Olemme suunnitelleet remonttia kauan ja tarkoitus on ollut rahoittaa se lainarahalla. Asumme molempien nimissä olevassa osakkeessa ja meillä on avioehto.
Mieheni isä menehtyi ja mieheni sai perintörahaa. Hän käyttää rahoja remonttiin, mutta edellyttää, että minä maksan kuluista puolet, ts. hankin lainaa omiin nimiini osallistuakseni remonttiin.
Meillä on yhteistä asuntolainaa. Mieheni perustelee remontin kustannusten puolittamista sillä, että jos eroamme, osituksessa hänelle tulee takkiin jos hän on yksin korjannut kotiamme.
Jotenkin ymmärränkin perustelut, mutta loukkaannuin syvästi. Käsittääkseni emme ole eroamassa päinkään? Toki olen valmis ottamaan korkeakorkoista lainaa kylpyhuonekaakelien ostoon, mutta jotenkin tämä logiikka ontuu.. maksan sitten lainanlyhennyksiä huomattavan summan kuukaudessa, eli tämä raha on pois muiden laskujen ja ruokakulujen osuudesta. Maksamme muuten kaiken kristillisesti puoliksi: meillä on omat tilit, ja sovittu kumpi mitkäkin laskut hoitaa.
Haluaisin nyt tukea ja vastauksia eri näkökulmista.. kerron lopulta miten asia ratkesi.
Huomautan vielä, että remontin kustannukset ovat varsin kohtuulliset: arviolta n. 10 000e yhteensä.
Mieheni isä menehtyi ja mieheni sai perintörahaa. Hän käyttää rahoja remonttiin, mutta edellyttää, että minä maksan kuluista puolet, ts. hankin lainaa omiin nimiini osallistuakseni remonttiin.
Meillä on yhteistä asuntolainaa. Mieheni perustelee remontin kustannusten puolittamista sillä, että jos eroamme, osituksessa hänelle tulee takkiin jos hän on yksin korjannut kotiamme.
Jotenkin ymmärränkin perustelut, mutta loukkaannuin syvästi. Käsittääkseni emme ole eroamassa päinkään? Toki olen valmis ottamaan korkeakorkoista lainaa kylpyhuonekaakelien ostoon, mutta jotenkin tämä logiikka ontuu.. maksan sitten lainanlyhennyksiä huomattavan summan kuukaudessa, eli tämä raha on pois muiden laskujen ja ruokakulujen osuudesta. Maksamme muuten kaiken kristillisesti puoliksi: meillä on omat tilit, ja sovittu kumpi mitkäkin laskut hoitaa.
Haluaisin nyt tukea ja vastauksia eri näkökulmista.. kerron lopulta miten asia ratkesi.
Huomautan vielä, että remontin kustannukset ovat varsin kohtuulliset: arviolta n. 10 000e yhteensä.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Voiko tollaisia aviomiehiä tosiaan olla??Voin kertoa,että teidän avioliitto ei moisella ajattelutavalla voi tulla kestämään!!Jos yhdessä asutaan ja eletään,niin ei todellakaan saa olla sun rahoja ja mun rahoja.Mitens sitten kun saatte lapsia?Ajattele nyt järjellä ennenkuin ryntäät lainaa omiin nimiisi hakemaan...
väärässä, koska jos kerta on avioehto, niin sen mukaan sit myös elettäköön. Oikeihan se vain on jos vaimokin osansa maksaa. Samallalailla hän sitä käyttää/hyötyy uudistuksesta.
Ja lainasta huolimatta laskut samallalailla puoliksi, mies saa käyttää omansa mihin itse haluaa. Näin se reilua on.
Minä olen nainen, ja meillä myös avioehto. Ja näin toki toimittaisiin. Sen ihan oikeudenmukaisena kokisin.
mitä järkeä on sitten mennä naimisiin jos kuitenkin ollaan niin erillään toisistaan ettei rahatkaan ole yhteisiä? Jos minä saan perinnön tai lottovoiton, se on yhtä paljon mieheni rahaa kuin omaanikin! Ja tiedän että sama on toisinpäin myös. Kiva siinä olla samassa taloudessa ns "olla yhtä lihaa avioliitossa" kun tosella on kourassa kauhea kasa tuohta. Tottakai sellainen tuo tunteen että asia ei ole reilua.
pitänyt minunkin tehdä aikoinaan eikä hyvää hyvyyttään remontoinut toisen nimissä ollutta taloa(omalla kustannuksellaan kun ihan oikeasti uskoi liiton kestävän ja laitan tässä nyt minäkin oman korteni kekoon)
joka sittenmin myytiin ja seuraavaa taloa remontoin
täyspäiväisesti 10 kk ennekuin sitten pommi iski.
