Mitä teen, kun joudun jatkuvasti tahtomattani siskon perheen riitoihin mukaan?
Siskon mies soittaa minulle ja haukkuu siskoani, miten ei kestä enää ja elää hullun kanssa. Syy siihen, että ei kuulema voi erota on se, että lapsia ei voi antaa siskon hoitoon viikonloppuisin eron jälkeen.
Sisko taas lähettelee textareita joissa haukkuu miestään ja minua siitä, miten sekaannun hänen perheriitoihin ja olen liittoutunut hänen miehensä kanssa.
Jos taas en vastaa puhelimeen, mies soittaa iäkkäälle ja sairaalle äidilleni, joka taas soittaa minulle ja itkien kysyy miksi en auta siskoni perhettä ja heidän lapsiaan.
Siis hel*** ja saat****a ! En halua olla tuossa välikädessä, lukemattomia kertoja olen sen ilmoittanut ja kertonut, että joka kunnassa on sosiaalitoimisto ja psykologit, minä en ole perhekriisien selvittäjä.
Ilman lapsia (jotka voivat pahoin tuossa hulluujenhuoneessa) olisin jo ajat sitten laittanut välit poikki tuohoon huusholliin. Olen kuitenkin ainoa aikuinen heidän elämässään riitelevien vanhempien lisäksi, en halua viedä heiltä tätä tukea.
Tilanne on siitä paha, että asumme samassa kaupungissa, enkä ainakaan itse voi muuttaa kauemmaksi töitteni takia.
miksi te riitelevät pariskunnat ette nää metsää puilta ja sitten eroa, vaan elätte helvetissä vuodesta toiseen ja vedätte muita ihmisiä siihen mukaan.
Parasta tässä kaikessa on syyllistäminen,jota tulee joka puolelta. Lapset kun 'en selvitä ja auta' kaikkea. Sisko joka haukkuu kun puutun hänen elämäänsä. Mies kun en puutu ja tule ratkaisemaan kriisejä. Äitini kun en teen mitään ja auta siskoni perhettä, kun olen niin kamalan itsekäs.
Että helv****!
Sori, oli vaan pakko avautua kun puhelmet taas soi ristiin koko helv** viikonlopun ja taas meni omat menot pipariksi.
Siskon mies soittaa minulle ja haukkuu siskoani, miten ei kestä enää ja elää hullun kanssa. Syy siihen, että ei kuulema voi erota on se, että lapsia ei voi antaa siskon hoitoon viikonloppuisin eron jälkeen.
Sisko taas lähettelee textareita joissa haukkuu miestään ja minua siitä, miten sekaannun hänen perheriitoihin ja olen liittoutunut hänen miehensä kanssa.
Jos taas en vastaa puhelimeen, mies soittaa iäkkäälle ja sairaalle äidilleni, joka taas soittaa minulle ja itkien kysyy miksi en auta siskoni perhettä ja heidän lapsiaan.
Siis hel*** ja saat****a ! En halua olla tuossa välikädessä, lukemattomia kertoja olen sen ilmoittanut ja kertonut, että joka kunnassa on sosiaalitoimisto ja psykologit, minä en ole perhekriisien selvittäjä.
Ilman lapsia (jotka voivat pahoin tuossa hulluujenhuoneessa) olisin jo ajat sitten laittanut välit poikki tuohoon huusholliin. Olen kuitenkin ainoa aikuinen heidän elämässään riitelevien vanhempien lisäksi, en halua viedä heiltä tätä tukea.
Tilanne on siitä paha, että asumme samassa kaupungissa, enkä ainakaan itse voi muuttaa kauemmaksi töitteni takia.
miksi te riitelevät pariskunnat ette nää metsää puilta ja sitten eroa, vaan elätte helvetissä vuodesta toiseen ja vedätte muita ihmisiä siihen mukaan.
Parasta tässä kaikessa on syyllistäminen,jota tulee joka puolelta. Lapset kun 'en selvitä ja auta' kaikkea. Sisko joka haukkuu kun puutun hänen elämäänsä. Mies kun en puutu ja tule ratkaisemaan kriisejä. Äitini kun en teen mitään ja auta siskoni perhettä, kun olen niin kamalan itsekäs.
Että helv****!
Sori, oli vaan pakko avautua kun puhelmet taas soi ristiin koko helv** viikonlopun ja taas meni omat menot pipariksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla on kuule samoja fiiliksiä. Kyseessä oli entinen ystäväni.
Päättyi vielä niin pariskunnan eron jälkeen, että perheen äiti katkaisi minuun suhteet. Olin kuulemma syypää koko eroon ja siihen, että miehet määrättiin päätoimisesti isälleen.
Sinänsä varsin mielenkiintoista, koska yritin koko monen vuoden sotkujen ajan pysyä niin kaukana kun mahdollista. Perheen vanhin lapsi vaan on samalla kummityttöni ja häntä halusin nähdä. Tyttö oli luonani kesälomalla ja teimme pari matkaa yhdessä. Nyt äiti on kieltänyt lastaan olemasta tekemisissä kanssani ja mustamaalaa minua sen kun kerkii.
