Joku voi ajatella, että eikös tää kuuluisi ehkäisy puolelle. Mutta mielestäni ei..
Sain keskenmenon kesällä-07. Lapsi oli ns. vahinko, mutta päätimme pitää kunnes kävi kuten kävi.
En halua enää tehdä lapsia (kaksi jo minulla ennestään), mutta miesystäväni haluaisi.
Kuukautiskierto oli pitkään sekaisin em. jälkeen, enkä siten voinut hommata kunnon ehkäisyä, joten kortsupelillä mentiin.
Sinällään asiassa ei mitään. Mutta. Kuten totesin mies olisi halunnut lapsia ja aika vastuutonta joskus oli hänen käytöksensä. Kumia ei oltukaan laitettu kunnolla päälle eli opin jo tarkistamaan asian laidan ennen sänkypuuhia.
Tuntui että mies tahallaan yritti saada minut taas raskaaksi.
Joulukuussa tulin pikkujouluista selvinpäin olevan mieheni viereen. Olin itse hieman maistissa..aamulla mies totesi, että sitä on sitten varmaan "pikku-Maija tai Matti" saanut alkunsa. Minä parkasin, että mitä ihmettä??
Raivosin ihan törkeenä ja pakotin miehen hakemaan jälkiehkäisyn. Hakikin rajun riidan päätteeksi.
Olin kuulemma viemässä hänen unelmaa saada oma lapsi.
Olen selittänyt, että suhteemme ei voi jatkua, jos hän jatkuvaan huutaa ja sättii asiasta. Etsikööt toisen naisen lapsiaan tekemään.
Nyt sitten syön E-pillereitä. Mutta en kärsi haluttomuudesta vaan mies kärsii (pitäis olla kaiketi toistepäin)!
Itse nauttisin seksistä kun raskautta ei tarvitse pelätä. Mies on todella etäinen ja mietinkin että mistähän tässä nyt on kyse. Voin olla täysin hakoteillä, mutta mielestäni hän menetti mahdollisuutensa pamauttaa minut paksuksi noin niinkuin "vahingossa". Tai voihan hänellä tietty olla toinenkin..
Sitäkin ajatellut, että kuitenkin rakastan miesystävääni, että olenko liian itsekäs kun en lasta halua enään tehdä?
Mitäs mieltä te olette, miten tämän asian yli päästään?
Sain keskenmenon kesällä-07. Lapsi oli ns. vahinko, mutta päätimme pitää kunnes kävi kuten kävi.
En halua enää tehdä lapsia (kaksi jo minulla ennestään), mutta miesystäväni haluaisi.
Kuukautiskierto oli pitkään sekaisin em. jälkeen, enkä siten voinut hommata kunnon ehkäisyä, joten kortsupelillä mentiin.
Sinällään asiassa ei mitään. Mutta. Kuten totesin mies olisi halunnut lapsia ja aika vastuutonta joskus oli hänen käytöksensä. Kumia ei oltukaan laitettu kunnolla päälle eli opin jo tarkistamaan asian laidan ennen sänkypuuhia.
Tuntui että mies tahallaan yritti saada minut taas raskaaksi.
Joulukuussa tulin pikkujouluista selvinpäin olevan mieheni viereen. Olin itse hieman maistissa..aamulla mies totesi, että sitä on sitten varmaan "pikku-Maija tai Matti" saanut alkunsa. Minä parkasin, että mitä ihmettä??
Raivosin ihan törkeenä ja pakotin miehen hakemaan jälkiehkäisyn. Hakikin rajun riidan päätteeksi.
Olin kuulemma viemässä hänen unelmaa saada oma lapsi.
Olen selittänyt, että suhteemme ei voi jatkua, jos hän jatkuvaan huutaa ja sättii asiasta. Etsikööt toisen naisen lapsiaan tekemään.
Nyt sitten syön E-pillereitä. Mutta en kärsi haluttomuudesta vaan mies kärsii (pitäis olla kaiketi toistepäin)!
