Uudenvuodenlupauksenani päätin että rupean syömään terveellisesti ja urheilemaan joka toinen päivä.
en ole vielä yhtäkään päivää noudattanut tätä. lykkään sitä koko ajan. ja siitä lykkäämisestä tulee niin huono omatunto että vaan syön lisää.
Syön yleensä koska ei ole muutakaan tekemistä. Juuri söin ison pussillisen ranskalaisia ja nyt on ihan kamala morkkis. En ole mitenkään huimasti ylipainoinen niin tuntuu pinnalliselta miettiä syömisiään näin paljon, mutta tuntuu että mitä enemmän niitä mietin sitä enemmän tekee mieli syödä.
Olen jäänyt jotenki koukkuun kaikkeen suolaiseen. ranskalaisiin,sipseihin,lihapiirakoihin. Tulee heti heikko olo jos välttelen suolaa. On vaan niin epävarma olo omasta vartalosta.
Ja sitten masentaa vielä sekin että laihtuminen on niin hidasta. Aina ajattelee että "No kyllä mä voin yhen pizzan syödä ei se mulle tuo lisäpainoa". Tarvitsen hurjasti motivaatiota nyt! Kulutan kaiken aikani syömiseen ja ruuan ajattelemiseen ja laihdutussivustojen koluamiseen, vaikka olisi paljon tärkeämpiä ja kiireisiä asioita hoidettavana.
Välillä tuntuu vaan että olen niin säälittävässä pisteessä ja ihmiset sanovat että "ota itseäs niskasta kiinni" , ja aina koitankin mutta ei ole niin helppoa.
Onko kellään samanlaisia tuntemuksia? Olisi helpottavaa tietää jos en olisi ihan ainoa ilman selkärankaa. :)
en ole vielä yhtäkään päivää noudattanut tätä. lykkään sitä koko ajan. ja siitä lykkäämisestä tulee niin huono omatunto että vaan syön lisää.
Syön yleensä koska ei ole muutakaan tekemistä. Juuri söin ison pussillisen ranskalaisia ja nyt on ihan kamala morkkis. En ole mitenkään huimasti ylipainoinen niin tuntuu pinnalliselta miettiä syömisiään näin paljon, mutta tuntuu että mitä enemmän niitä mietin sitä enemmän tekee mieli syödä.
Olen jäänyt jotenki koukkuun kaikkeen suolaiseen. ranskalaisiin,sipseihin,lihapiirakoihin. Tulee heti heikko olo jos välttelen suolaa. On vaan niin epävarma olo omasta vartalosta.
Ja sitten masentaa vielä sekin että laihtuminen on niin hidasta. Aina ajattelee että "No kyllä mä voin yhen pizzan syödä ei se mulle tuo lisäpainoa". Tarvitsen hurjasti motivaatiota nyt! Kulutan kaiken aikani syömiseen ja ruuan ajattelemiseen ja laihdutussivustojen koluamiseen, vaikka olisi paljon tärkeämpiä ja kiireisiä asioita hoidettavana.
Välillä tuntuu vaan että olen niin säälittävässä pisteessä ja ihmiset sanovat että "ota itseäs niskasta kiinni" , ja aina koitankin mutta ei ole niin helppoa.
Onko kellään samanlaisia tuntemuksia? Olisi helpottavaa tietää jos en olisi ihan ainoa ilman selkärankaa. :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos motivaatio puuttuu, on mahdotonta laihduttaa.
-Korvaa sipsit ym aluksi vaikka suolakurkuilla. Laita vihannessuikaleita pöydälle ja dippaa niitä vaikka maustettuun kermaviiliin, jos kaipaat syötävää.
