Yleensä on vaikeaa sanoa toisten liitoista, mikä on mennyt oikein/väärin ja ero on usein vain hyvin vaikeiden asioiden kulminaatio.
Ehkä erotaan nykyään liian helposti.
Toinen vaihtari että elää kituutetaan kulissien takia on tuhoon tuomittu; kukaan ei ole onnellinen ja kaikki ovat onnettomia - siis -
jos eroaa saa elää kuten ihan itse haluaa mutta-
ehkä pienten lasten vanhempien pitäisi olla todella tarkkana, avioero kyllä jättää jälkensä.
Tiedän tapauksen jossa ero astuu voimaan kohtapuolin; iäkkäämpi pariskunta; eläneet yhdessä kuka-ties-miksi - pitkän liiton.
Mies tätä jukuripääsorttia eli on lunastanut vaimon yhteisestä kodista mutta ei oikein kykene elämään velallisena eikä itsepäisyys anna myöten että möisi velkaisen himansa ja ostaisi jonkun pienemmän - täytyy näyttää x muijalle että minun taloa ei perkele myydä.
No, ei myydä sitten, hän elää kuten tahtoo kädestä suuhun.
Muijalla menee paremmin; sai velattoman osakehuoneiston erossa jossa hyvä elää.
Mikä siinä on, että kynsin hampain täytyy pitää kiinni sellaisest jota ei kykene pitämään eli eläminen , velat vievät leijonanosan tuloista.
Kuvitelkaa, että x muija on auttanut tätä Itsepäistä herraa taloudellisesti...
alentavaa... alentavaa. Ja miksi hän sen tekee?
En tiedä, ehkä säälistä.
Mutta mitään velvollisuutta siihen ei ole, virallinen ositus on tehty.
x muija oli muutenkin liian höveli: ei vaatinut täyttä osuutta yhteisestä kodista, mies jäi kirkkaasti voiton puolelle . mutta tiedän että vaimo on kuitenkin paremmassa asemassa nyt kun ei enää tarvitse olla ovimattona eikä ajatella joutuvansa omahoitajajaksi muutaman vuoden päästä..
Ehkä erotaan nykyään liian helposti.
Toinen vaihtari että elää kituutetaan kulissien takia on tuhoon tuomittu; kukaan ei ole onnellinen ja kaikki ovat onnettomia - siis -
jos eroaa saa elää kuten ihan itse haluaa mutta-
ehkä pienten lasten vanhempien pitäisi olla todella tarkkana, avioero kyllä jättää jälkensä.
Tiedän tapauksen jossa ero astuu voimaan kohtapuolin; iäkkäämpi pariskunta; eläneet yhdessä kuka-ties-miksi - pitkän liiton.
Mies tätä jukuripääsorttia eli on lunastanut vaimon yhteisestä kodista mutta ei oikein kykene elämään velallisena eikä itsepäisyys anna myöten että möisi velkaisen himansa ja ostaisi jonkun pienemmän - täytyy näyttää x muijalle että minun taloa ei perkele myydä.
No, ei myydä sitten, hän elää kuten tahtoo kädestä suuhun.
Muijalla menee paremmin; sai velattoman osakehuoneiston erossa jossa hyvä elää.
Mikä siinä on, että kynsin hampain täytyy pitää kiinni sellaisest jota ei kykene pitämään eli eläminen , velat vievät leijonanosan tuloista.
Kuvitelkaa, että x muija on auttanut tätä Itsepäistä herraa taloudellisesti...
alentavaa... alentavaa. Ja miksi hän sen tekee?
En tiedä, ehkä säälistä.
Mutta mitään velvollisuutta siihen ei ole, virallinen ositus on tehty.
x muija oli muutenkin liian höveli: ei vaatinut täyttä osuutta yhteisestä kodista, mies jäi kirkkaasti voiton puolelle . mutta tiedän että vaimo on kuitenkin paremmassa asemassa nyt kun ei enää tarvitse olla ovimattona eikä ajatella joutuvansa omahoitajajaksi muutaman vuoden päästä..
