Onko epäitsekkäitä ihmisiä edes olemassa? Seurustellessani oikein yllätyin, kuinka itsekäs ihminen voi olla.
Ihmisille on tärkeintä se, että itsellä on hyvä olo ja jos muut tallaantuu jalkoihin niin ei voi mitään.
Väliillä tuntuu, että ihmiset seurustelevatkin vain sen takia, että itsellä on hyvä olla ja kun sattuu olemaan ihastunut siihen toiseen ja sen lähellä oleminen saa aikaan hyvän olon.
Sama pätee ystävyyssuhteisiin.
Saavuttaako kiltteydellä ja epäitsekkyydellä yhtään mitään? Vai pitääkö olla vain röyhkeämpi ja noudattaa viidakonlakia?
Ihmisille on tärkeintä se, että itsellä on hyvä olo ja jos muut tallaantuu jalkoihin niin ei voi mitään.
Väliillä tuntuu, että ihmiset seurustelevatkin vain sen takia, että itsellä on hyvä olla ja kun sattuu olemaan ihastunut siihen toiseen ja sen lähellä oleminen saa aikaan hyvän olon.
Sama pätee ystävyyssuhteisiin.
Saavuttaako kiltteydellä ja epäitsekkyydellä yhtään mitään? Vai pitääkö olla vain röyhkeämpi ja noudattaa viidakonlakia?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kaikkihan saadaan näyttämään itsekkäältä kun oikein väännellään asiat. Jos ajatellaan, että mielihyvän hankkiminen itselle on kaikkien todellinen tavoite, niin joo, kaikki ovat itsekkäitä.
Silti, vaikka ajattelisimmekin niin, kuitenkin teemme jaon itsekkyyteen ja epäitsekkyyteen, ja löydämme epäitsekkyyttä.
Kohtaamme elämässämme hyvin paljon itsekkyyttä, kieroilua, pelailua, taktikointia, laskelmointia... se tylsistyttää meidät. Jos mukaudumme laskelmointiin, voimme pärjätäkin todella hyvin. Kuitenkin näin saadut voitot tuntuvat ainakin minusta epätyydyttävältä.
Minä uskon hyvyyden voimaan. Sen kohtaaminen on melko harvinaista, varsinkin jos sitä ei odota kohtaavansa. Silloin kun sen kohtaa, sen teho on ällistyttävä. Se murtaa uskomattoman raskaitakin muureja. Hyvyys on minusta poikkeuksellista voimaa, joka johtaa poikkeuksellisiin asioihin.
Kukaan ei voi huolehtia toisen onnesta. Toinen ihminen ei koskaan arvosta uhrautumista yhtä paljon kuin uhrautuja itse. Niinpä se ei oikeasti ikinä kannata. Muutenhan sitä voisi seurustella jonkun kanssa vain siksi, että se toinen haluaa, vaikkei itseään kiinnostaisikaan. Näitäkin suhteita valitettavasti on olemassa, koska ihmiset ovat niin saamattomia ja paikalleen jämähtäneitä.
Minä ainakin seurustelen (tai olen naimisissa), koska se tekee minut onnelliseksi, en siksi, että tekisin kumppanini onnelliseksi. Hänen täytyy tehdä se aivan itse. Mutta koska hänkin tuntee olevansa onnellinen kanssani, niin meillä on hyvin pullat uunissa.
Asian kääntöpuoli toki on, että minä yritän käyttäytyä niin, että kumppanini pysyisikin onnellisena. Muutenhan hän lähtisi omille teilleen ja se taasen tekisi minutkin onnettomaksi.
Tottahan se on, että ei kukaan ole suhteessa vain toisen takia. En edes itse osaa selittää mitä sillä nyt hain takaa.
Mutta, mutta mitempä nyt elämässä yleensä. Jos avaat toiselle ihmiselle oven, niin mitä se hyödyttää, tai jos päästät kassajonossa sen pelkän iltalehden ostajan edellesi?
saa mainitsemistasi teoista hyvää mieltä itelles? Mun mielestä siitei muuta 'hyötyä' tarvitse saadakaan.
saan siitä loppupäivän kestävän hyvän mielen.
Siis toiselle oven avaamisesta ja pienen ostosmäärän omaavan henkilön ohipäästämisestä kassajonossa.
Mutta, mutta silti tuntuu, että se ovi lävähtää omalle naamalle vaikka kuinka on ensin muille ovia aukonut.
Minäkin saan hyvän mielen itselleni, kun päästän auton ruuhkassa eteeni, nostan lastenrattaat bussiin tai vaikkapa pidättelen hissiä hetken, että se ovesta jälkeeni tullutkin ehtii mukaan. Ja ylensä siitä saa hymyn ja kiitoksen palkaksi.
Sori nyt, mutta en voi mitään sille mielleyhtymälle joten on pakko kysyä, että oletko se laulava ratikkakuski, eli Aarne "Isopitkä" Tenkanen, tai kenties sen jotain kavereita?
Minä olen aivan toinen tempun tekijä. ;-)
asia pelkästään, jos seurustelee vain sen takia, että itsellä on hyvä olla. Mun mielestä ei kannata olla suhteessa, jos itsellä ei ole hyvä olla, eikä kannata alunperinkään alkaa suhteeseen, jos itsellä ei ole hyvä olla. Mutta miten ihmeessä se, että itsellä on hyvä olla tarkoittaisi sitä, että toisella on huono olla? Vähän semmoisen käsityksen saa kirjoituksestasi.
No mä en tosiaankaan usko, että kukaan voisi olla täydellisen epäitsekäs, toisaalta sitä toista päätäkään, eli täydellistä itsekkyyttä tuskin kukaan saavuttaa. Kaikki sortuu valehteluun, halpamaisuuteen, kateuteen, pilkkaan jne.
Ihminen ei ole jalo; ihmisellä on toki pyrkimys hyvyyteen, jalouteen, epäitsekkyyteen ym. mutta kuten kaikki tietää, niiden edestä joutuu taistelemaan.
kaikki ihmisen toiminta on tavallaan itsekästä. Eri asia sitten on, kuinka osata tyydyttää oma itsekkyytensä siinä toisia vahingoittamatta.
Mutta mahtaako tuo määritellä olla pätevä, kun siitä huolimatta löydämme epäitsekkyyttä?
Millaista epäitsekkyyttä tarkoitat?
Missään epäitsekkyyttä? Voisin antaa esimerkin, mutta jokainen voi sen validisti tyrmätä näyttämällä miten se kuitenkin lopulta on itsekkyyttä = sillä tavoitellaan itsekkäitä motiiveja. Mutta vastaako selitys arkikokemusta? Miksi kuitenkin sanomme ja koemme jonkun olevan epäitsekäs? Tai enhän minä teistä muista tiedä... Tämä tietysti on väittely joka ei pääty. Olen käynyt tämän noin 101 kertaa :D
Epäitsekkyys on se itsekkyyden muoto, joka ilmenee teoilla, jotka tuottavat toisille hyvää mieltä tai auttaa heitä.
Käytännöllisempää on tietenkin puhua vain epäitsekkyydestä.
Lisäksi voimme poistaa hyvyyden ja pahuuden käsitteistöstämme osoittamalla kaiken motiiviksi lopulta itsekkyyden. Hyvä keino yrittää poistaa syyllisyyttä.
onko tuo nyt jotain kritiikkiä?
Minun näkökulmastani oli. Mutta ylemmästä, analyyttisestä näkökulmasta, niin, onko se? Ei, sillä noinhan se menee.
En tunnusta yleisiä termejä hyvä tai paha.
En sillä tavalla että niissä olisi jokin kiveen muurattu, absoluuttinen merkitys.
Mutta jos miettii itsekkyyttä ja pahuutta, niin minusta pahaa itsekkyyttä voisi olla se itsekkyys joka vahingoittaa muita.
Hyvää itsekkyyttä voisi olla pidättäytyminen pahasta itsekkyydestä :D Hyvää itsekkyyttä on myös se itsekkyys josta saa näennäisesti itselle vähemmän hyötyä kuin sille, jolle teko tehdään.
haha, nyt meni ihan bullshitiksi koko mun spekulointi.
itsekkyys ja epäitsekkyys. Kummatkin on tietämättömyyttä. Mikä voisi jäädä niiden väliin?
Tietämättömyyden ja tietävyyden jako on kuitenkin olemassa? Se ei ole harhaa?
Jonkin näköinen neutraali tila. Avataan ovi niin, että myös takanatuleva pääsee imussa, tai syödään viimeisestä pullasta vain puolet.
tila ettei tiedä. Ei voi tietää. Voi olla läsnä siinä muttei tietää. Sen voi kokea muttei tietää. Määrittelemällä sen oli se sitten mikä tahansa, hyvä paha, itsekkyys tai epäitsekkyys, se muuttuu tietämättömyydeksi. Kun taas jättää sen määrittelemättä sitten se on jotain, mikä jää sinne väliin.
