Aviota takana reilusti päälle 20 vuotta, lapsista nuorin, teini-ikäinen vielä kotosalla.
Seksi loppunut aikoja sitten, hyvä jos pari kertaa vuodessa sänkyhommia. Viime kerrasta vaimon kanssa taitaa olla jo lähemmäs vuosi aikaa.
Ei suurempia riitoja, muttei myöskään hyvä olla yhdessä. Tutut tuskin huomaavat mitään erikoista (tai mistä sen tietää). Vaimo kyllä pitää pihdeissään, naputusta milloin mistäkin ja tarkkailee menemisiä.
Täytyy tunnustaa, että en ole enää ollut täysin uskollinenkaan. Syksyn mittaan tuli tapailtua pariin otteeseen erästä naista.
Ero pyörii mielessä, mutta toisaalta...Se olisi niin iso juttu. Eikä haluaisi hajottaa lapsen kotia.
Voiko tästä tilanteesta vielä pelastaa avioliiton vai onko vaihtoehdot ero tai ikuinen kärvistely.
en tiedä onko enää edes halua pelastaa tätä liittoa.
Seksi loppunut aikoja sitten, hyvä jos pari kertaa vuodessa sänkyhommia. Viime kerrasta vaimon kanssa taitaa olla jo lähemmäs vuosi aikaa.
Ei suurempia riitoja, muttei myöskään hyvä olla yhdessä. Tutut tuskin huomaavat mitään erikoista (tai mistä sen tietää). Vaimo kyllä pitää pihdeissään, naputusta milloin mistäkin ja tarkkailee menemisiä.
Täytyy tunnustaa, että en ole enää ollut täysin uskollinenkaan. Syksyn mittaan tuli tapailtua pariin otteeseen erästä naista.
Ero pyörii mielessä, mutta toisaalta...Se olisi niin iso juttu. Eikä haluaisi hajottaa lapsen kotia.
Voiko tästä tilanteesta vielä pelastaa avioliiton vai onko vaihtoehdot ero tai ikuinen kärvistely.
en tiedä onko enää edes halua pelastaa tätä liittoa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ota laukkusi ja lähde. sullakin on oikeus nauttia elämästä. Sua varten on jossain jotain parempaa.
Nosta kissa pöydälle. Älä nyt tietenkään ensimmäiseksi noista pettämisistä lähden sanomaan, vaan ihan suoraan miltä sinusta avioliittonne tuntuu.
Kirjoita vaikka kirje, keskustelussa kun toinen helposti keskeyttää ja/tai homma menee riidaksi tai juupas-eipästelyksi. Kannattaa puhua sitä "minä-kieltä" eli kertoa miltä mikäkin itsestään tuntuu. Syyttelemättä ja mahdollisimman neutraalisti.
Oikeus sinullakin on omaan elämääsi, ehkä vaimosikaan ei kauheasti nauti liitostanne, eli ero olisi win-win tilanne.
Helpommin sanottu kuin tehty. Kynnys lähteä on kuitenkin korkea, kun sitä yhteistä elämää on jo näinkin kauan takana. Eikä halua satuttaa toista ja lapsia jne.
Näennäisesti helpompaa jäädä ja toivoa, että toinen osapuoli tekis aloitteen
ellei liittonne vielä tuon pahemmassa jamassa ole. yritä löytää elämään muuta sisältöä, uusi harrastus tai uusia kasvoja (enkä nyt tarkoita vieraissa käymistä). samoin voisi auttaa vaimosi kanssa keskustelu. viestistäsi sain sen kuvan että ette ole asiasta vielä edes keskustelleet. tietääkö vaimosi että tunnet ja ajattelet näin? mitä hän on mieltä liitostanne? keskustelkaa ja yrittäkää virkistää parisuhdettanne, jos jonkinlaista toivoa yhdessä pysymisestä vielä olisi. lapsen kannalta ero on aina aika hankala kokemus, ja teini-ikäinenkin on melkoisen herkässä vaiheessa omine heräämisineen ja tunteineen, hän ei varmasti enää enempää turvattomuuden tunnetta kaipaa joka vanhempien erosta voi seurata. omat vanhempani erosivat riitaisasti ollessani 20 v, ei ollut herkkua vaikka jo nuori aikuinen olinkin.
