väistämätön ero?!

Tässä mun tarina...
Seurusteltu ollaan melkein 4 vuotta ja yhdessä asuttu vähän alle puoli vuotta.. Nyt vähän ennen joulua alkoi asiat kaatumaan... Poikaystävä ilmoitti, että ei oo ollenkaan varma tunteistaan, ja tulevaisuudesta... no sitten tuli kuitenki tulokseen että voitais vielä yrittää, ja nyt on ollut n. kuukauden verran tätä yrittämistä ja itselläni ahdistusta, surua, ja vihaa että miten tässä kävi näin... Onko ketään samassa tilanteessa olevia? Tälläinen "yrittäminen" on todella kuluttavaa kun ei mitään varmuutta voiko tän suhteen enää pelastaa.. Välillä todella huonolla hetkellä sitä ajatteleekin että jospa kävelis itse vaan pois tästä suhteesta, mutta liian paljon välittää kuitenki toisesta voidakseen sitä tehdä... Kaikenlisäksi ahdistaa tosi paljon että muutin poikaystäväni takia uuteen kaupunkiin kun hän sai opiskelupaikan täältä.. Itselläni on työ, mutta ei juuri ketään parempia ystäviä täällä kaupungissa. Jos joku samassa tilanteessa oleva löytyy niin olis kiva kuulla muiden tarinoita...
51283
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Hei!

Itselläni vähän samoja kokemuksia tuosta yrittämisestä, se on tosiaankin todella turhauttavaa!

Mielestäni teidän kannattaisi pitää taukoa toisistanne ihan pidemmän aikaa, vaikka viikko tai kaksi (tai enemmänkin jos siltä tuntuu). Molemmat voisi siinä ajassa miettiä tarkoin, mitä siltä kumppanilta ja tulevaisuudelta haluaa.

Monesti käy niin, että jos taukoa ei pidä, vaan koko ajan yrittää ja yrittää, niin kaikki energia keskittyy siihen, ja itse alkaa turhautumaan. Kun pitäisitte taukoa, voisitte samalla keskittää ajatuksenne myös muihin asioihin.

Suhteesta ulos käveleminen voi vaikuttaa ainoalta ratkaisulta tällä hetkellä, mutta uskon että aina voi puhumalla vaikuttaa asiaan. Nostatte rohkeasti vaan kissan pöydälle, ja puitte asiat rauhallisesti keskustellen esim. mitkä asiat toisessa ärsyttää, mikä tulevaisuudessa pelottaa, voisiko joitain asioita muuttaa että kummallakin olisi parempi olla jne..

Toiv. näistä vinkeistäni on jotain apua.:)

Tsemppiä ja voimia sinne!

Äänestä

Kiitti sulle black_cat vastauksesta... valitettavasti nyt kävi niin, että poikaystävä ilmoitti ettei jaksa yrittää enää ollenkaan, ja siinä ei sitten mikään auttanut.. Pahin mitä pelkäsi on nyt käynyt ja näiden ahdistavien tunteiden kanssa täytyy nyt vaan jaksaa eteenpäin...

Mutta voimia kaikille ketkä on joutunut eron kokemaan ja varsinkin niille jätetyille osapuolille... se on yhtä helvettiä, mutta onneks koittaa vielä se päivä jolloin taas nauraa ja hymyilee...

Äänestä
  • Kyl se vielä sieltä tulee, odota vaan. Nimimerkillä kokemusta on ja ikääkin nyt 45. On ollut sydänsuruja tähän ikään ja lisää tulossa, tiedän jo. Elämä jatkuu ja aurinko paistaa jonain päivänä, usko siihen.

    Äänestä

  • EN huomannut jälkimmäistä viestiä.. Voimia ja voimia ja voimia... ei ole helppoa ja aina ei tiedä mitä toisen päässä oikein liikkuu =/

    Äänestä

En tosin itse seurustellut kuin muutaman hassun kuukauden mutta alku oli niin ihanaa.. ensimmäinen mies kuka vei mut 7 taivaaseen... mutta onnistu myös pudottamaan alimpaan helvettiin totaalinen mielen muutos.... en ollutkaan enään mitään..... ja saman lauseen kuulin myös pari viikkoa sitten että en ole varma tunteistani ja kuitenkin jatkettiin.. mutta viime tiistaina tuli ero.. ja edelleen mietin mikä hänelle tuli...

vastaus kuitenkin oli että haluaa olla yksin..

tiedän tasantarkkaa miltä tuntuu paska fiilis edelleen vaika toisaalta helpottui kun ero tuli

koita yrittää jos vaan näet pienenkin toivon ripeen teidän suhteessa..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tyttö'83 kirjoitti:

Tässä mun tarina...
Seurusteltu ollaan melkein 4 vuotta ja yhdessä asuttu vähän alle puoli vuotta.. Nyt vähän ennen joulua alkoi asiat kaatumaan... Poikaystävä ilmoitti, että ei oo ollenkaan varma tunteistaan, ja tulevaisuudesta... no sitten tuli kuitenki tulokseen että voitais vielä yrittää, ja nyt on ollut n. kuukauden verran tätä yrittämistä ja itselläni ahdistusta, surua, ja vihaa että miten tässä kävi näin... Onko ketään samassa tilanteessa olevia? Tälläinen "yrittäminen" on todella kuluttavaa kun ei mitään varmuutta voiko tän suhteen enää pelastaa.. Välillä todella huonolla hetkellä sitä ajatteleekin että jospa kävelis itse vaan pois tästä suhteesta, mutta liian paljon välittää kuitenki toisesta voidakseen sitä tehdä... Kaikenlisäksi ahdistaa tosi paljon että muutin poikaystäväni takia uuteen kaupunkiin kun hän sai opiskelupaikan täältä.. Itselläni on työ, mutta ei juuri ketään parempia ystäviä täällä kaupungissa. Jos joku samassa tilanteessa oleva löytyy niin olis kiva kuulla muiden tarinoita...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu