Kertokaapa ladyt minulle?
Olen eronnut, lapseton, koulutettu, työssäkäyvä, omassa talossa asuva kolmekymppinen, harrastava, sporttinen ja sivistynyt mies. Naisystävieni mukaan olen ulkonäöltäni miellyttävä, komea, hyväkroppainen ja alfaurostyyppiä.
Missä ovat ne kaikki 25-30 -vuotiaat naiset, jotka ovat ovat kiinnostuneita aloittamaan oikean (perhe)elämän kaltaiseni miehen kanssa?
Minusta tuntuu, että lähes järjestään minua miellyttävät itsestään kaikinpuolin huolehtivat naiset ovat vaikeassa ja epämiellyttävässä ihmissuhteessa alkoholisoituneen, narsistisen ja väkivaltaisen WannaBe-jääkiekkoilijan kanssa, joka ei viitsi käydä edes työssä.
En ole edes nössö, saati sitten nörtti ja minun kanssani voi olla hauskaa ja jännittävää sanojen positiivisessa merkityksessä.
Emännäksi pyrkijöitä kyllä on, mutta vain sellaisia, jotka haluaisivat minun rakentavan heille elämän ja ottavan itsekurin ja itsehallinnan vastuun itseltään pois. Mihin ihmeeseen ovat kadonneet vapaat laatunaiset?? Eikö teitä enää ole vai onko hoitajaviettinne liian vahva, jotta voisitte uskoa ansaitsevanne iloisen ja turvatun elämän??
Jos ymmärsitte yskäni naiset, niin kommentoikaa pliis ;)
Terv. Sinkkumies
Olen eronnut, lapseton, koulutettu, työssäkäyvä, omassa talossa asuva kolmekymppinen, harrastava, sporttinen ja sivistynyt mies. Naisystävieni mukaan olen ulkonäöltäni miellyttävä, komea, hyväkroppainen ja alfaurostyyppiä.
Missä ovat ne kaikki 25-30 -vuotiaat naiset, jotka ovat ovat kiinnostuneita aloittamaan oikean (perhe)elämän kaltaiseni miehen kanssa?
Minusta tuntuu, että lähes järjestään minua miellyttävät itsestään kaikinpuolin huolehtivat naiset ovat vaikeassa ja epämiellyttävässä ihmissuhteessa alkoholisoituneen, narsistisen ja väkivaltaisen WannaBe-jääkiekkoilijan kanssa, joka ei viitsi käydä edes työssä.
En ole edes nössö, saati sitten nörtti ja minun kanssani voi olla hauskaa ja jännittävää sanojen positiivisessa merkityksessä.
Emännäksi pyrkijöitä kyllä on, mutta vain sellaisia, jotka haluaisivat minun rakentavan heille elämän ja ottavan itsekurin ja itsehallinnan vastuun itseltään pois. Mihin ihmeeseen ovat kadonneet vapaat laatunaiset?? Eikö teitä enää ole vai onko hoitajaviettinne liian vahva, jotta voisitte uskoa ansaitsevanne iloisen ja turvatun elämän??
Jos ymmärsitte yskäni naiset, niin kommentoikaa pliis ;)
Terv. Sinkkumies
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei voi sanoa muuta, kuin etät samassa veneessä ollaan, joskin ylitän tuon sinun ikärajasi hieman. Meitä laatumiehiä ja naisia on kyllä harvassa, mutta meitä on. Usko vain tässä alkaa mennä eli hiljalleen olen luovuttamassa. Ihana tuo viimeinen kommenttisi "haluaisivat minun rakentavan heille elämän ja ottavan itsekurin ja itsehallinnan vastuun itseltään pois."Allekirjoitan asian täysin!Hyvää jatkoa sinulle.
Hei!
Meidän naisten voi välillä olla itsekin vaikea ymmärtää valintojamme(koskee kyllä varmasti miehiäkin). Saatat sopia näille laatunaisille elämäntilanteesi perusteella, mutta ehkä luonteet ja kiinnostuksenkohteet eivät ole kohdanneet.
