En tiedä minne palstalle tämä kuuluisi, mutta laitan nyt tänne, koska sydämeni todellakin on särkynyt, ja itse kaiken lisäksi kaadan suolaa vielä märkiviin haavoihini.
Eksäni jätti minut noin vuosi sitten, ero otti todella koville enkä ole vieläkään päässyt hänestä luonnollisesti yli. Tässä on kuitenkin tapahtunut jotain todella kummallista : makaamme nykyään yhdessä, ilman sen kummempia sitoutumuksia. Mies on suoraan sanonut, ettei muuta minulta haluakaan kuin seksiä ja minä tollo hänelle sitä tietenkin annan, rakastanhan häntä. Kertokaa hyvät ihmiset - mitä ihmettä minun päässäni liikkuu? Tai ehkä paremmin : eikö siellä liiku yhtään mitään? :( Haluan vain epätoivoisesti olla vielä hänen lähellään, koskettaa häntä. Mitä minä teen? :(
Eksäni jätti minut noin vuosi sitten, ero otti todella koville enkä ole vieläkään päässyt hänestä luonnollisesti yli. Tässä on kuitenkin tapahtunut jotain todella kummallista : makaamme nykyään yhdessä, ilman sen kummempia sitoutumuksia. Mies on suoraan sanonut, ettei muuta minulta haluakaan kuin seksiä ja minä tollo hänelle sitä tietenkin annan, rakastanhan häntä. Kertokaa hyvät ihmiset - mitä ihmettä minun päässäni liikkuu? Tai ehkä paremmin : eikö siellä liiku yhtään mitään? :( Haluan vain epätoivoisesti olla vielä hänen lähellään, koskettaa häntä. Mitä minä teen? :(
Vastaukset 17
Vanhimmat
...ikinä, jos harrastat vielä seksiä exäsi kanssa.Eihän siinä mitään, jos se sinullekin olisi vain pelkkää seksiä, mutta kun itsekin sanot vielä rakastavasi häntä ja haluaisit ilmeisesti enemmän. Eli satutat itseäsi vain lisää ja ehkä vielä enemmän sattuu sitten, kun hän joku päivä ilmoittaa, ettei halua sinulta edes sitä seksiä. On vaikea irrottaa siitä, jota rakastaa. Tiedän sen, koska erosin puoli vuotta sitten ja kaipaan älyttömästi niin henkisesti kuin fyysisesti exääni. Mutta ennen kuin luopuu entisestä, mitään uutta ei pääse astumaan elämääsi. Tiedä vaikka löytyisi se, joka sekä rakastaa että haluaa sitä seksiä:) Pystyisitkö tekemään niin, ettet ota häneen mitään yhteyttä etkä vastaa hänen yhteydenottoihinsa? Katso, mitä tapahtuu.
Onko sulla ketään hyvää ystävää jonka kanssa voisit asiasta keskustella? Tai koita aatella niin että kerranhan se vaan kovaa kirpaisee kun lähet lopullisesti mutta sitten se alkaa helpottaan! Sitten vietät mahollisimman paljon aikaa ystävien seurassa ja teet kaikkea kivaa, aloitat vaikka uuden harrastuksen tai mitä vaan! Uskoisin että siinä pikkuhiljaa pääsisit tyypistä eroon.. Mut joka tapauksessa tsemppiä sulle, kyll sä siitä selviit! :)
Onko tää nyt uutta? Taas näitä samoja juttuja. :(
Pano voi olla ilman että on seurustellut. Tai suhteen loputtua toinen käyttää.
Voit lopettaa ja ottaa kaikkea muuta kivaa elämään. Tai jatkaa tuon oikuilla. :(
Olen ollut ns. pano jo monta vuotta, ilman seurustelua, ja loppua ei näy. Kai. Halusin vain nähdä tuon ihmisen, vaikka en saa mitään panoista kun herra ei taidoissa ihan... Mutta en ajattele olevani pano, olen ihminen, en voi miehen valinnoille mitään, kuin olla tai poistua. Muuta henkilöä ei ole tullut vastaan, jonka kanssa kokisin helpotusta nähdessäni, enkä juokse karkuun:)
Muu henkilö voi löytyä sulle. Harmi jos mies ei voi olla oikeasti hyvä sinulle. :( Mies on pelkkä surkimus varmaan, ulkonäkö vaan hämää ja ne hyvät puolet. :( Jos on alle 25v niin on vielä kloppikin. No senkin jälkeen voi olla henkinen kloppi...
...ymmärrän sinua hyvin...itse kuitenkin ajattelin silloin kun vaimo halusi erota, että thats it!...en lähtisi hänen mukaansa, vaikka mieli tekisikin...en nimittäin kestäisi sitä tunnemyllytystä toista kertaa.