Vastaukset 46
Vanhimmat
******
Parhaimmat onnittelut vaimolle, jolle on koittanut vapaus ja surkuttelut sille itsepäiselle miehelle että itsepä on tiensä valinnut - hänkin..*******
Meitä on moneen junaan, monilla on erilaiset elämänarvot kuin itsellämme on. Ne vain ovat erilaiset, eivät välttämättä omiamme paremmat tai huonommat.
Tyhmyys ei ole mitenkään kiellettyä tai rikollista, jokaisella on oikeus tehdä tyhmiä päätöksiä ja olla vaikka ottamatta oppia niistä. Kukin taaplatkoon tavallaan.
Joo - hiukan surettaa kuitenkin tuo eka kirjoitus, kyseessä ilmeisesti joku vanhempi äijänretale joka ehkä saanut ansionsa mukaan - miksi muuten vaimo lähtisi?
Jos liitto kerran kestänyt kauan?
Esimerkkitapauksessa " erkille" jää käyttövaraa 120 euroa kuukaudessa - kyllä sen eteen kannattaakin uhrata viimeiset vuotensa, eikö?
Sillä pääasia on että talo jää vaikka äijä kaatuu, niinkö??
...mutta en odota, että kaikki tekisivät samalla tavalla kuin minä.
Ihan kuin romsku omasta elämästä; eli eroamassa yli 35 vuotta kestäneestä liitosta.
Mies jääräpäisyydellään hurmaa kaikki - tai sitten ei;
taloudelliset seikat eivät puolla hänen jäämistään isoon ok taloon, mutta tuo surullisenkuuluisa Itsepäisyys kylläkin.
Minä olen ostanut oman osakkeen, hyvältä paikalta jossa minun on hyvä elää ja vanheta.
Vuosien varrelta tullut sen verran paskaa naamaan, etten taida kyetä tuntemaan minkäänlaista sääliä x:ää kohtaan - aina ollut kitisemässä ties-mistä: ei ole saanut ostaa alkuvuosina ( kun lapset olivat pieniä ja talous tietysti tiukemmassa) - edes sukkahousuja!
Ne piti parsia.
Ja parsinhan minä.
Mutta en enää.
Hän on luonteeltaan ilkeä, omasta mielestään ihan AINA AINA AINA AINA oikeassa ja koko muu maailma väärässä - hän tietää KAIKEN paremmin , mitä tahansa hän näkee/kuulee/ hän tietää paremmin oli kyseessä sitten tähtitiede tai ydinfysiikka ja joo - koulutusta on takana kuppaiset 6 vuotta kansakoulua - tiedän, että ihminen voi olla fiksu vaikka ei ole koulutusta mutta tämä epeli ei kyllä ole.
Hän on alistamalla kasvattanut lapsemme eli minä yritin aina silotella hänen " lausuntojaan".
En enää tee sitä.
Seisköön mölähdyksiensä takana.
Että:
eroja on monta/ syitä vielä enemmän.
Sääli on sairautta enkä häntä kykene säälimään.
Pari viikoa sitten tein saman ratkaisun, eli lunastin exältä ison ok-talon itselleni. Meillä oli 24v avioliitto, ja lapsukaiset on jo maailmalla.
Avioliitto kaatui siihen paljon puhuttuun naisen kylmyyteen ja tunteettomuuteen. Eli ei samassa mukuuhuoneessa ollut vieraillut kolmeen vuoteen, kun itsellä tulli mitta täyteen.No tietysti pitää myöntää omankin käytöksen muuttuneen äksympään suuntaan, mutta kukapa mies ei muutu jos kosketus ja intohimo puuttuu?
Mutta talostahan tässä piti puhua...joo ei se exä milloinkaan ymmärtänyt, miksi piti tehdä persesuoli pitkällä ylitöitä velan eteen, miksi piti valita vanhempia halvempia autoja, miksi piti vahtia että pesukone laulaa halvalla yösähköllä, miksi piti tehdä sitä tai tätä.
Akka vaan hoiti lapsia ja oli työttömänä, ja useimmiten ilman korvauksia....
