Yyhoon viikonloppu:
- siivousta
- ruuanlaittoa tulevan viikon varalle
- leipomista
- petivaatteet ulos ja lakanat vaihtoon
- saunomista LIMSAN KERA, ja hyvää ruokaa kynttilänvalossa lasten kanssa
- pyykinpesua
- ompelemista
- lasten läksyjen valvomista
- lenkkeilyä
- sekalaisia "miesten"töitä patterinruuvien kiristämisestä tukkeutuneen lavuaarin putsaamiseen
- selata viikon mittaan tulleet mainokset/lehdet
- lapsille satukirjojen lukemista
- vaatekaappien järjestelyä
- kaupassa käynti
- paperiasioiden/laskujen hoitoa ja maksua
- puhelinkeskusteluita tuttavien kanssa
- uimahallikäynti
- tarkkaan valikoitujen Tv-ohjelmien katsomista
- musiikin kuuntelua ja netissä surffailua
Ei :
- alkoa/baareja
- miehiä
- tupakkaa
- "omaa vapaa-aikaa"
Kun 80% viikonlopuista on tällaisia, ihmettelen todella täälläkin palstoilla olevia kirjoituksia siitä miten "huonoja" kaikki yksinhuoltajat ovat, eivätkä tee muuta kuin ryyppäävät, polttavat, löhöävät ja harrastavat joka vkonloppu irtosuhteita tuntemattomien kanssa. Lapset ovat heitteillä tai joka viikonloppu isällä tai mummolla, että yyhoo saa rauhassa bailata. Itse en tunne ainoatakaan tällaista bailaavaa yyhoota. Kaikki ovat tavallisia, tavallista arkielämää viettäviä työssäkäyviä/opiskelevia, ja moni nättejäkin, tai vähintään "tavallisia". Miestä ei ole kenelläkään, kun yyhoo ei kenellekään kelpaa "huonoutensa" vuoksi.
Joka vkonloppu bailaava kikatteleva, kananaivoinen blondipissis, tai vastaavasti egoistinen uranainen joka on nätti, hoikka, täydellinen ulospäin ja harrastaa kaikkea hienoa matkustelusta seinäkiipeilyyn, käy ulkona syömässä/tekee susheja kotona - mutta ei kykene normaaliin perhe/arkielämään hakkaavat mennen tullen tavallisen, kunnollisen yyhoon miesten silmissä.
TODELLA HARVA mies selviytyisi muutamaa päivää yyhoon saappaissa, kun pitää olla töissä, hoitaa lapset ja koti, ommella ja parsia lasten vaatteiden reiät, hoitaa kauppa ja paperiasiat, laitaa ruuat, korjata kodin pikkuviat ja tyhjentää tukkeutuneet likakaivot, kerätä ja pakastaa/hillota/mehustaa marjat, lukea lapsille ja auttaa kouluhommissa, viedä uimahalliin, luistelemaan, harrastuksiin. Sen lisäksi pitäisi jäädä aikaa itselleen ja omasta fyysisestä ja henkisestä jaksamisesta huolehtimiseen. Harrastaa. Laittaa hiuksia, meikata, lakata kynsiä, sipsutella korkkareissa = olla hoikka ja nätti, naisellinen. Ja koko ajan saa kuulla olevansa huonompi kuin muut, koska on jäänyt yksin lasten kanssa
Ja kaikki haaveet parisuhteesta voi haudata loppuiäksi.
