Erityisesti palstan naiset sanovat, että ennen varsinaista seurustelua pitää tapailla. Että luottamuksen täytyy kehittyä ennen kuin voidaan siirtyä seurusteluun ja seksiin. Jotkut jopa sanovat, että ensin täytyy ystävystyä, että se voisi kehitttyä ihastumiseksi. Lisäksi sanotaan, että suhteen täytyy jatkuvasti kehittyä ja mennä eteen päin kohti mahdollista avioliittoa, lapsia jne. Ihmisestä toki riippuen.
Samoin olen lukenut, että suhteen päätyttyä vaatii aikaa, että menneisyyden haamut väistyvät ja ollaan valmiita kääntämään katse kohti uusia seikkailuita.
Mutta määrittelepäs omalta kohdaltasi, kauanko nämä eri vaiheet vievät aikaa. Jokainen tilanne on tietysti omansalainen, mutta kai teillä joku näppituntuma on, paljonko aikaa mikäkin vaihe vie. Juttuja lueskellessa tuntuu, että ihmiselo on yhtä odottamista, mutta käytännössä näyttäisi siltä, että ihmiset ovat usein sähäköitä käänteissään. Onko minulla tässä asiassa joku näköharha ja tulkitsenko lukemaani jotenkin väärin?
Samoin olen lukenut, että suhteen päätyttyä vaatii aikaa, että menneisyyden haamut väistyvät ja ollaan valmiita kääntämään katse kohti uusia seikkailuita.
Mutta määrittelepäs omalta kohdaltasi, kauanko nämä eri vaiheet vievät aikaa. Jokainen tilanne on tietysti omansalainen, mutta kai teillä joku näppituntuma on, paljonko aikaa mikäkin vaihe vie. Juttuja lueskellessa tuntuu, että ihmiselo on yhtä odottamista, mutta käytännössä näyttäisi siltä, että ihmiset ovat usein sähäköitä käänteissään. Onko minulla tässä asiassa joku näköharha ja tulkitsenko lukemaani jotenkin väärin?
Vastaukset 32
Vanhimmat
on outo käsite. Mä en vain pysty "tapailemaan" jotakuta. KYllä siinä pitää olla jo fiiliksiä mukana, siis ehkä pari kertaa menee tapailun merkeissä mutta kyllä jos sitten vielä tapailu jatkuu niin se alkaa minusta olla seurustelua.
Tosin... kumppani voi olla toista mieltä.
Suhteen pitää kehittyä koko ajan. Kohti mitä, se on sitten hyvä kysymys. Mutta kehittyä silleen että jos se jää paikalleen niin ei se enää tyydytä. Jos kaikki menee samaa rataa koko ajan niin...
Menneisyyden haamut pitää käsitellä pois. Missä ajassa, se riippuu ihan tyypistä. Toiset on sähäköistä käänteissään, toiset tarvii enempi harkinta-aikaa.
Voisiko käsittää niin että myös nainen haluaa tekoja rakkauden osoitukseksi, eikä vain sitä kuuluisaa tunteista puhumista.
Eli kun parisuhde kehittyy, niin se on tekojen kautta ilmenevää ja sillä tavalla osoitus yhä jatkuvasta rakkaudesta.
Eli ensiksi seurustelun alkaminen ja uskollisuus, sitten yhteen muuttaminen ja pesän rakentaminen, sitten kihlaus naimisiinmeno, myöhemmin lapset ja ehkä isompi asunto, lapsien jälkeen laatuaikaa vaikka kaksistaan lomaillessa...
No voi olla hieman kliseinen kuvio, mutta nopeasti kirjoitin. Eli tarvitaan lupauksia ja eteenpäinmenemistä, ei minkään yleisen "eteenpäinmenon tai kehittymisen vuoksi", vaan siksi että huomaa toisen mielenkiinnon olevan vielä konkreettisesti olemassa.
