Rakastan poikaystävääni ja uskon, että hän on se oikea. Olemme kaikin puolin täydellinen pari.
Toisinaan kuitenkin mietin: Oon näin nuori, 19-vuotias. Rakastan, enkä petä, mut pelkään ettei suhde sovi tähän ikään, paljon voi jäädä kokematta. Oon luonteeltani pelinainen, ja se vetää mua takas sinkuks.
Äitini harmittelee, että alkoi seurustelemaan jo 15-vuotiaana isäni kanssa. Pelkään samaa. Pelkään, että osa "villistä nuoruudestani" jää näkemättä, vaikka sitä oon tähän asti elänykki.
Erossa luultavasti menetän sen oikean, mutta onhan minulla aikaa etsiä uusi myöhemmin, kun oon valmis asettuun.
Kommentteja saa laittaa ja ois kiva saada teidän kokemuksia aiheista..
Mielipiteitä nuorena seurustelemisesta? Kaduttaako pitkä suhde?
Suhde katkolle?
Toisinaan kuitenkin mietin: Oon näin nuori, 19-vuotias. Rakastan, enkä petä, mut pelkään ettei suhde sovi tähän ikään, paljon voi jäädä kokematta. Oon luonteeltani pelinainen, ja se vetää mua takas sinkuks.
Äitini harmittelee, että alkoi seurustelemaan jo 15-vuotiaana isäni kanssa. Pelkään samaa. Pelkään, että osa "villistä nuoruudestani" jää näkemättä, vaikka sitä oon tähän asti elänykki.
Erossa luultavasti menetän sen oikean, mutta onhan minulla aikaa etsiä uusi myöhemmin, kun oon valmis asettuun.
Kommentteja saa laittaa ja ois kiva saada teidän kokemuksia aiheista..
Mielipiteitä nuorena seurustelemisesta? Kaduttaako pitkä suhde?
Suhde katkolle?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei!
Olen itse myös aloittanut seurustelun nuorena (18-vuotiaana) ja nyt olen kohta seurustellut n. 2 vuotta.
Mä olen kanssa monia kertoja suhteeni aikana miettinyt, että olenko valmis jakamaan tulevaisuuteni nyt tämänhetkisen kumppanini kanssa ja että pitäisikö nauttia vielä nuoruudesta ja railakkaasta, toisinaan jopa huolimattomasta elämäntyylistä?!( mitä elin ennen seurustelua ).
Nyt itse olen tullut pohdiskeluissani siihen tulokseen, että haluan pitää kumppanista mieluummin kiinni kuin palata entiseen.
Koska vaikka olenkin vielä nuori, niin eihän suhde periaatteessa estä elämästä railakkaasti (kumppaninkin kanssa voi käydä baareissa, yökerhoissa, pitää hauskaa jne..) paitsi pettää.
Ja kannattaako sitten heittää menemään hyvää parisuhdetta sen takia, että saa olla kenen kanssa haluaa.
Tietenkin se voi olla joillekin oikea vaihtoehto, koska eihän kaikki ole parisuhdetyyppejä, ja onhan sinkkuudessa paljon hyviäkin puolia.
Mutta jos jatkaisit parisuhdetta, sinulla olisi joku josta pitää kiinni, joka kuunteleisi ja auttaisi sinua, ja mistä sitä tietää löydätkö yhtää ihanaa miestä rinnallesi enää tulevaisuudessa?
Mieti tarkkaan, mitä haluat, ja mikä on kaikista paras vaihtoehto, niin että et kadu jälkeenpäin. :)
Tsemppiä ja voimia sinulle!
riitä, et voi olla noin ahdistunut;
kukaan ei usko että tosissasi kirjoitat, kunhan provoat
http://www.youtube.com/watch?v=Zx5aHUl8uSY&feature=related
Suomi24 > Keskustelu > Suhteet & tunteet > Parisuhde
Sen Oikean jättäminen
Kirjoittanut: pelinainen 23.1.2008 klo 00.08
Rakastan poikaystävääni ja uskon, että hän on se oikea. Olemme kaikin puolin täydellinen pari.
Toisinaan kuitenkin mietin: Oon näin nuori, 19-vuotias. Rakastan, enkä petä, mut pelkään ettei suhde sovi tähän ikään, paljon voi jäädä kokematta. Oon luonteeltani pelinainen, ja se vetää mua takas sinkuks.