Itse nauttisin seksistä kun raskautta ei tarvitse pelätä. Mies on todella etäinen ja mietinkin että mistähän tässä nyt on kyse. Voin olla täysin hakoteillä, mutta mielestäni hän menetti mahdollisuutensa pamauttaa minut paksuksi noin niinkuin "vahingossa". Tai voihan hänellä tietty olla toinenkin..
Sitäkin ajatellut, että kuitenkin rakastan miesystävääni, että olenko liian itsekäs kun en lasta halua enään tehdä?
Mitäs mieltä te olette, miten tämän asian yli päästään?
Vastaukset 15
Vanhimmat
miltä sinusta tuntuisi? Asiahan on sinänsä eri, sillä naisen on helpompaa pamahtaa raskaaksi "vahingossa" kuin mitä miehen on laittaa lapsi alulle toisen huomaamatta. Mutta mitä jos olisit miehesi asemassa: kasvattaisit ja elättäisit puolisosi lapsia ominasi ilman toivoakaan omasta jälkikasvusta? Voi olla aika lannistava kokemus.
Mielestäni olet itsekäs asian suhteen. Päästä mies menemään että hänellä on mahdollisuus löytää nainen, joka haluaa lapsia nimenomaan hänelle. Kyllä jokaisella on oikeus kokea isyyden/ äitiyden ilo elämässään edes kerran -jos lapsia on tullakseen. Sinun ei kannata tehdä lapsia ellet itse niin halua, mutta anna miehellesi mahdollisuus jos hän todella haluaa.
Sanoopa joku myös että suvun jatkaminen on jokaisen lajin ainoa tarkoitus tässä maailmassa..
Olemme asiasta todellakin puhuneet. Ja olet kanssani täysin samaa mieltä, hänellä on oikeus saada tuntea isyys. Mutta minä määrään omasta ruumiistani ja piste. Ja olen sanonut, että ymmärrän toki sen, että jos haluaa lopettaa suhteen ja löytää naisen jolla myös lapsenteko haaveita niin jättää silloin minut. Parempi sekin kun kinastella aiheesta koko ajan.
Ja ikävä kyllä monilla miehillä ei ole "vastuuta" tekemisistään. Että on täysin mahdollista, että miehetkin yrittävät kieroilla, että saavat sen mitä haluavat tajuamatta, että nainen joka lapsen odottaa,synnyttää ja hoitaa ON KIELTÄYTYNYT tekemästä lasta. Pitäis miehen se tajuta.
Minä en voi päättää hänen puolestaan, mutta mahdollisuuden olen todellakin antanut etsiä toisen. Toisaalta hyvä olisikin! Eipä tarvis katsoa vauvoja käsitteleviä ohjelmia ja kuunnella kommentteja"että eikö sun yhtään tekis mieli lapsi saada".
Toisekseen, miesystäväni näkee todella harvoin entisestä liitosta olevia lapsiani..joten ei hän mikään hoitoapu ole minulle (lapseni ovat kuitenkin jo sen verta isoja) Niin siis emme asu yhdessä. Joten en tunne mielestäni mitään velvoitetta tehdä hänelle lasta. Miksi tekisin, jos en yksinkertaisesti halua!
Vaikuttaa siltä, että sinun on parasta lähteä liitosta. Ehkäpä se ei ole rakkautta puoleltasi ainakaan. Toisaalta epäillä voisi toisinkin päin.
Jos olisitte rakastava pari, tuota ongelmaa ei olisi. Luulen niin.. Nimittäin itse voisin kuvitella tekeväni lapsen rakastamalleni miehelle,jos hän haluaisi sitä, ajan myötä siitä tulisi yhteinen halu.
Huomasin juuri kirjoituksesi kun olin vastannut viimeiseen.
En tiedä, mutta kaippa teitäkin naisia on jotka elätte ns nyrkin ja hellan välissä. Teette juuri niin kuin mies haluaa, koska aaah..olette niin lovelovena, että tunteet sumentaa järjen.
Ettekö osaa lukea vai ettekkö ymmärrä lukemaanne?
Rakastan miestäni. Mutta en halua enään lapsia!
