miespuolinen ystävä alkaa olemaan liian hyvä kaveri, jotta voisit harkita intiimimpää suhdetta (seksi, seurustelu) hänen kanssaan?
Minä en ilmeisesti aina miehenä oikein ymmärrä että missä se raja menee. Kuitenkin ylitän sen ilmeisesti aina, kun ottaessani tunteet puheeksi tulee tämä "liian hyvä kaveri"-puhe.
Ymmärrän että kyseessä saattaa olla se, että en muuten vain ole tarpeeksi hyvä (ulkonäkö, kroppa tms) ja tuota kaveriutta pidetään hyvänä, ystävällisenä tapana torjua. Mutta en usko että näin olisi kuitenkaan kaikissa tapauksissa.
Ja voiko nainen ihastua ystäväänsä? Siis jos ensiksi on vain kaveri, eikä tunne mitään sen suurempaa väreilyä, mutta että sellainen alkaisi kehittyä kun toiseen paremmin tutustuu?
Itselleni on käynyt monta kertaa juuri näin. Eli että olen tutustunut naiseen, ystävystynyt hänen kanssaan ja sen jälkeen vasta ihastunut.
Minä en ilmeisesti aina miehenä oikein ymmärrä että missä se raja menee. Kuitenkin ylitän sen ilmeisesti aina, kun ottaessani tunteet puheeksi tulee tämä "liian hyvä kaveri"-puhe.
Ymmärrän että kyseessä saattaa olla se, että en muuten vain ole tarpeeksi hyvä (ulkonäkö, kroppa tms) ja tuota kaveriutta pidetään hyvänä, ystävällisenä tapana torjua. Mutta en usko että näin olisi kuitenkaan kaikissa tapauksissa.
Ja voiko nainen ihastua ystäväänsä? Siis jos ensiksi on vain kaveri, eikä tunne mitään sen suurempaa väreilyä, mutta että sellainen alkaisi kehittyä kun toiseen paremmin tutustuu?
Itselleni on käynyt monta kertaa juuri näin. Eli että olen tutustunut naiseen, ystävystynyt hänen kanssaan ja sen jälkeen vasta ihastunut.
Vastaukset 15
Vanhimmat
juuri noin kuin sinullakin, eli ensiksi tutustutaan, sitten ystävystytään ja sitten vasta ihastutaan. Se "väreily" voi olla alusta asti mukana, mutta ei sitä pidä sotkea ihastumiseen. Tai aina sitä ei alussa ole lainkaan, mutta sitä voi tuntea kuitenkin myöhemmminkin.
Itselleni taas tuo "liian hyvä kaveri" olisi positiivinen ilmaus miehelle ja silloin varmasti voisinkin päätyä ystäväni kanssa sänkyyn. Ihan tavallisten kavereiden kanssa niin tuskin tulisi käymään, koska sen miehen tarvii olla jotenkin erityisessä asemassa ja tullut jo läheiseksi, jotta se seksi tulee edes mieleen ja alkaa haluamaan sitä.
tässä vähän naisen näkökulmaa asiaan. olen joutunut itse tuollaiseen tilanteeseen miespuolisen kaverin kanssa jonka olen tuntenut aika kauan, mutta jostain syystä olen vasta nyt ihastunut. mutta toisaalta tuntuu siltä että tunnen hänet nyt paremmin kuin ennen.
olen itse miettinyt samaa, että kannattaako kaverisuhdetta pilata seksillä tai tuleeko suhteesta mitään. siksi ei kannata hätiköidä sitä sänkyyn menemistä. toisaalta, onhan se hyväkin asia että suhde alkaa ystävyyspohjalla. siinä oppii tuntemaan toisen hyvin.
muuta en oikein osaa sanoakaan, koska itse painiskelen saman ongelman kanssa. kyllä naisetkin miettii samoja asioita kuin miehet. tuossahan ne asiat tulikin mitä mainitsit:"että en muuten vain ole tarpeeksi hyvä (ulkonäkö, kroppa tms) ja tuota kaveriutta pidetään hyvänä, ystävällisenä tapana torjua". vaikea tilanne...
on useampikin nainen sanonut että ei halua ystävien kanssa pelehtiä. Siis näitä naisia, kehen en edes ole ollut ihastunut, van kenen kanssa olen muuten vaan puhunut asiasta.
Lieneekö sitten niin, että on vaikea ihastua kaveriin, kun hänessä ei ole enää mitään hirveän mystistä tai salaperäistä? Ei ole samanlaista jännitystä ja uutuudenviehätystä?