Mikä ihme teitä miehiä riivaa, että ette pysty puhumaan avoimesti asioista? Ei me naiset olla mitään ajatuksenlukijoita, vaikka sitä joskus yritetäänkin. Oletko miettinyt miksi seksi ja intohimo ovat loppuneet liitostasi? Oletteko avoimesti vaimosi kanssa puhuneet seksiasioista, mistä pidätte, mikä tuntuu hyvälle ja mikä taas ei? Omasta kokemuksestani tiedän, että avoimuus kannattaa, samoin rehellisyys, monessakin asiassa. Itseasiassa rehellisyys on kaiken perusta! Vaikeistakin asioista voi ja kannattaa opetella puhumaan, koska myös mahdollisessa seuraavassa suhteessa samat ongelmat voivat tulla vastaan, jos ei osata puhua. Näin naisihmisenä voin kertoa, että pelkästään se, että mies on hyvässä kunnossa, siisti ja mukavan näköinen, ei takaa sitä, että hän on myös hyvä sängyssä. Nainen kaipaa muutakin läheisyyttä, kuin pelkkää seksiä. Arkipäivän huomionosoitukset, kosketukset, pienetkin hellät sipaisut, sanat ja suukot kiireenkin keskellä takaavat sen, että molemmilla on illalla kiire sänkyyn, eikä nukkuminen ole välttämättä päällimmäisenä mielessä... Joten hyvät kanssaihmiset, pitkäänkin liittoon voi saada uutta kipinää, kun ollaan avoimia, eikä lähdetä valheen tielle. Ottakaa aikaa parisuhteenne hoitamiseen, tehkää mukavia, molempia miellyttäviä asioita yhdessä, löytäkää toisenne uudelleen ja vaalikaa rakkauttanne, koska ei se onni aina puolisoa vaihtamallakaan tule. Hajonneita, onnettomia perheitä on jo aivan liikaa tässäkin maassa.
Monet kerrat kun olen yrittänyt vaimoni kanssa keskustella, ei siitä tule mitään, eikä se johda mihikään, johtuen siitä että vaimon kapasiteetti ei riitä keskusteluun aiheesta. Menee umpimielisesti lukoon ja on kuukauden puhumatta.
Eikä sillä että syyllistäisin, vaan yritän vilpittömästi, avoimesti keskustella siitä että kaikki ei ole niin kuin pitäisi.
No kulissi ainakin pitää...
Miksi ihminen lyö päätään seinään...siinä ei tule kuin pää kipeäksi!!! Miksi ei voi vain myöntää, että v***iks meni ja lopettaa.
Elämä on todellakin liian lyhyt turhaan yrittämiseen. HUOM!tämä on vain oma mielipiteeni.
Elämä jatkuu, eikö jokaisella ole oikeus siitä nauttia. Parisuhteestakin tehdään jonkinlainen ihmeellinen peli...jos et toimi noin niin en toimi näin...liikaa oletuksia, liikaa odotuksia... unohdetaan toinen ihminen ihmisenä... myös yhteinen tekeminen ja yhteinen nauru....sekä onnellisuus. Itse naisena voin myöntää, että varsinkin naiset syyllistyvät liiaksi odottamaan mieheltä erilaisia "tekemisiä" sanattomasti ja sitten, kun kaikki et tapahdu mielen mukaan nalkutetaan... itse VIHAAN kaikenlaista asioiden veivaamista ja juputtamista. Asiat pitäisi käsitellä nk. pois päiväjärjestyksestä ja siirtyä eteenpäon.
Vai elätkö tässä hetkessä?
Eihän kukaan eikä mikään voi ottaa pois sitä hyvää, mitä sinulla ja vaimollasi on liitossanne ollut, mutta jos liitto ei enää toimi, eikä toiveita paremmasta yhteisestä huomisesta enää ole, niin mikä argumentti se on, että koska meillä on takana niiiiiiin pitkä yhteinen aika, niin ei voida sen vuoksi erota ?