Sanon vaan että aika vahvat tunnesiteet tähän taloon sain ja ilomielin maksoin tasingon ja muutuin 100% omistajaksi. Ei minusta mihinkään tunkkaiseen kaksioon ole asumaan.Pitää olla tilaa olla ja harrastaa. Ja näin vain 46 vuotiaana miehenä olen sitä mieltä,että vielä tässä talossa kaikaa oman lapsen nauru, deittisivut ovat pullollaan aasialaisia naisia jotka kaipaavat kotia ja lasta......Sinne menen muutamaa katsomaan heti kun selviää kuinka uuden velan kanssa selviää.....
Kotimaisia naisia en ala vonkaamaan, pikakatsomalla kun näytti tarjonta olevan ainoastaan alkoholi- ja/tai mielenterveysongelmaista ja niin SAATANAN LIHAVIA.Ikäryhmä 30-37v= vielä vaaraton synnytys :-)
Jaa, vähän eksyin aiheesta, sori vaan. Mutta talon pidän, ja uusi vaimo siihen löytyy vielä.Optimismia, miehet, pitäkää talonne ja uuden perheen perustaminen on helpompaa.
Vaikka olen nainen niin kyllä mulla on vahvat tunnesiteet taloon; omaan kotiin. Ei tullut edes mieleenkään lähteä tästä mihinkään lasten kanssa. Uutta miestä taloon tuskin koskaan tulee sillä usko miehiin on mennyt täydellisesti.
Kiitos sinulle, kun ET katso suomalaista naista.
Säästyy taas yksi avioerovaiva.....
Ja sitten kysymys:
mikä lottovoitto luulet olevasi ?
Tai no joo. joku köyhä filippiino tietysti pitää sua ihmeenä: mies jolla on TALO.
Sitäpaitti - ei sen kaksion tarvitse olla tunkkainen jos ei itse anna olla...
Mielestäni on ihanaa, että voit jäädä taloon lasten kanssa. Asia alkuperäisellä kirjoittajalla toinen kun molemmat ovat jo iäkkäitä eivätkä kummankaan tulot enää muutu.
talosta johonkin 40-50 neliöiseen, niin tunkkaiselta varmasti tuntuu.
Filippino, joo, hahah, niillä ei ole mitään muuta deittailussa tärkeetä kuin kinuta rahaa milloin mihinkin....ei niitä voi vakavasti ottaa.
Mutta kiinassa tuntuu olevan laatunaisia, hoikkia ja hyvätapaisia.Ja luonnostaan tarkkoja taloudessa.... Siellä kun miehille on varsin yksinkertaista ja halpaa hylätä nainen aina kun nuorempaa tekee mieli ja toisiaalta ilman immenkalvoa naisen on lähes mahdotonta löytää kiinalaista miestä. Toinen syy kimulimiehelle on hylätä nainen, jos hän erehtyy synnyttämään tyttölapsen..... Mitkä asiat ei suomimiestä haittaa, ei ainakaan minua.
Juu voihan se tuntua tunkkaiselta, mutta epäilen että se tunkkaisuus sun tapauksessa on pääsi sisällä - noilla ajatuksilla varustettu mies..
pitäisi olla aikalailla pimpelipom joka sun matkaasi lähtee - alkuperäinen " erkki" kyllä jää asumaan 200 neliön taloon.
jos totta puhutaan, niin niitä kaksioita kävin katselemassa. Vanhat ja edulliset ekana, tulos oli että ostohinta tarvittava remmppa oli samaa luokkaa kuin exän tasinko, joten tältä pohjalta valinta oli entinen mökki ja laina tasinkoon. Uudemmisssa kaksioissa ei olisi tarvinnut kuin pintaremppaa, mutta tasinkoon verrattuna huimasti kalliimpia.
Yksi pointti oli,että asumiskulut kunnolla tehdyssä ok-talossa olivat vain hiukan kalliimmat kuin noissa kaksioissa, vaikka tilaa on 2 tai jopa 3 kertaisesti....lisänä takapiha jossa sopii autolla ajamaan ympyrää.....
