Kunnioitatko auktoriteetteja?

-esimiehesi
-poliisi
-oikeuslaitos

esimerkki : kirjoitti:

-esimiehesi
-poliisi
-oikeuslaitos

VAIMOSI

esimerkki : kirjoitti:

-esimiehesi
-poliisi
-oikeuslaitos

eivät nuo välttämättä ole auktoriteetteja.
Siis kaikille.

esimerkki : kirjoitti:

-esimiehesi
-poliisi
-oikeuslaitos

Siksi että he ovat auktoriteetteja, en tunnusta mitään valtaa suoranaisesti. Minulla ei ole mitään ongelmaa itseni kanssa ylittää esim. pomon käskyjä jos tiedän että se on työn kannalta oikein. Toisaalta pomon käskyt ei ole ongelma vaikken niitä ymmärtäisikään koska hänellä voi olla omat syynsä niille ja se saattaa olla toisten työn takia hyödyllinen asia. On toi pomo muutamassa vuodessa oppinut jo hyväksymään että mulle annetaan työt jotka hoidetaan ja sitten luotetaan että ne tulevat tehdyksi ja jos näkee tapahtuvan jotain mikä vaikuttaa täysin päättömältä niin siitä ei kannata ottaa hernettä nenään koska jokin logiikka siinä aina on... :)

Auktoriteettien auktoritaariseen toimintaan mukaudun sikäli kuin katson että tottelevaisuus on kohtuullinen ja järkevä etenemisreitti tässä tilanteessa. Toisaalta jos pitää edustaa itseään ja sitä minkä tajuaa tai tahtoo tuoda julki niin sitten auktoriteetti on täysin toissijainen - ja auktoriteetin toimiessa vastuksena sen vastustaminen ja kyseenalaistaminen on takuulla oikein ja tarpeellista. Auktoriteetti ei koskaan saa olla mikään itsensä auktoriteetillaan selittävä instituutio.

Useimmiten lopputulos kuitenkin on kompromissi jossa se olen minä joka joustaa sujuvuuden ja järkevyyden vuoksi.

Pyrin pitään vain yhtä todellista perimmäistä auktoriteettia; totuutta.

tärkeimpänä : kirjoitti:

VAIMOSI

Vaimon pelko on toki viisauden alku. ;-) Naiset janoavat kuumeisesti kunnioitusta, mutta minä vierastan koko sanaa parisuhteen yhteydessä ja puhun mielummin rakkaudesta.

En minä kylläkään miellä kunnioittavani auktoriteettejä. Pomoni on työkaverini jo 15 vuoden ajalta. Enkä keksi yhtään hyvää syytä kunnioittaa ketään pelkän ammatinvalinnan takia.

Tarkemmin ajatellen minä kunnioitan ihmisiä, jotka ovat saavuttaneet jotain elämässään omilla ansioillaan. Vaikkapa jotakuta tutkijaa, yritysjohtajaa jne...

UPDATE_8577284 kirjoitti:

Siksi että he ovat auktoriteetteja, en tunnusta mitään valtaa suoranaisesti. Minulla ei ole mitään ongelmaa itseni kanssa ylittää esim. pomon käskyjä jos tiedän että se on työn kannalta oikein. Toisaalta pomon käskyt ei ole ongelma vaikken niitä ymmärtäisikään koska hänellä voi olla omat syynsä niille ja se saattaa olla toisten työn takia hyödyllinen asia. On toi pomo muutamassa vuodessa oppinut jo hyväksymään että mulle annetaan työt jotka hoidetaan ja sitten luotetaan että ne tulevat tehdyksi ja jos näkee tapahtuvan jotain mikä vaikuttaa täysin päättömältä niin siitä ei kannata ottaa hernettä nenään koska jokin logiikka siinä aina on... :)

Auktoriteettien auktoritaariseen toimintaan mukaudun sikäli kuin katson että tottelevaisuus on kohtuullinen ja järkevä etenemisreitti tässä tilanteessa. Toisaalta jos pitää edustaa itseään ja sitä minkä tajuaa tai tahtoo tuoda julki niin sitten auktoriteetti on täysin toissijainen - ja auktoriteetin toimiessa vastuksena sen vastustaminen ja kyseenalaistaminen on takuulla oikein ja tarpeellista. Auktoriteetti ei koskaan saa olla mikään itsensä auktoriteetillaan selittävä instituutio.

