Lähdin itse Au Pairiksi mukavalta vaikuttavaan perheeseen. Tiedättehän: kaksi lasta, joustavat työ ajat, paljon vapaata ja vain "kevyttä" kotityötä.
Aluksi perhe vaikutti normaalilta. Lapset olivat reippaita ja heidän kanssaan oli helppo puuhastella (kolme ja viisi vuotiaat). Pian selvisi, että vanhemmat eivät halunneet viettää aikaansa lastensa kanssa. Isä oli työnarkomaani, aamusta iltaan töissä. Äiti teki puolipäivä-töitä, mutta shoppaili mieluiten 600€ farkkuja ja kävi omissa harrastuksissaan kuin vietti aikaansa lastensa kanssa. Järkytyin kun tajusin olevani lapsille vanhempien korvikkeena. Hoisin lapset, laitoin ruuan ja siivosin päivittäin. Lähtiessäni ulos vapaapäivänäni perheen äiti itki ja kysyi miten voin jättää hänet yksin lasten kanssa kotiin, kun lapset riehuivat. Itse olin päivät pitkät lasten kanssa yksin kotona, ilman hankaluuksia. Joka ilta kaaduin sänkyyn rättiväsyneenä tehtyäni 12 tuntia töitä.
Suurimman osan ajasta jonka perheessä vietin jouduin hokemaan lapsille, että antakaa äidin olla rauhassa koska hän ei jaksanut olla lastensa kanssa. Olin myös se henkilö jolle perheen äiti purki pahaa oloaan huutamalla ja syyttelemällä.
Perheestä lähdettyäni mietinkin minkälaiset vanhemmat palkkaavat tuntemattomia nuoria naisia hoitamaan heidän perhettään heidän puolestan. Eniten minua loukkasi kaiken vastuun työntämisen harteilleni nälkäpalkalla. kaiken kukkuraksi perhe myös vahti, etten syö vahingossakaan mitään ylimääräistä heidän jääkaapistaan.
Tsemppiä kaikille Au pairiksi haluaville ja Au pair perheille!
Aluksi perhe vaikutti normaalilta. Lapset olivat reippaita ja heidän kanssaan oli helppo puuhastella (kolme ja viisi vuotiaat). Pian selvisi, että vanhemmat eivät halunneet viettää aikaansa lastensa kanssa. Isä oli työnarkomaani, aamusta iltaan töissä. Äiti teki puolipäivä-töitä, mutta shoppaili mieluiten 600€ farkkuja ja kävi omissa harrastuksissaan kuin vietti aikaansa lastensa kanssa. Järkytyin kun tajusin olevani lapsille vanhempien korvikkeena. Hoisin lapset, laitoin ruuan ja siivosin päivittäin. Lähtiessäni ulos vapaapäivänäni perheen äiti itki ja kysyi miten voin jättää hänet yksin lasten kanssa kotiin, kun lapset riehuivat. Itse olin päivät pitkät lasten kanssa yksin kotona, ilman hankaluuksia. Joka ilta kaaduin sänkyyn rättiväsyneenä tehtyäni 12 tuntia töitä.
Suurimman osan ajasta jonka perheessä vietin jouduin hokemaan lapsille, että antakaa äidin olla rauhassa koska hän ei jaksanut olla lastensa kanssa. Olin myös se henkilö jolle perheen äiti purki pahaa oloaan huutamalla ja syyttelemällä.
Perheestä lähdettyäni mietinkin minkälaiset vanhemmat palkkaavat tuntemattomia nuoria naisia hoitamaan heidän perhettään heidän puolestan. Eniten minua loukkasi kaiken vastuun työntämisen harteilleni nälkäpalkalla. kaiken kukkuraksi perhe myös vahti, etten syö vahingossakaan mitään ylimääräistä heidän jääkaapistaan.
Tsemppiä kaikille Au pairiksi haluaville ja Au pair perheille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
pois! Tuon vuoksi kannattaa mennä järjestön kautta, niin saa tarpeen tullen uuden perheen. Itse en olisi tuollaisessa paikassa ollut paria viikkoa kauempaa.
Ikävä kuulla, että aloittajalla oli noin huono kokemus.
Ei järjestön kautta lähteminen kuitenkaan ratkaise ongelmaa, jos on sattuu huono perhe kohdalle. Ihan samat oikeudet ihmisillä on, olivat he sitten yksityisesti tai järjestön kautta.
