Työsterssi tappaa !

liikaa työstä, eihän siitä pahimmassakaan tapauksessa voi saada kuin lopputilin?

Viime aikoina?
Ehkä noin viidentoista vuoden ajan...

Saatuani uuden työpaikan, uuden oppimista ja pelkän perustyön hallitsemisessakin on hommaa pitkäksi aikaa.

Olen kuitenkin pomoni suosiollisella avustuksella tehnyt periaatepäätöksen, joka helpottaa asiaa. Pakolliset, päivittäiset rutiinihommat hoidan, mutta siinä se. Asiat, joilla on dead-line ja kokoukset, yritän hoitaa niitä enempiä venyttämättä. Mutta sitten on hirveä määrä muuta perehtymistä vaativaa, jota teen normaalin työajan puitteissa.

Vaikka niihin saisi kaikki iltansa ja yönsäkin kulumaan, pistän takin niskaani, kun virallinen työaikani loppuu ja jatkan taas aamulla, kun muilta töiltäni ehdin. Eivät ne mihinkään karkaa, enkä minä korvaamaton ole.

Stressaavat ihmiset ylensä ottavat liikaa hommia kontolleen joko kunniamhimoaan, kiltteyttään tai tyhmyyttään. Kas kun työn tekeminen ei stressaa vaan ne tekemättömät työt.

Olen. Todellakin olen.

Mulla ei oikeasti olis minuuttiakaan haaskattavaksi esim. täällä jutteluun nytkään, mutta kosken nyt vaan jaksa muuta, niin en jaksa...

Aina olen kaikki hommani hoitanut ja niin tiedän, että tulen hoitamaan tämänhetkisetkin. Hvetin kireelle sitä silti joskus itsensä vetää. Tarkoitan, että joskus sitä vaatii itseltään aivan älyttömyyksiä. Korkealle asetetut odotukset lamaavat välillä, mutta onnistumiset muistaa onneksi kuitenkin myös.