Useimmiten lopputulos kuitenkin on kompromissi jossa se olen minä joka joustaa sujuvuuden ja järkevyyden vuoksi.

Pyrin pitään vain yhtä todellista perimmäistä auktoriteettia; totuutta.

Kukkomiehen vastauksessa oli monta hyvää pointtia.

Tunnistan itsessäni myös sen, että vaadina aika järkähtämätöntä, jopa raakaakin, rehellisyyttä, eli totuutta. Sitä näkee niin monien pettävän itseäänkin; julkisivunpito ym. ... en osaa arvostaa sellaista.

Muuten pohdin, että tarkoittaako AP nyt kunnioittamista arvostamisen, vai kunnioittamista tottelemisena, vai molempia. Sana kunnioittaminhan voi sisältää molemmat. Minä erotan ne tässä vastauksessa.

Toki sitä tottelee esim. lakia (suht koht), lainedustajia (poliisi, oikeuslaitos, eduskunnan päätökset jne.), mutta eri asiahan on sitten, siis vaikka että tottelisikin jotain poliisia vaikka jossain asiassa tuolla jossain, että kunnioittaako sitä poliisia poliisina vaikka. Se taas riippuu paljon siitä, millainen poliisi on henkilönä.

Muuten noin yleensä taidan vähän liikakin totella; ehkä mun vastarinta on on epäsuoraa, eli jos en pysty kunnioittamaan ko. aukrotiteettia henkilönä (pomo vaikka), niin se on kyllä vaikea paikka. Jos näen, että oikasti tekee täysin väärin/epärealistisesti, niin aika paljon teen kyllä oman pään mukaan, jos mahdollista. Toisaalta, koska itsekin olen ollut/olen esimiesasemassa, niin näen myös sen puolen hommassa, että joskus on tehtävä kuten pomo sanoo, vaikka siinä ei aina järkeä olisikaan.

Olen vähän huono käskettävä. En oikein tahdo kestää sitä. Sanotaanko, että asialliset asiat tehdään jne., mutta pomotus tyyli saa mut vastarintaan. Myös se, jos käsky on x, ja toiminta kuitenkin käytännössä y, niin ... olen parista työpaikasta äänestänyt jaloilla. En jaksa ruveta tappelemaankaan esim. isoa organisaatiota / yleistä toimintapaa vastaan.

SengaSengana. kirjoitti:

Kukkomiehen vastauksessa oli monta hyvää pointtia.

Tunnistan itsessäni myös sen, että vaadina aika järkähtämätöntä, jopa raakaakin, rehellisyyttä, eli totuutta. Sitä näkee niin monien pettävän itseäänkin; julkisivunpito ym. ... en osaa arvostaa sellaista.

Muuten pohdin, että tarkoittaako AP nyt kunnioittamista arvostamisen, vai kunnioittamista tottelemisena, vai molempia. Sana kunnioittaminhan voi sisältää molemmat. Minä erotan ne tässä vastauksessa.

Toki sitä tottelee esim. lakia (suht koht), lainedustajia (poliisi, oikeuslaitos, eduskunnan päätökset jne.), mutta eri asiahan on sitten, siis vaikka että tottelisikin jotain poliisia vaikka jossain asiassa tuolla jossain, että kunnioittaako sitä poliisia poliisina vaikka. Se taas riippuu paljon siitä, millainen poliisi on henkilönä.