Syön yleensä koska ei ole muutakaan tekemistä
-Harjoittele kieltäytymistä silloin. Kun himo iskee niin yksinkertaisesti päätä, ettet ota mitään jos ei ole oikeasti nälkä. Mieliteko menee vartissa ohi ja et kuole siihen vaikka et annakaan periksi :)
ranskalaisiin,sipseihin,lihapiirakoihin
-Jos et pysty hallitsemaan näiden tuotteiden käyttöä niin älä osta niitä! Jätä ne kauppaan. Kanna kotiin terveellistä perusruokaa: rasvatonta maitoa, ruisleipää, keittokinkkua, kalkkunaa, perunoita, kevytjugurttia, puurohiutaleita, rasvatonta rahkaa ja marjoja.
Silloin sinun on pärjättävä sillä mitä kaapista löytyy ja mielitekosi on mennyt ennenkuin lähdet ostamaan niitä lihapiirakoita. Hanki seuraavan kerran kaupasta vain kevyttä ruokaa ja unohda kaikki tavanomaiset valinnat!! Syö mahasi täyteen ennen kauppaan menoa, niin on helpompi olla sortumatta.
"ota itseäs niskasta kiinni"
-Kokeile uutta menetelmää. Mene vaikka painonvartijoihin. Ryhmä antaa motivaatiota, samoin viikkomaksut -koska homma maksaa on pakko pysyä ruodussa-, yleensä ryhmää ei viitsi jättää kesken ainakaan heti muutaman viikon jälkeen.
Mieti sitä PV:hen menemistä. Toteuta heti edes se, että jätät ne kaikki rasvaiset ruuat ym ostamatta vaikka et muuten saisikaan otetta laihdutukseen. Syöt kevyttä terveellistä perusruokaa, vaikka et jaksaisi märiä kovasti kontrolloidakaan. Saattaa olla että paino putoaa 1-2 viikkoa jo pelkästään sillä, että unohdat roskaruuat.
Mullakin oli pitkään hirveitä motivaatio-ongelmia enkä saanut aloitettua laihdutusta.
Löin sitten mieheni kanssa vetoa että painan max 60 kg kesäkuun 1. päivä ja siitä se lähti yllättävän hyvin liikkeelle.
Pitää vaan olla joku ulkopuolinen kannustin ja aikaraja (ei liian tiukka, muttei liian löysäkään).
Tietysti painonvartijatkin on hyvä ratkaisu, jos on siihen varaa. Mulla ei ole :)
Aloitin vuoden alusta ja 4 kiloa on jo lähtenyt. Vielä 15 jäljellä ja aikaa pitäisi olla ihan sopivasti. 18 viikkoa tästä.
Jos olisi enemmän aikaa niin saattaisin lykätä, ja jos vähemmän, yrittäisin liian kovaa ja repsahtaisin. Olen aiemminkin saanut painon putoamaan noin kilon viikossa aika kevyesti( jotain yli 10 kiloa), että eiköhän se reilu 800g lähde keskimäärin.
Mulle piti vaan saada joku syy, miksi juuri nyt aloittaisin.
Herkkuja ei tee yhtään mieli #koputtaa puuta# joten ihan helppoa toistaiseksi on ollut.
Mulle on helpointa etten syö mitään herkkuja. Kaloreiden puolesta voisi esim. syödä lightjäätelöitä tai -tikkareita tms.(olen makeaihminen enkä osta suolaista ikinä) mutta mulla on vähän sellainen kokemus, että nälkä kasvaa syödessä, eikä osaa sitten syödä niitäkään kohtuudella.
Ei tunnu kovin hyvältä jos päivän pienestä ruokamäärästä iso osa on jotain turhanpäiväisiä herkkuja, kun kaikki kalorit vois käyttää hyödyllisesti, niin että saa ravintoaineita.
Urheilu on mullakin jäänyt vielä vähän niukaksi, mutta käyn kuitenkin koiran kanssa ulkona ja vähän olen pilatesta harrastanut videolta.
Aluksi ei oikein huvittanut liikunta kun oli niin raskas ja kömpelö olo, mutta nyt se tuntuu jo paremmalta.
Ajattelin sallia itselleni ensimmäisen kuun ilman pakkoa liikkua kovin paljoa, ettei sitten alkaisi heti tympiä. Ens kuussa ajattelin kuitenkin jo aloittaa aerobicissa käynnin ainakin 2 kertaa viikossa ja kävellä reippaammin. Ja pilatestakin enemmän.