- siivousta
- ruuanlaittoa tulevan viikon varalle
- leipomista
- petivaatteet ulos ja lakanat vaihtoon
- saunomista LIMSAN KERA, ja hyvää ruokaa kynttilänvalossa lasten kanssa
- pyykinpesua
- ompelemista
- lasten läksyjen valvomista
- lenkkeilyä
- sekalaisia "miesten"töitä patterinruuvien kiristämisestä tukkeutuneen lavuaarin putsaamiseen
- selata viikon mittaan tulleet mainokset/lehdet
- lapsille satukirjojen lukemista
- vaatekaappien järjestelyä
- kaupassa käynti
- paperiasioiden/laskujen hoitoa ja maksua
- puhelinkeskusteluita tuttavien kanssa
- uimahallikäynti
- tarkkaan valikoitujen Tv-ohjelmien katsomista
- musiikin kuuntelua ja netissä surffailua
Ei :
- alkoa/baareja
- miehiä
- tupakkaa
- "omaa vapaa-aikaa"
Kun 80% viikonlopuista on tällaisia, ihmettelen todella täälläkin palstoilla olevia kirjoituksia siitä miten "huonoja" kaikki yksinhuoltajat ovat, eivätkä tee muuta kuin ryyppäävät, polttavat, löhöävät ja harrastavat joka vkonloppu irtosuhteita tuntemattomien kanssa. Lapset ovat heitteillä tai joka viikonloppu isällä tai mummolla, että yyhoo saa rauhassa bailata. Itse en tunne ainoatakaan tällaista bailaavaa yyhoota. Kaikki ovat tavallisia, tavallista arkielämää viettäviä työssäkäyviä/opiskelevia, ja moni nättejäkin, tai vähintään "tavallisia". Miestä ei ole kenelläkään, kun yyhoo ei kenellekään kelpaa "huonoutensa" vuoksi.
Joka vkonloppu bailaava kikatteleva, kananaivoinen blondipissis, tai vastaavasti egoistinen uranainen joka on nätti, hoikka, täydellinen ulospäin ja harrastaa kaikkea hienoa matkustelusta seinäkiipeilyyn, käy ulkona syömässä/tekee susheja kotona - mutta ei kykene normaaliin perhe/arkielämään hakkaavat mennen tullen tavallisen, kunnollisen yyhoon miesten silmissä.
TODELLA HARVA mies selviytyisi muutamaa päivää yyhoon saappaissa, kun pitää olla töissä, hoitaa lapset ja koti, ommella ja parsia lasten vaatteiden reiät, hoitaa kauppa ja paperiasiat, laitaa ruuat, korjata kodin pikkuviat ja tyhjentää tukkeutuneet likakaivot, kerätä ja pakastaa/hillota/mehustaa marjat, lukea lapsille ja auttaa kouluhommissa, viedä uimahalliin, luistelemaan, harrastuksiin. Sen lisäksi pitäisi jäädä aikaa itselleen ja omasta fyysisestä ja henkisestä jaksamisesta huolehtimiseen. Harrastaa. Laittaa hiuksia, meikata, lakata kynsiä, sipsutella korkkareissa = olla hoikka ja nätti, naisellinen. Ja koko ajan saa kuulla olevansa huonompi kuin muut, koska on jäänyt yksin lasten kanssa
Ja kaikki haaveet parisuhteesta voi haudata loppuiäksi.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ruvata jonkun kersan vanhemmaksi, eikä edes isäpuoleksi. Valitan. Kun tuntuu että ei ole valmis oman lapsensa vanhemmaksi, niin vielä vähemmän jonkun muun.
Ei myöskään kiinnosta se, että joutuu tekemään kompromisseja kakrun takia, varsinkaan kun se ei ole oma.
Se on se lapsi, ei se että nainen on YH ja siksi huono tai jtn.
Ja minä tiedän ainakin yhden YH:n joka rellestää joka viikonloppu. En nyt jaksa miettiä mitä mieltä itse siitä olen, mutta kun otit asian esille niin kerroinpa tämänkin.
ajatukset minullakin on. Minulla ei ole omia lapsia ja ajatus liittymisestä ulkoisjäsenenä jo perustettuun perheeseen ei kiinnosta. Olen mieluummin yksin kuin pidän huolta jonkun toisen miehen lapsista. Haluan perheen, mutta haluan OMAN perheen ja ottaa siitä sen vastuun mikä minusta isälle kuuluu. YH:n omilla ominaisuuksilla ei ole minulle mitään väliä. Oma elämän tilanteeni on niin erilainen, että en halua suhdetta naisen kanssa jolla on jo lapsia, piste.
