Nyt voi laskea etukäteen, mitä lapsi maksaa. Ruvetkaapas etukäteen harkitsemaan, montako jos yhtään kullanmurua teillä on varaa ylläpitää. Ettei tulisi sitä hirveää ruikutusta sitten kun mukulat on hankittu ja on liian myöhäistä katua.
Hesari tänään:
Lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa yli 100 000 euroa
Suomalainen lapsi maksaa vanhemmilleen 105 600 euroa ennen täysi-ikäistymistään, kertoo Iltalehti. Luku perustuu Tilastokeskuksen ja Stakesin Suomalainen lapsi 2007 -selvitykseen.
"Kyseessä on keskimääräinen arvio lapsen kuluista. Luvut vaihtelevat tietenkin paljon perheen tulojen, asuinpaikkakunnan ja lapsiluvun mukaan", sanoo tutkimusta tehnyt yliaktuaari Airi Pajunen Tilastokeskuksesta.
Selvityksessä lapsen kuluiksi on laskettu myös osuus perheen yhteisistä kuluista. Pikkulapsilla suurin kuluerä on asuminen, toiseksi suurin päivähoito.
Halvimmillaan keskivertolapsi on selvityksen mukaan ennen murrosikää. Vaippa- ja päivähoitokuluja ei enää ole, mutta ei vielä paljon harrastusmaksujakaan.
Eniten lapsi kuluttaa murrosikäisenä. Rahaa menee muun muassa vaate- ja kenkäostoksiin, harrastuksiin sekä kahviloissa ja ravintoloissa istumiseen. Teini-ikäisen kännykkälaskut ovat jopa kolme kertaa alakoululaista korkeammat, keskimäärin 290 euroa vuodessa.
Hesari tänään:
Lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa yli 100 000 euroa
Suomalainen lapsi maksaa vanhemmilleen 105 600 euroa ennen täysi-ikäistymistään, kertoo Iltalehti. Luku perustuu Tilastokeskuksen ja Stakesin Suomalainen lapsi 2007 -selvitykseen.
"Kyseessä on keskimääräinen arvio lapsen kuluista. Luvut vaihtelevat tietenkin paljon perheen tulojen, asuinpaikkakunnan ja lapsiluvun mukaan", sanoo tutkimusta tehnyt yliaktuaari Airi Pajunen Tilastokeskuksesta.
Selvityksessä lapsen kuluiksi on laskettu myös osuus perheen yhteisistä kuluista. Pikkulapsilla suurin kuluerä on asuminen, toiseksi suurin päivähoito.
Halvimmillaan keskivertolapsi on selvityksen mukaan ennen murrosikää. Vaippa- ja päivähoitokuluja ei enää ole, mutta ei vielä paljon harrastusmaksujakaan.
Eniten lapsi kuluttaa murrosikäisenä. Rahaa menee muun muassa vaate- ja kenkäostoksiin, harrastuksiin sekä kahviloissa ja ravintoloissa istumiseen. Teini-ikäisen kännykkälaskut ovat jopa kolme kertaa alakoululaista korkeammat, keskimäärin 290 euroa vuodessa.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kun saatiin eka lapsi oltiin molemmat työttömiä. Kun saatiin toka lapsi oltiin molemmat työttömiä. Nyt kun kuopus on 8kk, sai mies vihdoin töitä. Ekaa palkkaa vasta odotellaan. Aina on ollut ruoka pöydässä ja vuokra/sähkö maksettu. Tottakai jotkut muut laskut ovat kasaantuneet, eikä itselle ole vaatteita saanut kun kirpputorilta. Lapset on saaneet lahjoja ja hellyyttää kahdelta vanhemmalta vauvaikänsä.
On ollut hemmetin tiukkaa, päiviä kun ei itse voi syödä kun leivän jämät. Ei sitä vaan tarvitse stressata siitä ettei nyt ole ollut täydellinen kuluttaja yhteiskunnalle. Kyllä sitä vielä kerkee ostamaan kaikkea turhaa ja tuhlaamaan rahaa jota ilmankin tulisi toimeen.