Tosin et ole ainoa, joka tällä argumentilla huijaa itseään kunnes kuolema erottaa, koska tuli kerran luvattua niin tuli luvattua ja mitä sukulaiset ja ystävätkin nyt sanoisivat ja naapurit kaupan päälle !
Elämä on valintojen tekemistä. Täytyy miettiä sitä, kenen vuoksi valitsee ja kuinka valitsee ja ketkä ovat niin tärkeitä, että heidän mielipiteensä tulee ottaa huomioon.
Muuten käy kuten minulle. Et paljon näe lapsiasi. Et voi osallistua lapsesi asioihin, ainoa mitä voit nii olla suostumatta lapsen passin saamiseen. Ai nii voit sä sittenkin vielä jotain, voit maksaa itsesi kipeeksi.
Varo tuollaisia naputtavia tarkkailevia naisia. Kokemukseni mukaan ne on erittäin katkeria jos lähdet vetää. Kostavat kaikilla mahdollisilla tavoilla, eikä lapsilla ole siinä väliä.
Ole itse liikkeellä ensimmäisenä. Vaadi yksinhuoltajuutta tai vähintään lähihuoltajuutta. Ole valmis meneen asian kanssa oikeuteen ja mene kans.
Tuolleisesta nyt haluaa tavallisesti eroon hinnalla millä hyvänsä, eli antaa naiselle kaiken omaisuuden ja lasten lähihuoltajuudenkin. Ja ukko lähtee helpolla asuun muualle. Mutta mutta, ei niin.
Pysy kotona kunnes lastenhuoltosopimus on kirjallinen, älä allekirjoita mitään ellet ole lähihuoltaja. Tavarat eri osoitteisiin vasta kun ositussopimus on asiallinen. Lue sopimus suurennuslasin alla, ellei se ole oman lakimiehesi tekstiä. Älä allekirjoita kiireellä.
Luulen että lähtöpelkosi johtuu juuri koston pelosta. Nosta kissa pöydälle, et häviä mitään. Nainen voi? huomata olleensa väärässä. Tai ainakin pääset eroon. Molemmat on ihan hyviä vaihtoehtoja tilanteessasi.
ei ajattele Sinun parastasi. joku raja ja tolkku on oltava sietämiselläkin ja lasten ehdoilla elämisellä. Teini-ikäinen ei ole tyhmä (tai lapset yleensäkään) -kyllä ne näkee ja haistaa vanhempien välisen suhteen tilan. Ja mietipä, että siirrät lapsellesi mallin parisuhteesta. Onko se sellainen, jonka lapsellesi tulevaisuudessa haluaisit. Puhu lapsesiKIN kanssa, kerro oma näkökantasi asioihin. Ja eroa ihmeessä ennen kuin asiat mutkistuvat toisen naisen paljastuttua. Nyt syyt erota ovat "oikeita". Jos jäät kiinni suhteesta, vaimosi ei kuule eikä näe sen koommin mitään muuta. Ja turha tehdä kenestäkään syntipukkia, kun syyt löytyvät lähempää.
Ero ei ole (pelkästään) epäonnistumista, se on mahdollisuus uuteen elämänvaiheeseen, enkä nyt tarkoita vain uutta parisuhdetta.
Voimaa ja rohkeutta!!!
aivan kuin minun avioliittoni. Taitaa meitä olla läjäpäin lisääkin samoissa tunnelmissa.
kynästä. Täsmälleen, paitsi avioliittoa ei ihan noin kauan, mutta lähellä kuitenkin. Kaksi teiniä kotona. Muuten ihan just sama tilanne.
Meitä tosiaan riittää.
Itse odotin lapseni täysi-ikäiseksi. Virheen tein siinä,etten tullut kovin läheiseksi hänen kasvukipujensa aikana. Mutta nyt kun kun ero on 'melkein valmis', välit ovat lähentyneet.