Että tuon perusteella esittelit itsesi tavalla joka saa mun arvostuksen ja syvimmän kunnioituksen kaikista tapaamistani täällä kirjoittelevista naisista.
Tuolla suorituksella sä et ole huono tai epäkelpo. Päinvastoin, sä olet erinomainen ja tiedät sen tasan tarkkaan itsekin. Siksihän sä tota systeemiä jatkatkin etkä jätä kesken kuten noi toisentyyppiset joita kuvailit.
Toi luonteenlujuus on ihailtavaa. Se on oikeasti ja perimmäisesti oikein, sillä tavalla kuin hyvän ihmisen tuleekin olla.
Ja väitän että ainoa mikä sua oikeasti rassaa - en usko että kyse on siitä että jotkut sekundat täällä pieksee suutansa YH:ista - on se että sulla ei ole sitä miehen kainaloa jossa saat olla hetken heikko ja altis. Hetkeks joku kantaa.
Kuinka vanha olet ja mistäpäin suomea?
Miksi te miehet niin harvoin haluatte ihmisiä ympärillenne vaikka naisystävän lapsia? Miksi niin moni kasvava nuori joutuu tajuamaan että naiset hoitaa omat ja toistenkin lapset mutta mies ei aikaa haaskaa mihinkään kasvatustyöhön. Harvoin edes omien lasten kohdalla.
Kyllä noi miehet lastenkodeissa ja perhekodeissa tekee arvokasta työtä isiensä hylkäämien nuorten kanssa. Äiditkin usein uupuu ja hakee vaikka alkosta sitä lohtua.
Minusta miehen mitta onkin just siinä miten hän suhtautuu lapsiin ja nuoriin yleensä. Jos hän kykenee ihmissuhteisiin heidän kanssaan on varma että mies tajuaa elämästä muutakin kun oman mukavuutensa tyydyttämistä.
Olethan mies itsekin ollut joskus epävarma nuori jolle muidenkin kuin oman isän miehenmalli on ollut arvokasta kasvullesi.
Kiitän tässä samalla kaikkia urheiluseurojen vapaaehtoispohjaisia miesvalmentajia.
vähän eri asia pidätkö työksesi huolta jostain vaiko sen vuoksi, että toinen on perheen jäsen. Eivät sinunkaan tunteesi omia lapsiasi kohtaan ole varmasti samoja kuin naapurin lapsia kohtaan. Turha odottaa, että miehelle olisi ihan samantekevää ovatko lapset hänen omiaan. Minä pidän lapsista ja tiedän olevani hyvä isä. Siksipä haluan omia lapsia joille voin olla hyvänä miehen mallina jne. Muuten olen mieluummin yksin. Jos nainen haluaa hyvän isän lapsilleen, niin sellainen kannattaa valita silloin kun niitä lapsia on hankkimassa. Turha syyllistää miehiä yleisesti toisten miesten vioista ja turha yrittää ujuttaa tällä syyllistämisellä isän vastuuta miehelle, joka EI OLE lapsen isä.
Asiaa kirjoitit.
Todella paljon on niitä (tuttavapiirissänikin) miehiä, jotka eivät piittaa edes omista lapsistaan. Perheen(oman) perustaminen merkitsee heille käytännössä sitä, että vaimo tekee kaiken; käy töissä, hoitaa lapset ja kodin, ja mies makoilee sohvalla, etenkin näin pyhäisin ja katsoo urheilua teeveestä vaimon tehdessä ruokaa ja kotitöitä.
Harva mies ottaa vastuuta siitä arkipäivästä, mitä tavallinen lapsiperheen elämä on. Ihan sama vaikka pesue olisi oma, miehen "perheenperustamisinto" laantuu siinä vaiheessa kun harmaa arki tappaa hohdon seksistä ja aikaa ei jää kuin kotirumban pyörittämiseen.
Elämä koostuu - ikävä kyllä(tai onneksi) tavallisista arkipäivän hetkistä, ja jos ei osaa niistä nauttia vaan haikailee aina jotain hehkeämpää extremekivaa, ei koskaan tule onnelliseksi, oli lapset omia tai ei.
