Kertokaa minulle, pitkään seurustelleet ihmiset ja sitten eronneet, milloin tahdoitte taas löytää vierellenne toisen ihmisen?
Minusta tuntuu tällä hetkellä, etten koskaan enää halua ketään. Vaikka olin edellisessä suhteessa pääasiassa onnellinen, tällä hetkellä en halua mitään suhdetta. Koskee vaan saatanasti koko ajatuskin.
Seurustelin lähes kuusi vuotta ja erosta on nyt vuosi aikaa. Mies ei halua mitään puhua erosta eikä ole pitänyt mitään yhteyttä. Hän viime kädessä halusi erota, kun itse tahdoin tilaa kasvaa. Minusta tuntui, että mies näki minut tavalla, jota en itse allekirjoittanut enkä päässyt tästä tunteesta eroon, vaikka yritin. Mies ei puhunut eikä suhteessa tullut henkisesti kovin lähelle, mutta ilmeistä ja sanoista eron kynnyksellä pystyin kuulemaan paljon tukahdutettuja negatiivisia ajatuksia ja tunteita.
Nyt fiilikset ovat sekavat ja tuntuu pahalta, että mies ei halua pitää yhteyttä. Yritinpä niin parhaani, mutta eipä se riittänyt.
Tiedän, että joku mies minustakin välittää ja kiinnostuneita olen tavannut useitakin, mutta minä en pysty olemaan suhteessa.
Onko tämä väliaikaista/kenelläkään sattunutta, vai kuulostaako jo siltä, että minusta tulee alle kolmekymppisenä vanhapiika?
Minusta tuntuu tällä hetkellä, etten koskaan enää halua ketään. Vaikka olin edellisessä suhteessa pääasiassa onnellinen, tällä hetkellä en halua mitään suhdetta. Koskee vaan saatanasti koko ajatuskin.
Seurustelin lähes kuusi vuotta ja erosta on nyt vuosi aikaa. Mies ei halua mitään puhua erosta eikä ole pitänyt mitään yhteyttä. Hän viime kädessä halusi erota, kun itse tahdoin tilaa kasvaa. Minusta tuntui, että mies näki minut tavalla, jota en itse allekirjoittanut enkä päässyt tästä tunteesta eroon, vaikka yritin. Mies ei puhunut eikä suhteessa tullut henkisesti kovin lähelle, mutta ilmeistä ja sanoista eron kynnyksellä pystyin kuulemaan paljon tukahdutettuja negatiivisia ajatuksia ja tunteita.
Nyt fiilikset ovat sekavat ja tuntuu pahalta, että mies ei halua pitää yhteyttä. Yritinpä niin parhaani, mutta eipä se riittänyt.
Tiedän, että joku mies minustakin välittää ja kiinnostuneita olen tavannut useitakin, mutta minä en pysty olemaan suhteessa.
Onko tämä väliaikaista/kenelläkään sattunutta, vai kuulostaako jo siltä, että minusta tulee alle kolmekymppisenä vanhapiika?
Vastaukset 4
Vanhimmat
olen samassa tilanteessa. Jokunen kiinnostunut ihminen on elämässäni ollut tämän vuoden aikana, mutta itseäni eivät suhteet enää kiinnosta. Olen kyllä ihan tyytyväinen elämääni yksin. Silti välillä mielessä on ajatus siitä, että entä jos tämä olotila on lopullista.
On hyvin vaikea uskoa parisuhteen tiimoilta mihinkään hyvään, kun tietää aiemmin yrittäneensä parhaansa. Jos sekään ei riittänyt, niin mikä sitten.
Varmaan aika paljon ihmisestä kiinni miten kauan menee aikaa ns paranemiseen ja nollaamiseen. Itselläni olen huomannut että reilu vuosi on aika hyvä aika ollut kun olen taas ollut vahvasti jaloillani. Enkä sittenkään ole etsimällä ketään etsinyt,on vaan tullut kohdalle sellainen ihminen kehen on ollut valmis tutustumaan. Enpä usko että tuo pysyvä tuntemus on ettet koskaan enää ketään halua vierellesi. Anna itsellesi aikaa parantua. Kunhan ensin saat itsesi voimaan hyvin niin sitten jossain vaiheessa olet valmis tutustumaan uuteen ihmiseen. Varmasti tuntuu pahalta ettei ex:sä halua pitää yhteyttä mutta jos olisitte yhteydessä pääsisitkö koskaan yli hänestä? Itse en ole halunnut olla ex:sien kanssa tekemisissä juuri sen takia,on helpompi jatkaa elämäänsä ettei siinä koko ajan kummittele entinen taustalla. Kun tunteita yleensä on jäljellä kuitenkin jonkin verran.. Usko pois et varmasti tule jäämään yksin elämässäsi,hoida ensin vaan itsesi kuntoon niin tiedä mitä kaikkea ihanaa elämä eteesi vielä tuokaan..
Hei,
mihin sinulla on kiire ? Anna itsellesi aikaa !!Oletko vielä kiinni menneessä ??niin kauan kuin sinulla on ns toinen jalka kiinni menneessä,et voi aloittaa uutta toimivaa suhdetta.Sitten kun olet valmis niin varmasti huomaat sen ja kaipaat ihmistä jota voit Rakastaa.Varmempana kuin koskaan,huomaat että tiedät mitä haluat.Uuden suhteen alku yritykset on raastavia,jos et ole valmis.Petyt aina vaan rakemmin ja rakemmin..
-Ritva
Itse olen lähes nelikymppinen, erosin 4 vuotta sitten keväällä, ja saman vuoden syksyllä tapasin uuden ihmisen. Jotain siinä oli sellaista että en voinut jättää väliin, sanotaan nyt vaikka ihastumiseksi - vaikka tiesin etten ole vielä valmis, olin aivan vereslihalla ja sielu haavoilla eron jäljiltä (mies jätti ilman järkevää syytä). Nyt on oltu tässä uudessa suhteessa siis muutama vuosi ja hirveän rankkaa on ollut, välillä jo tuntuu että on tasapainoisempaa mutta sitten tulee taas romahdus ja huomaan että en pysty tasapainoiseen parisuhteeseen. Hirveä hylkäämistrauma minun puoleltani johtaa mustasukkaisuuteen, kontrollifriikkiyteen jne., kostonkierteisiin... Nyt yritän pyristellä irti tästä elämää kuluttavasta suhteesta ja samalla olen epätoivoinen siitä, että todella tulen jäämään ilman perhettä koska aika kuluu. Sinulla ei siis ole mitään hätää vielä, ota rennosti, tuossa iässä on vielä hyviäkin vapaita jäljellä, viimeistään 'toisella kierroksella' - useimmat koulutetut miehet 'pariutuu' vasta vähän päälle kolmikyppisinä tai jopa myöhemmin.