Äitini harmittelee, että alkoi seurustelemaan jo 15-vuotiaana isäni kanssa. Pelkään samaa. Pelkään, että osa "villistä nuoruudestani" jää näkemättä, vaikka sitä oon tähän asti elänykki.
Erossa luultavasti menetän sen oikean, mutta onhan minulla aikaa etsiä uusi myöhemmin, kun oon valmis asettuun.
Kommentteja saa laittaa ja ois kiva saada teidän kokemuksia aiheista..
Mielipiteitä nuorena seurustelemisesta? Kaduttaako pitkä suhde?
Suhde katkolle?
Siis, miksi suhteen pitäisi olla se että kökötetään 24/7 sen oman murun vieressä?
Ei se niin mene. Mene ja elä, mutta pidä kiinni siitä omasta kullasta. Ne saa sovitettua yhteen jos oikeasti haluaa ja suhde on vahva. Liian moni ajattelee nykyisin parisuhteesta että se on tietty elämäntyyli jonka takia ollaan yhdessä ja sitten kokoajan koitetaan vaan suunnata kohti sitä omaa kultaa ja yhteistä perhettä.
Ei se niin mene, oma rakas on elämän yksi tukipiste, voi ajatella myös että hän on "huoltoasema" jolle mennään sitten kun tarvii sitä läheisyyttä ja hellyyttä jatkaakseen taas elämän tutkimista.
Noin toimivat suhteet ovat niitä erittäin antoisia. Avoimia mutta lämpimiä. Vaatii kyllä tiettyä asennetta ja luottamusta kumppaneiden kesken... mutta toimii jos on toimiakseen.
Seurustelin itse vakituisesti 17 vuotiaana. No, ajat muuttuivat ja me mukana,eli suhde kesti kolmisen vuotta. Eli tarvinneeko sitä seukkaamista ottaa tuossa iässä otsa kurtussa? Asiat ehtivät muuttua vielä tuhanteen kertaa. Mitä äitiisi tulee, niin eiköhän ajankuva ja sitä kautta "heijatukset" olleet erilaiset
"paljon voi jäädä kokematta..."
Siis mitä jää sen takia kokematta? Vieraiden miesten paneminen kännissä?
Kieltääkö se miehesi muka sinua tekemästä asioita, siis muita
kuin muiden miesten kanssa vehtaamista?
Mitä sinä sitten haluaisit niin kovasti kokea? Panna kymmenien miesten kanssa?
Mitä sen "villin nuoruuden" sitten pitäisi olla? Kai tiedät, että
moni nainen harrastaa yhden illan juttuja lähinnä sen takia,
ettei saa aikaiseksi pysyvää suhdetta? Älä ainakaan jonkun yhden
illan hoidoilla kehuvan kaverin anna painostaa sinua eroon
miehestäsi. Luultavasti se kaverikin toivoisi löytävänsä kunnon miehen
itselleen.
Ei ole oikeassa mitään Sitä Oikeaa. On olemassa vain monia sopivia.
Pelinainen on sanana kyllä ääliömäinen. Yhtä typerä kuin pelimieskin.
Minusta se sana ei ole mitenkään positiivinen, vaan antaa kuvan
itsekkäästä, muiden tunteilla leikkivästä kylmästä paskiaisesta.
Et kai sinä sellaista kuvaa halua itsestäsi antaa?
Jos luulet että "pelinaiseus" on jotenkin ihailtavaa, olet
väärässä.
Edelleenkään en ymmärrä, että miksi se suhde sinun nuoruuttasi jotenkin
rajoittaisi, muuten kuin miesten kanssa vehtaamisen kannalta?
Ei kai se että seurustelee tarkoita sitä, että sen kumppanin kanssa täytyisi
viettää joka hetki jossain kotona? Kai aikuinen ihminen voi tehdä asioita
välillä ihan itsekseenkin, vaikka seurusteleekin? Ei suhde mikään
vankila ole.
Ollaanpas sitä nyt yltiöromanttisia. On se sinkkuus paljon muutakin kuin panemista kännissä. Se on flirttailua, se on itsenäisyyttä, valinnan mahdollisuutta ja yleensäkin siis VAPAUTTA. Elämässä on aikoja, jolloin kaipaa sitoutumista, ja aikoja, jolloin haluaa keskittyä "itsekkääseen" (no miksei?) hauskanpitoon. Miksi naisen tavoite olisi läpi elämän juuri se sitoutuminen yhteen ainoaan mieheen? Sitä voi kyllä odottaa.