Neuvoisin odottamaan lapsen takia ja enenkaikkea harrastamaan hänen kanssaan, täysi-ikäiseksi asti . Jätä akka oman onnensa nojaan nurkkisi pyörimään ja keskity lapseen. Totuus on, että jos seksi kuolee, kaikki muukin kuolee parisuhteessa. Puhu tästä myös lapselle. Ja raha.....Piilota sitä...anna lapselle...., varaudu eroon ajoissa. Jos akkasi hoitaa parisuhdetta pihtaamalla, riitelyllä ja mykkäkoululla, ei se ole tarpeeksi viisas omistamaan paljon rahaa.
Moi,
Hyvin samanlainen oli oma liittoni joka päättyi miltei vuosi sitten, oltiin naimisissa myös 20 v.
Meillä mies pihtasi aina ja tottakai se kiristi pinnaa mulla kun olin aina ollut se aktiivisempi osapuoli. Meillä ei ollut seksiä useampaan vuoteen ...
Mä en myöskään "tarvinnut " mitään hänen mielestään, siis kampaamokäyntejä, uusia vaatteita tms.
No, eipähän enää puutu hiusteni pituuteen tai väriin...
Kulisseja pidettiin pystyssä siihen asti kun kaksi vanhinta lähtivät kotoa ja yksi oli miltei 18 , nuorin 12.
Meillä tilanne ratkesi niin että hän muutti pois ja elämä alkoi puolin ja toisin.
Ollaan hyvissä väleissä, soitellaan , hän käy toisinaan moikkaamassa pikaisesti. Me oltiin itse asiassa vain kämppiksiä.
Kumpikaan ei käynyt vieraissa avioliiton aikana- itselle oli toisinaan todella työn takana pysyä uskollisena sen pihtaamisen takia.
Pian erottuamme tapasin miehen jonka kanssa koin elämäni parhaan seksisuhteen , en tiennyt hänenlaisiaan olevan olemassakaan !! :)
Nuorinkaan ei muuten kärsinyt erosta , nyt on kaksi kotia ja vanhemmat tahoillaan onnellisempia.
Se että olet ollut uskoton vaimollesi on kyllä hänen omaa syytään, harvat meistä on puusta veistettyjä.....
Mitä v***ua siellä enää roikut,jos noin paha olla eroa hyvä mies,lapsesiki jo noin isoja,anna palaa elämä on lyhyt tuhlattavaksi.....
Hyvät ihmiset...miksi ihmeessä pitäisi alistua ja nöyrtyä. Elämä on lyhyt!!
*Miksi pitäisi antaa toisen säädellä omaa seksuaalisuutta.
*Miksi naiset usein laittavat miehen kerjäämään ja miksi mies kerjäät, se on nöyryyttävää.
*Miksi seksiä yleensäkään käytetään jonkinlaisena kiristyskeinona.
Itselleni on fyysinen läheisyys tärkeää, mutta siinä ei ole kaikki, myös henkinen harmonia ja hyvä olo yhdessä on tärkeää...mutta ne asiathan tukee toisiaan. Naisilla on tapana liian helposti syyttää esim. kotitöitä....aina löytyy aikaa rakkaalle ihmiselle, jos on halua aikaa antaa.
Jos yhdessä on paha olla ja ahdistaa ei todellakaan ole pakko yrittää vuositolkulla. Onneton ihminen tekee lähiympäristönsäkin onnettomaksi.
Itse olen lähtenyt suhteesta,joka oli loppuun kulunut ja toinen ärsytti vaain päivä päivältä enemmän...ehkä lähdin ajoissa , koska olemme ex-miehen kanssa ihan hyvissä väleissä, suhde ei päässyt tulehtumaan liikaa eikä peli muuttunut rumaksi.
Lapset, olen huomannut pärjäävät kyllä ja toisaalta olenhan itse nyt "kokonaisempi", koska olen tyytyväisenmpi elämääni. Jaksan paremmin myös kuunnella lapsiani ja antaa heille aikaa. Aiemmin pahaa oloa tuli purettua liikaa harrastuksiin ja muihin menoihin, eli vanhemmat vuorottelivat poissaoloillaan.