Ja varmasti toi ekan viestin mies on nähnyt avioliiton tulevan loppumisen ja piilottanut ajoissa käteistä muutaman vuoden asumista varten....minäkin tein niin, hah hah.
Ja lisäksi vielä kerron sen tosiasian,että kiinteistön arvonmääritys tapahtuu tämänhetkisen tilanteen mukaan. Onneksi hinnat olivat syksyllä alhaalla meidän kaupungissa ok-talojen ylitarjonnan vuoksi, joten tasinko jäi kohtuulliseksi. Mutta tulevaisuuden odotukset ovat aina vaan hintojen nousua...., joten jos laina tulee kohtuuttomaksi hoitaa, niin omat saa aina pois ja vähän korkoakin.
Ja parastahan on, että voi tosiaan perustaa uuden perheen kerralla oikean kokoiseen asuntoon, eikö se ole kaikkien haave? Vähän reilu nelikymppisenä miehenä, täysraittiina, terveenä ja kovassa fyysisessä kunossa tiedän olevani lottovoittaja tässä asiassa.
Joten arvoisat erosta haaveilevat, pitäkää talostanne kiinni. Vielä se aurinko paistaa frigdin ääliön kanssa hukkaan menneiden vuosienkin jälkeen.
"Vähän reilu nelikymppisenä miehenä, täysraittiina, terveenä ja kovassa fyysisessä kunossa tiedän olevani lottovoittaja tässä asiassa. "
jos olet noin hyvä, miksi vaimo jätti?????
välein kysellä seksin ja läheisyyden perään, viimeiset kolme vuotta. Ja ei se jättänyt, minä hommasin paperit kun viimeinen kysely ei tuottanut tulosta. Avustin hänen asunnon hommaamisessa ja hoitelin raha-asioita ja annoin neuvoja.
Koska en enää hlunnut elää omassa talossani vieraantuneen ihmisen kanssa.
Jos naisella tökkii sekä ylä-,että alapää, niin älkää odottako kovin pitkään, arvon miehet ja kohtalotoverit.
Painukaa deittipalstoille, jotta saatte edes joskus PUHUA naisen kanssa...hyvä keino yksinäisyyteen.....samalla tulee pakosti treenattua lontoon murre hyvään kuntoon, jos niinku ulkomaista haluaa ........
kyllä ovat näköjään sinun omassa nenässäsi. on se ihmeellistä, ettei mikään päässä liiku. Edellisestä perheestä on hädin tuskin 'selvitty', kun uutta jo suunnitellaan.
Onneksi kuitenkin Suomessa on edelleen fiksuja miehiä. eikä pelkästään kaljamahansa vangiksi joutuneita, pelkästään hielle ja lialle haisevia sohvaperunoita tai muuten suurisuisia itseään kuntosalin peilistä 24/7 töllääviä herneaivoisia pervertikkoja.
Siis jos ulkoiset puitteet on äijässä kunnossa, niin se naisille riittää? Pää ja sen sisältö saa olla mitä vaan, kunhan on raitis, terve ja kovassa fyysisessä kunnossa... Itse arvostan kyllä parisuhteessa paaaljon muita ja minulle tärkeämpiä asioita. Mutta kukin taaplatkoon tavallaan.
Vastauksista päätellen osaan edelleen ärsyttää, jos niin haluan. Ja exän tasoisia ihmisiä löytyy pilvin pimein......ja lie heillä sama kohtalo kuin exällä.
Edellinen perhe on kunnialla hoidettu...ja asia on aika valmis osaltani.....mutta olen liian nuori yksin elämään ja kaipaan niiitä aikoja kun lapset oli pieniä. Siksi uusi perhe on paikallaan.
Sitäpaitsi kaljamahaa ei ole koskaan ollut, 20 kg roskaruualla hankittua mahaa on nyt hävitetty vuosia sitten( tuli roskaruualla duunissa , kun piti jaksaa painaa perheen ja lainan eteen).