"Miksi te miehet niin harvoin haluatte ihmisiä ympärillenne vaikka naisystävän lapsia?"
No siis tän tyypin miehille kaikenlainen vastuunkanto on kirosana. Halutaan vain se nainen ja naisesta vain se mikä itseä kiinnostaa; kaikki muu on turhaa rasitetta.
Itse kelailen asian niin että jos nainen kiinnostaa mua mun on kohdattava hänessä kaikki puolet, myös äidinrooli ja sitä kautta kiinteässä ja pysyvässä suhteessa olevat lapset. Tällöin, oikeasti saadakseni naisen - on väistämätön tosiasia että ne lapset tulee mukana.
Siitä lähtien on ihan turha murhetia ja nähdä asiaa huonona. Jos asia on niin - niin miksei sitä voi sitten ottaa ihan täysillä itseensä muka ja nauttia tilanteesta? Se on yksinkertaisesti parhaiten elämistä. Silloin niistä lapsistakin tulee tärkeitä itselle, koska sen kautta saavuttaa myös kumppaniaan.
Ja ainakin itselleni olisi tärkeää kehittää myös suhdetta niihin lapsiin eikä antaa heidän olla vain statisteja elämässä. Se helpottaa niin montaa asiaa ja antaa lapsillekin paljon; uuden ihmisen. Vanhemmuuden rooliin ei noissa tapauksissa "ryhdytä" vaan väitän että siihen ennenkaikkea kasvetaan kohtaamaan lapset uusina ihmisinä...
Kai tässä miehillä pistää jokin historiallinen taakka hanttiin usein. Tai näkemys siitä että mies on sellainen jalustalla killuva Jumalasta seuraava joka viheltää pilliin ja maailma järjestyy just hänen mieleisekseen. Itse en moiseen paskaan usko, naurettavaa lähinnä :)
nyt oikein haetaan?
Sitäkö, että miesten pitäisi automaattisesti pitää jonkun toisen lapsista?
Miksi?
Tai että sitä ehkä pitäisi edes yrittää. Miksi ei?
Jos lapset ei kiinnosta miestä alkuunkaan niin sitten kannattaa varmaan pysyä lapsettomissa sinkkunaisissa. Johan sen järkikin sanoo että YH:n mukana tulee myös lapsia.
lapset yhtään muutenkaan.
Mutta epäilempä että vaikka kiinnostaisi, niin toisen lapsi ei kuitenkaan kiinnostaisi siinä määrin kuin oma.
Ja en jaksa perustella tätä nyt sen enempää, koska en katso olevani siihen mitenkään velvollinen. Minusta tällainen asia ei ole mikään sellainen että pitää tehdä yhdellä tai toisella tavalla, vaan juuri niin kuin itse tuntee.
"lapset yhtään muutenkaan."
Helvettiäkö sitten puhut yh-aiheesta? Kerjäät väkisin allergisia reaktioita?
Luulis että sulla on sellainen olo kuin kukkakauppiaalla palomiesten kokouksessa :D
vain jos lapset kiinnostavat?
En nyt ihan ymmärrä...
Eikö ole aika oleellista ottaa toinenkin näkökulma huomioon, varsinkin jos alkup. kirjoitus käsittelee sitä että miksi ihmeessä YH ei kiinnosta?
Eli summana voidaan sanoa että yh:t ei kiinnosta ihmisiä joita ei kiinnosta lapset tai vieraan lapset tai yleensäkään vastuunkanto noiden asioiden suhteen juurikaan.
Okei, ehkä mä oon niin "ammattilainen" mutta mun mielestä toi on niin itsestäänselvää ettei sitä tarvi edes jauhaa.
Kai se rautalankakin joskus tarpeen on.
sitten kysellään syytä sille miksei yh kiinnosta jos syy kuitenkin tiedetään?
Toi nyt oli yhden yh:n hetkellistä angstaamista ennemminkin?
Tilannetajua hei.
näitä korvien välissä olevia asioita(arvomaailma yms)joita nyt ei hyvin monelle ole siunaantunut yhtään liikaa..