Olen näin yleisesti pelinaista henkkoht tuntematta sitä mieltä, että jos yhtään epäilee, ettei ole vielä kokenut ja elänyt tarpeeksi, niin se tunnehan ei siitä mihinkään ajan kanssa katoa.
Höntti hei...
Hyvä parisuhde ei perustu sille että toinen liimataan paikalleen. Minusta ihminen on parisuhteessakin vapaa jos niin sovitaan, flirttiä nyt on ilmassa aina avoimien mukavien ihmisten kesken joten sitäkään ei tarvi kieltää paitsi tietenkin itsetunnottomien nyhäreiden.
Parisuhde voi olla myös hyvin väljä, perustua vaikka siihen että kumppani on uskottu, seksikumppani ja syvempien tunteiden kohde mutta useimmiten kuitenkin ollaan eri seinien sisällä ja mennään omia menoja. Olen nähnyt näitä pareja ja niillä menee todella loistavasti; huomattavasti vähemmän kiistoja ja paskaa oloa kuin perusparisuhteessa kököttävällä.
Miksi ihmiset ei uskalla luottaa toisiinsa niin paljoa että uskaltaa vapauttaa itsensä vaikka välittääkin ja haluaa olla toisen kanssa osan hetkistä?
Sitä mä tässä ihmettelen. Jos mulla olis "se oikea" niin en mä siitä päästäisi irti missään nimessä, vaan katsottais yhdessä millainen meidän juttu sitten käytännössä on ja mitä molemmat haluaa ja kuinka usein. En koe sitä yhtään rajoittavampana kuin sinkkuelämää, päinvastoin - kun niihin toisen ihmisen kaipauksen hetkiinkin on heti paras mahdollinen lääke niin sitähän voi elää täysillä jokainen hetki huolehtimatta perusasioista jotka on kunnossa!
Geez. En tiedä oonko mä tajunnut parisuhteen vähän väärin, mutta mun mielestä löyhä mutta lämmin parisuhde vastaa lähes sinkkuutta mutta siinä on paljon plussia enkä keksi yhtäkään miinusta.
NO jos nyt esimerkkejä haluat niin tässä. Itse olen juuri lähdin puoli vuotta sitten ulkomaille töihin vuodeksi, koska halusin tutustua uuteen kulttuuriin ja uusiin erilähtökohdista tuleviin ihmisiin. En olisi varmasti lähtenyt jos olisin ollut ihmissuhteesssa.
Kun tulen täältä kotiin päätän pian opintoni ja sitten on aika taas suunnata johonkin kotipaikkakunnalta töitä hakemaan. Mitäs sitten jos "poikaystäväni" ei saisikaan töitä samalta paikkakunnalta kuin minä tai saisinkin loistavan tilaisuuden taas ulkomaankomennukseen. Jäisi kaikki kokematta siksi, etten haluaisi menettää miestä. Elämässä on paljon päätöksiä, joihin vaikuttaa paljon myös senhetkiset ihmissuhteet. Kyse ei ole valinnasta pannako vai eikö panna? On muitakin asioita, jotka kuuluvat tuohon vapauteen, itsenäisyyteen ja sinkkuuteen. Sitä paitsi, onhan 19-vuotiaan nyt tarpeellista ensin oppia elämään itsensä kanssa ennenkuin voi toisen kanssa elämäänsä jakaa jos todella haluaa sen ihmissuhteen sitten tulevaisuudessa kestävän!?!
Kiitos. Oon saanu teiän vastauksista paljon ajateltavaa..
Mukava saada kommenttia eri näkökulmista. Kauemmin seurustelleilta ja sinkuilta.
Moni on kysellyt syitä tarkemmin. Kieltämättä ensimmäinen syistä on varsin pinnallinen ja typerä:
1) En pysty nauttimaan seksistä poikaystäväni kanssa. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, poikaystäväni on kovin kokematon ja passiivinen sängyssä. Joudun opettamaan ja "dominoimaan" petipuuhia aina, enkä nauti tilanteesta.
2) Vuoden takainen ihastus astunu peliin, ku kuullu että sitouduin. Toivoo, että saisi vielä tilaisuuden. Onneksi on nytten armeijassa. Saan vähän aikaa ajatella.