Onko tosiaan niin ,että päässä ei mikään liiku, jos haluaa toimivan suhteen ja yhden oman uuden lapsen, tai tässä tapauksessa olisi luvassa lisäksi yksi adoptoitava....
ei ärsytä.Kyllä minusta tuollaisilla asenteilla uuden suunnittelu on aika hataralla pohjalla. Niin on ylimielistä, katkeraa ja muita aliarvioivaa tuo suhtautuminen. Et muuten lukenut sitä suomi-miesten toista negatiivista kuvaa. Sovit hyvin siihen. Uutta perhettä ei niin vain hankita, se suodaan jos niin on määrä. Pelkkä vanhan kaipaus ei riitä syyksi. Lasten kanssa on kyettävä olemaan myös kasvussa mukana- ja itse vanhenet halusitpa tai et.
Mistähän niitä exäsi tasoisia löytyy- tuskin voit yleistää täältä ketään meistä häneen.Sen verran voin sanoa, että olen onnellisesti seurusteleva ihminen, vaatimatta sen enempää vaikka haaveita olisikin.
Jotenkin minusta vaikuttaa siltä, että olet liian nuori elämään tasavertaisessa ja kypsässä suhteessa. Heti kaikki mulle-tyylinen uho ei vakuuta minua siitä.
" oman UUDEN lapsen???"
onko vanha lapsi sitten edellinen/vanha/poistettu/ tai mikä?
Ja jeesus näitä uusperheellisiä, kauanko luulet sen uuden onnen kestävän?
Niin kauan että " uusi/uudet/" kakarat on hankittu...
Sinua "50-" kuule taitaa eniten siepata nyt se, että tuo toinen on mies ja kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä. Teeppä pieni testi itse itsellesi ja käännä pöytä ympäri: lue hänen juttunsa niinkuin ne olisi naisen kirjoittamaa tekstiä.
Typerintä mitä on, on argumentoida toisen sukupuolella, tai luutua stereotypioihin. Halutaan sukupuolten välistä tasa-arvoa, mutta sitten kuitenkin toimitaan niin, että lujitetaan entistä lujemmiksi niitä pöljiä sukupuolistereotypioita.
sinusta? Asiat voivat sinusta ja hänestä olla oikein nimettyjä. Ihan miten haluatte.Argumentoin ainoastaan hänen kommentteihinsa suomalaisista naisista ja ihan huvikseni samaan tyyliin, so. niin metsä vastaa... Todellisuudessa en piittaa minkään vertaa näistä 'luutumuksista' saati muista. Lujittamista en kyllä huomaa missään. Ehkä sinulla on siihen sopivan väriset lasit.
Olen vain sitä mieltä, että tuolla asenteella ei hyvää synny. Ja myös siitä olen satavarma, että vika ei ole eroissa ja suhteissa vain toisessa- kuten hän esille on tuonut. Tämä tästä.
Ihminen haluaa oman uuden lapsen. Mitä pahaa? Missä lukee, että edelliset lapset siirtyisivät sen myötä jotenkin aikaisempaa huonompaan asemaan?
Kirjoittajahan on hoitanut kertomansa mukaan varsin mallikkaasti asiansa edellisessä liitossa ja kantanut vastuunsa. Ero tuli ja uusi elämä on edessä... ahaa palstan jotain naispuolisia taitaa ärsyttää se, että kyseinen kirjoittaja kokee ulkomaalaiset naiset hänelle paljon sopivampana puolisoina. Ja siinä oli väärää mikä?
on! Onnea matkaan!
Jostain syystä on sallitumpaa mollata suomalaista miestä kuin suomalaista naista.
itseäsi mättää siinä, etten niin varauksettomasti tue uuden suhteen hankkimista tässä vaiheessa noilla eväillä ja asenteilla? Pitäisikö hymistellä, että oi oi kuinka hienoa? en vaan ymmärrä ryntäilyä suhteesta suhteeseen ja lapsien hankkimista sillä perusteella, että on kivaa kun on pieniä lapsia. En myöskään - ihan oikein arvattu- ymmärrä tuota uhoa hakea naisia Aasiasta tai muualta vain sillä perusteella, että he ovat alistuvaisia. Minusta ajatus on rasistinen ja kuvottava.Näitä naisia pyörii jo tälläkin hetkellä perheväkivaltatilastojen kärjessä ja kohtelu on pöyristyttävää. Enkä myöskään halua matkustaa Thaimaan esim. juuri sen takia että joutuisin katselemaan vanhojen valaiden ja nuorten tyttöjen 'syviä' suhteita. En hyväksy tällaista missään muodossa missään maassa mistään hinnasta. Tämä on arvomaailmani ja eettinen näkemykseni.