On ehkä ihan hyvä sullekin jos otat asian kerrallaan ettei tarvi kaikkea muuttaa kerralla. Ensin vaikka lopetat sen p###an mättämisen, sitten lisäät vaikka tietyn määrän kasviksia päivän ruokaan ja sitten alotat liikkumisen, ensin vähemmän, lopulta enemmän. Tai jotenkin näin. Anteeksi tämä romaani, mulla on paha tapa kirjottaa aina ihan hirveen pitkästi :)
Ihan todella tuttua tuo! Olen juuri samanlainen - syön kun ei muutakaan tekemistä keksi. Herkuttelen lähinnä sipseillä ja muilla suolaisilla ja kun oikein huonosti menee, syön karkkiakin ihan hulluja määriä. Aloitin painonpudotuksen viikko sitten lauantaina ja 4 kiloa on lähtenyt, ihan Painareiden pisteitä laskemalla. ryhmässä en ole käynyt.
Itse tiedän, että ilman motivaatiota on turha aloittaa mitään uutta elämäntapaa - siitä tulee ihan taatusti vain kuuri silloin. Annoin itselleni aikaa valmistautua henkisesti. Maanantaina päätin, että ensiviikon maanantaina aloitan uuden elämän. Kun sitten melkein viikon söi kuin viimeistä päivää, niin jo lauantain rupesi ällöttämään niin paljon, että aloitin pisteiden laskun heti paikalla. Motivaatiota ei tarvinnut sen kummemmin hakea. Pitkän ajan tavoitteena on pudottaa 35kg, joten työtä vielä on. Kesällä olen kuitenkin jo ihan toisen näköinen.
Aseta realistiset tavoitteet ja anna itsellesi aikaa toteuttaa ne. Jos repsahdat vaikka taas sipsipussiin, niin nautiskele se hitaasti ja rauhassa. Jatka sen jälkeen taas uudella ruokavaliollasi. (Nimim. osti sipsipussin, söi puolet ja unohti loput kaapin perällä). Yhden sipsipussin kaloreilla saisit syödä koko päivän normaalia ruokaa ja rasvan määrä osellainen, etten viitsi sitä tähän edes laittaa. Suola myös turvottaa, koska se sitoo nestettä, joten kyllä se näkyy painossa varsin pian.
Itseään on helppo huijata, vaakaa ei.
Kiukku on aika hyvä motivaattori, toimii ainakin minulla. Kun tarpeeksi kyllästyy elämäntapoihinsa, löytyy tahtoa niiden muuttamiseenkin.
Vielä tuosta painon laskemisen hitaudesta, niin ensimmäisinä laihdutusviikkoina paino putoaa usein varsin nopeasti, sitten se hidastuu. Lisää liikuntaa ja syö kunnon ruokaa säännöllisesti - siinä sellaista tekemistä, ettei tarvitse muuta miettiä.
Tsemppiä! Onnistut ihan varmasti! Näytä niiille ja itsellesi!
Tuttua minullekkin. Olen ikäni harrastanut urheilua ja ikinä en ole ollut ylipainoinen, paitsi nyt hah. Tiedän kaiken terveellisestä ruuasta, mielijohteiden hallinnasta ja liikunnasta (No kaiken on liioittelua, mutta tiedoillani osaisin laihduttaa sen 15kg jonka haluaisin). Ongelmana on vaan oma psyykkinen tila; opiskeluasiat retuperällä, poikaystävä intissä ja muutenkin hiukan kaoottinen olo. :D Itse ajattelin kirjoittaa tavoitevihkoa. Omalla kohdallani kirjottaisin päivä-,viikko-ja kuukausitavoitteita. Itselläni kyse ei ole niinkään ruuasta vaan yleisestä epäjärjestyksestä. :) En tiedä auttaako sinua, mutta itse ainakin syön vähemmän ja liikun enemmän kun tulee ne ikävätkin velvollisuudet suoritettua pois häiritsemästä.