mulla on suhde ulkomaalaiseen mieheen, ollaan opiskelijoita kummatkin. Tykkään miehestä todella mutta arveluttaa se että hän on muslimi vaikka ei tunnu mitenkään kiihkouskovainen olevankaan..hän sanoo rakastavansa minua ja toisaalta haluaisin sen todella uskoa mutta kun on kuullut aina vaan p*skajuttuja kaikilta niin sitä on aika skeptinen..onko kellään täällä mukavaa, hyvin loppunutta tarinaa?
ulkomaalainen mies
opiskelijatar
111126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Haluu pillua
no se on sitä kyllä kuule saanutki, ja toisekseen ihan sitä samaahan se suomalaisetki on vailla.
Sit kannattaa ehdottomasti vaihtaa suomalaiseen rivikristittyyn, joka haluaa sitä pillua ja pieraisee päälle!
usko vain häntä jos haluat elämästäsi helvettiä...
mm. oma sisko ja ex-tyttöystävä uskoi kauniita sanoja...
Meidän tarinamme ei ainakaan ole vielä loppunut, toivottavasti ei lopukaan.
Olen myös opiskelija ja miesystäväni on ulkomaalainen muslimi, opiskelija myös. Hän ei ole "kiihkouskovainen", kuten ei monet muutkaan korkeammin koulutetut ihmiset (minun kokemuksieni mukaan). Muslimin ollessa kyseessä mielessä virtaa jos mitä ennakkoluuloja ja itselläni jo omista luuloistani eroon pääsemiseen meni aikaa. Osa vaikuttaa edelleen... Se on vain jotain mikä on tullut jo äidin maidosta, vaikken itseäni rasistina ole koskaan pitänyt millään tasolla.
Vaikka meillä on käynyt tuuri ja tuntuu, että kaikki kulttuuri- ja uskontoerojen asiat ovat ratkaistavissa ja käsiteltävissä, olen todennut seuraavat asiat melko yleisesti päteviksi. Aina on poikkeuksia, mutta mieheni lähipiirissä suurin osa ajattelee pitkälti nämä asiat samalla tavalla. Ne kannattaa tiedostaa ja puhua läpi ennen kuin antaa suhteen käydä liian vakavaksi. Muuten olet itse kärsijän asemassa.
- Perhe tulee aina ennen sinua. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli miehen perhe ei pysty hyväksymään länsimaista tyttöystävää/vaimoa, on hyvin todennäköistä, että suhde ei siitä etene. Tiedän muutamia muslimimiehiä, jotka ovat uhmanneet perheensä mielipidettä, mutta he ovat harvassa. Tästä kannattaa puhua myös sen takia, että perheelle länsimainen tyttöystävä saattaa olla asia, joka voidaan sivuuttaa. Mutta länsimainen vaimo onkin sitten asia erikseen.
Puhun länsimaisesta, koska arvelen miehesi olevan jostain muualta... Voin olla tietenkin väärässä.
Omassa tapauksessani miehen perhe on tiennyt meidän seurustelevan nyt reilut puoli vuotta. Miehen äidille on kova paikka ajatus miesystäväni avioitumisesta länsimaisen naisen kanssa, mutta hän onneksi on ottanut kannan, että poikansa tietää mitä tekee ja mikä saa hänet onnelliseksi. Alkuunsa oli kovasti yrittänyt suostutella poikaa muuttamaan mielensä ja avioitumaan (mieluusti pian ikänsä takia) omanmaalaisensa musliminaisen kanssa, mutta miehen sinnikkään "mutta minä rakastan jo" -puheen jälkeen oli luovuttanut. Nykyään äiti jopa saattaa kysellä minun kuulumisiani. Hitaasti, mutta varmasti asia etenee positiivisempaan suuntaan.
- Mikäli suhde etenee avioliittoon, avioero ei ole (ainakaan helppo) pakotie ongelmista. Se on sitten miehestä kiinni, onko hän valmis tekemään töitä ongelmien ilmetessä, vai onko tapaus enemmän ongelmat nurkkaan heittämistä ja kaksoiselämää kannattava tapaus.
Nämä ovat mielestäni kaksi suurinta asiaa. Kulttuurieroista tulee niin paljon kysymyksiä ja eri uskonnoista vielä enemmän, että kannattaa edetä hitaasti, tutustua todella hyvin ja selvittää miehen elämänarvot ja mielipiteet jos jostakin asioista.
Omassa suhteessamme emme kumpikaan voi kuvitella esimerkiksi lapsien saantia vielä vuosikausiin, mutta silti olemme jo ehtineet puhua lapsien uskonnoista, kieliasioista ja vaikka mistä. Nämä asiat vain on hyvä selvittää ennen kuin ne tulevat vastaan. Säästyy monelta mielipahalta.
On siis ihan hyvä jos mielessäsi on epäilyjä. Mutta älä tyydy kyselemään muilta, kysy ja puhu asioista miehesi kanssa. Kukaan muu ei osaa sinulle kertoa miten hän maailman näkee ja miten hän uskontoonsa suhtautuu. Muista, että luultavasti hänelläkin on ennakkokäsityksiä meistä länsimaalaisista naisista. Ei siis ole mikään häpeä tai epäluottamuslause toista kohtaan jos ottaa yleismaailmalliset epäluulot mukaan keskusteluun.
Tsemppiä ja malttia, mutta muista kuitenkin nauttia. Älä tuhlaa kaikkea aikaa pohtimmiseen ja kyseenalaistamiseen, mutta varaa sille oma aikansa.