Nyt sinun olisi tehtävä kova päätös ja antaa miehen mennä sinne missä pippuri kasvaa...kaveria voit toki olla. Muuten et nouse koskaan tuosta tilanteestasi, särjet vain itsesi lopullisesti...sitäpaitsi, toinen käyttää hyväksi herkkää tilannettasi, mieti...ratsasta, kärsi ja unhoita!!!niin minäkin olen tehnnyt, vaikka sattui varmasti vähintään yhtäpaljon!!!
Vaihtoehdot ovat selvät. Joko jumitat menneessä vailla kunnon mahdollisuutta jatkaa tulevaisuuteen kokemaan jotain uutta ja hienoa. Tai sitten olet ex-äijäsi panopuuna, helppona reikänä jota voi pumpata kun mieli tekee ja dumpata kuin nallin kalliolle halutessaan. Onko hyvät vaihtoehdot? Joudutko miettimään todella tätä valintaa?
HÖYLÄTÄÄN
Tuttu tunne, erottiin melkein vuosi sitten 8 vuoden suhteesta, jonka jälkeen on molemmilla ollut joitain "laastarisuhteita". Tekemisissä ollaan oltu säännöllisen epäsäännöllisesti, jopa yhteinen ulkomaanmatkakin tehtiin. Seksiä ollaan harrastettu enemmän, kun yhdessä asuessamme viimeisen vuoden aikana. ollaan sovittu, ettei olla tilivelvollisia toistemme tekemisistä, mutta mutta olen itsekkin miettinyt joka kerta, kun tiedän että exäni on ollut viihteellä, et mitä on tapahtunut, vai onko mitään. Ennen joulua mulla oli yövieras kylässä ja exäni pälähti ovikelloa soittamaan ystävänsä kanssa 2 aikaan yöllä, et tulevat jatkoille sanoin ettei käy, kun menen aamulla töihin.....10 minuuttia myöhemmin uudestaan ja kommenntti oli et tulee katsomaan panoani. Yö jatkui tekstari pommituksella....ensin sovitaan et ei olla tilivelvollisia, mutta ei taida toimia. Mitä tästä pitäisi ajatella?? Kaikesta huolimatta olisi varmaan parempi unohtaa koko juttu ja jatkaa elämää muulla tapaa.
Kiitos kauhiasti vastauksistanne, ajattelin saavani vastaan vain jotain pottuilua... te olette kaikki ihan oikeassa : itseni minä tässä tosiaan olen rikkomassa perinpohjaisesti, lähteä pitäisi. Vaan kun tässäkin on se mutta, tosiaan, se pikkuseikka, jonka varmaan tiedättekin : rakastan häntä niin paljon. :( elämä ilman häntä on ajatuksena kammottava.
Mutta, tunnistan senkin, että tämä ihminen on saanut/saa edelleen minut voimaan todella pahoin ; enhän minä nytkään ole kuin likainen huora, tosin olinko muuta seurustellessammekaan. Mutta kiitoksia ja jakselemisia teille! Kyllä minäkin tästä selviydyn (tai ainakin haluan sitä kovasti), hiljaa mutta varmasti. :)
Sepä se tässä itelläkin, et on ensimmäinen ihminen jota olen todellakin rakastanut ja niin kun sinäkin rakastan edelleen......menee pitkä tovi, ennen kun pystyy uuteen terveeseen parisuhteeseen!!
Niin kauan kuin sä levität reitesi sille ja pidät sen elämässäsi tavalla tai toisella, niin kauan sua sattuu. Kyllähän sä tiedät, että mies käyttää sua vaan hyväkseen. Sä olet sille helppo kohde. Nainen joka ei osaa tai pysty sanomaan EI! NYT RIITTI!
Sydämen ehetyminen alkaa siitä päivästä, kun sä pistät stopin tälle jutulle ja heivaat sen elämästäsi kokonaan.
Minullakin meni poikki poikaystäväni kanssa, olisin itse halunnut vielä yrittää... Ja vaikka kuinka koitan asian kieltää, minulla on silti tunteita eksääni kohtaan. Olemme kuitenkin kavereita. Eksäni haluaisi sekstailla, mutta itse olen (onneksi!!)silleen vahva, että kieltäydyin! Vaikka tahtoisin olla hänen lähellään, parempi näin. Se saa riittää itsekidutukseksi, että ajattelen häntä päivittäin... Joten, tsemppiä sulle, ole hänen kanssaan max kaveri eli tee sellaisia asioita mitä muidenkin kaverien, myös naispuolisten kanssa tehdään.. Eli ei seksiä.. Tsemppiä sisko! =).