Ja kun kirjoitit siitä perhe-elämän aloittamisesta...Voi olla, että olet ollut liian innoskas etenemään liian nopeasti. Oli ikä mikä tahansa niin toiselle täytyy antaa aikaa.
Hoitovietti nyt on yleistä. Onhan se nähtävissä jo naisvaltasten alojen suuntautimisesta:)Ehkä tärkeintä ei ole se onko kumppani täydellinen vaan se, että saa itse tuntea olevansa täydellinen kumppaninsa silmissä(en tarkoita takertuvaa kiintymystyyliä)
Sitäpaitsi jostain "ei niin laatunaisesta" voi hyvinkin paljastua unelmien puoliso juuri sinulle kun olet avoin uusille ihmiselle:)
...liian kovat? Meissä kaikissa on hyvät ja huonot puolemme. Ei kannata kiinnittyä liikaa tiettyyn naistyyppiin, vaan katsella avoimin mielin. Silloin voi vaikka yllättyä positiivisesti:) Eikä aina se täysin samankaltainen kumppani ole se paras - voi tulla liikaa ristiriitoja, kun molemmilla on ne samat negatiiviset piirteet. Joskus ensivaikutelman perusteella "epäsopivan" kanssa voi synkata yllättävän hyvin.
Mutta hoivavietistä negatiivisessa mielessä: jotkut naiset vain jaksavat uskoa, että voivat muuttaa sen toisen. Tai että se toinen on juuri heidän takiansa valmis muuttumaan oli kyse alkoholismista, pettämisestä jne. Siihen sortuvat fiksultakin vaikuttavat naiset.
Ja mikä surullista: itse luulin eläväni "laatumiehen" kanssa (rehellisen, avoimen, itsensä kanssa sinut olevan, mukavan ja huumorintajuisen, akateemisen jne., itselle ei tosin koulutuksella tai asemalla niin väliä, vaan ihmisellä). Meillä puhuttiin, pussattiin, tehtiin paljon yhdessä, mutta molemmilla oli vapaus harrastaa myös itsekseen. Huolehdittiin toisistamme, itsestämme ja kodistamme tasa-arvoisesti. Lisäksi olimme toistemme parhaita ystäviä. Mutta, mutta...paljastuipa, että miehelläni on ollut vuosia sivusuhde. En ollut aavistanut mitään. Eli nyt ihmettelen n.30 v. sinkkuna, että mistäs minä sen aidon "laatumiehen" tunnistan? Nyt joku ajattelee, että olen joku huijattava ressukka. No, ehkä niin on, mutta on minua ihan fiksuksikin mainittu useamman kerran, kaksi tutkintoa (mikä ei tietty viisautta takaa, vaan kertoo oppimiskyvystä/mielenkiinnosta), harrastan liikuntaa, olen huumorintajuinen, avoin ja rehellinen. Ja en minä parisuhdetta epäillen ala elämään - se olisi sairasta. Eli ehkä pointtini tuossa sekavassa vuodatuksessa oli se, että ehkä sinä vaikutat liiankin täydelliseltä ulos päin. Kaikki vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta? Käytit sanaa alfauros. Minulle tulee heti mieleen mies, jonka kimpussa kaikki naiset ovat ja joka mielellään sen ihailun ottaa vastaan. Eli itse ehkä hieman "pelkäisin" moista etenkin kokemani jälkeen. Kun haluan sitä rehellisyyttä ja uskollisuutta mukavan yhteiselämän lisäksi.
Anteeksi, alfauros-sanaa käyttivätkin naispuoliset ystäväsi etkä sinä itse. No, joka tapauksessa ymmärsit varmaan pointtini. Ja sanoit sinua miellyttävien naisten olevan vaikeissa ihmissuhteissa alkoholisti/narsisti jne. miehien kanssa. Kertoisikohan se jotain sinun naismaustasi ja siitä, että siinä voi olla jokin "vääristymä";)Mutta kunnon miehille on tilausta, usko pois!