Mitäänhän näistä en saa rahallisesti takaisin.
Että perkele kun otaa vieläkin päähän, kalliit oppirahat tuli maksettua.
niin sitä se sitten tarkoittaa. Aikuisena ihmisenä ei pidä mennä sopimaan sellaisia sopimuksia joita ei pysty/ole aikomustakaan pitää. Se on avioeron paikka se.
avioehtoon, jos kerran et siihen oikein taivu? Miehesi taisi sen haluta/asettaa ehdoksi naimisiinmenolle, tietäen rahanimiätaipumuksesi?
Avioehdon laistaminen on miehenpuolelta ihan oikeasti hyvä avioeron paikka.
Tuntuu vain silti oudolta tuo "sinun rahat, minun rahat". Meillä on kolme lasta, tienaamme suunnilleen yhtä paljon ja maksamme laskut puoliksi siten kun on sovittu. Minä mm. olen aina maksanut lapsien päivähoitomaksut, jotka ovat mieheni nimellä, joka tekee yli 400e/kk.
Otan toki lainan remonttia varten. Ojennan miehelleni päiväkotilaskut, koska hänenhän ne ovat.
Onhan avioliitossa myös tuo pykälä, jossa ohjataan kummatkin osallistumaan perheen elatukseen kykynsä mukaan. Jos elatuskykyni (ruuanhankinta, lääkärikulut, laskujenmaksu) heikkenee lainaa lyhentäessä, onneksi tuo laki on turvanani, eikä tarvitse olla edes rahanimiä.
Viimeinen nyt oli kärjistettyä, mutta jokainen ymmärtää, mitä tarkoitan.
Mielipiteitä edelleen!!
Ja jos miehesi siis on jokatapauksessa jäämässä hyväksikäyttösi uhriksi, niin vahvoillahan olet jos hän ei sinulta velkakirjaa vaadi. (minä vaatisin.)
Mielestäni menettelysi ei ole a) avioehdon mukainen. b) oikeudenmukainen.
Loppupeleissähän tuo jää siihen kuinka sinisilmäinen miehesi käytännössä siis on.
aika oudolta kuullostaa toi äijäs ajatusmaailma.te haluaisitte parantaa perheenne asumisenlaatua ja miehellä ois löysää tilillä ja äijä rupeaa parkumaan rahasta,taitaa olla aika persoona toi sun aviomies huom. aviomies.ei taida olla perhe etusijalla vaan raha.moni ihminen tuhlaa turhaa energiaansa vatvomalla rahaasiota sen vois suunnata johokin muuhun.jos ja kun teillä joskus menee pöytähopeat jakoon niin pitäiskö sun tehdä kirjallinen sopimus että eron sattuessa miehes osallistuu rinnankohotusoperaation kuluihin vedoten helpompiin miesten pokausreissuin siis eron jälkeen olethan sinäkin rinnoillasi ruokkinut hänen lapsiaan.
Jos, ja kun aviopari on tehnyt avioehdon, niin silloin se on kirjallinen sitoumus jota noudatetaan.
Mies ei ole velvollinen perintöään syöttämään puolisolleen kurkusta alas, vaan voi sijoittaa sen johonkin omalle nimelleen. SE ON AVIOEHDON TARKOITUS.
Ok.Olkoon niin ja eläkää onnellisina te jotka avioehdon olette tehneet ja noudatatte sitä pilkuntarkasti.Miten sitten käy jos jompikumpi voittaa vaikka lotossa?Tämä onnekas ostelee hienoja autoja,matkustelee ja viettää kissanpäiviä.Toinen raataisi pikkupalkallaan ja kituuttaisi,että saisi leipää pöytään.VAU,ois varmaan parisuhde kunnossa,ei ois katkeruutta koska on se AVIOEHTO!Hah sanon minä,tommonen on kaukana tosi rakkaudesta!!!!
jos puolisolla olis etulyöntiasema se lottovoittokin tuhlata, ja voittajalta ei kysyttäis mitään?
Siitähän tässä on kysymys. Onko oikeus omiin rahoihinsa? Jos niitä HALUAA antaa, on se okei, mutta kai nyt sentäs kysyä pitää?
Ainoatako rakkautta on sitten vaan tuhlata puolison rahat? No. joo. kai se on rakkautta rahaan.
EI EI EI!Se on pyyteetöntä rakkautta,että sun rahat on myös mun rahoja ja päinvastoin.Toisinsanoen jos avioliitossa ollaan ME niin on myös MEIDÄN rahat!Siis rautalangasta vääntäen:puolisoni ei tuhlaa mun rahoja,enkä minä hänen.ME TUHLATAAN MEIDÄN RAHAT YHDESSÄ.Ja mullehan jää aikaa hoitaa sitä rakkautta,eipähän tarvii raha-asioista ja laskuista kiistellä!
Sillä ei pitäisi avioliitossa olla välilä kumpi ne rahat tienää (vai tienaako molemmat) koska se tienaava osapuoli tuo rahaa PERHEELLE, ei itselleen! Ei jumpe soikoon. Tuntuu että täällä ihmiset mieluummin tuijottaa vaan sitä avioehtoa ja omaa napaa kuin pitäisi avioliitostaan huolta. Noin itsekkäiden ei pitäisi mennä naimisiin ollenkaan. Onneksi minulla ja miehelläni on hyvä suhde jossa jaamme KAIKEN, rahankin! :) Siis mulle on aivan normaalia että kun rakastaa joka kuta, niin haluaa myös jakaa rahaakin rakastamansa ihmisen kanssa eikä vaan pitää kaikkea itsellään. Eräs kuuluisia prykologi kysee monilta pareilta jos he haluavat olla mieluummin oikeassa kuin onnellisia. Joskus nuo kaksi eivät mahdu samaan tilanteeseen. On valittava jompi kumpi. Tässä asiassa voisi miettiä että haluaako olla oikeassa avioehtoa ajatellen VAI olla onnellinen... Kumpi on tärkeämpää.
No, hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaset.
Ja vammaset ne ihan oikeesti onnellisia on, kun eivät tajuu mitään.
Tieto se on, mikä tuskaa luo.
rakkautta ei ole olemassakaan. Herää heti.
Maailma sullakin vielä ne oppirahat maksattaa. Onnea vaan sille tielle.
Onneks kaikki ei ole noin tyhmiä.
No kuule pyyteetöntä rakkautta on ainakin meidän liitossa ollut,viimeiset 21 vuotta!Mutta katsos,meillä ei raha ole aiheuttanut ikinä kitkaa.Mitäs sinä voisitkaan pyyteettömästä rakkaudesta tietää,kun pitää laskea senttejä...Siihenhän se romantiikka kuolee.Onnea vaan sulle,pidä huoli rahoistas!
Jopas älähdit! Mites se sanonta menikään, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa... Onnea vaan sullekin kun noin onnettomalta vaikutat ;)
Täällä nämä kateelliset nyt räyhää. Antaa niiden räksyttää, mutta me voimme elää onnellisena avioliitoissamme :)
Mitä hittoo sitä pitää alkaa pilkkaamaan ja nimittelemään jos joku näkee asiat erilailla kuin sinä?! Olet itse juuri sitä mistä muita haukut, tekstisi sen todistaa.
niin hän maksaa oman puolikaansa remontista, ja sijoittaa jäljelle jäävän rahan johonkin muuhun ei syötävään omaisuuteen omalle nimelleen.
mies on perheenisä,miksi hän niin laskelmoiden ajattelee tässä jo tulevaa eroa..? Avioehto on järkevä juttu,mutta oikeasti,niinkö paljon tulee takkiin jos tulee ero? raha on kuitenkin vain rahaa..ja sitä on mahdollisuus kerätä eron jälkeenkin..jos olisin tuo perheenisä ja saisin perinnön,voisin laittaa sen tuohon remonttiin,tietäisinhän että vaimoni tekee varmasti osansa perheessä,en olis tollanen pilkun....
järkevä juttu, ja heti perään henkäistä ettei ymmärrä koko asiasta höykäsen pölähtävääkään.
Ei avioehtoa turhantakia tehdä, se tehdään noudatettavaksi.
Turhaako maksaisit sen rekisteröinnit? Enpä usko.
tiedäkään miten tossa kuuluis lain mukaan tehdä kun on avioehto...en ole perehtynyt niin tarkasti..jos joku viisas valaisisi..
Mutta eikö suhteen pitäisi kuitenkin olla tärkeämpi kuin rahan... Taidan olla ainoa joka niin ajattelee, ainakin tulee sellainen mieleen kun näitä palstoja lukee...
ja sen rekisteröinnistäkin on erikseen maksettu, niin miksei sitä voida kunnioittaa? Miksei?