Jos suhde jämähtää pitkäksi aikaa status quohon, niin sitä alka miettimään että kiinnostanko minä enää tuota toista, kun mitään yhteisiä suunnitelmia ja ennenkaikkea tekoja sen puolesta ei ole.
Pitää olla koko ajan jokin tavoite, jokin suuri yhteinen suunnitelma, jotta tiedetään että ollaan edelleen ja tulevaisuudesaakin yhdessä.
Tapailu voi minusta sisältää seksiä. Mutta yleisesti ottaen minulla on hierarkinen tapa ajatella tapailusta ja tutustumisesta. Eli jokainen vaihe on tutkailua seuraavaan vaiheeseen ja tavoitteena on tasapainoinen kumppanuus. Ja jokainen vaihe tarvitsee oman aikansa löytääkseen ensin paikkansa jossa on hyvä olla ja kun siinä on tarpeeksi pitkään oltu, niin kehittyäkseen seuraavalle tasolle. Ja kuinka kauan siihen menee- varmaan parin sisäinen dynamiikka voi vain kertoa, joillekin nopeammin kuin toisille. Niin ja se seuraavalle tasolle siirtyminen tapahtuu mielestäni itsestään ja on molemmin puolinen, jos ei, niin se on bye-bye-thnksfrthmmrs.
Mutta ehkä esimerkkinä käytän itseäni. Olen tavannut yhden ihmisen, jonka kanssa jos olisin mennyt treffeille olisin ihan mielelläni käyttänyt mahdollisuuden seksiin jo ensi treffeillä (tätä ei ole tapahtunut, koska olen ollut silloin varattu). Ja toisaalta olen tapaillut 3kk:ttakin yhtä nuorta miestä ilman seksiä, koska se ei tuntunut luontevalta ajatukselta ennenkuin oli tarpeeksi hyvin tutustunut siihen toiseen ihmiseen.
Juu ja suhteen jälkeen tarvitsee sen pienen keräilytauon, koska on väärin kantaa menneisyyden paskat seuraavaan suhteeseen. Kuinka kauan on hyvä aika keräillä itseään ja tuntemuksiaan- jaa, no se riippuu päättyneestä suhteesta ja kuinka hyvin ne asiat on käyty jo siinä suhteen aikana ja eroprosessin aikana.
Kyllä minä peruskuvion tiedän, muttet sinäkään osannut vastata, kauanko tuo kaikki (siis keskimäärin) kestää.
Tapailu:
-Ensi treffit:varovaista tunnustelua ja tutustumista, ehkä jopa käsi kädessä kävelyä, halailua ja suukko lopuksi, paitsi jos olotila on luottavainen, se voi olla jotain aika paljon kiihkeämpää.
-Seksi: kun molemmat ovat käyneet toisen asunnossa/kotona ja tuntevat olonsa siellä kotoisaksi. Itseasiassa ehkä se riittää, että vain toisen kotiin on kotiutunut. Voi olla heti ensimmäisellä kerralla, voi olla vasta useamman kerran jälkeen.
Seurustelu:
-Tapailua on kestänyt tarpeeksi, jotta osaa määrittää haluaako ehdottomasti juuri tämän kanssa olla, selkeää voimakasta ihastumista/rakastumista. Arvio milloin tähän vaiheeseen siirrytään: viikko-3kk.
Sitten mitä tämän jälkeen tapahtuu... Paha lähteä arvioimaan, kun on niin monenlaisia suhteita ja tapoja, kuinka jokainen on tyytyväinen ja miten se kumppanuus ilmenee.
Mutta laitetaan stereotypisen kaavan mukaan.
kihloihin 6kk
yhteenmuuttaminen 1 vuosi
naimisiin 1-2 vuotta
lapsia 1-4vuotta
Itselle esim. meni 5 vuotta yhdessä asumista ennen kuin menin naimisiin puolisoni kanssa ja paras kaverini taas meni vuoden päästä ensi treffeistä naimisiin. Joten aikajanoja on vain mahdoton määrittää.
Menisitkö oikeasti kihloihin puolessa vuodessa asumatta yhdessä päivääkään? Taidan olla vanha ja perinteinen jäärä, koska minulle kihlaus on aivan oikeasti avioliittolupaus, enkä ikinä menisi lupaamaan jotain niin suurta ja elämänikäiseksi tarkoitettua elämättä ensi arkea iloineen ja suruineen ainakin paria vuotta.
Minä menin kihloihin vuoden yhdessä asumisen jälkeen ja naimisiin 5 vuoden yhdessä asumisen jälkeen. Arvioinkin mitä se voisi olla. Olen itse huono sterotypiaksi, kun mieheni oli menossa naimisiin paljon nopeammalla aikataululla kuin minä. Halusin, että suhteessa on symbioosivaiheen jälkeinen nk.eriytymiskriisi ennen naimisiin menoa.
olet katsonut liikaa saippuasarjoja.
Elämä on yhtä suurta saippuaoopperaa. Ei siihen enää TV:tä tarvita.
ja ihastuksen asteesta omalla kohdalla. Myös miehen ihastuksen asteesta, vaikka sitähän ei voi erityisesti tämän palstan miesten mukaan tietää, koska mieshän voi teeskennellä ihastunutta. =P
Yleensä ensimmäisillä treffeillä tietää sen, että haluaako tavata enää toista kertaa. Toisilla treffeillä tietää jo vähän enemmän tai sitten ei. Sitten kun tietää, että haluaa seurustella tuon miehen kanssa, niin voi hypätä riemusta kiljahdellen punkkaan hänen kanssaan. =P Aaaahhhh, viimeinkin se tapahtui, mitä mies jo herkeämättä oli odottanut ja ihmetellyt, että saako hän koskaan sitä mistä niin pitää. ;D
Edellisen suhteen haamuista kannattaa hankkiutua eroon jollain ihmeen konstilla.
Kolmansilla treffeillä punkkaan, joten homma voi hoitua jopa viikossa? Eihän tämä nyt laisinkaan vastaa saamaani mielikuvaa.
mä semmoista tuossa sanonut. Luit omien mieltymystesi mukaan asioita.
Pointti oli se, että ei voi etukäteen tietää milloin se ihanuus tapahtuu. Sitten kun seurustellaan. :P
Enkä minä niin sähäkkä ole käänteissäni. Saan vain lukemastani sen käsityksen, että ensin tapaillaan kuukausia, ennen kuin päästään edes seurustelun asteelle ja ympärilläni olevat ihmiset ovat useimmiten päätyneet seksiin ja kutsuvat itseään varatuksi parissa viikossa. Niin minäkin ylensä.
Mä itse tiedän melko nopeesti, että haluanko seurustella miehen kanssa. Jos miehellä on samat tunteet, niin sittenhän se voi alkaa nopeastikin. Aina ei näin näytä kuitenkaan olevan, mitä olen kuunnellut tyttöjen juttuja ja itsekin olen kerran yrittänyt saada seurustelusuhdetta aikaiseksi miehen kanssa, joka halusikin ilmeisesti tapailla loputtomiin seksin kera tietysti. Siksi en suosittelekaan seksiä tapailuvaiheessa naisille, koska miehet voivat hyvinkin jatkaa sitä niin kauan kuin nainen sallii sen, ilman ajatustakaan seurustelusta.
Omassa kokemuksessani tuommoisesta miehestä minä olin aloitteentekijä. Sekin pistää miettimään, että on kuitenkin parempi antaa miehen tehdä aloite. Ai niin: se mies ei muuten saanut multa. :D
Minä olen aina ajatellut, että ihmisen, niin miehen kuin naisenkin pitäisi harrastaa seksiä vasta kun tuntee itse olevansa saama- ei antajapuolella. Jos hätäisemmän aika käy odotellessa pitkäksi, sitähän voi sitten ottaa hatkat. Niin minä olen aina tehnyt. Enkä ole katkeroitunut, eivätkä nuo tapailemani naisetkaan ylensä pahalla muistele.
Sinun kirjoituksestasi saa käsityksen, että koko homma on jotain peliä, jossa molemmat vedättävät minkä ehtivät saadakseen haluamansa. Minä taidan olla liian tyhmä ja yksinkertainen moiseen.
tapailua pelinä, mutta monesti on kyllä kavereiden touhuja kuunnellessa tullut mieleen, että niillä miehillä ei ole samat päämäärät, välttämättä. Eihän sen tarvitse olla vedätystä. Eihän se mieskään mistä kerroin vedättänyt mua millään lailla. Kyllä mä tiesin ettei se halunnut seurustella mun kanssa, koska siitä keskusteltiin. Siispä suhde loppui siihen. Kovasti kyllä yritti seksiä kuitenkin saada, vaikkei halunnut seurustella. Mutta tosiaankin, eihän se mitään pelejä pelannut. Saahan sitä haluta vaikka mitä, eri asia saako haluamaansa. Tapailemalla ilman seksiä nuo asiat voi selvittää, että onko ihmisillä samansuuntaiset tavoitteet vai ei. Kannattaako nyt tosiaankaan antaa sitä seksiä, jos ei kuitenkaan saa mitä haluaa tai saa vain pikkuruisen murto-osan siitä, mikä ei tyydytä pidemmällä tähtäyksellä. Mun mielestä ei kannata, joku muu voi olla eri mieltä ja mun puolesta saa olla. Mitä se mulle kuuluu.
Joo, olen samaa mieltä siitä, että seksissä sekä antaa että saa.
Tämä tuntuu olevan joku uusi nykyajan ilmiö. En minä ainakaan, enkä tiedä kenenkään kaverinikaan halunneen vain seksiä paitsi yhden illan suhteissa.
En minä ainakaan olisi jaksanut ketään tapailla vain seksin takia, jos en olisi oikeasti ollut naisesta kiinnostunut. Ainoa poikkeus on yhdenyön suhteet, mutta niissähän ei tapaillakaan ja pelinhengen pitäisi olla molemmille selvä.
En ollut minäkään aiemmin törmännyt tähän nykysysteemiin. Kun sitten kysyin, että miksi mies ylipäätään haluaa tapailla mua, jos kerran tietää ettei halua seurustella, niin sain epämääräisen vastauksen, että kun kerran sinkkumies on, niin kannattaahan sitä...
Oliskohan se ollut sitten se niin paljon parjattu pelimies? =)
Ei noin hölmöjä puhuva voi mikään pelimies olla. Kyllä minä naisten keskimääräiseen älykkyyteen sen verran luotan, että pelkkiä panoja keräilevällä miehellä sentään lipevä supliikki pitää olla hanskassa.
Noh, tarkemmin mietittyäni muistan, että onhan noita tuollaisiakin. En tosin ole koskaan kuullut ainakaan omien naispuolisten ystävieni heille mitään antaneen. Että taitavat useimmat saada kahdesti: Pyytää ja olla ilman.
luuseri joo. Mutta kyllä olin minäkin hölmö, kun edes kiinnostuin hänestä. Toisaalta ehkä alkoholilla oli vaikutusta asiaan. =)
Mulla se toipuminen riippuu sekä rakkauden määrästä että parisuhteen vammaisuudesta joka oli silloin kun suhde poikkasi.
Rakkauden käsitteleminen vie kauimmin aikaa, ihan selkeästi. Olin ensirakkauteni jälkeen n. 2 vuotta jokseenkin täysin suhdekyvytön. Toisaalta kevyistä suhteista sitten on oikeastaan voinut siirtyä seuraavaan lähes välittömästi, en yleensäkään koe mitään tarvetta näihin "kunnioittaviin" odotusaikoihin jne jne jne.
Tuo parisuhdevammaisuus huonoista suhteista puolestaan johtaa siihen että kyseenalaistaa koko seurustelun tarpeen. Se menee ohi suhteellisen nopeasti mutta ollessaan päällä hyppää ne huonot muistot mieleen asiaa lähestyttäessä ja se on aika selkeesti sitten "En tahdo". Tässä tosin sen kumppanin ominaisuudet painaakin jo suhteellisen paljon, etenkin jos se tuttavuus on jokseenkin päinvastainen niissä kipeissä asioissa niin silloin voi olla hyvinkin nopeasti myötämielinen... Mutta tollon alkavat suhteet on kyllä melkoisia savikiekkoja jotka hajoaa aika merkityksettömistäkin syistä.
Skaala on siis ainakin itselläni ollut varsin laaja, muutamista päivistä vuosiin. Yleensä väittäisin pomppaavani pystyyn varsin nopeasti enkä jääväni roikkumaan menneisiin. Ihan aina se ei toimi noin, mutta useimmiten.
Ja järkeä hiljalleen kallooni saaneena voisin sanoa että saatan alkaa suhteeseen nopeastikin mutta sellainen lopullinen sitoutuminen ja varmuus on kyllä ajan ja vaivan päässä.
Saatan olla hirveän tarkka tai arka näissä seurustelujutuissa, mutta ideaali tahti:
tapailua, treffejä, kahvittelua ym. tutustumista 3-5 kertaa. Tämän jälkeen jos tuntuu, että luottamus on ok, voi käydä kylässä toisen luona. Tähän ei kuitenkaan saa liittyä seksiä. Korkeintaan katsotaan leffaa ja pidetään kädestä kiinni. Yöksi ei ensimmäisellä kerralla jäädä. Seuraavalla kerralla voi jo jäädä yöksi, mutta silloinkaan ei suosista harrasteta seksiä. Tässä kohtaa voi jo kuitenkin tunnustella, että olisko jutusta ihan vakavaksi systeemiksi. Ja riippuen siitä, mitä mieltä ollaan niin sitten voi jo edetä lakanoiden alle peuhaamaan.
Yks juttu noissa hitaissa tutustumisissa mua haittaa ja se on sellainen tietty viileys. Mulle on todella tärkeää se että toinen osoittaa pitävänsä musta ja etenkin fyysinen kontakti on mulle todella todella oleellinen juttu. En siis puhu seksistä vaan kosketuksista yleensäkin.
Semmonen kliinisen viileä tutustuminen ei viehätä mua, huomaan että mulla into lopahtaa varsin nopeasti noissa tapauksissa. Eri asia sitten jos kyse on vaan siitä että painetaan jarrua vaikka moottori kehrääkin selvästi... ne on taas sitten äärimmäisen mielenkiintoisia juttuja...
"Jos sull lysti on niin tiedät sen ja varmaan myöskin näytät sen, jos sul lysti on niin sano (edes) tottakai!" :)
ITse itseäni lainaten
"Se määrittely mitä naisesta tahtoo. Siihen menee mieheltä varmaan muutama vuos... No ei, siis sie varmaan tarkotat missä ajassa se kääntyy seurusteluks, jos se on kääntyäkseen. Mie luulisin että sellanen parikuukautta on sellasta tutustumista ja tapailua, harkitaan ja katsellaan. Sillon voidaan puhua ihastumisesta ja tykkäämisestä, viimestään tämän jakson loppuun mennessä sitä ollaan joko ihastuttu tai sit tiet on kulkenu erilleen, hitaammalla kaverilla siihen voi mennä kolmeki kuukautta.. Sinä aikana juttu kääntyy yleensä jonki sortin seurusteluun. Tietty jos tapaamiset on harvassa niin se aika tietty pitkittyy.. Ainaki mulle sinä aikana muodostuu jonkilainen käsitys mimmosena kokee tulevaisuuden tän ihmisen kanssa. Tänä aikana enemmän loppulaidalla tulee se eka keskustelu, jossa kysytään no "onks nää ny sit"
VAIHE YKS 2KK
Itte oon ottanu sellasen linjan (typerät periaatteet) että pitää olla yhdessä tai tapailtu ainaki puolvuotta ennen ku sanon sen "minä rakastan sinua" Siinä ajassa sen on saanu selvitettyä itelleen onko siinä jutussa tulevaisuutta. Ja muuttuuko se mahdollinen ihastuminen rakkaudeksi. Yleensä sen kyllä tietää jo hyvän aikaa ennen ku sen sanoo, mut pikku pihistäminen on vaan turvallista, kuhan se pahin ensi huuma on laantunu. Toki sen osoittaa teoillaan jo aiemmin ja alkaa suunnitella sitä yhteistä lähitulevaisuutta tosissaan, mutta koska ne maagiset sanat on niin tärkeitä, etenki miehelle niin siks niitten sanominen pitää olla tarkasti harkittu.
Tiedän siis mitä tunnen 4kk, tunnustan 6kk
Juu kyllähän naiselle pitää antaa ne raamit, Oli vähän outoa oppia se että aikuiselle ihmiselleki pitää asettaa rajat missä mennään... ikään ku kasvattas lasta... mut miks? Hyvä jos tuntee toisen niukinnaukin ja sit pitäis osata jo olla isä... Ei se tapahdu kolmessa viikossa, hyvä jos kolmessa kuukaudessa.
Mie ainakin tahdon olla varma asioista ennenku sanon yhtään mitään. Jos mie ilmottasin että minä rakastan sinua niin se vastaa suunnilleen sitä "Millon ostetaan asunto ja tehdään lapset?" Ei ihme että sen sanominen pitää mun kohdalla harkita tarkkaan...
Ensi treffeistä tapailua noin joka toinen päivä kaksi viikkoa. Siihen sisältyy 2 viikonloppua yhdessä kokonaan. Yhdessä nukkumista, mutta ei seksiä. Seksiä kolmantena viikonloppuna. Tapailua 1 kk, jonka jälkeen alkaa seurustelu yheisestä päätöksestä. Yleensä rakkauden tunnustus mieheltä ensin 2 kk tapaamisesta.
1 vuoden seurustelun jälkeen muutetaan yhteen. 1-2 vuotta avoliittoa kun kihlat. 1-2 vuotta kihloja ennen avioliittoa. 1-2 vuotta aviolittoa ennen lapsia.
Edellisestä suhteesta toipuu puolella siitä ajasta, kuinka kauan suhde kesti. Eli vuoden suhteesta toipuu 6 kuukaudessa. 6 vuoden suhteesta 3 vuodessa jne.
Nämä olivat siis keskimääräisiä arvoita ja ihanteita.
Nyt teitä on jo useampia, jotka haluavat nukkua yhdessä ilman seksiä. Minun alettua seurustelemaan naisen lupaus tulla luokseni yöksi tai huolia minut yökylään tarkoitti aina seksiä. En muista, että kukaan olisi koskaan luvannut tulla ja halunnut sitten vain nukkua. Ei ainakaan sen jälkeen kun täysi-ikäiseksi tulin.
minustakin yhdessä nukutaan vain kavereiden kesken.
Jos ollaan suhteentapaisessa, niin sen seksin olisi paras astua kuvioon viimeistään aamulla.
Mulla on miespuolinen ystävä, joka silloin tällöin tulee nukkumaan mun viereen, koska me molemaat kaivataan sitä. Koskaan ei mitään kipinää välillämme ole ollut, ja siksi uskallammekin sanoa ääneen nämä jutut. Mutta tämä kuvio tosiaan kuuluu vain täysin platoniseen ystävyyteen.
ilmoittaa miehelle että toki voin tulla yöksi tai saat tulla yökylään mutta seksiä ei heru.
Olisko se täydellinen turn-off?