Alfauroksille ei sanota "sinä olet alfauros".
Olet varmasti paljon muutakin kuin kunnon mies eli olet oma itsesi, persoona. Keskity siihen, äläkä vain tyydy toteamaan olevasi "kunnollinen". Se on kuitenkin itsestäänselvyys monelle. Jos sanoisin olevani kunnollinen nainen, niin eihän se kertoisi minusta vielä mitään.
teepäs kunnon mies yksi kokeilu nyt kun sinkkuna elelet:
kysy naisilta joita tapaat, että millainen heidän isänsä on. millainen on isäsuhde, onko isä ja äiti paljon yhdessä vai tapaavatko vain samassa sängyssä, miten isä käyttäytyy elämässä yleensä.
kun löydät naisen, jonka isäsuhde on hyvä, isä on ihmisenä vakaa, arvostaa tytärtään, ei ole alkoholisti eikä väkivaltainen, ei ole pettänyt vaimoaan yms, niin SIINÄ SINULLE ETSIMÄSI NAINEN.
älä ota edes harkintaan naisia joiden isäsuhde on huono, joilla on jotain hampaankolossa miehiä kohtaan. nämä naiset kyllä haluavat hyvän miehen, kaltaisesti, mutta he eivät mene kanssasi naimisiin, sillä heidän veri vetää isänkaltaisten ihmisten luo, jotta he voisivat parantua lapsuudensa traumaattisista kokemuksista. esim. jos isä on pettänyt äitiä, nainen yleensä rakastuu eniten miehiin, jotka ovat jo suhteessa johonkin muuhun tai sitten niihin koulutettaviin kolleihin, joitten kanssa saa tapella samasta asiasta mistä kotona on tottunut kuulemaan.
eli etsi hyvä isä, niin löydät hyvän naisen, joka haluaa sinut, arvostaa sinua ja jää siihen, eikä etsi mitään huonompaa.
ymmärsitkö? kokeile edes, ala kyselemään perheestä.
itse haluaisin kuollakseni sinunkaltaisen miehen, mutta kun se kävelee vastaan, niin ei kelpaakaan. isä-suhteeni on huono.
Minulla on kokemusta sekä tuosta renttumiehestä, että "täydellisestä vävyehdokkaasta". Jälkimmäinen paljastui niin täydelliseksi pettymykseksi, että kerään luita kasaan varmaan vielä vuosienkin kuluttua. Mikä ero näissä miehissä oli...ensimmäisellä oli kyllä orastava ja ajan mittaan paheneva alko-ongelma, mutta ihmisenä muuten hän oli kultainen ja meillä oli samanlaiset arvomaailmat. Joku tietysti sanoisi, ettei voi olla kun toinen laittaa viinan etusijalle..asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia, mutta pelastajaksi ei tosiaan voi puoliso ryhtyä. Erohan siitä lopulta tuli, oli pakko ajatella mahdollisten tulevien lasten elämää. Minkälaisen mallin kotoa saa miltei joka viikonloppu.
No, seuraava oli sitten koulutettu, keskustelutaitoinen, erittäin hyvännäköinen ja urheilullinen, halusi sitoutua, halusi perheen, halusi samoja asioita kuin minä. Mutta kuitenkin vuosien kuluessa sitä huomasi, kuinka kaukana arvomme olivat toisistaan. Työ ja ura liian tärkeitä, piti olla ulkoiset avut kunnossa, aina tärkeää että pinta kiiltää. Erokriisinkin aikana oli tärkeää, ettei edes läheiset saisi tietää millaisessa tilanteessa eletään. Erokriisi johtui muuten pettämisestä, kuten jollain muullakin täällä vastanneesta. Kaiken piti olla "loistavasti", aina halasi ja vannoi rakkauttaan, kosi, puhui aina sitten kun me sitä ja tätä. Silti en luottanut, ja mietin mistä se voisi johtua. Kaikenhan piti olla "hyvin". Nyt jälkeen päin näen asiat paljon selkeämmin. Minua aina harmitti, miten mieheni kiinnitti kamalasti huomiota ulkonäköön, sekä omaansa että naisten. Arvosteli kauheasti muita ihmisiä ihan pienistäkin asioista. Vaikka hän oli olevinaan supliikkimies ja huumorintajuinen, todellisuudessa hän kuitenkin loukkaantui aina hyväntahtoisesta piikittelystä, jos se kohdistui häneen. Hän koki olevansa jumalan lahja naisille, vaikkei sitä koskaan myöntänyt. Tai hän halusi kokea olevansa se, todellisuudessa kyllä märehti syyllisyydessä ja huonossa itsetunnossa, mikä hemmetti siinä on kun kaikki suhteet päätyvät eroon. Eihän minussa VOI olla vikaa, kun on hyvä työ, rahaa löytyy, ulkonäköä, keskustelutaidot ym. Voi, kun se elämä koostuu niin monesta muustakin asiasta.