Ja mikä virka sillä sitten on, jos sitä ei kunnioiteta????
En ylipäätään tajua miksi jotkut haluavat avioehdon. Avioliittoonhan pitäisi mennä ajatelleen että tämä kestää lopunikää. Vaikka puolet avioliitoista ei kestäkään lopunikää, niin minusta on kummallista pelätä eroa jo ennenkuin on avioon edes päässyt. Tuntuu että tässäkin on se raha tärkeämpi kuin se että pitäisi liitostaan huolta ettei tule eroa. Mutta joo, mikäs minä olen puhumaan.
Kun yleisessä tiedossa on ihmisen raadollisuus, ja se että rakkaus on sokea.
Helkutin suuria rahallisia tappioita on jotkut päässeet suhteellisen lyhyen lystin seurauksena maksamaan selkänahastaan. Siitä kai se avioehto.
Itsellänikin on sellainen. Olen toista kertaa naimisissa. Ja nyt tuntuu että liitossa on edes painosuhteet kunnossa. Tiedä häntä, koskaan ei voi tietää...
kun ei sinulle oikeasti kelpaa muut kuin sellaiset mielipiteet, jotka ovat samaa mieltä kanssasi?
Miehelläsi on oikeus tehdä rahoillaan mitä haluaa. Jos teette remontin, niin maksatte sen puoliksi. Ei sillä ole merkitystä onko hänellä sillä hetkellä enemmän rahaa kuin sinulla vai ei.
Miksi et muuten voisi lainata tarvittavaa summaa häneltä? Siis ihan virallisella velkakirjalla jossa on sovittu korosta ja viivästyskoroista? Voitte sopia keskenänne ihan nimellisestä korosta niin sinun ei tarvitse maksaa pankin kallista korkoa. Edellyttäen että miehesi suostuisi lainaamaan rahan sinulle.
Itse en enää ikinä, en ikimaailmassa sekoittaisi parisuhdetta ja raha-asioita toisiinsa, olin sitten se isompi- tai pienempituloinen. Olen yksi niistä, jotka joutuivat maksamaan kymmenientuhansien markkojen oppirahat liitosta, jonka piti kestää ikuisesti ja jossa oli lapsikin.
olisin vastannut aloitukseen, että lainaa mieheltäsi 5000 e pienemmällä korolla tai ilman korkoja jos hänelle passaa.
MUTTA teillä on 3 yhteistä lasta!!!
Ymmärrän miehen osituksen, jos ansaitsette yhtä paljon, mutta onko sitten laskettu oikein myös se aika kun olet hoitanut yhteisiä lapsia ja urasi ei ole noussut niinkuin lapsettoman. Sinä aikanahan mies on päässyt etenemään, kun sinä olet hoitanut YHTEISET lapset, kotityöt, jne.
Meneekö kaikki kulut tosiaan puoliksi? Silloin ymmärrän miehesi kannan.
Mutta jos koet, että sinulla ei ole varaa remonttiin, mikään ei estä sinua sanomasta, että et halua remonttia tai että haluat halvemmat kaakelit, tai jotain muuta siltä väliltä.
Lapsillesi toivon rauhaisaa elämää :)
jatketaan edelleen keskustelua.
Oikeasti liitin kysymyksen tälle palstalle siksi, että enemmänhän tässä nyt kirvelee asian emotionaalinen puoli - ei rahan kuluminen. Olemme yhdessä pääsemässä nyt siihen, mitä on monta vuotta suunniteltu, ja ilo siitä kuolee nyt noihin eropuheisiin: että sitten JOS.
avioehtoa kirjoittaessasi?
En ollenkaan ymmärrä mistä sulla NYT puhaltaa?
Miksi suostuit ehtoon jos noin kiristää?
siihen avioehtoon voi sopia,että jos toinen suhteen osapuoli on laittanut siihen taloon enemmän,kuten tähän remonttiin sen perintönsä niin sitten erossa saakin enemmän kun talo myydään? miten tää perinnön laittaminen vaikuttaa kun erotaan??
mikä vaikutus tolla perinnön laittamisella remonttiin on osituksessa? avioehtohan on juuri molempien omaisuuden turvaamiseksi erossa tai jos toinen kuolee,ettei kaikki omaisuus vaan mene puoliks vaan kumpikin saa sen oman omaisuutensa mitä on ollu ennen liittoa jne...
mies saa tehdä perinnöllään kuten haluaa,mutta tätä vaan kyselin siksi et jos mies haluaisi laittaa tän koko perintönsä remppaan niin mitä tapahtuisi erotessa? eikös just avioehto suojaa,et saa oman osansa? eiks siihen avioehtoon voi just rajata mitä se koskee?
