Kestävän parisuhteen ABC

toiselle palstalle; hohhoijakkaa

Semmoinen ei ehkä nuorelle ja kiivaalle mielelle sovi, mutta parisuhde ei aina ole "tapahtumista" ja "tekemistä".

Jos olette vuoden seurustelleet, niin olette varmaan käyneet sen ensihuumavaiheen läpi. Silloin kysytään juuri tuollaisia kysymyksiä. Ja niihin täytyy tietysti myös vastata.

Arki on sellainen paikka, missä joutuu sietämään myös hiljaisuutta. Omaa hiljaisuutta ja kumppanin hiljaisuutta. Iltoja, jolloin kummallakaan ei ole mitään erityistä asiaa toiselle. Aamuja, jolloin sovitaan vain siitä, kumpi käy kaupassa töistä tullessa. Eihän se kaikki ole tuossa: paljon mahtuu mukaan intohimoisia keskusteluja, ihania retkiä, kaikkea hyvää tekemistä ja olemista.
Mutta arjessa on hiton paljon sitä, että mitään ei tapahdu, kumpikaan ei jaksa olla skarppi, aktiivinen ja säkenöivä. Kai se on yksi parisuhteen laadun mittari: kuinka hyvin kestää kumppanin tavallisuuden ja oman tavallisuutensa. Senkin voi kokea positiivisesti oikean ihmisen kanssa: ei tartte yrittää koko ajan, voi vaan olla ja silti kaikki on hyvin?

Onnellisen ja kestävän suhteen salaisuudesta minä sen sijaan en tiedä mitään.

mistä tahansa. Maailman tapahtumista, ajatuksistamme, asioista joita olemme kokeneet yhdessä (kaksi ihmistä voi kuitenkin kokea saman asian eri tavalla), tulevista jutuista. Puhuttavaa riittää, vaikka tunnemme vuosien jälkeen tosi hyvin toisemme. Tärkeää kuitenkin on, ettei olla koko ajan tiiviisti yhdessä vaan kummallakin on myös omaa tilaa latautua ja uudistua.

Anteeksi, jos nauran katketakseni vaikka vakavasta asiasta on kysymys.

Tunnette toisenne niin hyvin, ettei ole mitään puhuttavaa - Ette paljon tunteista puhu.

Haa, haa, huaaaahhhh! Okei, tää on nyt sitä
nauruterapiaa, naurakaa yhdessä!

Kun olet pyyhkinyt naurutipat, asiaan. Yksi vuosi
on älyttömän lyhyt aika kyllästymiseen. Ette nyt ennätystäkään ole tekemässä.

Sisällöttömyyden tunne tulee just siitä että ette ole kumminkaan tarpeeksi läheisiä toisillenne. Tavallisista arkisista asioista tulee parempia kun ne jakaa rakkaan kanssa. Vertaa sitä tilannetta yksinoloon. Imuroit yksin - imuroit poikaystäväsi kanssa. Onko siinä eroa? Ellei ole, parisuhteenne on kriisissä. Mutta muista kriisi ei yhtä kuin eron ennakointia vaan kriisin jälkeen suhde voi olla entistä vahvempi ja itsekunnioitus sekä onnellisuus parantua.

Olette ehkä viettäneet liikaakin aikaa yhdessä kylki kyljessä ja samalla olette tulleet kasvattaneeksi suojamuuria, omia reviireitänne, jonne toisella ei ole asiaa. Se on ok pitää tietty yksityisyys, mutta ainakin jollakin tasolla tunteista pitäisi voida puhua. Aluksi suhteenne on ollut symbioottisen tiivis ja nyt ehkä olette tulleet vaiheeseen, jossa haluatte kehittyä parisuhteessa yksilöinä? En pysty tältä pohjalta sanomaan kumpaan suuntaan suhteenne on kallellaan, mutta joka tapauksessa teidän on hyvä opetella olemaan myös erossa toisistanne, jotta vastaavasti lähellä olo tuntuisi kaivatulta.

Kun olette yhdessä, lähestykää toisianne tunnetasolla. Älä mieti syntyjä syviä kun olette sylikkäin vaan turpa kiinni. Kosketa, kysy silmilläsi (aluksi voit käyttää yksinkertaisia sanoja), eleilläsi, hymylläsi jne äläkä pidä kiirettä. Älkää keskittykö vain naimiseen vaan opetelkaa myös läheisyyttä ilman tavoitteita.

Riitely nimittäin viittaisi seksin yliannostukseen . Adrenaliinia koko ajan veressä. Sen tilalle tuota läheisyyttä. Henkisellä puolella, jos asiat eivät ole kunnossa, seksi ei niitä korjaa vaan voi jopa vääristää ja kohta vähenee seksikin. On parempi tinkiä ensin seksistä ja parantaa suhteen toimivuutta muuten. Sen jälkeen seksi palaa itsestään ennalleen.