Seuraava kommentti varmaan on että olen kateellinen tms. Siihen voi sanoa vaan, että oi voi, ei ole tarvis.
itse sitä tajuamatta ja vaimosi ei voinut sietää kosketustasi.Yksinkertaisuus ajatusmaailmassa ja itsekkyys.YÖKK,,YÖKK!
Joo ei tuo " mallikkaasti" vastuunsa tunteva mies niin kauhean mallikas loppujen lopuksi varmasti ollut - sillä jos olisi ollut_
vaimohan olisi kuolannut sellaisen mallikkaan miehen perässä ja kinunnut seksiä jok´ilta kun niin vastuunsa tuntevalta ja mallikkaalta ja asiansa hyvin hoidetulta sitä olisi ollut tarjolla,
yksi asia tässä mättää:
kukaan ei tiedä tuon mallikkaan VAIMON versiota...ehkä kaikki ei sittenkään ollut mallikasta eikä varsinkaan kun miehen toinen silmä on mallikkaasti ollut ulkomaalaisten, alistettujen naisten perään...hohoijjaa mikko mallikas - paljon on sulla opittavaa...
Mielenkiintoista minkälaista kommentointia ja primitiivireaktoita kirjoittelusi herättää jossain palstan naispuolisissa kirjoittajissa.
jos asenteesi on tuo: akka VAAN hoiti lapsia...
Olet erosi ja filippiinosi ansainnut!!!
Toivottavasti vaimosi ymmärtää loultakin nauttia elämästään!
*
Ajattelin ihan samaa...
Joo meilläki oli 20v kestänyt liitto ja ukko halus talon,vaikka ei sil ole töitäkään, nyt tukityössä joka päättyy puolen vuoden päästä.Muija sil on jo ,,haki sen jo liiton aikana,tai haki koko liiton ajan uutta ja sitte löysi samanlaisen kun itsekin on,työttömän naisen.Työ on sille aina ollu kirous ja mä idiootti elätin sitä,kun olin niin nuori ja tyhmä,kun sen kans aloin.No talo pitää olla ja onnex sen muija saa perinnön niin sillä ne pääsee hiukan eteenpäin.Toiset ne kiintyy seiniin ja nurkkiin ja toiset haluu alkaa alusta ihan uudessa ympäristössä.
Kirjoititpa osuvasti.
Niinhän se on - kuten " meidän" tapauksessa että " erkille" jää käyttörahaa 120 egee kuukaudessa mutta talon perkele pitää olla -
eihän siinä mitään - kukin valitsee elämäntyylinsä.
Ei ole erkki eikä kukaan muukaan saanut talon nurkkia hautaansa.
Minulla on pieni asunto, mutta se on kokonaan minun ja pystyn elämään ihan ihmismäistä elämää siinä eli kaikki ei mene asumiseen.
Ja uusi elämä?
Se on vasta aluillaan.....n :-))))
Juuri näin siinä viimeisessä palttoossa ei ole taskuja,miksi haalia omaisuutta pilvinpimein ja raataa ylitöissä ,että saa talos ja muun maksettua ja sit sairastuu ja kuolee, yksin eläjälle riittää kaksio ja rahaa jää matkusteluun ja muuhun kivaan,olen kans eronu ja koskaan en enää jaa tavaroitani kenkään kaa......
Tuntematta sinua ja haluamatta vaikuttaa mitenkään tunkeilevalta kirjoitan kuitenkin-
olet kuin sielunkumppanini!
Noin minäkin ajattelen ja siksi tyydyin erossa pieneen asuntoon - mitä järkeä pistää kaikki rahansa kalliiseen asuntoon?
Missä vaiheessa elää?
