Olen seurustellut poikaystäväni kanssa vuoden. Nyt on kuitenkin tullut kriittinen vaihe suhteeseen: meillä ei ole muuta yhteistä kuin seksi ja riitely.
Emme paljoa tunteista puhu, vaikka ehkä pitäisi... Vaihdamme kuulumisia ja mietimme sitten lopun päivää mitä ihmettä sitä tekisi ja mistä juttelisi. Kuulumisiakaan ei paljoa ole, koska olemme 24/7 yhdessä silloin kun olemme yhdessä.
Tunnemme toisemme jo niin hyvin, että tuntuu ettei ole enää mitään uutta puheenaihetta. Toinen tietää jo kaiken. Hänessä on kaikki asiat, joita vain mieheltä voin toivoa, enkä löydä yhtäkään syytä miksi päästäisin irti, kun olen löytänyt jotain niin rakasta. Tuntuu vaan, ettei suhteella ole mitään sisältöä.
Mistä ihmisillä on tapana keskustella, kun he tietävät toisesta jo kaiken? Mitkä asiat teillä pitävät kipinää yllä? Mistä asioista teidän suhteenne koostuu? Mikä on onnellisen ja kestävän suhteen salaisuus? En tiedä enää mitä pitäisi tehdä. Sattuu niin paljon, kun pelkää menettävänsä sydämensä toisen matkaan.
Emme paljoa tunteista puhu, vaikka ehkä pitäisi... Vaihdamme kuulumisia ja mietimme sitten lopun päivää mitä ihmettä sitä tekisi ja mistä juttelisi. Kuulumisiakaan ei paljoa ole, koska olemme 24/7 yhdessä silloin kun olemme yhdessä.
Tunnemme toisemme jo niin hyvin, että tuntuu ettei ole enää mitään uutta puheenaihetta. Toinen tietää jo kaiken. Hänessä on kaikki asiat, joita vain mieheltä voin toivoa, enkä löydä yhtäkään syytä miksi päästäisin irti, kun olen löytänyt jotain niin rakasta. Tuntuu vaan, ettei suhteella ole mitään sisältöä.
Mistä ihmisillä on tapana keskustella, kun he tietävät toisesta jo kaiken? Mitkä asiat teillä pitävät kipinää yllä? Mistä asioista teidän suhteenne koostuu? Mikä on onnellisen ja kestävän suhteen salaisuus? En tiedä enää mitä pitäisi tehdä. Sattuu niin paljon, kun pelkää menettävänsä sydämensä toisen matkaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä on suhteemme "ABC". Vuosi ollaan oltu yhdessä ja kaikki tuntuu ja on vielä niinkuin suhteemme alussakin. Eli:
A) Oma aika. Ja paljon sitä. Kun ei ole koko ajan nokikkain, yhdessä olo tuntuu TOOOSI hyvältä.
B) Puhuminen. siis kaikesta. Eritoten tunteista. Sanomme toisllemme useita kertoja päivässä kuinka ihana, seksikäs jne. toinen on. Ja usko tai älä: Se ei ole vieläkään kärsinyt inflaatiota.
C) Huumori. Kun kaikkeen, niihin vakaviinkiin asioihin tuo mukaan hiukan huumoria, ei riitaakaan synny. Emme ole riidelleet kertaakaan.
Se on vaan surkeaa, jos toinen tuntuu niin oikealta ja sitten yhteistä tekemistä / puheen aihetta ei löydy. Me käymme todella usein syömässä ulkona, uimassa, leffassa, teatterissa, kävelyllä, pelaamassa milloin mitäkin... Yhdessä voi tehdä melkein mitä vaan. Avoimuutta matkaan ja hiukka seikkailuhalua. Aikuisetkin voi mennä pulkkamäkeen. Nyt kun on luntakin :)
ehkä jopa työt, ja katsantokannat, matkustelu, lapset, mökillä puuhailu, kodin remontit.
Tätä se on onnellinen avioliitto. Suunta huomiseen, välittäminen toinen toisitaan, energiaa ei tuhlata murheisiin, eikä suhdetta taaksepäin vieviin asioihin, vaan rakentamiseen, ja hyviin juttuihin.
Onkohan sulla lainkaan oikea puoliso?
"Rakkaus sydämmeen menee vatsan kautta". Olen itse vahvasti sitä mieltä, että jos vaimo osaa kokata ja tekee sen mielellään, niin parisuhde toimii hyvin. Uskon, että jokaikinen mies arvostaa sitä ominaisuutta. Kokaamminen on myös hyvä jutunaihe!
Olen hieman huolissani nykymenosta, jossa ei osata edes kokata oikein mitään? Kuitenkin tulee olla hienot keittiöt, jossa sitten varmaan leikataan leipää?
Olen ollut mieheni kanssa jo vuosia yhdessä. Lapsikin on siunaantunut. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja joskus tuntuu myös, ettei kauheesti mitään uusia asioita ole, mistä jutella.
Mutta, olemme säilyttäneet sen saman pilkkeen silmäkulmassa kuin silloin joskus aikoinaan kun ensimmäisiä kertoja tavattiin, eli näen mieheni samana tyyppinä johon aikoinaan rakastuin, vaikka ulkomuoto on vähän vuosien varrella muuttunut...
Meillä on useasti sellasta teinimäistä flirttailua, kiusottelua ja hiplailua...lähetellään seksikkäitä viestejä ja muistetaan kehua ja hellitellä toisiamme. Jännite on välillämme säilynyt lähes samana kuin 10 vuotta sitten. Toivottavasti sama "teinimeininki" jatkuu eläkeikään asti.