Ei sulle jaksa selittää selvää asiaa, kun et itsekkään sen vertaa asiaan panosta että ottaisit selvää, mistä puhutaan.
Nuku vaan.
avioliitto vai liikesuhde? Et sitä sitten miettinyt valmiiksi, ennen kuin kirjoitit nimesi avioehtoon?
Kun tarvitsee netissä vielä kysellä.
Avioehdollahan turvataan omaisuus mikä kummallakin on ollut ennen avioliiton solmimista.
Kuulostaa aika oudolta kun teillä yhteiset lapset ja koti ettei mies remontoisi sitä.
Ajattelee vaan omaa etuaan, jos ette ole eroamassa.Jos rakkaus kukoistaisi ja mies ajattelisi teidän kaikkien rakkaiten ihmisten etua, ei moista rahaa sulta edes kyselisi. Kyllä se näin on.
Eli kallistun liikesuhde puolelle
Kylläpä nyt nostatellaan tunteita raha-asialla. Miehesi on ehkä pikkumainen, mutta yleisesti ottaen avioehdosta on enemmän hyötyä kuin haittaa. Normaaliin moraaliin ja oikeustajuun käy vallan hyvin se, että mitä yhdessä elettäessä tienataan, se voitaisiin oikeudenmukaisesti jakaa. Toinenhan voi olla vaikka kotiäitinä (isäkin) ja sellainen työ jätetään usein laskematta taloudellisessa mielessä samoin kuin muu kotityö siivousta myöten. Eli sovittelutyötä tarvitaan oli yhteiset tilit tai ei.
Sen sijaan ennen avioliittoa saadut perinnöt? 200 vuotta suvussa ollut perintötila menee jakoon lyhytaikaisen suhteen takia? Siksihän aikoinaan tytöt halusi rikkaisiin naimisiin. Sellainen keinottelu ei ole oikein ja sen takia on hyvä, että avioehto tulee muuttumaan pakolliseksi ettei sitten aleta manipuloimaan herkkäuskoisempaa osapuolta sellaisilla hokemilla kuin "etkö usko rakkautemme kestävän?". On moraalitonta kiristää toista sellaisella.
Oma ehdotukseni rahoituspuoleen on se, että otat häneltä tarvittavan summan lainaksi ja teet siitä paperin. Mieluummin nollakorolla tai korkeintaan pari prosenttia. Hän on ehkä ajatellut säästää rahaa johonkin tarkoitukseen ja tämä siirtää hänen aikomuksiaan tuonnemmaksi. Siksi hän on vastahakoinen, jollei sitten ole kyse jostakin vakavammasta kuten siitä, että hänellä on jossain vaiheessa aiemmin käynyt jo mielessä eroaminen.
Onko teillä aikaisemmin ollut erokeskusteluita tai vakavampia riitoja? Ne saattavat heikentää hänen luottamustaan liiton pysyvyyteen.
Mies ja nainen ajattelevat avioliiton uhkista ja vakaudesta eri tavalla. Naiselle on tärkeää rakkaus ja luottamus. Miehen velvollisuuksiin kuuluu ulkoiset uhat, mikä tarkoittaa tänä päivänä mm taloudelliset asiat. Miehen huolehtiessa tällaisista velvollisuuksista, nainen ajattelee helposti, että miehelle on tuo materia tärkeämpää kuin parisuhteen henkinen hyvinvointi. Asioilla on pieni painotusero, mutta miehelle mainitut materiaaliset asiat eivät ole kytköksissä toisiinsa siten kuin nainen asian ajattelee vaan ne ovat erillisiä asioita, erillisiä ongelmia.
Ennen kuin jatkat miehesi syyllistämistä tunteettomaksi kassakoneeksi, ota selvää mitä mieltä hän on oikeasti asioista ja mikä on hänen kantansa lähtökohta ja päämäärät.
eihän tässä ole kysymys mistään perintötilan varastamisesta,vaan perheen henkinen ilmapiiri on joutunut epävakaaseen tilaan miehen eropuheista vaikkei ole eroamassakaan ehkä omassa päässäään onkin.
on tää maailma mennyt vituilleen kun pitää ottaa lainaa aviomieheltä 0korolla tai enintää 2prosenttia.kysehän perheen elämänlaatua parantavasta rempasta vittu mitä porukkaa täällä on.yks saatanan kybätonni.
kuinka teilla on aikaisemmin hoidettu asiat? Tormaatteko tahan ongelmaan nyt ensimmaista kertaa?