Kun on saanut lapset aikuisiksi, eläkepäivät koittavat ja sitten erotaankin pum pam.
Se on vain osattava elää sen mukaan mitä itse toivoo ja mihin pystyy.
En ollut järin onnellinen siinä isossa ok talossa - onnellisempi olen nyt kun saan elää miten tahdon / enkä tarkoita mitään mummojen hilupilttuuta vaan ihan tavallista vapautta tulla ja mennä syödä tai olla syömättä nukkua tai kukkua aamuun - kukaan ei kitise etkö voisi sammuttaa lamppua miksi nouset niin varhain ja pllaaa plaaa plaa.
Allulle toivon kaikkea hyvää ja rikasta elämää.
Kas, rikas voi olla omistamatta kivitaloa...
Tiedän pariskuntia ( läheltäkin ) jotka hampaat irvessä jatkavat epätoivoista liittoaan koska kumpikaan ei pysty lunastamaan toista ulos eikä kumpikaan suostu muuttamaan pienempään eli kulissit ovat tärkeimmät kuin oma elämä.
No, entäs sitten - ei mitään , mutta vanhenemme kaikki ja sitten kolahtaakin se viimeinen ovi kiinni, lamppu sammutetaan lopullisesti ja mitä
siitä elämästä on jäänyt?
Näin se on koti on siellä missä on rakkaus ja rauha sekä hyvä olla...kiitos alkuperäinen
Jatketaan matkaa......
Sinä kuulostat ihan minun ex:ltä mutta minun mies ei eropapereita ole täyttänyt vaikka ne hänelle tyhjänä toimitin.
Minunkin mies oli täydellinen mutta eipä vaan saanut minulta seksiä eikä loppuaikoina jaksanut sitä enää kinutakaan. Hän ei huomioinut minua muualla kuin seksiä kinutessaan. Arjessa ja siinä perhe-elämässä tunsin itseni huonekaluksi tai kodin- ja lastenhoitajaksi jolle ei tarvitse puhua mitään eikä muutenkaan huomioida. Perhe-elämältä odotin yhteisiä hetkiä perheen kanssa, kotitöiden tekemistä yhdessä ja sellaista "normaalia" arkea. Mutta sitä ei meillä koskaan eletty; minä hoidin kodin ja lapset ja mies työnsä ja harrastuksensa. Mikään mitä me tehtiin ei ukkoa kiinnostanut. Ulkopuolisten silmissä elimme täydellista ja onnellista perhe-elämää. Mulle se olisi riittänyt mutta miehelle seksinpuute oli niin vaikea pala että siihen piti etsiä lohtua muualta. Vaikka yritin selittää hänelle, että minä kaipaan muunkinlaista huomiota niin ei se mennyt koskaan perille. Onneksi tuohon seksittömään elämään on tottunut niin nyt ei tuota ongelmia elää lasten kanssa. Ei ole niitä sulhasia omatkotitaloni ovella näkynyt.
Naisena voisin sanoa, että en todellakaan voisi miehenä tai naisena olla kylmässä liitossa. Vaikka saitkin monien naisten vihat niskaan kirjoituksellasi olen kanssasi samaa mieltä, ei sellaisessa liitossa tarvitse kenenkään roikkua. Täytyy olla sekä fyysistä että psyykkistä vetovoimaa molemmin puolin...läheisyyttä, intohimoa, myös naurua.
Kolme vuotta on pitkä aika, ei pitäisi kenenkään vain hyväksyä, kestää ja alistua.
Tuo melkein jo naurattaa miten erossa olet exääsi paaponut, itse olen aina joutunut/hoitanut asiani itse. Jotenkin ihmetelen ovatko ihmiset TODELLA noin avuttomia.
kukaan ei milloinkaan mainitse naisen pihtaamista * henkisen väkivallan * nimikkeellä.