Itse olin suhteessa melkein neljä vuotta, ja nykyisin sekstaillaan joskus, kun huvittaa, ihan molempien tahdosta. Se sopii, jos ei kärsi sen takia. Ei kannata, jos sulla on niin paljon tunteita sitä kohtaan ja tunnet huono-oloa seksin jälkeen.
Te olette kyllä niin valitettavan oikeassa... pakkohan tästä kuluttavasta tilanteesta on eroon päästä. Se on sitten eri asia, että miten siihen pystyn. :(
meillä erosta pari vuotta ja sen aikana ollaan peuhattu säännöllisen epäsäännöllisesti.tajusin että ei se mua halua enää takasin elämäänsä, kunhan piti vaan panona, kun ei ressukka kai muualta saa?olin vaan niin saamarin sokea koko jutulle,koska rakastin sitä paskiaista.
tajusin ettei meistä enää tule sitä samaa, joskus onnellista pariskuntaa, vaan jos jatketaan näin, päädytään molemmat ennenpitkää yksin.
sitte vaan päätin että nyt riitti.marssin sen luo ja ilmotin että tämä herkkutiski sulkeutuu nyt.kyllästyin olemaan pano jota voi kohdella miten tahansa.
olihan se aluks vaikeeta ja päässä pyöri koko ajan että mitä mä menin nyt tekemään.ei se mun maailma siihen kaatunu ja elossa porskutan vieläkin.oon itseasiassa ylpee itestäni, että pystyin tähän ja välitän itestäni sittenkin näin paljon että lopetin itteni rikkomisen.
kerran se vaan kirpasee kun väärästä kyydistä jää..laulaa yö..ja näinhän se on..
ei muuta kun tsemppiä irrottautumiseen.kokemuksesta voin kertoa,että nyt voin paljon paremmin ja katselen maailmaa ihan uusin silmin, ilman että suon ajatustakaan exälleni.
Voi ei, mulle on käynyt sama. Ero viime kesällä, hän muutti pois yhteisestä kodistamme. Olimme yhdessä kaksi vuotta mutta vain 10 kk saman katon alla.
Oli nini pirun vaikeata päästä eroon, päästä edes sinne minne pääsin vaivalla. Menin läpi tuskan ja kivun ja yksinäisyyden, surun ja toivottomuuden, epäymmärryksen. Sit alkoi näkyä valoa, iloa taas itseni kanssa, löysin itseni taas, pikku hiljaa.
Ei tehnyt niin kipeetä enää. Otin yhteyttä, halusin jakaa onnellisen hetken ja illalla olin hänen luona. Alussa olin onnellinen vaikka hän ei halunnut puhua menneisyydestä tai ollenkaan.
Yöllä kotona en voinut nukkua, 1000 ajatusta mielessä. Seuraavaan päivänä aivan huono olo. En voinut uskoa tapahtumia, eihän oltu edes nähty moneen kuukauteen, en enää tiennyt hänestä mitään, en ajatellut häntä enää joka päivää. Löysin uudet ystävät, uudet harrastukset.
Nyt tuntuu että kaikki on pielessä taas, en jaksa tehdä mitään, mietin vain häntä, se ärsyttää. Sain tietää, etä hän on lähdössä matkalle muttei viitsinyt kertoa siitä. vaivalla ja nautraalisti vastaa viesteihin.
En tiedä miksi pistin itseni tähän uudestaan? Olenko hullu? Kuinka pysyä pystyssä nyt? Olen taas polvillani... ei voi olla. Auttakaa. Miksi hän minulta vain seksiä haluaisi? Onko se niin kovin vaikeata saada sitä muualta? Eihä voisi minulle täällaista tehdä, hänhän joskus rakasti vaikka emem osanneet yhdessä olla. En voi uskoa, että hän käyttäisi minua, ei hän sellainen ihminen ole.
Miksi sitten nyt tunnen näin? Miksi kaikki uudet värit katosivat yhtäkkiä näkemästäni.
löytää uuden suhteen? Sehän nauraa sulle nytkin, kun saa helppoa pimpsaa. Ja sää suostut siihen mukisematta!
NYT ITSEKUNNIOITUSTA NAINEN!!
mistä sitä itsekunnioitusta saa ostettua? :D
Mäkin tarvitsisin.
Toisaalta olen miettinyt myös olevani, paitsi läheisriippuavainen, niin myös masokisti.
Ehkä se kipu minkä saan kärsiä antaa elämälleni merkityksen. Tai ehkä edes sitä väheistä -negatiivista- huomiota, jota saan exältä, on parempi kuin ei mitään. Tai niin luulen, koska en todella näin usko. Uskon vaan että ajan kanssa sitten joskus, jos jaksan olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen, hän taas lämpenee ja elämme loppuun asti onnellisina!
Yeah right!
XD
Tärkeintä on osata nauraa itselleen :P