tarkoittaa toisen omistamista? Mä en oikeastaan jaksais rakastaa ketään miestä, joka olisi täysin mun tossun alla ja joka tottelis mun jokaista käskyä. Enhän mä enää siinä vaiheessa rakastais sitä miestä vaan sitä nukkea, jonka mä olen itse itselleni luonut.
Täällä on välillä naisia, jotka haluaa kieltää mieheltään mm. pornoleffojen katselun ja ryyppyillat toisten miesten kanssa tai sitten miehiä, jotka ei päästä naistaan koskaan esim. baariin. Onko parisuhde siis tila, jossa toisen osapuolen elämästä tehdään helvettiä? Ihminen tarvitsee myös jonkin verran vapautta ollakseen onnellinen.
Kuka jaksaa olla oikeasti jatkuvan epäilyksen alainen? Jos ei puolisoon luoteta, niin mitä jää jäljelle, koska sehän se kai on yksi rakkauden kulmakivi?
Täällä on välillä naisia, jotka haluaa kieltää mieheltään mm. pornoleffojen katselun ja ryyppyillat toisten miesten kanssa tai sitten miehiä, jotka ei päästä naistaan koskaan esim. baariin. Onko parisuhde siis tila, jossa toisen osapuolen elämästä tehdään helvettiä? Ihminen tarvitsee myös jonkin verran vapautta ollakseen onnellinen.
Kuka jaksaa olla oikeasti jatkuvan epäilyksen alainen? Jos ei puolisoon luoteta, niin mitä jää jäljelle, koska sehän se kai on yksi rakkauden kulmakivi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
täytyy sanoa,etten ymmärrä minäkään, miksi niin moni haluaa muuttaa toista ihmistä esim. kieltämällä olemasta oma itsensä (vrt. toisen puhetyylin, vaatetuksen jne. moittiminen) tai katselemasta pornoa (ok, ymmärrän ettei ole hauskaa jos mies vain ja ainoastaan katselisi pornoa ja hoitelisi itsensä siten) tai viettämästä hauskaa (ryyppy)iltaa kavereiden kanssa? sen tiedän ja ymmärrän, ettei suhde voi perustua epäluuloille tai toisen muuttamispyrkimyksiin tai rajoittamisiin. antaa kaikkien kukkien kukkia :)
Niin totta. Ihmettelen myös miten aikuiset ihmiset omassa kotonaan voi huutaa toisilleen toisen tekemisistä tai tekemättä jättämisestä. Siis tyyliin et oo siivonnu, tehny ruokaa....
Arvostan omaa suhdettani juuri nyt enemmän kuin koskaan. Saimme esikoisen vastikään ja nyt tuli yhteiseloakin 8 vuotta täyteen. Samaan hiileen puhalletaan ja annetaan toistemme olla sellaisia kuin olemme. Tottakai suunnitelemma asioita yhdessä ja aina se ei mene ihan niin mutta jos ei muuten niin huumorintajulla pärjää. Väsykin painaa välillä ja tulee purnattua mutta se on sellaista yleismaallista, sitä samaa purnattaisiin vaikka omalle äitille.
Minä olen myös sellainen joka sanoo kyllä mikä painaa jos kerta. Mies arvostaa kun ei tarvii pähkäillä ja arvuutella. Ihan puhumalla on kaikki selvinny. Harvoin minua mikään edes häiritsee, miehessä ei tunnu olevan mitään ärsyttävää eikä muutettavaa, huonot tavat ovat mauste josta naljaillaan =) puolin ja toisin.
Voisin antaa suhteellemme arvosanan 10-. Miinus siksi että aina on parannettavaa. Ja pitääkin olla. Kaikki perustuu luottamukseen, haluun olla yhdessä ja toisen kuuntelemiseen sekä taitoon pitää hauskaa arjen keskellä yhdessä. Pitää joustaa ja joskus olla joustamatta. Kaikki pitää tehdä yhdessä, enkä siis tarkoita sitä sillä tavalla painostavasti vaan lähinnä siis päätöksiä. Aina ei voi toista miellyttää mutta paljon auttaa kun edes ymmärtää mitä toinen tarkoittaa. Loukkaukset ja selvittämättömät asiat aiheuttaa aina vain katkeruutta ja se jos mikä myrkyttää suhteen.
En voisi kuvitellakkaan eläväni suhteessa jossa ei olisi luottamusta. Minkäänlaista. Luottamuksenhan voi menettää muutenkin kuin pettämällä. Katteettomat lupaukset, valehtelu, juoruilu, rahankäyttö...
Minä en omista miestäni eikä hän minua, olemme yhdessä vain halusta ja rakkaudesta ja töitä on tehtävä että kaikki pysyy hyvänä. Kaikki on sovittavissa ja arki perustuu myös toisesta huolehtimisesta. Mikään ei ole itsestään selvyys, onhan kyseessä kaksi aikuista jotka ovat löytäneet toisensa ja yrittää tehdä itsensä ja puolisonsa onnelliseksi arjen keskellä. Eikä sen helppoa pidä ollakkaan. Mutta ei vaikeaakaan.
olin minäkin vielä puoli vuotta sitten. Kirjoituksesi oli kuin omasta elämästäni silloin, odotin toista lasta ja suhde oli hemmetin hyvä, ainakin luulin niin.
Mutta niin vain ukolle tuli tarve vikitellä toista naista. Nainen lähestyi ensin miestäni iskuyrityksellä kahteen otteeseen, ja en tiedä oliko syynä tämän nuoruus, ikäeroa 16 vuotta (mieheni on 35, minä 33) mut 100 % luotettava mieheni lähti leikkiin mukaan. Ekan iskuyrityksen onnistui torjumaan, ja silloin puhuttiin asia selväksi, olinhan itsekin huomannut et ko. tyttö katseli miestäni sillä silmällä.
Ja nyt kun luottamus mennyt, niin tuntuu sille et koko suhde on mennyttä. En voi luottaa mieheeni, enkä arvostaa häntä, vaikka 7 vuoden aikana luulin, et olen oppinut tuntemaan hänet. Enpä sittenkään tuntenut.
Ja nyt täs vaan sinnitellään ja mietitään toista siirtoa.
Voi harmi... Todella ikävä lukea tuollaista... Lapsetkin vielä... Voimia sinulle...
no mitenkäs suhtautua kun mies soittelee ja viestittelee toisen naisen kanssa?Minua se loukkaa,sitten vielä valehtelua ja asian kieltämistä...myös saunovat(alasti)naisen ja tämän miehen kanssa,minun innostus ei siihen riitä...
no jos toinen on valehdellu ummet ja lammet kaiken näköstä, joihinki valheisiin liittyny myös muita naisia,nii vaikeepa se on antaa johonki baariin itekseen...
mä oon ainaki sellanen ihminen et mulle pitää antaa aikaa kasvaa siihen luottamukseen, mut jos sitä aikaa ja luottamusta ei tule, nii sit ei kyl tule koko suhteesta mitää, väkisinki alan pyrkiä hallitsemaan kaikkea, mikä siis on ihan typerää, mutta ehkä jostain vielä löytyy se kulta, joka jaksaa edetä tän asian kanssa pikkuhiljaa, edellisen kans pääsin jo joistain asioita yli, mut sit romahti ku valehetelut tuli esiin.
ja juu, tiedän et kyttäämällä/rajoittamalla sitä valehtelua saa aikaiseksi, joten parempi olla nii kauan yksin kunnes voi todella luottaa toiseen ihmiseen...