Muuten noin yleensä taidan vähän liikakin totella; ehkä mun vastarinta on on epäsuoraa, eli jos en pysty kunnioittamaan ko. aukrotiteettia henkilönä (pomo vaikka), niin se on kyllä vaikea paikka. Jos näen, että oikasti tekee täysin väärin/epärealistisesti, niin aika paljon teen kyllä oman pään mukaan, jos mahdollista. Toisaalta, koska itsekin olen ollut/olen esimiesasemassa, niin näen myös sen puolen hommassa, että joskus on tehtävä kuten pomo sanoo, vaikka siinä ei aina järkeä olisikaan.

Olen vähän huono käskettävä. En oikein tahdo kestää sitä. Sanotaanko, että asialliset asiat tehdään jne., mutta pomotus tyyli saa mut vastarintaan. Myös se, jos käsky on x, ja toiminta kuitenkin käytännössä y, niin ... olen parista työpaikasta äänestänyt jaloilla. En jaksa ruveta tappelemaankaan esim. isoa organisaatiota / yleistä toimintapaa vastaan.

Esim poliisien kunnioittaminen. Joo, kunnioitan. Ei, en kunnioita tai ehkä sittenkin.

Poliisin periaatteellista tehtäväkuvaa kunnioitan todella paljon, hyvin tarpeellinen osa yhteiskuntaa.

Yksittäisiä poliiseja kunnioitan, en kunnioita tai olen välinpitämätön. Aivan konkreettisen toimintansa mukaan. Etenkin joustavia tapauksia kunnioitan suuresti, sellaisia jotka katsoo kokonaiskuvaa eikä runkkaa ohjeistuksensa kanssa, sellaisia poliiseja mä ihan oikeasti kunnioitan jotka ymmärtää työnsä merkityksen laajemmin eikä välttämättä vedätä "edustuskelpoisimman" tahon puolta... joskus oon nähnyt kun poliisi taluttaa ensin jonkun semi-pultsarin ulos kaupasta toikkaroimasta - juttelee sen kanssa hetken - hakee kaupan tuulikaapista sille pulelle nipun käsipaperia että se saa siistittyä itsensä ja lähtee sitten jatkaan muihin hommiin. Siis respect kyseiselle konstalle, ihmisarvon noteeraaminen ja yleisön palveleminen... sitähän se poliisin työ on, ei vaan virkapuku päällä palloilemista.

Poliisia "asiantuntijatahona" en kunnioita pätkääkään kun niitä haastatellaan jossain rikosasioissa tai vaikka ulkomaalaiskysymyksissä kuin ne olis jotain asiasta tietäviä. Mulle on ainakin itseestäänselvää että poliisi on usein se paskafiltteri yhtesikunnassa - siis metaforallisesti: puhdaskin kylpyhuone vaikuttaa täydeltä sikalalta jos tutkitaan vain sitä mikä valuu rööreistä putkistoon. Tässä suhteessa poliisin sana siis on mulle pitkälti paskanjauhatnaa ja äärimmäisen värittynyt ja usein äärioikeistolainen näkemys asioista ja mun mielestä poliisin pitäis reilusti sanoa että "me nähdään vaan se mikä tulee tehtävien kautta. Ei me koko kuvaa tiedetä kun ei meitä kunnon ihmisten luona juuri koskaan tarvita...". Poliisia voisin kuunnella asiantuntijana korkeintaan siinä kuinka riehuva humalainen taltutetaan turvallisesti ja nopeasti. Siinä ne on helvetin hyviä ja harjaantuneita... :)

Monta tahoa.. Todella monta...

UPDATE_8577284 kirjoitti:

Esim poliisien kunnioittaminen. Joo, kunnioitan. Ei, en kunnioita tai ehkä sittenkin.

Poliisin periaatteellista tehtäväkuvaa kunnioitan todella paljon, hyvin tarpeellinen osa yhteiskuntaa.