Itse arvostan miehessä eniten tietynlaista nöyrää asennetta elämää kohtaan. En voi sietää maailmanvalloittaja-meininkiä, enkä sitä oletusasennetta, että kaikki ihmiset ovat läpeensä pahoja, oikeasti itsekkäitä. En voi sietää kyynisyyttä sarkasmin ja huumorin takana. En pidä siitä, että mies huomauttaa esim sellaisista asioista, että sulla on hei vähän sänkeä säärissä hehhheh.. En voi sietää sitä asennetta, mikä valitettavan usein tulee akateemisessa maailmassa vastaan, että duunarit ovat jotenkin huonompia kuin akateemiset. Hyvä ihminen on nöyrä, arvostaa elämää ja toisia ihmisiä yhtä paljon kuin itseään.
En tiedä millainen olet luonteeltasi, mutta mieti näitä. Kuinka suvaitsevainen lopulta olet? Oletko koskaan huomannut, että ne itsekurin ja itsehallinnan omaavat naiset ovat usein (omassa tuttavapiirissä) parisuhteessa ehkä hankalampia luonteita - heillä on myös vahva tahto, eivätkä alennu koskaan miehen käskyvaltaan. En tarkoita, että pitäisi, mutta liian itsevarman ym naisen kanssa eläminen ei ole välttämättä kovin helppoa. Kiltti nainen ei uhraudu ja menetä tahtoaan, jos osaat arvostaa hänen kiltteyttään ja hyvyyttään.
Toivon sinulle hyvää parisuhdetta, itselleni kans. Sellaista miestä, jolla olisi samanlainen moraali kuin minulla. Se on lopulta tärkeintä. En halua sellaista miestä, joka kykenee valehtelemaan ja pettämään. Joka kykenee käyttämään omaa vaikutusvaltaansa hyväksi arvelluttavin keinoin. Ehkä olen liian katkera, kuulostaa että vaatimuksia alkaa olla liikaa. Ei niitä kuitenkaan lopulta ole. Ole oma itsesi ja nauti elämästä, nauti kauniista ja mieltäsi ilostuttavista asioista. Kun hymyilet, maailmakin hymyilee sulle :)
Tarinasi oli kuin elämästäni. Eka mies oli väkivaltaisuuteen taipuvainen. Jätin hänet lopulta kun tajusin että ei se siitä muuksi muutu. Ja ettei lapsia voisi sellaiseen tehdä. Seitsemän vuotta ehdimme olla yhdessä. Seuraava mies olikin sitten täydellinen, näin jälkeenpäin ajateltuna liian täydellinen ollakseen totta. Oli kuin sinun kuvaamasi täydellinen vävykokelas. Hänen kanssaan vierähti melkein kolme vuotta.
Miten suhteenne tämän toisen miehen kanssa päättyi? Oliko hän pettänyt? Valehteliko hän? Minun tämä toinen mies valehteli ja ainakin jotenkin piti yhteyksiä muiden naisten kanssa. Koskaan ei ollut minulle avoin näistä asioista. Koki suunnatonta riittämättömyyttä itsessään vaikka olikin perfektionisti ja oli pintaa ja hienoa autoa. Suhteemme päättyi kun hän sanoi että pitää miettiä missä on onnellinen ja että on sattunut liikaa. Hän halusi pois ja teki eron tekstiviestillä. Nyt hän otti yhteyttä että haluaa puhua asiat.
