Jos tilanne on se, että tavatessa molemmat ihastui palavasti, nainen enemmänkin. Fyysistä vetovoimaa on. Molemmat kuitenkin naimisissa tahoillaan. Ystävyydestä ollaan juteltu.
Mies on kuitenkin nyt alkanut käyttäytyä oudosti. Minun mielestä välttelee, varsinkin katsetta. Oikeastaan on aika tuuliviiri. Välillä huomioi ja välillä ihan muuta. On kyllä kiireinenkin toisaalta.
Minusta tuntuu tosi pahalta, kun esimerkiksi meilissä kyselen jotain ja hän ei edes siihen vastaa.
Kamalan totisesti vain katsoo, ihankuin inhoaisi tai jotain..
Otanko mä nyt liikaa sitten itseeni vai eikö tuo oikeasti halua olla tekemisissä muuten kuin asialinjalla? Minä kun sen orastavan ystävyyden olen heittänyt jo melkein romukoppaan kun mies käyttäytyy noin.
Ja tämän asian olen jo häneltä itseltään kysynyt ja kiireen sanoo syyksi. Mä en vaan jotenkin usko.
Mies on kuitenkin nyt alkanut käyttäytyä oudosti. Minun mielestä välttelee, varsinkin katsetta. Oikeastaan on aika tuuliviiri. Välillä huomioi ja välillä ihan muuta. On kyllä kiireinenkin toisaalta.
Minusta tuntuu tosi pahalta, kun esimerkiksi meilissä kyselen jotain ja hän ei edes siihen vastaa.
Kamalan totisesti vain katsoo, ihankuin inhoaisi tai jotain..
Otanko mä nyt liikaa sitten itseeni vai eikö tuo oikeasti halua olla tekemisissä muuten kuin asialinjalla? Minä kun sen orastavan ystävyyden olen heittänyt jo melkein romukoppaan kun mies käyttäytyy noin.
Ja tämän asian olen jo häneltä itseltään kysynyt ja kiireen sanoo syyksi. Mä en vaan jotenkin usko.
Vastaukset 26
Vanhimmat
En mä oikein tiedä voiko miehen kanssa olla vain ystäviä, siis syviä ystäviä. Jotenkin kuvittelisin että ei. Mutta olen kuullut, että jotkut on.
Vieraan miehen kanssa. Heteron kanssa.
Mulla on muutama, mutta ne on sukulaismiehiä - ja se tekee suhteen neutraaliksi. Esimerkiksi naapurin serkkupoikaan ei koskaan voisi ihastua, kun tietää mitä kaikkea kauheaa se on tehnyt, ja millainen ääliö se oli lapsena (pätee myös toisinpäin mitä ilmeisimmin). On se vaimon löytänyt, mutta se nainen ei (tietenkään ja onneksi) ollut tuntenut sitä lapsena ja nuorena. :-)
Homomiehen kanssa voisi olla. Siitäkin mulla on kokemusta.
Voi, mutta teidän lähtökohtanne on väärä. Mitä se sellainen ystävyys on, mikä on omaan mahdottomuuteensa kaatuneen ihastumisen laiha korvike?
Mutta miksei eri sukupuolten välillä ei voisi olla aitoa, platonista ystävyyttä? Vai onko joku niin viettejensä vietävissä, että kuka tahansa mukava vastakkaisen sukupuolen edustaja herättäisi himot?
saattaa joo olla väärä. Onko se tosiaan sitten korviketta, ehkä?
Pähkäilenkin tässä nyt miehistä ajatusmaailmaa, että onko tässä oikeesti nyt kyse siitä, että mies ei halua/pysty ystävyyteen kun lähtökohdat ovat nuo. Ehkä minäkin sitten yritän vain liikaa.
Oliko tuo kysymyksesi vieteistä retorinen vai ihan tarkoitettu minulle?
Kukaan muu kuin mieheni ei ole tähän saakka herättänyt himojani.
Ehkä ystävyys on liikaa vaadittu. Kaveri tosiaan realistisempi käsite.
Mikä muu erottaa kaveruuden ihastumisesta tai ystävyyden rakkaudesta kuin himo?
tuhoon tuomittu koko ajatus mielestäsi?
Minä olen kaveri joidenkin entisten heilojeni kanssa. Mukavia naisiahan he ovat, enhän minä muuten heidän kanssaan olisi seurustellutkaan. Mutta ajan on kuluttava ja tunteiden kuoltava, että kaveruus olisi mahdollista.
Te yritätte hypätä tämän tunteet kuolettavan ja aikaa vaativan vaiheen yli, eikä siitä mielestäni voi mitään hyvää seurata.
siitä sitten voisi seurata? En tajua.
Itsekidutusta. No en mä tiedä onko se pahaa, saahan sitä masokisti olla. Kun haluaa toista, ja väkisin tukkii lähelle, ja ei voi saada, niin ....voihan siitä tunteesta nauttiakin, mutta voi se olla kidutuksenkin puolella.
Sortumisia - jos halua ei pystykään hallitsemaan --> loukkaa toista.