Siis ainakin yksi osasyy?
homma vaan tuntuu menevän hankalaksi kun tunteita tulee mukaan. siksi on helpompi sanoa heti alkuunsa, ettei kiinnosta kun vain kaverimielessä. olen joskus itsekin jollekin sanonut ja myöhemmin sitten ihastunut tähän ihmiseen. ja katunut tottakai mitä olen sanonut aiemmin.
totuus on se, että suurin osa pelehtii jossain vaiheessa elämää ystävänsä kanssa. onko se sitten paha juttu? varsinkin jos on yhteinen kaveriporukka, esteenä suhteelle voi olla muiden mielipiteet. mulla ei ole kyse siitäkään, vaan pelkään menettävni ystävän jos suhde meneekin puihin.
on sitten heikko sex appeal, koska yksikään ystävästatuksen nainen ei ole koskaan lämmennyt, vaikka olisin kertonut tunteistani.
Näitä tapauksia on ainakin 3, siksipä en enää uskalla niin tehdäkään.
:(
Yksi ystävyys naisen kanssa meni jo sen takia, koska (itsellenikin yllätykseksi) en enää osannut olla naisen kanssa kaveri sen jälkeen kun hän torjui minut. Typerää sellainen suhtautuminen ja tämä oma käytös yllätti itsenikin täysin.
En vain enää voinut olla hänen seurassaan ajattelematta niitä pakkeja, kun olin vielä aika ihastunut häneen ja oletin että vastakaiku voisi olla todennäköinen.
Ja ihan selvennykseksi että en suhtaudu häneen asian takia myöskään vihamielisesti, enkä missään vaiheessa ole niin tehnyt. En vain enää tapaa häntä tapahtuneen takia. Jotain sattumanvaraisia yhteyksiä on hänen kanssaan ollut jälkeenkinpäin ja ihan kohteliaasti olen silloin toiminut. Itse en vain hakeudu enää aktiivisesti hänen seuraansa.
sex appeal. :) joku toinenkin nainen voi ajatella niin kuin minä tossa aiemmin kirjoittelin. siinä voi olla syitä. kyllä muakin harmittaa kun kaveriin piti mennä ihastumaan. taitaa olla niin että en kuitenkaan pysty hänen seurassaan olemaan normaali ainakaan vähään aikaan.
ymmärrän siis sinun reaktion hyvin. jos saa kysyä, niin oletko sä nyt kenties johonkuhun kaveriin ihastunut kun aloitit tän topicin? vai ihanko muuten vaan kyselet?
Kyllä, nytkin on eräs nainen kiikarissa. Tosin hän ei mielestäni ole ikinä antanut minkäänlaista merkkiä siitä että olisi kiinnostunut minusta. Kyllä kai sen jostain näkisi... Ei kuitenkaan välttämättä.
On vain noiden menneiden pakkien takia tullut aika korkeaksi kynnys ilmoittaa millään tavalla tunteista. Edes kautta rantain vihjailemalla.
Toivon vaan että tulisi joku "ulkopuolinen" johon ihastua sen sijaan, mutta tuntuu etten osaa ihastua ilman tuntemista.
Noidankehässä pyöritään.
uskalla antaa minkäänlaista merkkiä. tai sitten et halua uskoa hänen kiinnostustaan, vaikka merkit olisi selvästi näkyvissä? ajattelin itse ottaa rennosti ja katsoa mitä tapahtuu jos on tapahtuakseen.
vaikeeta tämä tämmönen. mulla on ihan sama juttu, että en ulkopuolisista helposti kiinnostu. kyllä ihminen pitää ennen sitä tuntea ennenkuin kiinnostus mihinkään muuhunkaan herää.
mä jatkan vapisemista hänen seurassaan. mut tunnistaa siitä. :)
Jos ajattelen itseäni.
Mulla on miespuolisia kavereita, jotka ovat kavereina ihan kivoja mutta eivät mua silleen hetkauta että voisin kuvitella seurustelevani saatikka meneväni sänkyyn heidän kanssaan. Kiva heittää läppää tai vakavampaakin juttua mutta...
Seksi. Onko kyse rakastelusta vai seksistä. Jos on kyse rakastelusta niin mun käsitteistössä siihen liittyy tunne toista kohtaan, siis tykästyminen, rakastuminen, rakastaminen jne. Mutta jos ollaan vain ystäviä niin... siihen ei silleen sitten sisällykään sitä tunnetta. Eli menee pelkän seksin ja tyydytyksen puolelle. Läheisyyttä ilman merkitystä.
"Liian hyvä ystävä".. on periaatteessa hyvä kiertoilmaisu "sä et saa mussa värinää aikaan" -jutulle. Vaikka toisaalta, naiselle on turvallista tietää että läheinen mies on vain ystävä - ei vaadi seksiä tms. vaan on ystävä, kuuntelee, auttaa, tukee jne.
Mutta. Mikään ei takaa sitä etteikö hyvä ystävyys kääntyisi jossain vaiheessa intiimiksi suhteeksi - siis seurustelu.