Voi että, mitä puhuttavaa on enää? Tuleeko hän nyt sanomaan syynsä miksi erosi minusta? Jaksanko enää edes nähdä häntä???
eli tämä jälkimmäinen petti minua, jäi kiinni pienistä valheista useasti aiemminkin. En olisi silti voinut uskoa, kuinka järjetöntä valheiden vyyhtiä hän salasi ja samalla niin rakasti. minä kyllä jätin hänet, hän kerjäsi takaisin enkä tie onko vieläkään päässyt teoistaan yli. Oli ego niin pullistunut, ettei suostunut edes hakemaan ammattiapua, sitä olisi todella tarvinnut. Nyt hän todennäköisesti tekee samaa jollekin toiselle naiselle, tai ainakin niin pelkään. Kun on mies niin katkeroitunut, ettei millään enää mitään väliä. Olikohan silloinkaan, aika kovilla panoksilla nimittäin pelasi. Ja nehän hän menetti.
Kokeile Aasialaista naista. Ymmärtääkseni valkoihoiset miehet ovat nykyään suosittuja aasialaisten naisten keskuudessa.
>Olen eronnut, lapseton, koulutettu, työssäkäyvä, omassa talossa asuva kolmekymppinen, harrastava, sporttinen ja sivistynyt mies. Naisystävieni mukaan olen ulkonäöltäni miellyttävä, komea, hyväkroppainen ja alfaurostyyppiä.
yleensä naiselle ei ole väliä, onko mies eronnut, lapseton, koulutettu, omassa talossa asuva kolmekymppinen, harrastava, sporttinen tai sivistynyt.
Joillekin on merkitystä sillä, että mies on työssäkäyvä. Ulkoisella olemuksella ei ole niin suurta merkitystä, jos on keskivertokuntoinen.
Ihminen, joka korostaa sivistystään on minun mielestäni luotaan työntävä. Ja sydämensivistys on se millä naisia saadaan :)
> Naisystävieni mukaan olen ulkonäöltäni miellyttävä, komea, hyväkroppainen ja alfaurostyyppiä.
Noilla ei ole mitään merkitystä, jos vaikka ensi tapaamisella et ole ystävällinen kahvilan myyjälle. Osoita, että arvostat muitakin, etkä vain itseäsi.
Kuten joku sanoikin, itseään alfaurokseksi sanova ei sitä yleensä ole. kyllä sen pitäisi tulla ihan muutenkin esille.
Huomasitko, että puhuit enimmäkseen ulkoisista asioista, rahasta, jne.
Et mitään omasta luonteestasi. Pitäisikö sinun ensin tutustua paremmin itseesi?
>Emännäksi pyrkijöitä kyllä on, mutta vain sellaisia, jotka haluaisivat minun rakentavan heille elämän ja ottavan itsekurin ja itsehallinnan vastuun itseltään pois. Mihin ihmeeseen ovat kadonneet vapaat laatunaiset??
haluamasi vapaat naiset haluaakin pysyä vapaina.
Millä päättelet sen, että muut odottavat sinun rakentavan heille elämän. Johan tässäkin mainostit, että on koti valmiina.
Älä seuraa ulkoisia tekijöitä, ne muuttuvat kuitenkin. Jos joku on käyhä, mitä sitten.
Etsi luonteeltaan sinulle sopivaa. Älä etsi niitä hoivanaisia, jos pelkäät heidän ripustautuvan.
Netti on yksi hyvä kanava tutustua keskustellen toisen ajatuksiin, mielipiteisiin, jne.
Älä hyvä mies mene heti sanomaan, että olet sivistynyt omassa talossa asuva alfauros...
Saitko tästä mitään tolkkua? :)