Eniten tässä on ottanut päähän anopin asenne, joka kirjoitti joskus monia kirjeitä meille miten lapsemme tulevat häpeämään meitä kun olemme köyhiä, kärsimään siitä ja kulkemaan kauheissa vaatteissa. Tollanen asenne se eniten vituttaa. Nyt se vaihtoi lääkitystä ja on ollut suvaitsevaisempi.
ei olisi ollut varaa.
olen kahden lapsen opiskeleva yh. Ex lähti kävelemään vuosi lasten syntymän jälkeen.
Lapsiin on varaa jos elää tulojen mukaan. Vaikka olen opiskelija, on lapsilla kaikki mitä he tarvitsevat. On katto pään päällä, eivät nää nälkää, on sukset ja luistimet, vaatteet ja leluja enemmän kuin tarpeeksi.
Ja mieluummin syön ne leivänkannikatkin kuin nakkaan roskiin ;)
Niin mitkä menot nyt sitten on pakollisia? Eikö ole varaa lapseen, jos ei pysty maksamaan esim. 50 euron puhelinlaskua/kk, kahvilakäyntejä, uusia vaatteita joka kuukausi yms. En itsekään raski usein käydä kahvilassa, miksi lapseni pitäisi siellä maleksia. Jaa niin kun kaveritkin…
lapsi ihan itse! Jos on työttömänä, niin mistä luulet rahojen lapsen hoitoon ja ylipäätään elämiseen tulevan? Kyllä ensin pitäisi hoitaa talous siihen kuntoon, että edes itsensä pystyy elättämään ilman ylimääräisiä tukia. Työttömänä lusmuaminen ja siihen lapsen hankkiminen on vastuutonta.
Jaa niin kun kaveritkin...
Ja sitten jos olisikin _vain_ tilanteen takia tehty abortti, olisikin toinen valitus kellossa.
Mietippä vähän.
Ei ollut paras tilanne, mutta hyvin meillä on mennyt. Minun lapsuuskotini oli onneksi sellainen missä opastettiin onnelliseen elämään, eikä mässäilty sillä missä on töissä ja miten menestyy. Ihmisen mitta kun ei ole lompakon koko.
Tyhmäähän näihin vastata kun ihmisiä on niin erilaisia. Mutta usein ärsyttää se miten jotkut kuvittelevat että ainoa oikea tapaa elää on se mitä itse sanoo. Vastuuntonta vastuutonta, elämää ei kannata ottaa niin vakavasti tai poksahtaa joskus. Meillä riittää naurua, hellyyttä ja rakkautta. Mitä sitten ettei ole varaa turhuuteen? Sinä varmaan olet huippu kuluttaja, yhteiskuntamme on kiitollinen siitä. Eikö tukea tarvitsevat ihmiset sinun mielestä saisi saada apua? Pitäisikö kaikki työttömät ja köyhät vaan sulkea johonkin paikkaan tai syrjäyttää täysin yhteiskunnasta? Kauheeta jos sun palkkarahasta otetusta verosta menee pienikin osa muiden ihmisten auttamiseen! Se on varmaan rikos sulle. Toivottavasti saat yösi nukuttua silti vaikka tälläistä vääryyttää tapahtuu sinun maailmassasi. :)
ymmärrät väärin? Vai kalahtiko kalikka noin kovasti?