Hankkikaa omia harrastuksia, uusia ystäviä jne. Kokeilkaa yhdessä oloa siten, että ajoittain voitte keskittyä vaikka lukemiseen iman että täytyy koko ajan vahdata mitä toinen tekee.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että ei ne puheenaiheet lopu, jos toisesta välittää. Jos rakkaus kuolee niin silloin ei tahdo keksiä enää mitään sanottavaa. Teillä on vielä kivinen polku edessä, mutta onnea kuitenkin.

Jokaisessa pitemmässä rakkaussuhteessa on ylä- ja alamäkiä. Rakkaus ei häviä, ihminen vain elää läpi erilaisia kausia. Ja se, kestääkö parisuhde nämä kaudet kertoo, miten voimakas tahto on.

Rakastaminen on nimittäin myös tahdon asia, niin epäromanttiselta kuin se kuulostaakin. Toinen ihminen ei ole täydellinen, etkä sinä itsekään ole. Välillä huomaat eläväsi sellaista hetkeä, jossa toinen tuntuu eteiseltä. Se on ihan normaalia, usko pois (itse olen ollut samassa suhteessa kolme vuotta ja moinen on minulle tuttua). On kuitenkin hyvä yrittää keksiä mistä tämä johtuu, keskustella asiasta ja yrittää yhdessä keksiä siihen ratkaisu. Ilman kommunikaatiota olette tuhoon tuomittuja, sillä poikaystäväsi ei osaa lukea ajatuksiasi. Onko hän muuten tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, oletteko puhuneet asiasta?

Riitelykin voi olla kommunikointia, kunhan se on rakentavaa. Jos riitaa tulee aina vain samasta asiasta ettekä koskaan pääse minkäänlaiseen ratkaisuun, asia ei etene. Rakentava "riitely" alkaa sellaisilla asioilla kuten "minä haluaisin kertoa omista tunteistani" tai "toivoisin, että sinä kertoisit minulle mielipiteesi tästä asiasta". Toista ei saa vain syytellä, se saa toisen vain puollustus kannalle, jolloin asia ei taaskaan pääse ongelman ytimeen. Te vaan lyödätte itsenne nenätysten ja haukutte toisianne.

Seksi voi sekin omalla tavallaan olla läheisyyden välttelyä. Ettei tarvitsisi vain olla lähellä ja kertoa omista tunteistaan. Te täytätte nämä vaikeat hiljaisuudet seksillä.

Kipinät menevät ja tulevat, se kuuluu asiaan. Jos oikeasti haluatte kohdata toisenne, teidän täytyy olla yhdessä ihan oikeasti. Ja tällä en tarkoita saman huoneen ja televisioruudun jakamista. Sanoit, että olette yhdessä 24/7. Pieni vinkki: Määrä ei korvaa laatua. Menkää ulos syömään, ottakaa kylpy yhdessä, menkää kävelylle. Tehkää jotain sellaista, josta kumpikin pitää ja jonka aikana on luontevaa keskustella. Te että ole kalunneet kaikkia asioita toisistanne noin lyhyessä ajassa. Se vain tuntuu siltä, sillä te ette oikeasti ole samalla tunnetasolla kuin aikaisemmin.

Järjestäkää yhteistä kivaa, se saa teidät taas muistamaan, mistä pidätte toisistanne ja miten mukavaa teillä voi yhdessä olla. Näiden muistojen muisteleminen auttaa jaksamaan arjessa. Hyvässä parisuhteessa samaan ihmiseen rakastuu aina vaan uudelleen. Hänestä lyötyy niitä uusia ja yllättäviä sekä vanhoja ja rakkaitakin puolia.

Hehe, tuo vaihe tulee kaikille pareille jossain vaiheessa. Ei kannata tuosta syystä vaihtaa miestä, koska seuraavan miehen kanssa tulee kumminkin sama vaihe.

Vaikka nyt tuntuukin, että tunteet lamaantuu, niin se ei tarkoita, ettei rakasta enää toista. Rakastuminen ja rakastaminen ovat kaksi ihan eri asiaa ja sinä olet nyt siinä murroskohdassa. Pidä kiinni vaan! Tarvitsette nyt aikaa ja kärsivällisyyttä.

minkälaista sitten luulit seurustelun olevan?
Juuri tuota, yhteisen arjen jakamista sen pitääkin olla.
Eräs tuttuni joskus sanoi, että mielummin hän on tylsistynyt jonkun kanssa, kuin on tylsistynyt yksin. Teoria se on tuokin.