Loppukaneetiksi: mä olen sitä mieltä että hyvää ystävyyttä ei kannata sotkea seksillä. Sillä saattaa pilata hyvän jutun ikuisiksi ajoiksi.
Vaikka se kuunteleminen yleensä hyvä asia onkin.
Toi voi tilanteesta riippuen tarkoittaa myös "Mennään meille niin mä raiskaan sut." jotkut naiset vaan ei osaa sanoa mitä oikeasti haluaa ja siksi ne tyytyy pitään kiinni siitä mitä niillä jo on, eli se kaveruus.
Oikee slogani tohon kaveri-sönkötykseen voisi olla "Katotaan sitä kaveruutta sen jälkeen kun ollaan tsekattu ensin että millainen pari me ihan oikeasti oltais. Toki, sä oot hyvä tyyppi kaverinakin - mut uskon että meistä olis enempäänkin.". Ja jos se nainen ei ehdottomasti kiellä (eli sillä OIKEESTI ei oo jotain syytä) niin sitten vaan pokkana sanot että "Noh, tää tarkoittaa sitten mun puolelta sitä että me seurustellaan."
Jos sä haluut enemmän se on täysin ok. Se on naisen tehtävä suoritua kunnialla omista tunteistaan ja epävarmuuksistaan ja tiedottaa ajatuksistaan järkevästi myös miehelle. Jos se ei toimi niin takas kaveriasteelle, sekään ei ole mitenkään väärin tai kiellettyä.
"Ja voiko nainen ihastua ystäväänsä? Siis jos ensiksi on vain kaveri, eikä tunne mitään sen suurempaa väreilyä, mutta että sellainen alkaisi kehittyä kun toiseen paremmin tutustuu?"
Ei. Pieni mahdollisuus on, että sänkyhommiin pääsee kerran pari, jos nainen haluaa "testata" miestä. Ne on näitä kirjoittamattomia sääntöjä, jotka pitää vaan hyväksyä...
hänessä on sitä jotain mihin voisi ihastua. Olen itsekin kamuille käyttänyt verukkeena sitä että ovat kamuja vaikka ei yhtään kiinnostaisi muutenkaan.
Jos haluat naisen niin suhteelle ystävyys on hyvä pohja. Mutta jos nainen tekee selväksi ettei kiinnosta niin kannattaa uskoa. Ei siihen auta se että olisit kaukaisempi. Päinvastoin...
"Jos haluat naisen niin suhteelle ystävyys on hyvä pohja."
Väärin.
Jos nainen on kerran päättänyt että "ollaan kavereita", niin sieltä ei paluuta enää ole.
Miksi olet noin ehdoton? Kaveruushan on melkein ainut perusta sille, et sä ylipäätään tunnet ihmistä edes sen verran, et voit sanoo, olisko kiinnostusta enempäänkin, jos nyt lähdetään siitä, et mies kiinnostuun naisesta ihmisenä eikä minään kuppikokona. Mä olen itsekin tehnyt sen virheen, et mennyt sanoon, et haluisin olla miehelle kaveri ja jopa kaveri, kun en tajunnut heti päin näköä ilmoittaa, et haluun kaiken. Mä kuvittelin tekeväni jotenkin loivemman aloituksen..
Sit tiedän pari kaveria, jotka on saaneet välit jopa poikki sillä, et ne on koittanut varmistella, et oltaisko edes kavereita, ei ne ole uskaltaneet toivoa siinä samassa heti ääneen, et pistetään tässä suhde pystyyn nyt ja heti..
Miehet on siinä tilanteessa käsittänyt aivan väärin ja olettaneet, ettei koskaanikinämitään tulekkaan.. Ja panneet välit poikki.. Tää on niin vaikeeta. Eli kaveruus näyttää olevan se ruma sana, jota ei saa miehelle vahingossakaan mennä sanomaan milloinkaan missään tilanteessa, koska ne kokeen sen henkilökohtaisena loukkauksena ja tulkitsee, että en voisi koskaan kiinnostua sinusta enempääö.. Mä taas en voisi kiinnostua kuin ihmisetsä, jonka mä tunnen vaikka kaveruuden kautta..
Sinun mielestä siis tulee olla pelkästään kavereita ensin?
Onko sinulla kokemusta tästä, että ensin on kaverisuhde miehen kanssa, joka sitten muuttuu esim. seurustelusuhteeksi?
Itseäni harvoin enää kiinnostaa olla kavereita naisen kanssa, jota kohtaan on tunteita. (Varsinkaan kun nainen nauraen ilmoittaa, että kuvittelet vain että tunnet jotain.)
Siinä sitten yrität olla ajattelematta kuinka ihana hän on ja että olisi valmis tekemään mitä vaan että saisi hänet.