En puhunut turhuudesta. Puhuin ruoasta, vaatteista, asumisesta ja elämisestä ylipäätään. Kyllä mun mielestä vastuuntuntoa on se, että aikuiset ihmiset pyrkivät ensin tulemaan toimeen omillaan ja sitten vasta hankkivat perheeseensä lisäsuita, joiden elämiseen varat tulevat niin ikään yhteiskunnalta. Ja vahinkoraskaudet ovat kyllä länsimaissa niin harvinaisia, koska ehkäisy on kaikkien ulottuvilla. (joojoo, ei se ehkäisy ole sataprosenttinen, niinniin)
Ei ole kyse lompakon paksuudesta itseisarvona. On kyse itsensä ja lastensa elättämisestä omin avuin. Ja sillä taas ei ole mitään tekemistä naurun, hellyyden tai onnellisuuden kanssa, miten voit edes verrata moiseen?
Olisihan se kiva joo kaiket päivät naureskella ja tanssahdella ja leikkiä, mutta jonkun on ne työtkin tehtävä. Ja ei, yhteiskunnallinen apu on suuri etuoikeus ja ehdottoman tarpeellinen asia, ei sillä. Pistää vaan ihan sairaasti v***ttaan asenne, että "kyllä meillä on vaan niin kivaa työttömänä, tehdään lapsia ja lauleskellaan, kyllä yhteiskunta pitää huolen!" Vähän nöyryyttä peliin, töitä löytyy saletisti aikuiselle, normaalille ihmiselle.
Tottakai on vastuuntuntoista ensin opiskella, hommata ammatti jne. Siitähän on kyse tässä systeemissä, sitähän koulussakin sanotaan.
Nyt minun työni on kasvattaa lapseni. Kerkeän kyllä hyvin opiskelemaan ja menemään siihen ammattiin mihin haluan. En täysin ymmärrä mistä olet noin katkera?
Ei se työttömän arki ole juhlaa, jos olet noin käsittänyt. Ehkä työsi vain vituttaa sua niin paljon että ajattelet ruohon olevan maukkaampaa kun lusmutaan kotona. Mutta on tervettä olla harrastuksia, vaikka ei olisi töitä- pitää itsestä pitää huolta ja mieli virkeänä. En itse koe työssä oloa maailman parantamisena, mutta ymmärrän ihmisiä jotka on kasvatettu siihen että töissä käynti on ainoa oikea tapa elää. Se on ainoa oikea tapa tulla oikeasti toimeen. Ja se myös on minunkin tulevaisuuden suunitelma, tahdon tai en. Tämä menee ohi aiheen pahasti. Alunperin oli kyse siitä, että minun elämässä kävi näin. En kerennyt opiskella ennen lapsia, mutta kerkeän vielä. En itse näe siinä suurta ongelmaa, koska uskoakseni niitä työssä olo vuosia minullekin kerkee se n30vuotta kertyä.
Minä en halua olla nöyrä, eikä ihmisen kuulukkaan kaiken edessä olla. Ihmiset on erilaisia, se siitä. Tekevät eri ratkaisuja.
Siksi tämä on turhaa.
Toivottavasti osaat nauttia elämästä silti, vaikka koetkin sen jotenkin noin raskaasti. Voihan sitä työtä tehdä vähemmänkin niin kerkeät ulkoilemaan ja saat ajatukset kasaan :).
toki ota elämää raskaasti. Turhaudun vain niin kovin siitä, että toiset tekee työt sillä välin kun toiset vetää YLPEINÄ lonkkaa. Ja kyllä, minut on kasvatettu siihen, että omillaan on tultava toimeen, ja mitäs muita vaihtoehtoja siihen on kuin työnteko? En minäkään työtä minään maailmanparantamisena koe, mutta välttämättömyytenä kuitenkin, halusin tai en. Mietipä, mitä siitä tulisi, jos kovinkin moni ajattelisi samoin kuin sinä?
Ja pidän kyllä työstäni, useimmiten. Joskus tietty tympäisee, mutta ei tässä elämässä kaikki voikaan olla aina vaan niin kivaahauskaaihanaa..