Yksittäisiä poliiseja kunnioitan, en kunnioita tai olen välinpitämätön. Aivan konkreettisen toimintansa mukaan. Etenkin joustavia tapauksia kunnioitan suuresti, sellaisia jotka katsoo kokonaiskuvaa eikä runkkaa ohjeistuksensa kanssa, sellaisia poliiseja mä ihan oikeasti kunnioitan jotka ymmärtää työnsä merkityksen laajemmin eikä välttämättä vedätä "edustuskelpoisimman" tahon puolta... joskus oon nähnyt kun poliisi taluttaa ensin jonkun semi-pultsarin ulos kaupasta toikkaroimasta - juttelee sen kanssa hetken - hakee kaupan tuulikaapista sille pulelle nipun käsipaperia että se saa siistittyä itsensä ja lähtee sitten jatkaan muihin hommiin. Siis respect kyseiselle konstalle, ihmisarvon noteeraaminen ja yleisön palveleminen... sitähän se poliisin työ on, ei vaan virkapuku päällä palloilemista.

Poliisia "asiantuntijatahona" en kunnioita pätkääkään kun niitä haastatellaan jossain rikosasioissa tai vaikka ulkomaalaiskysymyksissä kuin ne olis jotain asiasta tietäviä. Mulle on ainakin itseestäänselvää että poliisi on usein se paskafiltteri yhtesikunnassa - siis metaforallisesti: puhdaskin kylpyhuone vaikuttaa täydeltä sikalalta jos tutkitaan vain sitä mikä valuu rööreistä putkistoon. Tässä suhteessa poliisin sana siis on mulle pitkälti paskanjauhatnaa ja äärimmäisen värittynyt ja usein äärioikeistolainen näkemys asioista ja mun mielestä poliisin pitäis reilusti sanoa että "me nähdään vaan se mikä tulee tehtävien kautta. Ei me koko kuvaa tiedetä kun ei meitä kunnon ihmisten luona juuri koskaan tarvita...". Poliisia voisin kuunnella asiantuntijana korkeintaan siinä kuinka riehuva humalainen taltutetaan turvallisesti ja nopeasti. Siinä ne on helvetin hyviä ja harjaantuneita... :)

Monta tahoa.. Todella monta...

SengaSengana. kirjoitti:

"No riippuu tietysti ihan, että minkä tason poliisiviranomaista, ja tokihan niillä nyt käytännön tason tietoa on monestakin rikosasiasta"

Jooh, luin oman tekstini ja kirosin että tulipa sanottua ankeasti toi. Kyllä ne tietää varmaan kaiken mahdollisen rikoksista käytännön tasolla, kenties pintaa syvemmältäkin tavikseen nähden... mutta mun mielestä poliisi ei tehtävänkuvansa suhteen ole mikään taho vetelemään edes kohtuullisia johtopäätöksia vaikka yhteiskunnallisista asioista työnsä perusteella ja siksi se että ne yleensäkään yrittää olla jonkinlainen "luotettava taho" näissä laajalle leviävissä jutuissa on kyl mun mielestä melko perseestä.

Toki ymmärrän jos joku Veikko uskoo että poliisi tietää niin sitten Veikko tahtoo nähdä sen poliisin siellä telkkarin puheohjelmassa. Mut se poliisi vois pitää päänsä kiinni suuren osan aikaa kun ei puhuta asioista jotka suoraan liittyy sen työhön... :)

Tutkijoihin mä luotan paljon enemmän. Tutkijalla on sitä mitä asiaan tarvitaan: Aikaa. Ja nehän tutkii mm. poliisien raportteja jolloin se tieto mikä kentältä tulee kyllä suodattuu oikeaan suuntaan ja todellisessa mittakaavassa.

Suomessa on mun mielestä liian vahva auktoriteettiusko. Lääkärit, poliisiit tai vaikka sosiaalipuolen väki voi puhua ihan mitä tahansa paskaa oman ammattialueensa ulkopuolelta asemansa perusteella ja läpi menee. Yks auktoriteetullinen ammattiryhmä jota mä kunnioitan sikäli että ne ei edusta mitään muuta kuin käytännön alaansa on palomiehet... ne vaan duunaa omaa aluettaan ja sillä siisti. Toi palomies onkin ainoa rauhan ajan auktoriteettiammateista johon voisin itse kuvitella ryhtyväni... :)

UPDATE_8577284 kirjoitti:

"No riippuu tietysti ihan, että minkä tason poliisiviranomaista, ja tokihan niillä nyt käytännön tason tietoa on monestakin rikosasiasta"

Jooh, luin oman tekstini ja kirosin että tulipa sanottua ankeasti toi. Kyllä ne tietää varmaan kaiken mahdollisen rikoksista käytännön tasolla, kenties pintaa syvemmältäkin tavikseen nähden... mutta mun mielestä poliisi ei tehtävänkuvansa suhteen ole mikään taho vetelemään edes kohtuullisia johtopäätöksia vaikka yhteiskunnallisista asioista työnsä perusteella ja siksi se että ne yleensäkään yrittää olla jonkinlainen "luotettava taho" näissä laajalle leviävissä jutuissa on kyl mun mielestä melko perseestä.

Toki ymmärrän jos joku Veikko uskoo että poliisi tietää niin sitten Veikko tahtoo nähdä sen poliisin siellä telkkarin puheohjelmassa. Mut se poliisi vois pitää päänsä kiinni suuren osan aikaa kun ei puhuta asioista jotka suoraan liittyy sen työhön... :)

Tutkijoihin mä luotan paljon enemmän. Tutkijalla on sitä mitä asiaan tarvitaan: Aikaa. Ja nehän tutkii mm. poliisien raportteja jolloin se tieto mikä kentältä tulee kyllä suodattuu oikeaan suuntaan ja todellisessa mittakaavassa.

Suomessa on mun mielestä liian vahva auktoriteettiusko. Lääkärit, poliisiit tai vaikka sosiaalipuolen väki voi puhua ihan mitä tahansa paskaa oman ammattialueensa ulkopuolelta asemansa perusteella ja läpi menee. Yks auktoriteetullinen ammattiryhmä jota mä kunnioitan sikäli että ne ei edusta mitään muuta kuin käytännön alaansa on palomiehet... ne vaan duunaa omaa aluettaan ja sillä siisti. Toi palomies onkin ainoa rauhan ajan auktoriteettiammateista johon voisin itse kuvitella ryhtyväni... :)

Hm. Kyllä mäkin nyt pääosin tieteelliseen tietoon luotan, tietysti, mutta en yksittäisiin tutkimuksiin. Niissäkin pitäisi aina muistaa lukea monta - etenkin kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Yhä edelleenkin jotkut väittävät ihan tosissaan, että ilmasto ei lämpene, ja toiset taas esittää ihan päinvastaista.

Mutta tuli tuosa mieleen yksi auktoriteettitaho, johon mä en usko. Nimittäin kirkot ja uskonnot - ja ne on nyt ajatelllusti monikossa, mm. juuri se, että niitä on niin paljon tekee minusta mahdottomaksi uskoa mitä ne sanoo. Ja niiden jargoni mua oikeasti ottaa kaaliin. Mun mielestä tssa papit ja piispat saisi pitää päänsä kiinni mm. yhteiskunnallisista asioista. Suon paljon mieluummin poliisien antavan lausuntoja.

SengaSengana. kirjoitti:

Hm. Kyllä mäkin nyt pääosin tieteelliseen tietoon luotan, tietysti, mutta en yksittäisiin tutkimuksiin. Niissäkin pitäisi aina muistaa lukea monta - etenkin kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Yhä edelleenkin jotkut väittävät ihan tosissaan, että ilmasto ei lämpene, ja toiset taas esittää ihan päinvastaista.

Mutta tuli tuosa mieleen yksi auktoriteettitaho, johon mä en usko. Nimittäin kirkot ja uskonnot - ja ne on nyt ajatelllusti monikossa, mm. juuri se, että niitä on niin paljon tekee minusta mahdottomaksi uskoa mitä ne sanoo. Ja niiden jargoni mua oikeasti ottaa kaaliin. Mun mielestä tssa papit ja piispat saisi pitää päänsä kiinni mm. yhteiskunnallisista asioista. Suon paljon mieluummin poliisien antavan lausuntoja.

