Veisinkö tuliaisiksi

Marokossa riitä suussasulavia pikkuleipiä joka lähtöön, tuskinpa kannattaa täältä viedä. Käsittääkseni sieläpäin kaikki leivonnaiset erittäin makeita, voisin kuvitella ettei suomalainen kahvikakku ehkä maistuisi anopille... Laadukkaat kattilat ja paistinpannut voisi olla ihan hyvä ajatus...

marimekon tuote, fazerin tuote, iittalaa jne..
ja sit vain selvitä kuin ne on hyvin Suomalaista alkuperää!

Tuossa joku jo edellä sanoikin, että marokkolaiset leivonnaiset ovat kovin makeita, joten suomalainen kahvikakku maistuu heidän suussaan varmasti aika mauttomalta.
Me olemme vieneet Albaniaan (melkolailla samanlainen kulttuuri kuin Marokossa) vanhemmalle naisväelle kaikenmoista krumeluuria lasista tarjoiluvatia yms.. Marianne-karkilla täytetty mariskooli ollaan viety kerran, muulloin "merkitöntä tavaraa".
Yleensä he tykkäävät paljon koristeellisemmistä jutuista kuin suomalaiset ja siksi me olemme jättäneet Iittalat kauppaan ja vieneet suomalaisittain katsottuna sellaista "mummotavaraa": Ruusukuvioituja kakkuvateja yms. Kattilat ovat varmasti myös oiva lahja, joskin me ollaan kyllä aina luotettu mielummin "kimalluksen lumoon", eli hopeaa, kaiverrettua lasia, krumeluuria - luksusta arkeen ja on mennyt kuin kuumille kiville. ;o) Lisäksi ollaan laitettu esim. fazerin suklaakonvehtirasia pakettiin. Niin ja anoppia minä en ole koskaan lahjonut, koska hän on kuollut, mutta miehen vanhinta siskoa, veljen vaimoa ja muutamaa tätiä.

Kuten tuossa jo mainittiinkin, mitään suomalaista designia siellä harva tuntee ja arvostaa. Me olemme kyllä vieneet mariskoolin ja pari Iittalan tuikkua, mutta yhtä hyvin voisivat olla merkittömiäkin.

Suosituin tuliainen on ollut suklaa, etenkin Geishat, Fazermintit, Dumlet jne. Naisille olemme vieneet hajuvesiä, meikkejä ja muuta kosmetiikkaa.

Varmasti hyvä kattila, pannu tai muu köökkitavara ilahduttaa anoppia.

Itse vien aina tuliaisiksi itsetehtyjä pikkuleipiä ja kahvikakkuja.
Samoin anoppi lähettää meille, antaa mukaan kotia vietäväksi.
Miehen suvun naiset ovat kovia leipomaan.
Kun olen Marokossa leivotaan suvun naisten kanssa, ja laitetaan ruokaa,
osallistun heidän arki elämään kaikin tavoin. Anoppi on kuin äiti minulle.
Jos leivot jotain älä käytä liivatetta,
samoin makeisissa ei saa olla liivatetta.
Naiset ovat samanlaisia sielä kun täällä, arvostavat samoja asioita.
Se mitä sinä arvostat ja haluaisit tuliaisiksi todennäköisesti hekin haluavat.

Kai sitä suomalainenkin osaa makeaa leipoa niin halutessaan. =) Tuntemani arabimiehet ovat aika pitkälti minkä tahansa leipomuksen perään, ihan peruspullakin uppoaa hyvin, äideistään en sitten osaa sanoa, että vaatisivatko kovinkin erikoista pikkuleipää. Otaksuisin, että ainakin minun anoppini ilahtuisi, jos saisi todeta, että pojasta ehkä pidetäänkin täällä ihan kohtalaista huolta. Vaan eipä pidetä, en leivo juuri koskaan enkä varsinkaan anopille ole ikinä edes aikonut leipoa.

