tämä taitaa olla taas semmonen itkuvirsi huonosta suhteesta, mutta kirjoitanpa silti, jos vaikka auttaisi...olen seurustellut miekkoseni kanssa n. puolitoista vuotta, ja voin sanoa, että tunteiden koko laaja skaala on käyty moneen kertaan läpi..
asumme erillään, mutta paljon kuitenkin olemme yhdessä, hän viettää paljon aikaansa lastensa kanssa luonani, minulla myös omat lapset, oikein uusioperhe...mies on todella ihana, hellä ja huolehtivainen, mutta....ei tarvita kuin pieni kina, ja hän heti jättää...
hän on jättänyt minut jo monasti, esim. roskapussin takia tms, josta riita sai alkunsa..haukkumisen määrä on järkyttävä, loukkauksia sinkoilee toki puolin ja toisin, mutta kaikesta huolimatta rakastan sitä miestä!
kuitenkin minä olen joka kerta se, joka anelee suorastaan takaisin ja pyytelee anteeksi..alan väsyä tähänkin...mieheni voi olla parikin viikkoa niin, ettei ote edes yhteyttä, kun sen pään ottaa..
ihmettelen, kuinka hän pystyy olemaan niin julma ja loukkaava toista kohtaan?! edellinen riita sai alkunsa, kun olin firmani pikkujouluissa, olimme lähdössä, ja kuten hyviin tapoihin kuuluu, kävin hyvästelemässä pomoni, joka pienes hiprakas antoi minulle halauksen ja pusun poskelle..mieheni sen nähtyään huoritteli minut, enkä taas sen koommin pariin viikkoon kuullut...sain sovun aikaan, yritän joka kerta puhua asioista fiksusti, ja olen onnistunutkin ehkä...
seesteistä aikaa menikin tämä joulukuu ja vuodenvaihde, miehen pyynnöstä päätimme muuttaa
yhteen, teimme kaikki tarvittavat hommelit, ja kuulutimme asiaa jopa pitkin sukulaisiamme, kunnes, eräänä päivänä hän suuttui jääkaappiin jääneestä tyhjästä muovipussista niin lujaa, että häippäs, jälleen kerran...hän teki sen taas, veti maton alta...tätä ennen meillä meni loistavasti, oltiin innoissamme uudesta asunnosta ym.....
en tiä, olenko perkeleen sitkiä, mutta sain taas sovun jollain tapaa aikaseksi...mutta nyt tilanne on toisin kuin muulloin, hän ei paljoa käy, silloin tällöin, selittelee, että jos näin onnistuttais, vaikka joka kerta hän on se, joka suuttuu ja lähtee...eikä riitaa edellä ole yleensä ollut ees ongelmia..meillä yleensäkkin meni hyvin..
tämä tilanne on vähän outo, viä 2viikkoa sitten suunniteltiin yhteistä kotia, nyt muutan tän kuun lopus yksin lasteni kanssa..orpo olo jotenkin..
taidan hakata päätäni seinään miehen takia, järki käskee lopettaa, mutta toi helvetin sydän ei anna periksi! välillä tuntuu, että mies leikkii tunteillani täysin! taidan olla helvetin tyhmä.....
asumme erillään, mutta paljon kuitenkin olemme yhdessä, hän viettää paljon aikaansa lastensa kanssa luonani, minulla myös omat lapset, oikein uusioperhe...mies on todella ihana, hellä ja huolehtivainen, mutta....ei tarvita kuin pieni kina, ja hän heti jättää...
hän on jättänyt minut jo monasti, esim. roskapussin takia tms, josta riita sai alkunsa..haukkumisen määrä on järkyttävä, loukkauksia sinkoilee toki puolin ja toisin, mutta kaikesta huolimatta rakastan sitä miestä!
kuitenkin minä olen joka kerta se, joka anelee suorastaan takaisin ja pyytelee anteeksi..alan väsyä tähänkin...mieheni voi olla parikin viikkoa niin, ettei ote edes yhteyttä, kun sen pään ottaa..
ihmettelen, kuinka hän pystyy olemaan niin julma ja loukkaava toista kohtaan?! edellinen riita sai alkunsa, kun olin firmani pikkujouluissa, olimme lähdössä, ja kuten hyviin tapoihin kuuluu, kävin hyvästelemässä pomoni, joka pienes hiprakas antoi minulle halauksen ja pusun poskelle..mieheni sen nähtyään huoritteli minut, enkä taas sen koommin pariin viikkoon kuullut...sain sovun aikaan, yritän joka kerta puhua asioista fiksusti, ja olen onnistunutkin ehkä...
seesteistä aikaa menikin tämä joulukuu ja vuodenvaihde, miehen pyynnöstä päätimme muuttaa
yhteen, teimme kaikki tarvittavat hommelit, ja kuulutimme asiaa jopa pitkin sukulaisiamme, kunnes, eräänä päivänä hän suuttui jääkaappiin jääneestä tyhjästä muovipussista niin lujaa, että häippäs, jälleen kerran...hän teki sen taas, veti maton alta...tätä ennen meillä meni loistavasti, oltiin innoissamme uudesta asunnosta ym.....
en tiä, olenko perkeleen sitkiä, mutta sain taas sovun jollain tapaa aikaseksi...mutta nyt tilanne on toisin kuin muulloin, hän ei paljoa käy, silloin tällöin, selittelee, että jos näin onnistuttais, vaikka joka kerta hän on se, joka suuttuu ja lähtee...eikä riitaa edellä ole yleensä ollut ees ongelmia..meillä yleensäkkin meni hyvin..
tämä tilanne on vähän outo, viä 2viikkoa sitten suunniteltiin yhteistä kotia, nyt muutan tän kuun lopus yksin lasteni kanssa..orpo olo jotenkin..
taidan hakata päätäni seinään miehen takia, järki käskee lopettaa, mutta toi helvetin sydän ei anna periksi! välillä tuntuu, että mies leikkii tunteillani täysin! taidan olla helvetin tyhmä.....
Vastaukset 3
Vanhimmat
niitä ensimmäiseksi, julmaa sanoa, mutta niin olisi parasta
Muovipussi jääkaapissa. Ja siitä suuttui, hyvää päivää...
Mun tuntemani mies suuttuu kuukausiksi ja pikku asioista jotka kokee itse hankalaksi, mutta todellisuudessa ne väärinkäsitykset saisi puhumalla helposti selvitettyä. Mutta hän onkin narsisti, heh, ja vähän pihalla ehkä.. Haluaa nähdä asiat haluamallaan tavalla. Eikä ota toista huomioon. Ehkä leikkii tunteillakin. Niin, julma voi olla toinen
Sun elämäs on tietyissä rajoissa sellasta kun sä haluat. Nyt sä haluat, että se on tollasta. Kannattais enemmän pohtii miksi? Millasta sulla oli kotona kun olit lapsi?