Nojoo. Uskonto on kans tosi kaksteränen miekka. Sellaset puhujat jotka noteeraa uskontojenkin taustalla usein olevan etiikan on ihan jees, ne on jopa äärimmäisen hyviä lähteitä mieltään oikeutta, hienoutta ja kaikkea hyvää tarkoitusta.

Mut sitten kun se juttu menee johonkin pakkopullalla-raamattumoraalia systeemiin niin tekee mieli alkaa paistaa kirkolla perunoita...

UPDATE_8577284 kirjoitti:

Nojoo. Uskonto on kans tosi kaksteränen miekka. Sellaset puhujat jotka noteeraa uskontojenkin taustalla usein olevan etiikan on ihan jees, ne on jopa äärimmäisen hyviä lähteitä mieltään oikeutta, hienoutta ja kaikkea hyvää tarkoitusta.

Mut sitten kun se juttu menee johonkin pakkopullalla-raamattumoraalia systeemiin niin tekee mieli alkaa paistaa kirkolla perunoita...

No ne samat aatteet ja etiikat löytyy filosofiasta. Kristinuskokin on käsittääkseni aika paljon lainaillut filosofioista (ja päinvastoin).

Olen taas näköjään aika väsyksissä, ja olenkin, jää noita kirjaimia niin paljon tekstistä pois, mutta ... no saanee siitä selvää.

a e k l n m o p k i e tu t - tuossa vähän puuttuvia tilalle tälle iltaa heh heh

SengaSengana. kirjoitti:

No ne samat aatteet ja etiikat löytyy filosofiasta. Kristinuskokin on käsittääkseni aika paljon lainaillut filosofioista (ja päinvastoin).

Olen taas näköjään aika väsyksissä, ja olenkin, jää noita kirjaimia niin paljon tekstistä pois, mutta ... no saanee siitä selvää.

a e k l n m o p k i e tu t - tuossa vähän puuttuvia tilalle tälle iltaa heh heh

Mutta siis, etiikka ja formaali filosofiahan on aika nuori juttu. Toki se on ollut aina olemassa jossain muodossa mutta erikseen havainnoituna "olevaisena" ja määriteltynä vasta aika vähän aikaa.

Ennen ei ollut kuin uskonnot ja aatesuunnat sekä tietenkin yksilöiden ajatusmaailmat joihin sisältyi eettisiä osia. Just siitähän uskontojen suuri valta tuleekin että ne on olleet niin kauan, niillä on ollut varsin kelvollinen näkemys etiikkaan muodossa tai toisessa ja niitä on voitu käyttää siksi suhteellisen hyvin yhteiskuntajärjestyksien pohjana ja siksi niillä on niin vahava kulttuurillinen luottamusasema - ja siksi ne on auktoritaarisia. Valitettavasti.

UPDATE_8577284 kirjoitti:

Mutta siis, etiikka ja formaali filosofiahan on aika nuori juttu. Toki se on ollut aina olemassa jossain muodossa mutta erikseen havainnoituna "olevaisena" ja määriteltynä vasta aika vähän aikaa.

Ennen ei ollut kuin uskonnot ja aatesuunnat sekä tietenkin yksilöiden ajatusmaailmat joihin sisältyi eettisiä osia. Just siitähän uskontojen suuri valta tuleekin että ne on olleet niin kauan, niillä on ollut varsin kelvollinen näkemys etiikkaan muodossa tai toisessa ja niitä on voitu käyttää siksi suhteellisen hyvin yhteiskuntajärjestyksien pohjana ja siksi niillä on niin vahava kulttuurillinen luottamusasema - ja siksi ne on auktoritaarisia. Valitettavasti.

No länsimainen filosofia on kyllä vanhempi kuin kristinusko.

Toki ennen kristinuskoa oli kaikennäköisiä uskontoja. Siksi en niihin voi luottaakaan, tai yhteen ainoaan oikeaan, kun niitä on niin paljon.

........................... kirjoitti:

persereikiä. Jokaisella on omansa.

Hyvä siivoja on aina parempi kuin huonon johtaja.

En pysty kunniottamaan jotain olematonta,