Meillä oli suhteen alussa asiasta puhe ja silloin hän sen ymmärsi (ilmeisesti ei potenut vauvakuumetta). Nyt hän joko siis hyväksyy asian tai etsii uuden. Kyllä niitä "biologisen kellon tikittäjiä löytyy".
Tottakai se on raskasta ajatella, jos niin kävisi. Mutta en tosiaan halua, että tämä kinuaminen jatkuu ja hän on onneton ja siinä samalla minä myös.
:) Aika pieleen meni.. Olen kyllä lovessa, ollut jo aika pitkään, ja olen uranainen, pienen tyttölapsen äiti. Onneksi tuli tehtyä.. vielä. Työ ei taida karata, minä ja mieheni saimme vielä kerran kokea palan nuoruutta kuitenkin. Siltä se tuntuu nyt, vaikka aiemmin vähän hirvittikin. Ja tämä ihanuus sai alkunsa miehestäni ja hänen halustaan.
Siksi kirjoitin, kuten kirjoitin. Nämä ovat perusasioita, lapset ja parisuhde. Lapsi voi olla myös rakkauden täyttymys, vaikka kuinka kuulostaisi kliseeltä. Työ on työtä ja sitä voin jatkaa kyllä. Varsinkin, kun haluamani asema on jo saavutettu. Siinä mielessä olen tietenkin hyvässä tilanteessa.
Oikeasti, kannattaa miettiä.. rakkautta voi olla luopuminenkin ja toiselle tilaisuuden antaminen. Tosin aktiivisuus siinä mielessä onkin sitten vielä vaikeampaa.
Minulla on muuten viikkosiivooja :) tosin nyt tällä hetkellä pidetään taukoa, olenhan kotona,
vielä luultavasti puoli vuotta.
Hyvää jatkoa ja uraa !
Ylipääsemisestä en tiedä, mutta miehelle lapsen saaminen on tekstisi perusteella tärkemäpi kuin seksi tai sinun mielipiteet asiasta.
Itse ajatustasolla rinnastan elämän luvattoman alullepanemisen melko lähelle elämän luvatonta ottamista tai ainakin väärin perustein elinkautiseen tuomitsemista. Jos mies kerran haluaa keinoja kaihtamatta sinut raskaaksi, niin kannattaa miettiä mitä järkeä koko suhteessanne on. Yksinkertaistettuna jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, niin suhde on tuhoon tuomittu.
Mutta ovat sitä kai ihmiset oudoimmistakin ongelmista selvinneet. Jos joskus vielä kuvittelet että oma mieli saataa muuttua ja koneisto sallii lisääntymisen, niin hekä pääsette sillä sopuun.
Ainiin ja seuraavan olen aina halunnut sanoa (vaikka se ehkä onkin hieman tunteetonta ja ilkeää asiaan littyen, mutta sanon kosaka sitä ei pääse trpeeksi usein sanomaan...) ETTEKÖ TE NAISET AJATTELE MUUTA KUIN SEKSIÄ.
Kyllähän varmaan kypärä ja miekka aikakaudella seksi oli enemmän tai vähemmän lisääntymistä varten.
Tänäpäivänä sen voi päättää haluaako lisääntyä vaiko ei. Joka naisen ja miehen oikeus.
Enpä olis uskonut, että 2000-luvulla on vielä tämänkin tasoista keskustelua!
Ihan kun meidän naisten pitäisi vieläkin pyöräyttää sen seitsemän lasta, kun mies haluaa.
Olen uranainen ja tosiaan ne lapseni jo tehnyt. Ei vois vähempää kiinnostaa se vaippa yms rumba. Niin julmalta kun kuulostaakin, olin helpottunut keskenmenosta!Se kertonee paljon.
Sanoin miehelle, että jos raskaaksi tulen niin se on abortin paikka.
Ja sen myös ilmoittanut, että sterilisaation haluan tässä ihan kohta puoliin, eli kohdallani ei mieli tule muuttumaan jos noinkin radikaalia ratkaisua ihan vakavissani harkinnut.
Näitten tosiasioiden vallitessa, mies joko jää ja hyväksyy tai sitten etsii toisen. Niin yksinkertaista!