En nyt tarkoita että sinkkuja(lapsettomia)ei olisi myös varustettu näillä ajatuksilla.Löytämisen vaikeus vain varmasti on.
Vastusten määrä on vakio.Ne vain siirtyvät eri paikkoihin.Joka pätee varmasti näissä ihmisten parisuhteissakin!
Seuransahan voi onneksi valita.
En ainakaan minä! Ja tämä ei johdu lapsista. Lasten kanssa kiva peuhata ja vauhdikasta arkielämää, mutta, mutta.. Niiden lapsien kera kun tulee se ex-rouva. Se kivi jota mies kantaa selässään vielä suhteen loputtuakin. Ja se ex-rouva on yleensä joku exästään mustasukkainen kyttääjä joka ei halua että "heidän lastensa kasvatukseen puuttuu joku ulkopuolinen". Valivali napinapi joka käänteessä. Annoitte valvoa, söi väärää ruokaa, oli liian vähän vaatetta päällä. Ja luulempa että nämä ex-rouvat ovat myös jollain tavalla pilanneet sen miehenkin. Eli järkevä sinkkunainen etsii kumppanikseen miestä joka ei ole ollut naimisissa ja jolla ei ole lapsia.
Pakkoko sille exälle on antaa minkäänlaista oikeaa painoarvoa?
Musta puolestaan tuntuu että lähes jokaisella naisella on jotain stalkeria, roikkujaa, exää, huolestunutta velipoikaa riesanaan. Pitäiskö nääkin sitten leimata "Älä koske" kategoriaan? :)
Jooh. Tää kaipaa selkeesti selvennystä.
Lähdetään nyt itsensä esittelystä... olen tässä hiljattain toiselle kierrokselle lähtenyt kahden lapsen aktiivi-etäisä. Etäisyys on kokonaista 400 metriä ja olen aivan oikeasti ehkä enemmän lasteni kanssa nykyään kuin parisuhteen aikana. Parisuhde kaatui henkilökemiaan, ei lapsiin.
Tiedän että jossain vaiheessa alkaa tekeen ihan oikeasti mieli kumppania. Tahdon ehdottomasti naisen joka on sinut lapsieni kanssa; tässä suhteessa varmaankin siis yh on varsin valmis paketti. Samoin itse olen senlaatuinen mies että välitän lapsista, jos kohta en mikään vapaaehtoistyöntekijä ole - niin kuitenkin tahdon olla pätevä roolimalli.
Etsin kuitenkin etupäässä kumppania. Lapseton, lapsellinen, yh, sinkku... minulle sillä statuksella on yllättävän vähän väliä. Sensijaan ihmisellä on väliä sitäkin enemmän.
Tässä on juttu joka YH-naisten kannattaa ymmärtää ja sisäistää: Olen ensisijaisesti kehittämässä suhdettani häneen jos olen. Lapset tulevat kauppaan mukaan. On turha odottaa että minä saavun prinssinä elämään - ei, kyllä se reitti on tutustumispohjainen ja normaali tavataan-ihastutaan-rakastutaan systeemi jos on jos pysyvää parisuhdetta haikailee.
Tässä suhteessa olen huomannut että YH:t ovat varsin passiivisia. Ymmärrän toki että lapset vievät aikaa (ne vievät sitä itseltäni ja ex-kumppaniltanikin vaikka olemme yhteisvanhemmuudessa) ja energiaa - mutta jos aikoo toiseen ihmiseen tutustua HÄNEEN ON MYÖS UHRATTAVA AIKAA JA VOIMAVAROJA. Jos suhde käynnistyy sillä että mies jää pyörittämään suhteen alkua yksin niin on takuuvarmaa että mitään suhdetta ei koskaan tulekaan.
Kyse on parisuhteesta. Sama sääntö pätee aivan kaikkiin ihmisiin, myös lapseton sinkku-lapseton sinkku pariin. Se missä voin joustaa lähes rajattomasti koska oma elämäni on kunnossa on se millaisella aikataululla edetään. Päivissä vai kuukausissa? Ei väliä - kunhan edetään.