Jokaisessa suhteessa on ongelmansa. Aattelin ratkaista omani keskustelemalla lisää kultani kanssa. Roikkua suhteessa vielä muutaman kuukauden ja ehdottaa sitten taukoa. Todennäköisemmin en pysty edes elämään ilman kultaani 3 päivää pidempää, mutta eiköhän sitten mietitä lisää.
Riskinä on rakkaani menettäminen, mutta houkuttimena Vapaus ja Sinkkuus.
En nyt tarkota sinkkuudella yhdenillanjuttuja ja ryyppäämistä, vaan tunnetta: mennä, tanssia, tapailla ja pitää hauskaa kavereideni (kaikki miehiä) kanssa ilman syyllisyyden tunnetta.
Ruusuja teille kaikille, ja onnea ihmissuhteisiin. Mielipiteet edelleen tervetulleita, ja etenkin omat kokemuksenne.
Tauon ehdottamista mieti pitkään, olen joskus oman kultani kanssa kierrellyt varovasti aihetta, ja se antoi ymmärtää, että se on sitten samaa kuin ero. Kovinkaan monen itsetunto - tai mikä lie, rakkaus? - ei ymmärrettävästi kestä jäähylle laittamista, edes sen ehdottamista.
Olen joskus miettinyt, että mitä se paljon puhuttu rakkaus on, lämpöä ja ystävyyttä sitoutumisella, intohimoa ja hyvää seksiä, vai jotain vielä suurempaa(MITÄ?)?
Kuulostin ehkä vapaushehkutukseni perusteella sinkulta, mutta tosiasiassa olen samassa tilanteessa kuin sinäkin. Epäilen vaan uskallanko itse erota, vaikka kaipaankin vapautta, koska en tosiaan ole varma, mitä se oikea Romanttinen Rakkaus on. Haluaisin sen saada selville, niin tietäisin, mitä minulla on ja mitä puuttuu.
Nyt olen 24v ja mies minua vuoden vanhempi. Kun tapasimme, olin 14v... Eli minä olin oikeasti NUORI...tai lapsi...
Olemme nyt naimisissa ja meillä on pieni poika. En kadu valintojani. Ainakaan vielä, tulevaisuudestahan ei ikinä tiedä. Ehkä joskus sitten tulee se vapaudenkaipuu.
Mitään en tekisi toisin ja olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni, olisi ehkä kuitenkin ollut kiva vähän nähdä elämää ennen vakiintumista..joka tapahtui siis tosi aikaisin..
Jos sinusta yhtään tuntuu siltä, että haluat vielä mennä ja nähdä, tee se! Älä jää suhteeseen, jos tuntuu että huvittais mennä..ja älä tee sitä miehellekkään..älä myöskään pitkitä päätöksen tekoa turhaan. Mutta mieti tarkasti. Tsemppiä!
Minulla on miltei sama ongelma kuin pelinaisella. Olen 20-vuotias. Ollaan poikaystävän kanssa oltu etäsuhteessa jo 3 ja puoli vuotta. Nähään toisiamme n. 1-2 kk:n välein. Rakastan häntä paljon ja hän minua.
Ku oltiin seurusteltu n. puoli vuotta, poikaystävä halus laittaa poikki ku hän koki välimatkan liian pitkäksi ja samalla muut tytöt olivat alkaneet osoittaa kiinnostusta häneen.
Kuitenki 3 kk:n erossa olon jälkeen hän halus alottaa uudestaan minun kans ja katu minun jättämistä (just ku ite aloin päästä yli hänestä ja käydä treffeillä muiden kans). Annoin hänelle anteeksi ja alettiin seurusteleen uudestaan.
Nyt 3 vuotta myöhemmin on itelleni heränny halu olla sinkku ja vapaa, tehdä päätöksiä ilman, että toiselta pitää kysyä mielipidettä. Myös meidän suhde on muuttunu jotenkin tylsäksi. Joka ilta soitetaan hyvät yöt ja kysytään ja sanotaan ne samat asiat niinku aina ennenki... ihan ku jostain kaavasta.
Haluaisin ehdottaa taukoa, koska hänkin silloin 3 vuotta sitten sai sen pitää. Pelkään kuitenkin, että jos eroan jään ikuisesti yksin (niin typerältä ku se kuulostaaki). Toisaalta pidän yksin olosta ja ajatuksesta, ettei minun tarvitse ajatella muiden haluja kuin vain omiani.
Kaikki kommentit ovat tervetulleita :)