Sinulla on selvästi väärä kuva. Työttömän elämä ei ole vain helppoa. Ihmiset syrjäytyvät, ongelmat/laskut kasaantuvat. Voi tulla luottotietomerkintöjä, joka vaikeuttaa niin työnhaussa kun asunnonhaussa. Pohjalta ihmisen on vaikea ponnistaa ilman tukea. Varmasti on ihmisiä, jotka omasta valinnastaan ovat työttömänä ja tulevat toimeen sillä minimaalisella tuella. Itse uskoisin että enemmän on olosuhteiden pakosta olevia työttömiä. Jos on esimerkiksi ollut duunari elämänsä, on vanhempana todella vaikea saada töitä. Nuoret menee edelle jne.. Aina elämä ei kuitenkaan mene niin, että toiveet toteutuu. Aina ihminen ei jaksa yrittää. Minun työttömyys oli lapsen saanniin aikaan sitä, että en päässyt siihen kouluun mihin tahdoin. Ymmärrän että sinun mielestäsi on mentävä mihin vain kouluun/töihin, mutta siinä asiassa itse poikkean. Yhteiskunta tekee kyllä pakolliseksi työttömän/opiskeluun haluavan hakevan kaikkeen mahdolliseen että pääsisi edes johonkin. Muuten ei saa tukia.
Olen samaa mieltä, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin työnteko tulla toimeen. Tässä systeemissä niin, ja kyllä minä aion niin tehdäkkin. Haluan vain ensin opiskella kunnolla, että pääsen varmasti sellaiseen työhön mistä uskon nauttivani- mihin haluan. Oma mottoni on, että elämässä ei ole kiirettä. Sotii varmasti sinun ajatuksia vastana :), mutta kuten aina hoen kaikki vain on erilaisia. Ja se on suuri rikkaus meille ihmisille.
Ei elämä aina ole ihanaa, mutta kyllä arjen kuuluu olla mukavaa ja sellaista mistä saa voimaa työhön tai muihin hommiin.
Minulla taas on päinvastainen anoppi, kun sinulla. Minun anopin mielestä meidän pitääkin elää niukilla tuloilla eikä saisikaan pyrkiä parempaa hänen mielestään, vaikka haluamme. Onneksi mulla sentään mies tienannut jotain, minä työttömänä.
Anoppi jopa kehtasi kysyä, minulta, että aionko minä tosiaan vielä hakea töitä? Ihme kysymys! Tottakai haluan töihin ihan vaan senkin takia, ettei lasten tarvitse hävetä työtöntä äitiään. Kyllä se on tärkeä juttu itsetunnon kannaltakin, että on työssä, oman sekä lasten takia!!!
Olen kyllä samaa mieltä sinun anoppisi kanssa siitä, että lapset kärsivät tai viimeistään kouluun mentäessä tulevat kärsimään köyhyydestä ja niukkuudesta, vaikka kuinka paljon saisivat rakkautta! Se johtuu taas siitä, että nykypäivänä ei riitä, että on vain esim. jotkut vaatteet päällä, kun kouluun menet. Kyllä luokkakaverit pitävät pilkkanaan, jos osoitat olevasi köyhästä perheestä. Ehkei ihan ekaluokalla tai tokaluokalla, mutta sitten viimeistään jo kolmannella!
että ainahan lapseen on varaa.
Jos olisin tiennyt kuinka tiukilla jouduin lapsen takia olemaan parikymmentä vuotta niin olisi jäänyt hankkimatta.
Mut onhan tuo "kuluttaja" mulle kuitenkin rakas,etten mä sillä....kai se on hyvä ettei ennalta osaa kuluja arvatakaan,monilta muiltakin jäis varmaan hankkimatta.
Oliko tämä nyt joku mullistava uutinen? Summa kuulostaa suurelta mutta jos vähän funtsitaan: 105 600 euroa jaettuna 18 vuodella on 5866 euroa/vuosi eli 488 e/kk. Onkohan huikea lapsilisä otettu huomioon... ;-) Ja tuo 290 euroa vuodessa kännykkään kuulosta minusta kyllä huimalta! Meidän teinillä menee vuodessa noin 60 euroa, omakin kännylasku on muistaakseni juuri tuon kolmisensataa euroa. Eli kaikki on kovin suhteellista varsinkin kun ilmeisesti kaikki kulut asuminen (vuokra, oma?) mukaan lukien on otettu huomioon.
