Minä itse jätin ex.poikaystä-
vän kun hän petti,en antanut
hänen edes selittää.Nyt tie-
dän et olisi kuitenkin kannat-
tanut kuunella!