Täytyy muistaa, että jokainen on itse vastuussa teoistaan, ketään ei velvoiteta jäämään huonoon perheeseen. Eri asia on sitten, onko rohkeutta lähteä vaikeasta tilanteesta ajoissa.
"Tuon vuoksi kannattaa mennä järjestön kautta, niin saa tarpeen tullen uuden perheen."
Ei millään pahalla mutta vitsipalsta on täällä erikseen.
Omista au pair-ajoistani on jo 10 vuotta ja tuntui kuin omia muistojani olisin lukenut. Lääkäriperhe, isä aina töissä, äiti aina shoppailemassa, lapset häiriintyneitä. Kestin sitä viisi kuukautta. Myöhemmin olen tajunnut perheen äidin kärsineen psyykkisistä ongelmista, mutta 18-vuotiaana olin aivan liian nuori ja sinisilmäinen. Sen kokemuksen jälkeen tajusin ainakin viimeistään, että raha ei tuo onnea.
Itsellä on ollut suuria ongelmia saada oma kokemus paperille -ja on täysin uskomatonta, että joku toinen on onnistunut laittamaan sen paperille puolestani.
Lähes sanasta sanaan noin minäkin olisin kuvaillut omaa kokemustani. Au paurius on aidosti raskasta. Itse olen ainakin vielä ihan rikki siitä loskasta, jota sai kokea - ne on vain sanoin kuvaamattomia turhautumisia, jota väärä perhe aiheuttaa.
kiitos aloittajalle, että jait kokemuksen kanssamme.
.. ja järjestön kautta menemisellä ei ole mitään väliä -minä menin järjestön kautta, mutta kokemus oli silti huono.
minulla on vähän samanlainen tilanne, olen äidin korvikkeena täällä, tosin onneksi jo melkein teini-ikäisille lapsille. perheen äiti ei tee töitä, vaan shoppailee tai matkustelee joskus parikin viikkoa putkeen jolloin nimenomaan kokkaan ja olen äidin korvikkeena. onneksi mun perheessä osataan kuitenkin joustaakkin ja pääsen menemään omiin menoihini kun lupaa kysyn! harmi että sinulla on noin huonot kokemukset, mutta niinkuin joku jo sanoikin,että olisi kannattanut vaan pakata laukut ja lähteä pois, sillä siitä olisi selvinnyt helpoimmalla. mutta sen olen kyllä huomannut,että vastuuntunnotonta porukkaa on olemassa! ehkä me au pairit voimmekin siis ottaa oppia ja osaamme itse hoitaa perheemme "paremmin" tai ainakin eri tyylillä kuin muualla..!
Taydellinen perhe etela ranskassa, aiti kotona ja siivoja, ei tarvitse tehda ollenkaan kotitoita. hoitaa vaan kehitysvammasta tyttoa joka paiva puolittaen paivat toisen aupairin kanssa. Ei kuulosta ihan pahalta tamakaan..
Mutta nyt kun olen taalla tama on todella rankkaa. Etta lapsi on kehitys vammanen on todella vaikeaa pitaa iloisena ja lisaksi se etta ei ole yhtaan vapaa paivaa viikossa on todella raskasta. Kun yrittaa keskustella vanhempien kanssa vapaa paivasta he sanovat vaan etta lapsi on vammanen 7 paivaa viikossa ja jos ei kelpaa voi vaihtaa perhetta. Aika lapsellisesti namakin vanhemmat kayttaytyy, heilla vaihtuu aupairit tosi useaan taalla naiden ongelmien takia, mutta eivat halua muuttaa mitaan! on todella ikavaa lapsellekkin kun kokoajan hoitajat vaihtuu.. Vaihtaisin perhetta jos taalla muut asiat eivat olisi niin hyvin, tarkoitan etta pidan tasta paikasta ihan hirveasti, en haluais lahtea, mutta luultavasti vanhempien asenteen vuoksi taytyy pian.
Haluaisin kysyä teiltä kaikilta, joilla on ollut huonoja au pair kokemuksia. Oletteko perheenne ensimmäisiä au pairejä? Jos ette, niin onko muillakin perheenne au paireilla ollut ongelmia perheenne kanssa? Ja minkälainen vaikutelma teillä oli perheestänne jo ennen kuin menitte ulkomaille?