Kuinka paljon keskivertokuluttajat kuluttavat tupakkaan ja viinaksiin kuukaudessa? Onko joku kuvitellut, että lasten kasvattaminen on ilmaista?
Omia kullanmuruja on kolme, eli 1500 egeä kuussa pitäisi löytyä tämän tutkimuksen mukaan, jotta nämä olisi "varaa ylläpitää". Etukäteen ei laskettu muuta kuin sen varaan, että työtä tehdään ja pärjätty on. Työttömyyttä ja sairautta on koettu, mutta silti pärjätty.
Ennen kuin joku menee katkaisemaan munasarjansa näiden lukujen takia, niin laskekaa nyt ihmeessä paljonko tienaatte nettona 18 vuoden aikana!
lapsettomat, kuinka paljon me lapsia tuottavat omilla kustannuksillamme tuotamme teille niitä uusia veronmaksajia ja vanhuuden turvaa. Ihan kohtuutonta. Kyllä valtion pitäisi enemmän osallistua tähän touhuun taloudellisesti.
No eipä ole tullutkaan ajatelleeksi.. Minä kun mielestäni maksan veroja myös lapsiperheiden asioiden tukemiseksi ja maksaisin vielä enemmän, jos tulisi taloudellisesti enemmän teitä vastaan.
Lapsi on kuitenkin teidän oma 'tuotanto', jonka vapaaehtoisesti haluaa. Miksi joku muu, tai valtion pitäisi sitä rahoittaa vielä enemmän? Kuinka paljon pitäisi saada, ettei se olisi kohtuutonta?
No, kuollaan sitten sukupuuttoon, ettei vaan rasiteta kenenkään "itsellisen" budjettia ;) Voidaanhan sitten vaikka sopia, että lapsettomien vanhuuden vaivat hoitaa robotti, me lastentekoon hairahtuneet voimmekin sitten nautiskella lastenlapsien seurasta. Lapset on mahtavia!
Ei tämä kenenkään itsellisen budjettia rasita. Eikä tässä olekaan perimmäinen kysymys siitä, ettei lapsia saisi tulla ja miten sitten vanhana on mukavaa, höhlä :)
Jos lapsia tekee/saa, on myös itse velvollinen siitä kuluja maksamaan. Jos toivottavasti lapsia pian saan, ei tule mieleen alkaa mankumaan etuuksia ja taloudellista tukea sen enempää kuin 'laki määrää'. Oma on valintani, ja se ei ole raha.
jotka ovat paperinpyörittäjiä, niin minun vaippani vaihtaa maahanmuuttaja, joka on tullut tänne vanhuksia arvostavasta kulttuurista hoitotyötä tekemään!
Jos heitä Suomenmaa ei miellytä, olen ihan valmis lähtemään etelämmäksikin asustelemaan sinne, missä hoitotyötä tekevä väestö on (vaikka lämpimille seuduille). Tuolla etelässä kun on ongelmana se, ettei kaikki halukkaat edes saa oleskelu/työlupia.
Eikös ole muuten kiva asia, että minäkin olen maksanut lastesi ja lastenlastesi koulunkäynnistä!
Juuh ja kaikki varmaan hankkiikin lapsia vain sen takia, ettei ihmiset kuole sukupuuttoon ja riittää veronmaksajia, eläkkeen maksajia ja vanhusten hoitajia.
Jo muutaman miljoonan euron omaisuus tuottaa vuodessa enemmän kuin parin lapsen aikuiseksi kasvattamiseen tarvitaan.