Ja tuosta seksistä vielä. Meidän suhteessa on muutakin kun sängyssä pelehtimistä. Ihan normaalia yhteiseloa arkena ja sunnuntaina. 4 vuoden jälkeen alkuhuuma hävinnyt mutta rakkaus kestänyt. Toivon, että kestää tämänkin. Mutta sen saa mies päättää.
samaa keskustelua pitää kuitenkin voida käydä toisinpäin.
"Ihan kun meidän naisten pitäisi vieläkin pyöräyttää sen seitsemän lasta, kun mies haluaa."
Niin siis sehän on kuitenkin miehen velvollisuus tarjota oma panoksensa jälkikasvun hankkimiseen ja elättämiseen, jos nainen niin päättää haluta, eiks juu?
Joo no mies kyllä helpostikkin voi tehdä uroon hommat ja pahimmillaan jättää lapsen hoidon ja elatusvastuun naiselle. Meitä yh-äitejä on ihan tarpeeksi, tosin lasteni isä on kohtuu hyvin osansa hoitanut että eipä silti.
Ja on myös miehiä, joilla on lapsiluku tullut jo täyteen. He todellakin hoitavat ja huolehtivat ehkäisystä. Moni mies on tarkkana, ettei nainen jätä ehkäisyä pois ja jos epäilee, käyttää kumia.
mies ei pysty välttämään kuin pidättymällä kokonaan seksistä.
Haluaisin nähdä sen miehen joka on tarkkana (siis käytännössä vahtii vieressä pillerin ottamista) ettei nainen jätä ehkäisyä pois.
Niin, ja minä kyllä kirjoitin lähinnä ajatuksen tasolla. Jos nainen ei halua lapsia, asia on ok, mutta lapsia haluamaton mies ei.
sun mielestä on ok jos nainen ei halua lapsia, mutta ei ole jos mies ei halua lapsia? Ei oikein mahdu mun logiikkaan.
lukemaan ketjua taaksepäin ja katsomaan mistä torailu sai alkunsa.
Minähän juuri ihmettelen tuota yleistä "double standards".
Ymmärrystä kun tuntuu löytyvän huomattavasti enemmän naisille kuin miehille.
että jos suhteessa toinen haluaa kovasti lasta ja toinen ei missään tapauksessa, niin sukset menee ristiin että kolahtaa. Ei oo oikein mieheltäs että yrittää salaa saada sut raskaaksi, tai manipuloimalla tilannetta. Sen päätöksen pitää olla teiän yhteinen, molempien täytyy haluta sitä. Tilanne kyllä saattaa rauhottua kun hän on päässyt yli suurimmasta tunnekuohusta. Siihen voi kyllä mennä aikaa jos hän on kovastikin halunnut lasta. Mutta sen ajatuksen kanssa varmaan oppii elään kun huomaa että sinä et lasta halua ja sillä selvä. Se oletko liian itsekäs kun et halua lasta, on sun itse päätettävissä. Kuitenkin, onko järkevää hankkia lapsi vain siksi että toinen teistä haluaa...?
Aika paha juttu. Joudut mittaamaan omaatuntoasi. Nimittäin lapsenlapset on todella mukavia, miehellekin !
Hänellä ainakin on kuvan kaunis naisystävä, jonka kanssa matkustella,harrastaa kaikenlaista,jakaa ilot ja surut,käpertyä katsomaan yhdessä molempien mieliohjelmia, tehdä yksin tai yhdessä ruokaa ja nauttia se hyvien ystävien kera tai arkisesti kahdestaan ja voi siinä joku kynttiläkin palaa ihan tavallisena arki-iltana. Molemmat kun pidetään romantiikasta ja meillä on myös aimo annos huumoria mukana.
Mutta lasta en tee. Suon sen hänelle jonkun toisen kanssa, ilmanmuuta. Ratkaisu on yksin hänellä mitä tekee nyt!! Minä olen ratkaisuni tehnyt 14 vuotta sitten kun viimeisen lapsen sain. Odottelenkin nyt itsekkin sitä isoäiti aikaa:)