En tiedä josko kaipaisit vertaistukea, mutta jos haluat, voit laittaa minulle sähköpostia: [email protected]
vaihteeksi mukava lukea asiallinen viesti ;)
en ole suunnitellut niin pitkälle että naimisiin menoon saakka, seurustelukin kun jo mietityttää just sen takia että kaikki suomalaiset kaverini&tuttavani&sukulaiseni suhtautuvat asiaan negatiivisesti -kuten täälläkin moni- perheeni ei halua edes kuulla muslimivävystä joka ei osaa sanaakaan suomea vielä..miehen perhe ei myöskään ole mitenkään suopeasti katsonut meidän suhdetta vaan hänen äitinsä on löytänyt miehelle omasta maasta "täydellisen" vaimon..joka tietysti on nuori, neitsyt sekä harras muslimi..Mies ei vain halua naida jotain "täydellistä" tyttöä koska äiti on hänet löytänyt vaan haluaa etsiä onnensa itse.
Toistaiseksi meillä menee hyvin, ollaan puhuttu&kiistelty eri kulttuurieroista. Mies on ollut kotimaassaan pitkällä lomalla ja palannut nyt kotiin.
En meinaa olla sinisilmäinen hölmö mutta en aio jäädä skeptiseksi pelkuriksikaan. Pitää vaan elää tämä stoori ja katsoa tuleeko tästä mitään vakavampaa..kiitos sulle vastauksesta!!
"En meinaa olla sinisilmäinen hölmö mutta en aio jäädä skeptiseksi pelkuriksikaan."
Toi on hyvä juttu, niin pitääkin olla, mutta kannattaa silti ajatella asiaa kriittisesti. On varmaan turha enää sanoa siitä kuinka monta tarinaa on pareista joissa muslimi mies ja länsimainen nainen menevät naimisiin, niin se mies muuttuu VASTA naimisiin menon jälkeen, ei sitä ennen. Koska eihän kukaan järkevä mene minkään tyrannin kanssa naimisiin, niin muslimi miehet (niin ikävältä kuin onkaan sanoa tämä asia näin, koska en oikeasti ole rasistinen, olen itsekin ulkomaalaisen kanssa naimisissa mutta hän on länsimaalainen) muuttuvat tosiaan vasta sen jälkeen. Kannattaa muuten katsoa elokuva nimeltä Ei ilman tytärtäni (Not Without My Daughter). Perustuu tositapahtumiin.
Juu, en minäkään ole vielä avioon menossa. ;) Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että seurustelua kannattaa ajatella "mitäs jos" -periaatteella. Koska seurusteluvaiheessa saattaapi tunteet syvetä nopeasti, jonka jälkeen eroaminen täysin erilaisten näkemysten ja suunnitelmien takia on paljon kivuliaampaa kuin aikaisemmin. Totta kai minkämaalaisen tai -kulttuurisen ihmisen kanssa tahansa voi tulla ylläreitä näkemyksistä myöhemmässäkin vaiheessa, mutta näin suurten kulttuurierojen yli ne ovat vain paljon todennäköisempiä.
Ei ole ihme, että lähipiiri suhtautuu negatiivisesti. Epäluuloja, virheellisiä ja oikeita, on niin paljon liikkeellä. Ja sanoithan olevasi itsekin epäileväinen? Sinä sentään jo vähän tunnet tätä miestä, entäpä lähipiiri?
Vaikka pitää olla hieman varuillaan ja kriittisinkin silmin katsoa sitä kumppania, niin muista silti pysyä avoimena, jotta tutustuminen on tehokasta ja molemminpuolista. Itse sain tutustumisvaiheessa kuulla muutamaan kertaan epäilyjeni välistä: "Sinä se sitten olet skeptisin ihminen, jonka olen koskaan tavannut..." Mutta se on kannattanut. Lukuisat keskustelut mieltä häiritsevistä asioista ja epäilyistä ovat lähentäneet meitä todella paljon.
Ja perhekin voi loppujen lopuksi yllättää jos juttu käy vakavammaksi. :) Meillä ainakin.
Kaikkea hyvää sinulle.
On aivan oma asias mitä meinaat tehdä miehen kanssa tulevaisuudessa, mutta sen sanon että oon kuullu paljon niitä juttuja joissa ihanasta muslimi miehestä onkin tullu täys tyranni kun on menty naimisiin. Itse en edes harkitsis naimisiin menoa. Eikä suhteestanne tule loppujen lopuks mitään jollet itse käänny muslimiksi, eikä se sittenkään ole herkkua.
Kulttuurierot eivät poista sitä etteikö joku muka pystyisi rakastamaan. Nämä mainitsemasi paskajutut ja ongelmat tulevat siitä että muiden kulttuurien eudstajilla saattaa olla hyvinkin erilainen käsitys naisen asemasta ja tehtävistä suhteessa. Ihastuessahan kaikki on hyvin mutta sitten kun arki ja riidat tulevat mukaan, niin käy helposti niin että mies olettaa täysin sinisin silmin että nainen tottelee kuin koira / orja.
Tuossa alempana oli juuri yksi tapaus joka ei ole kivaa luettavaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000032211458
Vastaavia kirjoituksia tännne putkahtelee valitettavan usein. Eli itse suosittelisin ainakin varmistamaan juurta jakasaen miten mies käsittää naisen roolin vakavassa suhteessa, avioliitossa jne.
Ainahan ne alussa on niin ihania. Mutta miestis sitä, kun se alkaa vaatimaan alistumaan sua omaan tahtoonsa? Tai jos sä sattumoisin haluaisitkin erota siitä jossain välissä. Sä olet varmasti lukenut juttuja näistä kunniamurhista, kunniaväkivallasta sun muusta paskasta mitä muslimit ovat naisilleen tehneet jo ties kuinka kauan?