Minun tapauksessani pitäisi kai haalia puoli tusinaa naisia jotka olisivat koko ajan raskaana, ja sittenkään ei saisi edes korkotuloja käytettyä.
ja moni kateellinen laskeskellut paljonko kuussa saan lapslisää..eivät ajattele sitä lainkaan kuinka paljon lapset kuluttavat..Uuden liiton myötä
tullut kaksi lasta joukkoon lisää,joille myös vaatehankintoja joutuu tekemään..joten ei aivan halpa elämänmuoto tämä..joskin aikas mukava:)
Lapset(7) iältään 4v-15v.
onkohan unohtunut että perhe ei ole sijoitus ainakaan siinä mielessä että taloudellista/rahallista tuottoa odotetaan. Sijoitukset tehdään muualla, perhe on perhe.Toivotavasti ymmärrät eron - jos et valitan.
Eiköhän kaikki sen tiedä, mutta ehkä joillekin voi ollakin 'sijoitus'. Eräs vaan kirjoitti aiemmin, miten he tuottavat lapsia ja miten tähän tuotantoon tulisi valtionkin enemmän osallistua. Siihen oli pakko heittää vitsillä..
tai toiveissa.
Juu,onhan se niin että lahkolaiset tekevät lapsia niin paljon kuin vain naisen kroppa kestää,ja ylikin.Eihän siinä mitään,kun nöyränä ollaan synnytyskoneina.
Mutta ihan jos ap:n asiaan viittaan ,niin tokihan uskovaiset,nuukasti elävät(tossun alla),matkustamattomat ja juhlimattomat ihmiset varmaankin pärjäävät ihan lapsilisilläkin.Se onkin sitten toinen juttu kenen selkänahasta revitään ne alituiset synnytykset ja imetykset.Ei varmaankaan ainakaan perheen pään (=mies).
Toivottavasti miehesi arvostaa ja rakastaa sinua myös sen jälkeen kun sinusta ei ole enää
synnyttäjäksi.Lykkyä pyttyyn ja uutta pullaa
uuniin vaan.Voihan sen elämän noinkin elää..ei ole varmaan herkkua kuitenkaan.
kaikkia uskovaisia 'lahkolaisiksi' tai synnytyskoneiksi. Tekstistäsi huomaa epäkypsyyden ja suvaitsemattomuuden... pidä siis itselläsi jos et osaa kunnioittaa muita!!!
mutta suvaitsematon en ole.Hyvähän se on että edes joku viitsii punkea lapsia maailmaan.Mutta tosiasia on se että jos ei Jeesus supersynnyttäjän päässä käske niin sitten se on aviomies joka pakottaa synnyttämään.Tai joissain tapauksessa jopa Allah!
Minusta maailmassa on jo niin paljon lapsia jotka tarvitsisivat perhettä ja apua,joten itse en kahta enempää punge tähän maailmaan.
Adoptoimme niitä jotka huolenpitoa kaipaavat..edes muutama pois hätää kärsimästä.Että sellaista suvaitsevuutta kuitenkin.
tekstisi minunkin mielestäni suvaitsemattomuutta osoitti. Satun tietämään useita uskovaisia joilla ei ole montaa lasta. Tiedän myös sen, että joskus se on ihan se nainenkin joka ITSE tahtoo useamman lapsen. Turha siitä on aina uskontoja tai miehiä syyttää... ja eikö se ole jokaisen oma asia montako lasta haluaa??
Pitäisihän sinun se suvaitsevana ihmisenä ymmärtää (tosin olet jo osoittanut että et sitä ole)!!!
Minun lapsilukuni ei ole kiinni minkäänlaisesta uskonnollisesta vakaumuksesta vaan ihan oma ja kumppanin toive.
