Olemme miesystäväni kanssa puhuneet ja päättäneet alkaa etsiä yhteistä asuntoa. Muutto ajoittuisi kesän tienoille. Olen valtavan rakastunut ja unelmoinut yhteisestä kodista jo kauan (olemme kolmikymppisiä ja olleet yhdessä 2 vuotta). Mies on asunut aiemmin avoliitossa,minä en ja tämä muutto onkin alkanut pelottamaan. Sisälläni on hyvin ristiriitaisia tunteita.
Avoliitossa ollessa,käymmekö enää treffeillä? Haemmeko krapulassa pizzaa ja röhnötämme toistemme sylissä? Katoaako intohimo? Entä rahat,kumpi maksaa? En halua muuttua sellaiseksi,mitä muutamat ystävä pariskunnat ovat...
Mielessäni on ihan käsittämättömiä ajatuksia. Olenko sittenkään valmis? Pääseehän siitä aina pois,mutta en haluaisi "epäonnistua". Kun kyse ei kuitenkaan ole rakkauden puutteesta...
Avoliitossa ollessa,käymmekö enää treffeillä? Haemmeko krapulassa pizzaa ja röhnötämme toistemme sylissä? Katoaako intohimo? Entä rahat,kumpi maksaa? En halua muuttua sellaiseksi,mitä muutamat ystävä pariskunnat ovat...
Mielessäni on ihan käsittämättömiä ajatuksia. Olenko sittenkään valmis? Pääseehän siitä aina pois,mutta en haluaisi "epäonnistua". Kun kyse ei kuitenkaan ole rakkauden puutteesta...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kokeilemallahan se selviää.
Kuulostaa normaalilta. Parisuhteenne muuttuu väistämättä kun muutatte yhteen.
Voitte yrittää pitää juttunne vaikka asutte yhdessä.
Toisaalta kaikki muuttuu, ja me pelkäämme muutosta.
Ehkä tiedät tämän intuitiivisesti ja järkeilet asialla liikaa; ei kannata yrittää ennustaa tuleva. Tuli mitä tuli, yritä olla onnellinen myös uudessa tilanteessa - saat paljon uusiakin kokemuksia.
Tilanne ei siten ole musta-valkoinen...
kokeile ja elä siten niin kuin haluaisit avoliitossa elettävän mutta kerro avoimesti heti sitten jos alkaa tuntua ettei homma toimi... Kannattaa ottaa riski epäonnistua niin saat mahdollisuuden onnistua ja ehkä oletkin onnellinen loppuelämäsi
Olen aika lailla samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin. Olen muuttamassa kesällä yhteen poikaystäväni kanssa. Olemme seurustelleet 2,5 vuotta. Olen 24 ja mies 25.
Minäkin olen odottanut yhteen muuttoa jo pitkään. Asumme nyt eri paikkakunnilla.
Tuollaiset ristiriitaiset tunteet ovat luonnollisia. Yhteen muuttaminen on suuri päätös ja on huolestuttavaa ajatella mihin suuntaan oma suhde alkaa kehittymään.
Käsittääkseni avoliitossa ollessani kannattaa nimenomaan käydä treffeillä jne. Toiselle pitää antaa tilaa ja molemmat saavat harrastaa omia juttujaan.
Jo ennen kun muuttaa yhteen, kannattaa sopia juuri raha-asioista, siivouksesta ja muista käytännön asoista, ettei sitten kaikki asiat tule yllätyksenä kun muutto on jo tapahtunut.
Luulen, että monissa suhteissa on ongelmana se, että toista alkaa pitää itsestäänselvyytenä eikä suhteen eteen tehdä töitä. Pienet asiat ovat niitä, jotka pitävät suhteen kunnossa sekä intohimoa yllä. Pieniä asioita ovat aamusuukot jne. Asioista pitää keskustella ja molempien tulee tehdä kompromisseja.
Välillä elämässä on otettava "riskejä", jotta pääsee eteenpäin. On aika turha jo nyt murehtia sitä, mahtaakohan suhteenne epäonnistua. Jos molemmat rakastatte toisianne ja olette riittävästi sitoutuneita toisiinne, onnistutte todennäköisesti. Onnea ja uskallusta sinulle yhteenmuuttamisessa!
Moi!Kuulostaa ihan normaalilta jännitykseltä,mutta riskejä varsinkin suhde puolella kannattaa ottaa!Itse muutin puolisoni kanssa yhteen jo 4kk tapaamisemme jälkeen, ja kohta tulee 3 vuotta täyteen.Me ei oltu mietitty sitä yhtään pidemmälle kun muutin, mutta kaikkine ongelmineen se oli yksi parhaista ratkaisuista joita olen koskaan tehnyt. Tosin se, että elämme edelleen yksiössä (!) vaikuttaa omalla tapaansa,mutta jos lähtee siltä kantilta, että tekee joka päivä jotain, mikä saa kumppanin tuntemaan itsensä hyvältä,toimii. Eikä kyseessä ole isot asiat- ja vaikka seksiä ei olisi yhtä usein ajan kuluessa, täytyy läheisyys pitää yllä joka tapauksessa.Toki jokainen on oma yksilönsä,mutta itse saan paljon, kun näen yhä päivittäin tyytyväisyyden tunteen rakkaani silmissä. Avosuhde vaati paljon myös "työtä",mutta on se sen arvoista-ja tämähän oli siis henkilökohtainen mielipide!:)