Jos on aikuinen nainen joka pystyy kommunikoimaan vain pihtaamalla, onko sellaisen kanssa pakko elää?
kaikkiin tai sitten sukupuoleen, jos kommentoi jonkun ajatuksia. Tämä herra mies kirjoitti näkemyksistään, joihin vastasin omillani. En mielestäni itse ainakaan kirjoittanut naisista tai miehistä yleensä. Totesin myös, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa ja annoin esimerkin. Jos itse mollaa suomalaista naista niin voi saada takaisin samalla mitalla. That's it!
Seksi ei ole ihmisen perustarve! Kukaan ei kuole sen puutteeseen. Kukaan tuskin tahallaan haluaa olla 'haluton' tai kaihtaa läheisyyttä. Mutta eipä se kauan jaksa kiinnostaa, jos seksi muuttuu pakkopanoiksi eikä suhteessa ole mitään muuta. Olisi tietysti hyvä itselleen selvittää, mikä mättää: oma pää vai jokin muu. Näissä asioissa tapahtuu muutosta iän myötä ja tarpeet ovat erilaiset ja vaihtelevat, niin kuin on miljoonasti todettu. Minusta kenenkään pakko ja velvollisuus ei ole tyydyttää toisen tarpeita.
Naisena voin sanoa, että senvarran tasa-arvoon olen uskonut, että kumpikin on osansa maksanut ja hoitanut. Elättämään ketään aikuista en olisi suostunut ja elätettäväksi ei ylpeyteni ikinä taipuisi. Joten erossa puhtain paperein ja riidoitta helppo laittaa 50/50, no hard feelings!
Kumpikin jatkaa siitä eteenpäin parhaan kykynsä ja taitonsa mukaan... ja ihan hyvin menee.
Miksi ihmeessä ihmiset tekee elämästä niin hankalan ja vaikean, en tajua!!!!!
Minä voin naisena sanoa että kun " erkki" ja minä erosimme meillä meni kaikki 50/50.
Minulle jäi hiukan rahaa käteen, koska ostin pienemmän asunnon - ihan oma valinta.
Mutta voi, miten vapaaksi tunnen itseni -
on oma asunto, omat valinnat, omat rahat.
Ja erkki jäi asuttamaan velkaisena lopun ikäänsä ok taloaan jonka hän kuvittelee kaiketi vievänsä helvetin takaseinälle mukananaan...
mutta: vieköön. Ei pal´vaivaa.
Olen onnellinen.
Sillä sipuli.
No hard feelings.
heh...oikea periaate... kiva katsoa peiliin, kun sieltä hymyillään takaisin, elämässä on tärkeämpiäkin asioita, joista nauttia! Ei asunto tee ihmistä vaan ihminen asunnon!
"se hymyilevä"
...hävettää vähän sanoa, mutta joskus tunnen jotain säälin-sekaisia -tunteita tätä x:ää kohtaan, hän on ihan hukassa siis ei mitään katastrofia, selviää arkipäivästä jne mutta se
henkinen puoli - mutta:
jos ei liki 40 vuoteen ole osannut puhua/eritellä tunteitaan niin miten osaisi nyt.
Kaduttaa hiukan, että yritin liian kauan, kun ihminen on nuori ja rakastunut ei aina huomaa kun viilataan linssiin.
Mutta mitä menneistä.
Veljelläni on aina ollut hyvä sanonta että taakseen ei kannata katsoa.
Niinhän se on ja äidin tyttö elää nyt ihan omaa elämää - olematta selitysvelvollinen jokaisesta sukkahousuparista minkä ostaa tai huuhteluaineesta tai saippuasta...joo.
Mennään eteenpäin ja hymyillään. :-))))
Itselläni on samantyyppinen sanonta...etulasi on aina isompi, kuin peruutuspeili, mitäpä sitä menneitä murehtimaan taikka tulevia. Jos sellaiseen elämänsa tuhlaa huomaa, että se on ohi yllättävän nopeasti.
"Kilttinä" itsekin eroa turhan pitkään mietin...nojoo lasten takia varmaan, mutta päätös oli oikea ja nyt on hyvä olla....kaikilla. Sehän se merkitsee kuitenkin.
Eikä asiat aina helppoja ole eikä helposti ratkea, mutta vaikeudet on haasteita ja positiivisuudella pärjää yllättävän pitkälle.