Se taas kunnioittaako mieheni (toinen mies, ensimmäinen mieheni kuoli 7 v sitten ja 2 nuorinta lasta on uudesta liitosta) minua senkin jälkeen kun emme enää lapsia saa/toivo, on mielestäni aika absurdi ajatus. Heikoilla olisi parisuhde, jos se olisi hedelmällisyydestä kiinni.
joku voi oikeesti pitää lapsistaan.
ja kaksi lasta. Tulot on ollut samat useamman vuoden, mutta käyttökohteet vaan erilaiset. Ei olla nälkää nähty, tosin ulkomailla ei enää lomailla. Pieni hinta muksuista. Se mikä ennen meni turhuuteen, menee nyt lapsiin. Ei mikään huono sijoitus...
Jaa-a, siinäpä kysymys, jota meilläkin pohditaan paljon! Kummatkin olemme yrittäjiä ja aika pienillä tuloilla eletään. Oliskohan taloutemme vuositulot yhteensä 20 000-25 000 euroa...
Vauva-aika menisi vielä jotenkin, kun lähipiiristä tulisi hyvää, käytettyä tavaraa varmaan ilmaiseksikin. Kestovaipoilla säästäisi ja itsetehdyillä ruuilla. Mutta entä sitten myöhemmin? Lapsi kasvaa nopeasti, tarvitaan omaa tilaa, rahaa harrastuksiin ja omiin menoihin jne.
Miten tulen toimeen, jos olen äitiysvapaalla ja yritystoimintani hiipuu? Voinko olla kovin kauaa poissa töistä menettämättä asiakkaitani ja mitkä ovatkaan yrittäjän lopulliset tuet? Tai entä jos tulee sairauksia tai pahoja allergioita..? Onko meillä niihin varaa alkuunkaan?
Kaikenlaisia ajatuksia pyörii mielessä, mutta ehkä näitä onkin syytä kelata etukäteen!
niin totesit että tulo kysymyksiä jopa lapsen varttumisen kannalta (10-20 vuotta eteenpäin )syytä miettiä. Tai sitten ei, minun mielipiteeni.
Jos noin pitkäälle mennään kukaan ei voi ennustaa mikä tulotasosi tulee olemaan vuosien päästä lapsen kanssa tai ilman.
Omalta kohdalta sanon että onneksi n. 30 vuotta sitten kukaan ainakaan tuntemani ikäluokassa ei pohtinut kannattaako vai ei tehdä lapsia. Jos olisi pohtinut taitaisi nuorten aikuisten määrä olla vieläkin pienempi kuin nyt on.
Kokemuksesta ja nyt myös lähipiiriä seuraamalla tiedän että toiset saa lapsia ja toiset miettii miten niillä niihin varaa mutta ulkopuolisena huomaa että kulutustottumukset on erilaiset.Toiselle tärkeää merkkituotteet toiselle lapsi ja silti kumpikin tapaus pukeutuu siististi ja maksaa asunto ja harrastaa.Toiselle vain ei ole tarkeää tuotemerkki tai harrastuksen trendikkyys.
Riippuu niin ihmistyypistä, kuinka suinpäin asioihin syöksyy ja miten asioita pyörittelee ennen toteuttamista. Mieheni kanssa oli selvää, että opintojen on oltava takana, hyvä työpaikka alla ja asuntolainaa jo jonkin verran maksettu ennen lapsen tekoa. Talous oli siis oltava kunnossa. Jo nyt, esikoisen ollessa alle vuoden, ollaan laskettu, onko varaa toiseen lapseen. Koska olemme hyvätuloisia molemmat, todennäköisesti on.
Kaikilla ei tietenkään niin hyvin ole, että saa hyvän ja vakituisen työn ennekun ikä perheen perustamisessa tulee vastaan, mutta kyllä mielestäni on vastuullista miettiä näitä asioita. Mikään ei saa tulla yllätyksenä, ellei tilanne sitten muutu. Sillehän ei voi mitään, jos YT:t aiheuttaa työttömyyden tms.
