Existä puhuminen

Sitten yhtään existä puhumisista. Tietysti ne joiden kanssa on lapsia tulee esiin mutta ei sen kummemmin tarvi joka panoa tilittää. Ei mua kiinnosta eikä niistä tule mitään mörköä mulle, menneet on menneitä. Lähinnä ongelmana on ollut jotkut vuosi sitten jo eronneet ex-eukot, jotka saa ihme jälkihepuleita uudesta.

Mulla ei ole mitään peiteltävää menneisyydessä mutten silti tykkää kyselyistä, koska katson kokemuksellani että sellainen menneiden urkkija on potentiaalinen mustis. Mustiksia mä en sitten voi sietää. Saatan vastailla ihan mitä sattuu tyyliin "n.140 äijää on ollut, ei ole kerinnyt laskeen sen tarkempaa" ja katsella suurella mielenkiinnolla naamanilmeitä :D

nainen sen tiedon kanssa pystyy elämään kanssani, ni ei ole mitään epäselvää sen suhteen, ettenkö voisi kertoa, mutku käytäntö on osoittaunut teoriaa hankalammaksi, eli jo yhden exän mainitseminen joissain pakollisissa yhteyksissä saa nyxältä savun nousemaan korvista, ni on paljon parempi, kun pitää turpansa kiinni.

Jos taas suhteeseen alkaa kaveripohjalta, ni sillohan sillä nyxällä ne exät on jo tiedossa.

Mut siis lähtökohtaisesti saa mun puolesta kuvitella mitä tykkää, mä haluun elää suhteessa nykyisyyttä, enkä elää vanhoja suhteitani uudestaan.

tärkeimmät suhteet mielestäni voi ja pitääkin mainita, esim avoliitto. En ymmärrä muutenkaan järjetöntä mustasukkaisuutta, ja että mennyttä ei muka olisi ollutkaan.
ei saa höpöttää tietenkään existä esim. ihailevaan sävyyn. Mutta mainita saa. ei niin epävarma kumppani voi olla ettei saisi menneistään kertoa.

..niin sitten vastataan. Minulla ei ole mitään salaisuuksia. Itse en ole kiinnostunut toisen existä, enkä kyllä ymmärrä mitä hyötyä yleensäkään on puhua existä.

kertoa rehellisesti existä. Itse haluaisin ainakin tietää, kaikki tietenkään eivät halua. Tämä ihan sen vuoksi, että jokaisella on oikeus saada valita itselleen mieluinen kumppani. Jos saisin tietää että miehellä on ollut paljon exiä tai yhden yön suhteita, niin tervemenoa.

Minua kiinnostaa lähinnä ne vakavammat suhteet, kuten juurikin avoliitot, kihlat jne. Ihan vaan siksi, että haluan tietää miten ne päättyi. Siitä kun voi päätellä aika paljon ihmisestä. Ja mennesitähän pitäisi oppia jotain. Olemme sitä, miksi menneisyytemme on meidät muokannut. Mustis en ole, menneet on sikäli menneitä.

Surullista on ne ex-muijat yleensä saa jonkun hepulin, kun olen niitten entisten miesten kanssa. Saavat vaikka olisivat eronneet jo vuosia sitten. En tajua sitä...

Voihan niistä puhua, mutta miksi? Jos voidaan keskustella asiallisesti, niin voihan niistä jotain kertoa. Mitään perusteellista selvitystä kannattaa tuskin ruveta tekemään. Mihin se johtaa? Mikä sen tarkoitus on? Mitä kaikkea on tehtävä avoimuuden ja rehellisyyden nimissä? Jos mielessä on peikon kasvaminen aiheesta, on hyvä noudattaa tässäkin asiassa hyvää elämän ohjetta "jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä".

Itse olen täysin avoin ja rehellinen ollut miehelleni, olen kertonut monenko kanssa olen seurustellut, niiden nimet ja missä asuvat. Eivät varmaankaan tule kadulla vastaan, ja jos tulisivatkin, en itse kokisi tarpeelliseksi edes tervehtiä heitä. Voisin, totta kai, mainita miehelleni että toi oli se Jaakko jonka kanssa olin silloin kymmenen vuotta sitten, ja tietenkin sanoa miehelleni että ihanaa kun mä oon kuitenkin sut lopulta löytänyt. :)

Mieheni ei kuitenkaan ole koskaan, missään tilanteessa maininnut exiensä nimiä. Aika inhottavaa sinänsä, koska mm. yksi lapsista asuu kanssamme samassa soitteessa. Tietenkään en tivaa lapselta, eihän se asia oikeasti minulle kuulu.

Kuitenkin eräs näistä existä kuuluu yhteiseen harrastuspiiriimme, tiedä vaikka tapaisinkin häntä vaikka päivittäin, mutta en vain tiedä sitä. Kummallinen ajatus. Olisi kuitenkin helpompi suhtautua asioihin kun tietäisi edes kuka se on, ettei tyttöjen saunaillassa tule yllätystä "juu vieläkse mies käyttää niit ihania boxereita mitä sillon ku me oltiin yhdessä"... Apua. Toisaalta, jos en tätä exää tunne, olisi helpompi suhtautua "se on joku Paula, mä en sitä tunne ja vaikka tapaisinkin niin ystävällisesti voisin tervehtiä". That´s it.

Mutta kun mies salaa nämä asiat henkeen ja vereen (kertoi ITSE vannottaneensa lapsensakin että mulle ei saa kertoa MITÄÄN) niin kyllä mulle tulee kummallinen olo, miksi ne pitää salata? En ole ollut miehestäni mustasukkainen mutta pitäisikö mun sitten ollakin?

mielestä se on tavallaan ihan hyvä tietää että miten suhde on päättynyt tai että pystyykö ihminen olla väleissä yhdenkään exän kanssa. Eikös sekin kerro jo jotain luonteesta? Ja miehet/naiset jotka haukkuu kaikki exänsä..eikös se ole jonkinasteinen narsismin merkki?

Sen parempi. Nyxät ei oikeen kestä sitä mitä sanottavaa puolisolla voi olla existä.

Ei pie puhuu ainakaa mistään äärettömän positiivisista tai negatiivisista asioista...