Mulla olis kysymyksiä teille ihan tavallisille karaokelaulajille. Jos siis teitä täällä "langoilla" edes on. Jotenkin musta on vain alannut tuntumaan, että täällä on pelkkiä muusikoita tai muita alan ammattilaisia. En osaa lähteä teidän ketjuihin vastailemaankaan mitään, kun kielikin on välillä niin outua tällääselle pohojalaaselle, ettei kaikkia toki senkään puolesta ymmärräkään.
Eli minua kiinnostaa:
Minkälaiset on sinun mielestä hyvät karaokekisat? Ja onko niitä jossain päin Suomea liikaa tai kaivattaisiinko johonkin päin lisää?
Minua ei kiinnosta lainkaan kisan järjestäjän nimi, vaan se, mikä asia oli jossain kilpailussa hyvin tai mikä asia taas ei sinua miellyttänyt. Ei viitsitä muutenkaan mainita kilpailun järjestäjien nimiä, kun mainostaahan täällä ei kuulemma saa, eikä taas kenenkään kunniaakaan loukata.
Eli minua kiinnostaa:
Minkälaiset on sinun mielestä hyvät karaokekisat? Ja onko niitä jossain päin Suomea liikaa tai kaivattaisiinko johonkin päin lisää?
Minua ei kiinnosta lainkaan kisan järjestäjän nimi, vaan se, mikä asia oli jossain kilpailussa hyvin tai mikä asia taas ei sinua miellyttänyt. Ei viitsitä muutenkaan mainita kilpailun järjestäjien nimiä, kun mainostaahan täällä ei kuulemma saa, eikä taas kenenkään kunniaakaan loukata.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on sellaiset mihin ei saa ammattilaiset osallistua, missä tuomari arvostaa esiintymistä, eli jos vaik laulaaki puhtaasti mut töllöttää sanoja tai on tasapaksu, sellaista ei pitäisi nostaa ylemmäs kuin sellaista joka myös nuotilleen laulaa mutta osaa esiintyä ja ulkoo sanat. Tuomareita myös pitäisi olla väh. 3. Ja tuomareiden ei saisi suosia tuttuja. Kilpailussa pitäisi olla ainakin 2 kierrosta ja harj.kierroksella jos saisi 2 laulaa niin ei niin olisi jännitystäkään. Minusta etelässä on paljon verrattuna tänne pohjoiseen, oulun korkeudelle, itärajalle. Eivät vetäjät vissiin osaa Turku-Helsinki-akselilta pois..
Itse kyllä painottaisin kans tuota esiintymistä ja kappaleeseen eläytymistä. Saahan se tietysti nuotilleen ja rytmilleen mennä, mutta mun mielestä ei ole niin merkitystä pikku virheillä, jos vain muuten on mallikelpoinen esitys.
Tuomarit saisi olla myös jotain muita kuin kanssa kilpailijoita. Täällä päin on ollut tuomareina sellaisia, jotka ovat aikaisemmin itse pärjänneet ko. kisoissa ja nyt ovat tuomaroimassa kavereitaan. Ei kovin hyvä asetelma.
Mitä mieltä olette palautteen antamisesta? Olisiko kiva kuulla jotain palautetta omasta suorituksesta? Vai onko mieluummin kuulematta:)
Minusta eräs (="ja olisin kritisoinut") kirjoitti tuolla toisessa ketjussa hyvin siitä, että tuomareilla pitäisi olla selkeät arvostelukriteerit. Olen samaa mieltä, se on myös reilumpaa kilpailijoita kohtaan. Kilpailijoille tulisi myös niistä tietysti kertoa. Silloin on helpompi hyväksyä se, miksi joku toinen esitys menee oman suorituksen edelle.
Lisää kommentteja olisi kiva kuulla.
Mielestäni tärkeintä esittämisessä on suhde kappaleeseen jota esität,tulkinta.
Se on tärkein.Sen lomassa luot kontaktia yleisön kanssa,laulat heille.
Koreografiat voit unohtaa,nuo edellä mainitut unohtuvat siinä vaiheessa jos alat hyppimään ja esittämään eläytymistäsi.
Suosittelisin kyllä että tuomarit olisivat jostain kauempaa kuin lähipiiristä,saattaa muuten sataa vaikka kaljaa niskaan kun ei miellyttänyt.
Olen ammatissa toiminut jo lähes 17 vuotta ja minua ei kyllä saa enää mihinkään kilpailuihin tuomarin osaan.Jos ei kilpailija itse niin pari veljeä tulee antamaan neuvoja oikeasta tuomaroinnista.Hyvää onnea kuitenkin jatkossa hienon harrastuksen parissa.
En kyllä kadehdi yhtään tuomarin osaa, se ei todellakaan ole mikään kiitollinen homma. Sinä varmaan osaat kertoa, kun olet ollut tuomaroimassa paljon, annetaanko yleensä kilpailijoille palautetta suorituksesta tai tietoa minkälaista pisteytystä käytetään. Haluaako kilpailijat edes loppujen lopuksi tietää, miten oma esitys meni?
Tuomarin täytyy tuomaroidessaan "unohtaa" olevansa tuomari. Siis kritisoija, tuomionantaja. Hänen täytyy luottaa vain silmiinsä korviinsa, tuntemuksiinsa. Ei ennakoluuloinen, mukana asiassa. Saa nauttia saa olla nauttimatta, mutta ihan vain kokonaisesityksen perusteella. Kuinka moni live-esiintyjä suorittaa kappaleensa virheittä? Varsinnii, jos kyse olisi parista "tärkeästä" kappaleesta? Korjaamisen taitokin on arvokasta. Yksi mahdollisuus on kovaa korkealta ja esitys, tai rauhallinen sanojen järjestyksen vaihto, poisjättäminen, hiljentäminen - omaperäisyys yleensä!
