Kertoisinko tarinani vielä kerran.
Muutin Helsinkiin ja tapasin kivan tytön. Meillä oli mahtavaa, vaikka välillä hän ei hyväksynyt etten ollut kovin innostunut vaikuttamisesta.
Nukuimme vierekkäin varmaan vuoden ajan ja kaikki oli kivaa. Luulin löytäneeni itselleni elinkumppanin.
Hän oli minua hieman nuorempi ja välillä masentunut koska hänellä ei ollut hyvät suhteet vanhempiinsa ja käytännössä hän oli henkisesti orpo.
Yritin auttaa häntä ja nostaa hänet ylös masennuksesta. Ajattelin, että se on minun tehtäväni hänen poikaystävänään.
Sitten kun olimme olleet puolitoista vuotta hän alkoi oireilla. Hänestä alkoi tuntua, että pitäisi olla erillään. Hänen mielestään en ollut tarpeeksi hyvin mukana hänen harrastuksissaan ja elämässään ja hän haluaisi jakaa kaiken.
Sovimme tauosta, mutta se tuntui pahalta ja erosimme vähän joulukuun alussa.
Ennen joulua hän tapasi miehen, muttei kertonut minulle siitä.
Tammikuun alussa hän kirjoitti, että "kaikki on muuttunut, saat kyllä tietää aikanaan"
No sitten tuli ilmi, että hän on löytänyt uuden.
Hänelle valkeni elämäntarkoitus ja se liittyy tähän mieheen. Heidän kohtalonsa kuulemma punoutuivat yhteen ja Jumala vastasi hänen rukouksiinsa ja nyt hän syntyy uudelleen joka päivä ja on puhjennut kukkaan.
Hän vain tajusi, että tämä on hänen elämänsä mies.
Olen iloinen, että eksyksissä ollut tyttö on löytänyt onnen, jota minä en hänelle voinut tarjota. Kysyin häneltä pariin otteeseen, että mikä se elämäntehtävä oikein on?
Hän ei suostu kertomaan mikä se on vaan vastaa
"Etkö todellakaan ymmärrä, et kyllä tunne minua yhtään. Anna jo olla jos et kerran ymmärrä"
En tosiaankaan ymmärrä, vaan olen ihan haavi auki, että mitä ihmettä.
Rukoiliko hän jumalalta miestä, joka tulisi pelastamaan hänen tyhjän elämänsä?
Onko hän vain ihastunut ja rakastunut ja nyt kokee sen uskonnollisesti?
Mitä minun pitäisi oikein ajatella tästä...
Mitä mieltä olette?
Minuun tietysti sattuu, että en kelvannut elämän mieheksi ja että menetin parhaan ystäväni. Koetan kuitenkin jatkaa elämääni. Harmittaa vain.
Muutin Helsinkiin ja tapasin kivan tytön. Meillä oli mahtavaa, vaikka välillä hän ei hyväksynyt etten ollut kovin innostunut vaikuttamisesta.
Nukuimme vierekkäin varmaan vuoden ajan ja kaikki oli kivaa. Luulin löytäneeni itselleni elinkumppanin.
Hän oli minua hieman nuorempi ja välillä masentunut koska hänellä ei ollut hyvät suhteet vanhempiinsa ja käytännössä hän oli henkisesti orpo.
Yritin auttaa häntä ja nostaa hänet ylös masennuksesta. Ajattelin, että se on minun tehtäväni hänen poikaystävänään.
Sitten kun olimme olleet puolitoista vuotta hän alkoi oireilla. Hänestä alkoi tuntua, että pitäisi olla erillään. Hänen mielestään en ollut tarpeeksi hyvin mukana hänen harrastuksissaan ja elämässään ja hän haluaisi jakaa kaiken.
Sovimme tauosta, mutta se tuntui pahalta ja erosimme vähän joulukuun alussa.
Ennen joulua hän tapasi miehen, muttei kertonut minulle siitä.
Tammikuun alussa hän kirjoitti, että "kaikki on muuttunut, saat kyllä tietää aikanaan"
No sitten tuli ilmi, että hän on löytänyt uuden.
Hänelle valkeni elämäntarkoitus ja se liittyy tähän mieheen. Heidän kohtalonsa kuulemma punoutuivat yhteen ja Jumala vastasi hänen rukouksiinsa ja nyt hän syntyy uudelleen joka päivä ja on puhjennut kukkaan.
Hän vain tajusi, että tämä on hänen elämänsä mies.
Olen iloinen, että eksyksissä ollut tyttö on löytänyt onnen, jota minä en hänelle voinut tarjota. Kysyin häneltä pariin otteeseen, että mikä se elämäntehtävä oikein on?
Hän ei suostu kertomaan mikä se on vaan vastaa
"Etkö todellakaan ymmärrä, et kyllä tunne minua yhtään. Anna jo olla jos et kerran ymmärrä"
En tosiaankaan ymmärrä, vaan olen ihan haavi auki, että mitä ihmettä.
Rukoiliko hän jumalalta miestä, joka tulisi pelastamaan hänen tyhjän elämänsä?
Onko hän vain ihastunut ja rakastunut ja nyt kokee sen uskonnollisesti?
Mitä minun pitäisi oikein ajatella tästä...
Mitä mieltä olette?
Minuun tietysti sattuu, että en kelvannut elämän mieheksi ja että menetin parhaan ystäväni. Koetan kuitenkin jatkaa elämääni. Harmittaa vain.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla samankaltainen kokemus. Tollasissa silanteissa tarinaa tulee.Logiikka siinä vaan jossain vaiheessa tarinan kertojalla menee sekaisin ja siinä vaiheessa jää kiinni. Rysän päältä tai sitten vähän ennen tai jälkeen. Meillä on loppumassa 20 vuoden avioliitto, kun tuleva exvaimo päätti, että silloinen nykyisyys oli tylsää ja tuleva tulevaisuus kiinnostava. Ihmisen mielikuvituksen määrä on tällaisissa tilanteissa valitettavasti tosi laaja. Tiedän, etät tämä ei helpota Sua nyt yhtään. Tosin, homma etenee niin, että kun ymmärtää, että olemassa oleva tilanne on totta, se alkaa auttamaan. Kuvaamasi tilanne kuulostaa siltä, että naisesi on jo mennyt eikä kannattas roikkua enää perässä. Katse tulevaisuuteen ja uuteen elämään. Paljon helpommin sanottu, kuin tehty. Tiedän. Itse sain vaimolta avioerohakemuksen 1,5 viikkoa sitten. Ihan rikki. Funtsaa tätä: "if You love someone, set it free. If it comes back, it´s Yours. If not, it never was" Tosi kipeetä, mutta näin se vaan on. Tsemppiä !
Hän on raskaana.