Tämä on vain esimerkki omasta elämästäni, ihmiset ja tilanteet ovat niin erilaisia.
Miksi ihmeessä aina pitää ostaa koko lehmä kun vaan tarvii kupillisen maitoa,samanlaisii tulee joka ämmästä,ei se vaihtamisesta parane sama kitinä jatkuu vaan eri paikoissa kun edellisellä....
...ei niinvain pääse, lähinnä nuo miehet haluaisivat kiinni roikkua, mutta eihän narisevia miehiä pitää kannata. Parempi häipyä takavasempaan...saapa mies sitten kuppinsa kanssa kulkea maitotilkan toivossa, ehkä jopa joutuu sen lehmän hankkimaan että pääsisi edes hajulle......
jalo taito. Ei se vaihtamalla parane.
Ja kaikki lapses inhoo sua lopun ikäs, ku pelkän munas perässä juokset.
...lapset on sitä miksi ne kasvatat, omani ainakin kunnioittavat mielipiteitäni ja ratkaisujani ja se on kokonaan MINUSTA kiinni ja MINUN ansiota, mutta eihän kaikki voi onnistua, eihän??? Onnea vain sinulle dildo ja handumaailmaan, itse et ilmeisesti parisuhdetta edes tarvitse.
Sun mielestä miehen pitää alistua huonoon suhteeseen ja naisen oikutteluun ja vallanottamiseen koko parisuhteessa.
Alistua vielä käsitöihin, onko se sitä parisuhdetta mitä luvattiin papin edessä kunnioittaa ja vaalia. Onko sinun mielestä ?
Aloittajalle sanoisin, että lähde kun vielä voit ja jaksat.
Olin yli 20 vuotta alkoholisin kanssa ja erosin vasta sairastuttuani masennukseen ja psykoosiin. En onneksi joutunut mielisairaallaan, vaan selvisin pelkillä lääkkeillä ja psykoterapialla jutellen omasta elämästäni. Elämä alkoholisin kanssa on yhtä helvettiä. Koskaan ei tiedä, tuleeko hän yöksi kotiin vai meneekö jonkun naisen luo. Täytyykö hakea kotiin keskellä yötä toisesta kaupungista vai tuleeko taksilla, mikä on tosi kallista.Kaikkeista kauheimpia olivat raivokohtaukset, joita hän sai ilman mitään näkyvää syytä.Naapuritkin olivat hereillä varmaan em. asiasta johtuen.Moni sanoi minulle jo aikoja sitten, että ota ero, ansaitset paremman miehen.Koska lapset olivat vielä pieniä eikä minulla ollut vakituista työpaikkaa, ero jäi vain aikeeksi.Toinen lapsistani yritti itsemurhaa 2 kertaa ja oli pettynyt, kun hän ei ollutkaan taivaassa vaan kotona sohvalla. Vasta tämä sai minut havahtumaan ja soitin oikeusaputoimistoon ja varasin sieltä ajan.Vasta erottuani, ahdistus lähti pois ja pelko hävisi, kun sain nukkua yöni rauhassa eikä tarvinnut kuunnella juopuneen örinää keskellä yötä.Paniikkihäiriöt jäivät edelleen ja niiden kanssa yritän tulla toimeen.
Asun nyt yksin ja olen jo moninkertainen mummu.Lapsenlapsista saan iloa tulevaisuudessakin niin kauan kuin elän.
Itse samassa tilanteessa,kärvistellyt jo 10 vuotta,hulluko olen niin varmaan.Olen vaan ollut niin hukassa,vähätelty ja lannistettu.
Mutta nyt olen päättänyt erota en vaan jaksa enää,kuppi on täynnä.
Mies ei vaan halua lähteä kodista,vaikka tapaileekin toista.
On vaan otettava riski,kaadettava kulissit ja aloitettava uusi elämä.
Ansaitsen parempaa.