Puoliso(t) ottaa herneen nenään, kun näkee, että himoitset toista.
Onko noi pahoja? Kaikkea tuota voi tapahtua.
Te molemmat olette tahollanne naimisissa. Yritäpäs vaihtaa osia miehesi kanssa. Miltä sinusta tuntuisi, jos miehesi olisi edelleenkin ihastunut toiseen naiseen ja haluaisi olla tämän kanssa tekemisissä kaveruuden varjolla? Etkö näkisi tilanteessa mitään uhkia tai negatiivisiä vaikutuksia? Kuten puolisoiden etääntymistä toisistaan tai jopa pettämistä?
Tunteitaanhan ei voi hallita, mutta tekojaan voi. Jos minä ihastuisin vieraaseen naiseen, pyrkisin tietoisesti pysymään hänestä kaukana, etten ruokkisi tunteitani. Sinä teet juuri päin vastoin.
miehen logiikkaa useat "tunteelliset" naiset eivät voi käsittää, mikä on mielestäni käsittämätöntä.
t. looginen mies
en osaa sanoa mutta kyllä ystävyys miehen kanssa on täysin mahdollista. Itsellä ainakin on aina ollut enemmän miehiä kuin naisia kavereina ja hyvin on toiminu. Tottakai tulee tilanteita jolloin joku kaveri jotain enemmän yrittää tai itsellä saattaa olla jotain lämpeneviä fiiliksiä mutta kun pysyy asiallisena ja sanoo toiselle suoraan,ettei enempää halua niin ajan myötä niistäkin tunnelmista on päästy yli ja kavereita ollaan edelleen monen kanssa.
Mun mielestä sun kannattais ehkä ottaa vähän etäisyyttä ja antaa sille miehelle tilaa miettiä mitä se itse haluaa. Kauheen vaikee on toisen ajatuksia lukea..parempi kun odotat,että kertoo niistä itse.
En aio tosiaankaan itseäni tyrkyttää.
Jospa aika tekisi tehtävänsä.
Mitä järkeä kiusata toisiaan, jos tilanne on tuo? Eikö ole molemmille helpompaa vaan jättää juttu sellaiselle tasolle, jossa moikataan kun törmätään, siinä se.
oikeassa. Taidanpa vain olla masokisti.
Luulin aikoinaan, että miehen kanssa voi olla ystävä. Olin harhassa jopa niin pahasti, että kuvittelin voivani olla ystävä aikaisemmin tapailemani miehen kanssa.
Näissä ystävyyksissä olen pettynyt. Tuntuu, että toiselta puolelta saan perusteetonta mustasukkaisuutta tai toinen osapuoli elättelee tulevaisuuden suhteen. Osa taas kuvittelee, että tehtäväni on kuunnella heidän murheitaan tai sitä kuinka hyvin tai huonosti heillä menee suhteissaan.
Ei ihme, että jättäydyn eroon kaikista ystävyyssuhteista miesten kanssa.
Ei tosta mitään näytä tulevan, joten anna olla. Mies ajattelee järjellä. Vähän siihen tyyliin, ettei ne housut taida kummallakaan pysyä jalassa, jos sitä alettaisiin olla enemmänkin yhteyksissä ja välit lämpenisi entisestään. Mies ei halua pilata avioliittoaan jonkun heitukan takia ja näyttää nyt sulle eleillään, sun muulla, ettei tule kauppoja.
niin sitä voi helposti polttaa näppinsä.
Ehkä mies lienee tiedostanut tämän?
Kuvitteletteko te tosiaan, että leikkimällä teiniä ja vaihtamalla puolisoa, teidän elämänne muuttuu paremmaksi?
Ihastukset on ihastuksia, lupaus on lupaus.
Vaikka kaikki muut tuntuu olevan sitä mieltä ettei kannata/ei se johda mihinkään, niin kuuntele omia ajatuksiasi. Et kuitenkaan saa sitä ihmistä mielestäsi, et ainakaan väkisin yrittämällä! Ehkä ystävyytenne syvenee tai ehkä ei, mutta et ole silloin yksin vastuussa siitä. Asiat menee niinkuin on tarkoitettu.
tunteellista naissoopaa, että oksat pois: "Asiat menee niinkuin on tarkoitettu."
Asioiden menemistä voi kuule ihan itse ohjailla.
toi on naimissa olevien lause "mä en voinu ittelleni mitään" "se vietteli mut"
Kuulostaa ihan joltain ukkomieheltä(kin)
kaikkien elämät jonkun korkeamman tahon käsissä on. Enkä edes ole mikään uskovainen, mutta noin se vaan menee. Avioliittokaan ei nykyään ole "ikuinen" enää siten kuin se oli vaikka sata vuotta sitten. Viiden vuoden kuluttua jo monet nyt naimisissa olevat ovat eronneita, kymmenen vuoden kuluttua luku on vielä suurempi. Kaikki ei aina ole ikuista ja asiat menee varmasti niinkuin on tarkoitettu.
muuta sanoa
nykypäivää, joten anna mennä vaan.