Olen itse jo niin täynnä rakasta perhettäni ja sukuani. Heidän luonaan pitäisi pienillä tuloilla rampata jatkuvasti. Koko ajan saa vastata kysymyksiin siitä milloin tulemme käymään, ja niin että "milloinhan nähtäisiin?"
Nytkin osa perhettä on lomalla, mutta ei toivoakaan että matka suuntautuisi meille päin. Aino syy tähän se, että me nyt vaan satumme asumaan kauempana sukulaismassasta ja kehä kolmosen "ylellisestä" vaikutuspiiristä.
Parhaat selitykset saa kuulla ne monet kerrat kun kysyy heitä kylään. Ja nyt on mitta jo niin täynnä, että en enään kysykään. Tuntuu vaan kurjalta, kun itse on ollut pitkään opiskelijan pienillä tuloilla, mutta sentään viitsinyt käydä näitä hyväkkäitä katsomassa.
Saa olla, lopetan omalta osaltani yrittämisen tähän. Veri ei mielestäni velvoita loputtomiin uhrauksiin, vaan molemminpuoliseen yhteydenpitoon... niin jos sitä rakkautta on vaan tarpeeksi toista kohtaan. Itselläni on enään vaan jäljellä tunne hyväksikäytöstä ja välttämättömästä pahasta.
Onneksi maailma on täynnä mukavampia ja välittävämpiä ihmisiä kuin mitä sukulaiset ovat!
Nytkin osa perhettä on lomalla, mutta ei toivoakaan että matka suuntautuisi meille päin. Aino syy tähän se, että me nyt vaan satumme asumaan kauempana sukulaismassasta ja kehä kolmosen "ylellisestä" vaikutuspiiristä.
Parhaat selitykset saa kuulla ne monet kerrat kun kysyy heitä kylään. Ja nyt on mitta jo niin täynnä, että en enään kysykään. Tuntuu vaan kurjalta, kun itse on ollut pitkään opiskelijan pienillä tuloilla, mutta sentään viitsinyt käydä näitä hyväkkäitä katsomassa.
Saa olla, lopetan omalta osaltani yrittämisen tähän. Veri ei mielestäni velvoita loputtomiin uhrauksiin, vaan molemminpuoliseen yhteydenpitoon... niin jos sitä rakkautta on vaan tarpeeksi toista kohtaan. Itselläni on enään vaan jäljellä tunne hyväksikäytöstä ja välttämättömästä pahasta.
Onneksi maailma on täynnä mukavampia ja välittävämpiä ihmisiä kuin mitä sukulaiset ovat!
Vastaukset 6
Vanhimmat
jämptilleen samaa mieltä. Minäkin juoksin aikani ja lopetiin kun vastavierailuja ei koskaan kuulunut. Taisivat viestittää tuolla tavalla että seurani ei ole oikeasti tervetullutta vaikka kylään kohteliaisuuttaan aina vinkuivat tulemaan. Eipä ole ketään näkynyt oven takana vaikka aikaa on mennyt jo vuosia siitä kun lopetin käymisen. Kukaan ei edes kysynyt syytä miksi en tule enää... Nyt jälkeenpäin kun ajattelee niin ehkäpä eivät oikeasti kuitenkaan tykänneetkään että kävin kyläilemässä.
No turhaa enää pyytääkään, minäkin pyysin aikani mutta lopetin sitten kun kukaan ei tullut koskaan. Syitä saan vain arvailla, jos viitsin vaivata päätäni mokomalla. On noita muita kuin sukua kenen luona vuoroin vierailla käydään.
kuulosti niiiiiin tutulta...itse en asu siellä eteläsuomessa, vaan maaseudulla. Ystäväni asuvat noin puolentunnin ajomatkan päässä kaupungissa. Monesti olen heitä kutsunut kylään ja melkein aina tulee vastaus että * sinne on niin pitkä matka, tuu sä mieluummin täällä käymään*...minähän en tuommoisia selityksiä jaksa kuunnella vaan vastaan topakasti takaisin * yhtä pitkä matka täältä on sinne kuin sieltä tänne*...samaan kategoriaan kuuluu että *kun bensahinta on niin korkee, että ajele sä mieluummin tänne* ja pöh...siihen vastailen että *samanhintaista se bensa täälläkin on kuin sielläkin ja yhtä paljon sitä kuluu sinne ajeattessa kuin tännepäin ajettaessa*...kieltämättä olen kyllä hieman hämmästynyt ystävieni logiikasta ja välillä tuntuu niin hyväksikäytetyksi, että minä aina menen sinne, he eivät tule koskaan tänne. Maalla ei muka ole mitään tekemistä...eipä me kaupungissakaan juuri mitään tehdä jos sinne menen...istutaan kaverin kotosalla kahvilla ja kattellaan leffaa...maalla ei vissiinkään kahvinkeittimet toimi eikä videot pyöri:)
Itse olen välillä ratkaissut asian niin että pistän ihan virallisen kutsun menemään kaikille ystäville, että tervetuloa xx päivänä kylään kahvittelun merkeissä klo xx eteenpäin...kyllä he sitten ovat vaivaantuneet tulemaan:) useimmiten :)
eihän ketään ole pakko pyytää kylään tai mennä kyläilemään. ihan oma valinta, on sukua tai ei.
meillä on ainakin se periaate, että vuoroin vieraassa. näin kulut on tasan eikä jää mitään hampaankoloon.
Pakko ei olekaan, mutta kyllä kai sitä haluaisi olla läheisempi perheensä kanssa, kukapa ei?
Ja jos itse saa vain hoitaa näkemiset ja yhteydenpidon, tuntuu aika... paskalta! Vai kuinka mukavaa sinusta olisi jos oma lähipiiri tulisi käymään vain kaksi kertaa vuodessa tai harvemmin, ja silti odottaisi sinun käyvän luonaan parin kuukauden välein. Syynä heillä vielä pitkä matka!!! Ihan yhtä pitkä matka kuin minulla heidän suuntaansa.
Hammasta kivistää tietenkin myös se, että nämä elostelijat eivät todellakaan voi käsittää että 200 km:n junamatka luoksensa vetää aika muhkean loven budjettiini. Jos tulot on kerran kymmenkertaiset omaani nähden ja auto alla, niin miksei muka pääse liikkumaan. Ei voi käsittää...
Mutta mukavaa jos jossain tämäkin suhdesoppa on vielä yksinkertaista.
Oletko aivan varma, että sukusi haluaa sinun vierailulle? Nämä "tulkaa kylään" kutsut eivät aina ole todellisia, olen sen todennyt omalla kohdallani. Suku ramppasi meillä jatkuvasti, yksi lähti toinen tuli. Alkoi tuntua kuin pitäisin majataloa, niin oli kova meno päällä. No miten siinä menossa olisi itse ehtinyt kyläilemään vastavuoroisesti. Sitten tuli kuitenkin mahdollisuus, että pääsin lähtemään, mutta enpä ollutkaan tervetullut. Kävin kokeilemassa useamman sukulaisen luona ja sama tulos. No kai minä vedin herneen nenääni, mutta myöhemmin olen ollut opetuksesta kiitollinen, ei ole suku kovin tervetullut tännekään päin ja mikä ihan rauha onkaan vallinnut sen jälkeen.
Asuminen pääkaupunkiseudulla on yksi syy siihen, että vieraita oli niin paljon. Olin hyvä etappi matkan varrella, oli menijää etelään ja laivalle ja yöpymällä minun luona säästi hotelliyön.
Et oman ongelmasi vuoksi voi samaistua minun tunteisiini. Ja itse ymmärrän kyllä tuon sinunkin riesasi. Mutta ethän heijasta omaa suhdettasi sukuusi tähän tapaukseen.
Luit tekstini ja kykenit varmasti rivien välistä lukemaan, että sukulaiseni kysyvät minua aina jankkaamiseen asti käymään? Nyt olen jättänyt käymättä, vaikka aikaisemminkin kävin vain kolmen-neljän kuukauden välein. Katsotaan mitä tapahtuu... eli kuinka sanahelinää "On niin ikävä" -hokemat on sitten lopulta olleet.
Voin vaan vakuuttaa, että vielä ikävämpi on jäädä yksin, kun ei asu oikealla paikkakunnalla, eli juuri siinä sopivasti kauppamatkan varrella.
No, en ole kai? enään niin katkera, yritän vain päästä ikeestä irti ja jatkaa elämää muualla. Näkeehän sitä sukua taas jonkun häissä tai viimeistään hautajaisissa. Ehkä silloin nousee pintaan jo mukavat muistot, eikä tämän hetken jätetyn tuska enään paina.