Täsä kerran näin tuomarit, jotka todella pitivät asemastaan; he kuuntelivat tarkkaan laulajia. Katsoivat silmiin, iskivät ryhmiä, jos se vei mukaanaan, eivät siis laskeneet sitä! Hymyilivät, olivat yleisönä - yleisön, esittäjän ja omassa roolissaan. Siinä onkin se jönglöörin asema, tuntuu vaikealta, onkin helppoa. KUN ANTAUTUU MUSIIKKIIN, NIINKUIN MAKUSTELLEN, ASENTEELLA OIKEALLA!
Muusikkoja kumpikin, ei kanssakilpailijoita. Miehet ovat näissä hommissa naisia rehellisempiä. Naisille tulee helpommin esille se "tuomarointi"!
Hei!
Olen kyllä täysin eri mieltä ed.vastaajan kanssa...mielestäni karaoken pitää olla juuri sitä että voi ja saa katsoa sanat...nämä siellä edessä heiluvat ulkoa opetelleet kuuluvat mielestäni ennemmin teatteriin esiintymään. Vielä tuosta karaokesta..arvostan enemmän kuin karaokelaulaja laulaa laulun kun laulun juuri kun saa katsoa sanat....eikä laula ulkoa yhtä-kahta laulua..
Minäkään en tykkää hillumisesta. Mutta kysymys jäykkäniskoille ja myötähäpeilijöille: Mikä on hillumista? Ei omia tapojaan tarvitse kenkään toiselle tyrkyttää - Ei myöskään kanki per...ssä seisomista. Minä en osaa laulaa, jollen voi liikkua edes vähän musiikin tahdissa. Onko se hillumista, sanon suoraan - paskat! Itse olen aloittamassa musiikkiteatterilinjan, joihin oli pääsykokeet ja en häpeä yhtään, että lauluuni tulee säväys ihan minua itseäni - teatterilaisuutta. Pysykööt sikaniskat kotona, jos ihmisten nauttiminen omassa olostaan, roolistaan ei miellytä! --- Karaoken vapaustaistelija olen. Mutta jos multa kysyttäisiin ja saisin päättää - kieltäisin karaoken. Just siitä syystä että ihmisistä on tullut niin helvetin suvaitsemattomia ja härskejä!
Mitä sillä on väliä kuka mitenkin eläytyy laulaessaan? Muu käyttäytyminen karaokekansan keskuudessa on kamalaa. Voi jumakka mä en voi olla ainoa, joka saa kuulla mitä härskimpiä juttuja ja arvosteluja? Ei voi mitään, sellainen toiminta, joka todellisuudessa ei anna mitään, on hyvä perusta riippuvuussuhteeseen, kuten karaokessakin on. Jonka parissa minun tunteeni, ja helvetti vie uskon, monen muunkin tunteet kulkevat, tilanteesta riippuen vihasta rakkauteen. Eikä hävetä sekään aitous. Tosikko en alkuunkaan ole. Minulle vain ei sovi selkä yleisölle esiintymistyyli. Se on ainoa tapa, joka ärsyttää ihan helv...ti - johtuen siitä, että esiintyjä on ylimielinen! (Arkuutta peitetään sillä tai käytetään hyväkseen saadakseen olla ylimielisiä!)
Tutkiskelkaa itseänne, älkää aina arvostelko muita erilaisuudesta. Yleensä se mitä itselle ei suoda, sitä vihataan ja inhotaan muissa. Karaoke on tänäpäivänä "traumaattisten ihmisten avohoitomuoto", jossa SAA tehdä kaikkea muuta kuin olla oma itsensä tai nauttia esityksistä ja itsestään! Jos on ihan "terve", ja seisoo "karismaattisena" lavalla laulun ajan - tuijotellen tiukasti ruutua, eikä vastaa taputuksiin - pysyykin "terveenä" - traumatisoitumatta kaikenlaisesta kateellisten panetteluista! Hävetkää itseänne paskasta arvostelijat, minä ainakaan en anna voimia myötähäpeämällä tai mollaamalla toisia ja itseäni syyttä!
Seuraan kisoja mielelläni. Imen esiintyjien tulkintoja, esityksiä kuin pillillä makoisaa jäätelöä.
Toivottavasti suomalaiset vapautuisivat vielä, niin saa maistella herkkua ihan lusikalla.
Muuten, junasta jääneet jäykkikset, en tarkoita tätä edellistä kirjoittajaa, vaan esiintyvän karaokelaulajan moittijoita. MIKSI ON KEKSITTY LANGATON MIKKI? Ai siksi, että siinä ei ole "lankaa" tai johtoa?
Millähän vuosisadalla täällä jotkut porisijat elävät? Mun muorin on 70 ja se ei tykkää yhtään että kukaan esiintyy, ei edes lapsi. Ei ole hyvästä hymyillä. Ja nauru on kauhistus. Miten mulle tulee mieleen mun muorin, kun luen muutamien juttua? Herää kysymys hiljaa mielessäin, kutka tässä ovat kaikkein eniten "traumatisoituneita?". Esiintyjät, vai niiden moittijat?