On vaikeaa ymmärtää viisilapsista tuttavaperhettä, jossa ollaan katkeria vaatimattomista elinoloista, kun ihan itse on valittu tehdä viisi lasta. Noin suuri perhe vaatii tavallista suuremman auton, kodin ja aikalailla rahaa harrastuksiin ym. Toinen vanhemmista on luonnollisesti kotona lasten kanssa (koska koko ajan on vanhempainlomalla) joten toisen palkalla on tultava toimeen. Koko ajan kuulee katkeria kommentteja omasta taloudellisesta tilanteesta ja rivien välistä kuulee kateuden muiden hyvästä toimeentulosta. Iso talo on "liian pieni" ja autokin pitäisi taas vaihtaa.
Jokainen tekee itse valintansa, lasten lukumäärä on yksi tärkeistä valinnoista. Meillä ei varaa viiteen lapseen ole, joten määrä jää alle sen. Jollei lainkaan ole suunnitellut elämää ennen lapsen tuloa, ei tarvitse valittaa, jollei elämä mene toivotulla tavalla. Jos ei haittaa elää niukemmin, omista ja perheen menoista tinkien, voi varmasti olla onnellinen vanhempi myös köyhänä. Siinä tarvitaan varmaan kuitenkin aika paljon stressinsietokykyä.
samaa mieltä.
Ensimmäinen askel vastuuntuntoisena vanhempana on tiedostaa oma taloudellinen tilanne ja kuinka se sallii lapsen tulon. Kyllä nykymaailmassa suunnitellaan lapsia enemmän kuin sattuu vahinkoja, ja mielestäni on jokaisen vastuuntuntoisen vanhemman tehtävä tiedostaa omat taloudelliset (sekä henkiset) voimavaransa.
Itselleni on selvää että opiskelut hoidan alta pois ja haluan olla hetken työelämässä. Ei pelkästään sen takia että sitten on parempi äitiysraha tiedossa, vaan myös sen takia, että on henkiselle kasvulle ja terveydelle hyvä olla hetki työssä ennen kuin tulee viettämään (mahdollisesti) useamman vuoden kotona. Elämässä ei pitäisi muutenkaan olla niin suuri kiire eteenpäin.
Tunnen myös itse näitä katkeria perheitä... paljon pienemmälläkin lapsi määrällä ja ihmettelen aina miksi on pitänyt vetää itsensä niin tiukille koska se on kuitenkin ollut omasta suunnittelusta, harkisemisesta ja teoista riippuvaa. Muutama vuosikin odotusaikaa olisi voinut saada jo ihmeita aikaan, eikä nyt olisi tarvetta kiukutella kun rahat ei riitä yms.
Jokainen todellakin tekee itse ne omat valintansa. Itse haluan turvata lapsille kaikki perustarpeet ja pitää myös mahdollisuuden itsestäni huolehtimiseen ja muun elämän vaalimiseen. En halua että lapset tulevat ja riistävät minulta kaiken sen mitä minulla on nyt, vaan haluan että ne tulevat (jos niitä suodaan) rikastuttavaksi, ihanaksi ja rakkaaksi lisäksi elämälleni! En ole valmis luopumaan kaikesta muusta vain saadakseni lapsia... mutta tässä se suurin ero ihmisten välillä varmaan piileekin!
ajattelee noin järkevästi...
Liian moni ajattelee vaan sitä ikää ja ns. parasta hedelmöittymisikää, vaikka kuitenkin SUURIN OSA myös yli 30-vuotiaista saa lapsia, ja myös täysin terveitä sellaisia!
Tärkeempää on henkinen ja taloudellinen kypsyys vanhemmuuteen. Harvalla 20-vuotialla voi mitenkään olla molempia (melkeinpä mahdottomuus)!
Täytyy vaan tinkiä tietyistä jutuista ja miettiä tarkemmin mihin rahansa pistää. Eli vähemmän ulkomaanmatkoja ja "turhuuksia". Tottakai sitä on laskelmia tullut tehtyä.
..taas ihan kiinni siitä, mitä asioita kukin arvostaa. Minä en pidä turhuutena sitä, että ihminen näkee maailmaa.