Viimeksi kun käytiin, vein anopille Tupperwaren kojeen, jonka nimeä en nyt muista. Sellainen tehosekoittimen tyyppinen veivattava vekotin se oli. En tiedä, pitikö tuo sitä kovinkaan kummoisena, mutta ainakin on yritetty. Muulle perheelle vietiinkin sitten pääasiassa vaatteita, ja tietenkin miehen lempisuklaata, Fazerin sinistä punaisin marjoin. Suomalainen suklaa on aina uponnut siellä hyvin. Ja jossain määrin olen anopinkin saanut puolelleni, vaikka tuskinpa se niistä lahjoista johtuu.. Toisen, paikallisen miniän kanssa anoppi onkin jatkuvissa riidoissa. Minä en vain puhu tarpeeksi arabiaa riidelläkseni hänen kanssaan. ;)

Useamman vuoden kokemuksesta voin kertoa, etta ehdottomasti MIELUISIN tuliainen on paikallisen maan valuutta.

Sen kun ohimennen, isompaa numeroa tehden sujauttaa, siina pussailujen lomassa kateen, saa olla varma, etta mieluisa on.

Varsinkin naisvaki, jolla omaa rahaa ei valttamatta ole, on hyvillaan, samoin lapset.

Itsekin paaset vahemmalla kun ei tarvitse matkalaukussa kanniskella suvulle tuliaisia.

Ehdottomasti plussaa on, jos itse olet kivannakoinen ja oloinen. Ulkoiseen olemukseen kannattaa panostaa, varsinkin jos eka vierailu.

Mä olen vienyt ihan arkista (alussa vein just jotain suomalaista desingiä, mikä oli typerä teko. Tyylipuhdas vati näytti heidän silmissään varmasti rumalta) esim. patakintaat ovat tosi suosikit, leivinpaperi, hyvä teflonpannu jne. Riippuu tietysti vähän siitä, kuinka rikas-köyhä perhe on, ettei loukkaa...

Musta leipomisidea on hyvä, itsetehtyä, se kertoisi arvostuksesta. Tee vaikka pipareita, jotka koristelet. Ja raha mitä tossa yhdessä viestissäkin sanottiin on ihan tervetullut. Laita se vaikka kirjekuoreen.

Minun anoppini on kyllä ilahtunut kun olen paikanpäällä leiponut jotain suomalaista (tai suomalaiseksi väittämääni) kakkua tai laittanut ruokaa. Rahaa olemme antaneet lähtiessämme.

Ja jos perheessä on pieniä lapsia, jokin helppo lautapeli voisi olla myös kiva tuominen.

Ette sitten kelpaa ilman hirveän suuria myötäjäisiä?

Kauheeta lahjontaa, ja ilman mitään avioliittoja?

Tolkutonta arvostuksen ostoa. Ei mene pollaan.

Itse olen saanut lähes poikkeuksetta kultaa tuliaisiksi, sekä vaatteita ja paikallisia juhlapukuja (arvokkaita, ompelijalla erikseen teetettyjä) ja kelloja tai aurinkolaseja. Myös näitä leipomuksia aina saadaan. Anoppi käydessään oli myös kauhuissaan kun keittiöstämme ei löytynyt monitoimikonetta joten osti sellaisenkin sitten (eipä kyllä olla käytetty vieläkään).

Anoppilaan olen lähettänyt kosmetiikkaa, hajuvesiä, suomalaista lasia koristeellisten kynttilänjalkojen muodossa sekä jonkin sortin vaatetta. Tyyli on vaan hieman erilainen täällä kuin siellä ja täältä on vaikea ostaa riittävän koristellista, ainakin miehen kotimaassa naiset pukeutuvat paljon värikkäämmin ja koristeellisemmin kuin mitä itse olen tottunut tai mitä meidän katukuvassa näkee.. Myös hienot verhot ja muut kodintekstiilit kelpaavat varmasti, samoin koriste-esineet. Jos on yhtään selvillä yksilöllisistä mieltymyksistä, esim. nuket ym. voi olla hyviä vietäviä jos tietää että joku niitä harrastaa (kerää). Suomalainen suklaa on kelvannut aina.