Pitää vaan toivoa, että tyttö parin vuoden päästä aikuistuttuaan näkee tilanteen ja äitinsä sekoilun. En ole mielestäni tehnyt heille mitään pahaa (paitsi kieltäytynyt asettumasta kenenkään puolelle ja sekaantumasta eroon).
Noita hulluja riittää, ikävää vaan että liian paljon!
eli pieni korjaus painovirheeseen... perheen lapset..ei siis miehet määrättiin isälleen... :)))
Olet ottanut itsellesi perheneuvojan ja kuuntelijan roolin. Se on täysin omista valinnoistasi syntynyt tilanne. Jos haluat oikeasti muuttaa vallitsevia olosuhteita totean seuraavaa.
Siskosi ex ei enää ole perhettä eikä sukua. Ellei hän itse ymmärrä lopettaa sinulle ja äidillesi soittelua niin poliisiviranomaiset osaavat kyllä selittää asian niin että menee perille.
Siskosi on aikuinen ihminen ja hänen lapsensa ovat täysin hänen vastuullaan. Jos todella olet sitä mieltä ettei siskosi kykene hoitamaan omia lapsiaan eikä ole sopiv vanhemmaksi sinun on kerrottava se suoraan siskollesi. Nyt esität lähinnä jotain suojelusenkelipyhimysmarttyyrin osaa ja ne lapset, joista väität välittäväsi ovat se jalusta jolla seisot.
Äidillesi voisit esittää ihan yksinkertaisen kysymyksen: Millä tavalla siskoni avioliiton selvittely on minun vastuullani?
Tuota noin... luitkohan aloittajan tekstin ihan oikein?
Eihän tuossa aloittajan kertomuksessa oltu vielä edes erottu.
Lisäksi siinähän juuri kertoi, ettei halua olla mikään neuvoja, vaan on yrittänyt jättää vastaamatta puheluihin jne ja kehoittanut selvittämään asiat viranomisten tms kanssa.
Tuossa olen kyllä samaa mieltä, että voisit jopa uhata seuraavaksi poliisilla tms jos eivät lopeta ahditeluasi, soittelua tai textareita, sekä mies että sisko.
Jos asuu samassa kaupungissa, voi olla hankalaa pienillä (?) paikkakunnilla törmääminen sattumalta, mutta lapsiin välit poikki laittaminen lienee typerintä mitä tehdä. Hehän ovat kaikkeen syyttömiä, miksi heiltä pitäisi viedä setä tai tätikin pois?
Mitä taas tulee vanhoihin ihmisiin, en usko että auttaa sanomiset, monella on niin lukkiintuneet ajatukset ja jokin lapsista voi olla se ykkönen ja muiden tehtävä on äidin mielestä hänen paapominen. vanhan äiti tuskin tajuaa omaa käytöstään.
Oma äitini jaksaa esim vuosien (20v!)jälkeen valittaa siitä, miksi en lainannut/taannut rahaa serkulleni kun hän teki firmansa kanssa konkurssin. Ihan siksi, että se olisi tiennyt myös omaa velkavankeutta, en halunnut olla täysin tollo.
Jos kerran tilanne on 100% mahdoton ratkaista niin silloinhan jää ainoaksi vaihtoehdoksi tyytyä vallitseviin ja ikuisesti muuttumattomiin olosuhteisiin.
ettet halua ottaa kantaa heidän elämäänsä. Älä vastaa puheluihin, vaihda numeroa. Tappelijat eivät nimittäin lopeta riitelyä, vaan kiusaavat sinua loppuelämäsi. Kun et kuuntele heidän riitojaan, voit saada lapsiakin vierailulle paremmin luoksesi. Ressukat hieman henkiselle lomalle. Minusta sinun pitäisi ilmoittaa lastensuojeluun, että lapset kärsivät.
Äitisi kommentit voit jättää huomiotta. Tiedäthän itse mitä olet tehnyt tai mitä haluat tehdä. Sinun ei todellakaan tarvtse pilata elämääsi heidän takiaan. Jokaisella on oma kuormansa ja itse päättävät miten mahdollisuutensa käyttävät.
Jos he korjaavat käytöksensä, ole toki sisaresi tukena.
Minulla on kokemusta siitä, kun oma siskoni alkoi pyytämättä sekaantua minun ja mieheni avioeroaikeisiin. Manipuloi lapsiani minua vastaan ym. Ero ei tullut kuloonkaan mutta kun palasin takaisin, ei sekään hänelle kelvannut. On jopa oman miehensä ja aikuiset lapsensakin saanut minua vastaan. En ole ollut vuoteen tekemisissä hänen kanssaan, mutta nuorin lapsemme häärii kertomassa heille meidän asioita ja taas meille heidän....aika pottumainen tilanne. Ihan kuin olisin heille jotakin pahaa tehnyt kun miehen kanssa oli riitaa. No enää ei ole, mutta sekin tuntuu kovin pahalta asialta heidän mielestään. Ilmeisesti hän on vain kateellinen kun putosin jaloilleni......
..huomasin jälkeen päin olleeni avoeropalstalla; suotakoon anteeksi vaikka avioerosta puhuinkin. Vastasin vain sukulaisten vetämisestä riitoihin.