YH:illa on edessä siis sama parisuhteen muodostamisen problematiikka kuin kaikilla muillakin. Se kannattaa pitää mielessä.
Tietenkin tarjokkaitakin on huomattavasti vähemmän miehissä. Tässä suhteessa siis sellainen neuvo että älkää helvetissä tuhlatko ainuttakaan tilaisuutta.
Ja muistakaa että uuden kumppanin on myös kohdattava lapset. Mielummin aikaisemmin kuin myöhemmin. Mutta samalla myös kahdenkeskistä parisuhdetta on vaalittava. Hyvä jako voi olla suhteen alkupuolella 50/50 jako, puolet tapaamisista ilman lapsia, puolet lasten kanssa.
Itselläni on myös estävänä tekijänä paikka - olen sidoksissa omiin lapsiini. Käytännössä elinpiirii on 100 kilometrin ympyrässä asuinpaikastani, YH- vaikka olisi kuinka kiinnostava ihmisenä - ei yksinkertaisesti voi tutustua minuun täyspainoisesti tässä elämänvaiheessa.
Eli monen asian olisi natsattava mutta ei se mitenkään mahdotonta ole. Tälle ensimmäiselle kirjottajalle suuri kunnioitus ja tsemppiä, teet hyvää työtä ja jo sen perusteella vaikutat ihan haluttavalta kumppanilta.
Suoraansanottuna - en tiedä.
minulle kelpaa vain yh-äiti et semmoista.Lapset ovat elämänrikkaus eikä ole väliä ovatko minun tai jonkun toisen miehen !!!!!
Lainkaa ole huono Yh, vaan sun ehdokkaat ovat olleet sitä. En näe itse Yh:ssa mitään vikaa, sillä juuri sinkku miehenä löysin ihanan sellaisen, ihanine lapsineen. Alkuun tietysti tuntui oudolle, kun ei sitä huomiota riittänyt ihan niin paljon kuin lapsettoman kanssa. Mutta loppuunsa oivalsin, että ne lapset tarvitsevat sitä huomiota, ja yhteiset hetket yhdessä, ovat mitä ihanempia! Opin arvostamaan naistani ja hänen arvojaan. Sitä kautta opin myös huomaamaan, miten esim. hän pystyykin kaiken keskellä jakamaan sulle huomiota, puhumattakaan niistä kahden keskeisistä ajoista :0). Nyt olen 100% mukana ja tuntuu hyvälle, ja on hyvä mieli, kun voin auttaa miehenä hänen taakkaansa, ja tunnen itseni tärkeäksi, ja minua myös huomioidaan. Hyvä fiulis ei mahda mitään. Älä masennu, löydät viellä sen joka älyää nää jutskat! Hyvää jatkoa
"Miestä ei ole kenelläkään, kun yyhoo ei kenellekään kelpaa "huonoutensa" vuoksi" - tätä en kyllä suostu nielemään. Itse tiedän monia yksinhuoltajia jotka ovat mielummin yksinhuoltajia kun ottaisivat jonkun miehen hoivattavaksi, kyse ei siis ole vain siitä etteikö kelpaisi vaan myös ketä kelpuuttaa niin kuin monesti seurusteluasioissa.
Olen itsekin kiinnittänyt huomion siihen miten paljon näillä palstoilla haukutaan yksinhuoltajia ja tullut siihen päätökseen että katkerat ex-miehet, nykyiset etä-isät (jotka eivät kykenisi selviämään arjesta lasten kanssa) on niitä jotka valittaa. Katkeruus iskee kun näkee että onkin tarpeeton mies ja toinen osaa jatkaa elämää, pärjääkin vielä hyvin... ei sillä muuta järkevää selitystä ole, vai onko?
samat asiat kaikilla yh-henkilöillä on viikonloppuisin, mulla tosin ei ompelua mutta kyllä tupakkaa, ja kaikki tätä elämänvaihetta jaksaa kun vaihtoehtoa ei ole.