Jos mietin sita, miten itse toimisin, ei tarvitse miettia kahta kertaa. Oikeastaan olen samassa tilanteessa, isani kuoli ja sain perintoa. Tama tarkoittaa sita, etta olen maksanut yhteisia lomamatkojamme ja vuokraa jne mielihyvin. Tosin jossain menee raja, ja jos tuntuisi silta etta mies elaisi minun rahoillani, niin pistaisin kylla stopin... mutta tuo remonttiasia tuntuu kohtuuttomalta. Molemmat siita sitten hyotyisitte kun myytte asunnon eteenpain.
Viitsisiikö edes lukea tekstini kunnolla. Toi oli vasta asian materiaalinen puoli. Kyllä jokaisessa järkevässä taloudessa sen verran katsotaan viisinumeroisten ehkä nelinumeroistenkin summien perään, että sovitaan miten vaikkapa auton hankinta ja käyttökulut jaetaan oikeudenmukaisesti, jos vaikkapa vain toinen sillä pääasiallisesti ajaa. Suhde on kestämättömällä pohjalla, jos tällaisessa tilanteessa ei pystytä sopimaan asioista vaan vedetään heti hernettä nenään. Herneen nenään vetäjä kun on tyypillisesti tällaisissa kiistoissa se taloudellisen hyödyn saava osapuoli eli koitetaan jollain lapsellisilla tempuilla ja syyllistämisellä kerjätä toiselta.
Sinun mielipiteesi on kokolailla arvoton, jos tuputat sitä toisille miettimättä voiko sitä edes soveltaa tähän tilanteeseen. Yritän itse ratkaista heidän ongelmaansa eikä sillä ole tekemistä sen kanssa mitä itse arvostan niin että turpa kiinni siitä asiasta.
Kerran vielä niin että lukihäiriöisetkin tajuavat. Koittakaa ihmiset sopia talousasiat kunnolla ja järkevästi niin ettei niistä tarvitse jälkeenpäin tapella. Ilman sääntöjä toimiva talous on vaikeuksien kerjäämistä, suorastaan vastuutonta.
sun mielestä vain sellanen suhde on järkevä jossa alatellaan samalla tavalla kuin sä ite?
"Kyllä jokaisessa järkevässä taloudessa sen verran katsotaan viisinumeroisten ehkä nelinumeroistenkin summien perään, että sovitaan miten vaikkapa auton hankinta ja käyttökulut jaetaan oikeudenmukaisesti, jos vaikkapa vain toinen sillä pääasiallisesti ajaa."
Tuohon kommentiin perustelin kantani. Mun miehellä on moottoripyörä jolla en aja, ja yhtä lailla olemme molemmat siitä maksaneet (yhteisistä rahoista), ja se on mun mielestä hyvä homma. Meidän taloudessa ei ole "sun ja mun" rahaa, vaan "miedän" rahat. Kaikki on yhteistä, rahatkin. Eikä ole kinaa tullut kun ei tarvi olla toisen ostolle kateellinen!
Otatte yhdessä tuon 10 000€:n lainan tai niin että kummatkin ottavat sen 5000€. Mies saa sijoittaa perimänsä rahat niinkuin itse haluaa sen jälkeen. Joko maksaa lainan heti pois tai sijoittaa ne osakkeisiin, autoon, jättää lojumaan pankkitilille tms?
Avioehto pitäisi sitten edelleen.
Oletteko hankkineet mitään yhdessä?
Toisaalta jos mies ei suostu tähän, niin 5000€ laina ei ole paha rempnttia varten sillä voisi olettaa että saatte remontin jälkeen paljon paremman myyntihinnan asunnosta aikanaan?
Tälleen kaukaa katsottuna asia ei ole kauhean iso ongelma.
Minulla on tuttava pariskunta josta kumpikin huolehtii omalta tililtään tietyistä kuluista.Jos tulisi ero,suuri hieno kesämökki menisi vaimolle kun on tämän perintö,mies ei saisi sitten mitään.Tällä perusteella tämä avioliitto on ns kulissiavioliitto,miehellä on koko avioliiton ajan ollut muista naisia ja paljon.Mökki on miehelle rakas paikka ja hän huolehtii siitä niinkin talonmies pikkarainen.Hän on paljon mökillä yksin tai muiden naisten kanssa.