Lueskellessani tämän palstan juttuja, aloin miettimään asiaa, että koska avioero on ero?? Omasta mielestäni ero oli ero silloin, kun aviomiehen kanssa yksi perjantai-ilta päätimme, että ei tästä mitään tule, että erotaan. Otimme sormukset pois. Se oli siinä. Erossamme ei ollut mitään draamaa, ei sen kummempaa riitaa, ei vaan enää kiinnostanut, ei ollut kivaa/hyvä olla yhdessä. Siitä on nyt reilu kuukausi aikaa. Ja omasta mielestäni olen täysin sinkku ja täysin eronnut. Ja periaatteessa täysin vapaa aloittamaan uuden suhteen, jos sellainen tilanne tulisi eteen. (Vaikka tällä hetkellä ei toki uusi ihmissuhde kiinnosta, kun on juuri entisestä eroon päässyt)Ymmärsin, että joiden mielestä täytyy odottaa, että ero astuu virallisesti voimaan, ennen kuin on todella eronnut. Mitä mieltä te olette asiasta? Kunhan vain jäin pohdiskelemaan..
Koska ero on ero??
kummastellen
111406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
... itse tänään avioerohakemuksen jättäneenä sanoisin, että ero on sitten, kun I-vaihe on virallistettu, ositus suoritettu, omaisuus jaettu ja lapseen liittyvät asiat sovittuna. Ja asuu ihan omassa (ostetussa tai vuokratussa) asunnossaan (lapsensa kanssa). Ja jos tästä vielä selviää täys'päisenä ja ilman järisyttävempiä taloudellisia tappioita läpi, niin sitten huokaan helpotuksesta. Sitten olen eronnut.
Sinulla ei liene lapsia ja taloudelliset asiatkin ovat jollain perusteella kunnossa. Nehän ovat ne kaksi asiaa, jotka yleensä hiertävät. Juridisesti olet kyllä edelleen naimisissa - oli sormuksia tai ei.
Mutta mitäpä tässä vielä toisia neuvon, kun "oma" mies ei vielä tiedä olevansa pre-ex tilassa. Katsotaan sitten mikä elämä alkaa, kun tieto erohakemuksestani saapuu postissa....
Tsih
Joo, meillä ei ole lapsia, ja kaikki omaisuuskin on jaettu sulassa sovussa.
Minulle ero tapahtui reilu vuosi sitten kun mies ilmoitti, ettei pysty toista naista jättämään. Siinä vaiheessa riisuin sormukset ja mielessäni erosin miehestä vaikka asuimmekin vielä yhdessä. Nyt on asuttu erillään yli puolivuotta ja juridisesti olen naimisissa mutta ajatuksiltani sinkku. Miehen tehtäväksi olen jättänyt eron hakemisen koska hän halusi tästä avioliitosta lähteä. Mutta senhän tietää, ettei mies saa mitään aikaiseksi. Sen verran toki sai, että muutti naisensa luokse keväällä asumaan mutta muuta ei ole eron eteen tehnyt. Lapsia tapaa harvakseltaan, eli silloin kun sattuu huvittamaan. Lapsista ei tietenkään maksa mitään eikä muutenkaan osallistu rahallisesti enää minun ja lasten elämään.
tulisi ruokot maksuun ja omaisuus menisi jakoon. Aina on naisia, jotka odottavat petturin paluuta :/
Minulle sopii ettei mies eroa hae, sillä minä joutuisin maksumieheksi jos ero tulisi. Talo ja tavarat menisi jakoon ja joutuisin ottamaan pankista lainaa jotta pystyisin maksamaan ukon ulos talosta. Ruokkoja ei ukon tarvitisi maksaa missään vaiheessa. Kyllä minä pennuistani huolen pidän ja kun kerran perhe-elämä ja lapset eivät kiinnostaneet niin miksi minä tuollaiselta petturilta rahaa vaatisin. Eläköön onnellisena elämäänsä ja käyttäköön rahansa mihin haluaa.
Miksi et halua mieheltä elatusmaksuja? Ei ne sinulle ole tarkoitettu vaan lapsille. Vai onko jotenkin lasten edun mukaista, että hän ei elatusmaksuja maksa?
Minä en rupea rahoja kerjäämään jos isä itse on niin tyhmä ettei niitä älyä vapaaehtoisesti maksaa. Ei isä edes lapsia halua tavata niin ei hän halua heihin rahaakaan käyttää. Kohta on varmaan uusia lapsia uuden naisen kanssa, niin eihän entisiin ole sitten varaakaan. Siinä vaiheessa varmaan sen eronkin halua ja vaatii puolet omaisuudestamme rahana. Sen jälkeen olenkin sitten tiukoilla mutta itsepähän olen osani valinnut. Olisi kannattanut olla kymmeniä vuosia sitten viisaampi ja olla menemättä naimisiin.
Minusta sinä olet lapsillesi hyvin vastuuton vanhempi, jos jätät elatusmaksuasiat hoitamatta asiallisesti.
Etkä välttämättä joudu maksamaan käteisenä puolia omaisuudesta. Palstalla on käsitelty paljonkin sitä, miten ositus menee. Katsotaan molempien nettovarallisuus, ja niiden ero tasataan tasingolla. Tasinko taas yleensä on käteistä rahaa, mutta se voi olla muutakin: saumuri, vene, kesämökki, arvotaulu... Tasingon maksaja päättää millä tasinkonsa maksaa, sopi se sitten saajalle tai ei.
Ylipäätään kauhea itku tuntuu olevan trendissä, kun lähtijäpuolisot eivät pidä huolta asioista. Mikäs ihme se on, kun löysäillään eikä vaadita sitä mikä itselle kuuluu, ei edes saada suuta auki. No, jokainen aikuinen hölmöilkoon ja olkoon niin tyhmä kuin on, mutta lasten etua ajatellen pitäisi edes toisinaan olla Aikuinen ja Järkevä.
...mennä järjen edelle. Tunnistan jotenkin itseni tuosta "minä pärjään"-asenteesta. Itselläkin ollut jonkinlainen motto. Leuka pystyyn ja eteenpäin...MINÄ hoidan kyllä asiani! Mutta tottahan on, että miehen vastuu (tai vaimon) on huolehtia lapsistaan myös taloudellisesti. Toisaalta taas, ei tarvitse kerjätä, asiahan houtuu varmasti myös sosoaaliviranomaisten kautta...korkoineen...
Henkisesti ero silloin kun et enää ajattele asiaa. Kokemuksesta sanon ettei kuukaudessa vielä henkisesti erota.
Hei, puhutteko nyt virallisesta erosta vai must tuntuu-erosta?
Ja must tuntuu, että yleensä kantsii erota, jos aikoo varmistaa lasten edut. Tämä sille joka roikkuu must tuntuu -tilanteessa.
Must muuten tuntuu, että mä olen aviossa, vaikka miestä ei ole näkynyt vuoteen.