Ja sillä mentaliteetilla, suurempia miettimättä, olen mennyt eteenpäin kaikissa suhteissani.
Viimeisen jälkeen minua on vaivannut sitoutumiskammo, joten kaikki suhteenpoikaset ovat ajautuneet karille heti, kun mies on vihjannutkin ajattelevansa seuraavaa viikonloppua pidemmälle.
Edellisessä suhteessani meni neljä vuotta ennen kuin oltiin valmiit muuttamaan yhteen. Ja sekin toki liian nopeaa, mutta ilman sitä en olisi nähnyt miehen sähköposteja ja tajunnut asioiden oikeaa laitaa, joten sanoisin, että asioilla on tapana järjestyä.
En ole ikinä tykännyt liiasta suunnittelusta, mutta nyt huomaan tekeväni sitä itsekin. Huomaan jopa suunnittelevani muuttoa maahan, jossa ajetaan väärällä puolella tietä, syödään kuvottavaa ruokaa, ihmiset ovat rumia ja kaiken päälle sataa koko ajan. Olin juuri kolme tuntia puhelimessa Poikaystävän kanssa, kun suunnittelimme kirjastohuonettamme. Hui.
En oikeasti osaa määritellä aikaa, mutta väittäisin, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän aikaa tarvitsen tietääkseni ja totuttautuakseni ajatukseen.
Minä olen kyllä käänteissäni varsin "sähäkkä", ja siitä ystävänikin ovat olleet ihmeissään. Jos mulle tulee jotain mieleen niin minähän toteutan sen. Eteenpäin menemistä en osaltani allekirjoita, vaikka toki nyt se on siinä mielessä ajankohtainen, että Poikaystävän kanssa puhutaan paljon ajasta Irakin jälkeen. Sitä ennen meillä on suunnitteilla yksi matka, mutta mitään suhteenedistämisjuttua ei voi edes haaveilla toteuttavansa.
Mä sanoisin, että kun ihminen kypsyy niin sitten aikakin lyhenee, koska opimme tunnistamaan oikeat ihmiset ja tunteet. Mä huomasin sanovani Poikaystävälle, etten ole ikinä ollut näin tosissani ja varma, ja yllätyin itsekin, sillä todella tarkoitin sitä. Ja käytännössähän me olemme olleet yhdessä reilun kuukauden, vaikka vuosipäivää juhlimme vajaa kuukausi sitten.
Joskus sitä vaan näköjään tietää. Ja vaikka tietäisi väärin, niin tietää ainakin riskit eli osaa laskea onko se sen arvoista vai ei.
Eri vaiheiden rajat ovat tietysti keinotekoisia, mutta yritän kuitenkin, koska arvelen että tämä on omalta kohdalta helppoa.
Vaihe I: Tapailu
Tapailuvaiheessa tutustutaan toiseen ihmiseen ja harrastetaan seksiä. Tapailuvaiheen aikana voi myös tapailla muita ja metsästää uusia tapailtavia. Pisimmillään tämä vaihe on kestänyt 3 kk.
Vaihetta I pidemmälle en ole vielä päässyt.
ja miellän, että seksiä on vasta kun ollaan vakavissaan. Miehet vaan ovat erimieltä ja he väenväkisin tekisivät toisinpäin,
Vaikka taaskin parin kanssa jutskailen vakavissani jotka sanovat, että ensin ystävyys, tutustuminen rauhallisesti, mutta tositilanteessa heillä on aina ensin seksi vaikka millä keinoilla ja ystävystyminen unohtuu
oravanpyörältä tämä tuntuu vaikka kuinka itse yrittäisi puhua tarpeistaan seksiin vasta silloin kun suhde on selvä ja haluu tutustuu kunnolla ensin ja vaikka mieskin sitä väittää.
itselleni tulee aina suuri sydänsuru jos siihen jää, miesten järki aina alakerrassa? sieltä kun vetelee niin seuraavat hyvinkin kiltisti perässä mihin tahansa?