Puhuisin itse mieluummin termein Itsellisyys ja Itsettömyys. Ne kuvaa mielestäni jo sanoina hiukan paremmin sitä, mistä täällä yritetään keskustella.
pidä, koska se tulkitaan tunteettomuudeksi, mitä se ei ole.
Pitääpä pohtia. Voiko dualismista kuitenkaan päästä eroon? Tai kategorioinnista, niitä kun kuitenkin pidetään ajattelun perustoimintoina.
Siitä ei vaan voi luoda tiedettä. Sen voi kenties saada itse "tietää" muttei uskottavasti selittää muille. Tai ymmärrettävästi.
ja muutenkin parisuhteessa eläminen ja perheen pyörittäminen vaatii omaa itsekkyyttä. Itsekkyyttä pitää ja tavoitella omaa hyvinvointia, joka samalla on epäitsekkyyttä.
Meinaa kun huolehdit ensisijaisesti omasta hyvinvoinnistasi, niin silloin pystyt huolehtimaan muidenkin hyvinvoinnista.
Eli kun sinulla itselläsi on hyvä olla, niin silloin on läheisilläsikin hyvä olla.
Onko se sitten itsekkyyttä vaiko epäitsekkyytä? Joka asiasta voi repiä itsekkään toiminnan ja epäitsekkään.
Esim. puolisosi on sairas ja makaa sängyssä vuodepotilaana. Ruoka on loppu ja rahaa ei ole. Nälkäisenä annat saadut vähäiset ruoat puolisolle, jotta hän tervehtyisi. Itse epäitsekkäänä et syö kuormasta. Tuuperrut lopulta heikkoudesta, eikä kukaan ruoki puolisoa joka kuolee syystä, ettet huolehtinut omasta ravinnonsaannistasi. Aika itsekästä toimintaa loppujen lopuksi.
Vääntää ja kääntää niin kaikki saadaan näyttämään itsekkäältä toiminnalta.
Muutama tapaus jossa mie oon jääny vähän monttu auki. Oman itsekkyyteni kanssa... Eräs tyttöystävistäni räjähti mulle kun eräs vappu lupauduin kavereille kuskiks ihan vaan siitä syystä ku asiasta oltiin sovittu jo aikoja sitten. "Kylläpä sie voit olla itsekäs kun kuskailet mieluummin kavereita ku juhlit mun kaa" Hmm... ookoo.
Toinen tapaus joka kärjisty tohon itsekkyys keskusteluun tais olla se että mie säntäsin auttamaan kaveria pulasta ja keskeytin meidän jonku leffaillan. Sama juttu itsekkyydestä.
Hänen mielestään minä olin itsekäs sillon ku ajattelin muita ihmisiä kuin sitä... Noh sitähän sattuu.
Mut kun riittävästi vääntää niin kaiken saa näyttämään vaan oman edun itsekkäältä tavottelulta. Ihmisten vilpittömyyteen ja pyyteettömyyteen ei enää uskota ja kuvitellaan että mitään ei saa ilmatteeks. Sääli.
En mä nyt ihan tuommoista tarkoittanut.
Minä en saanut mennä hirveen, kun muuten hän jää yksin, hän saa mennä ystävättären kanssa shoppailemaan ja minä jouduin jäämään yksin hänen vanhemmilleen, vaikka vartavasten hän oli minut kutsunut siksi päiväksi heille, hän saa käyttää palkkansa kosmetiikkaan ja minä jouduin ostamaan työttömyystuellani ruokaa yms. yms. kaikkea tuollaista pientä sattui jatkuvasti.
Jokaikinen jokaikisen ihmisen teko on itsekkäästi motivoitunut.
Ihminen tekee "hyvää" jos ja kun saa siitä itselleen hyvän tunteen.
Ergo, ihminen joka nauttii hyvän tekemisestä, tekee hyvää. Melko moni nauttii hyvän tekemisestä, koska ihminen on lajityypillisesti laumaeläin, jonka on oman selviytymisensä kannalta hyvä tulla muiden kanssa toimeen.
Mikä tässä on epäselvää?
nyt joku uusi muoti :D
Täh?
Puhu niin että muutkin ymmärtää.
kiltteydellä ja epäitsekkyydellä joidenkin ihmisten kanssa. Ei kaikkien, jotkut on niin häikäilemättömiä hyväksikäyttäjiä.
Niin ja toivottavasti ketään ei ole mun seurassa jos mun seurassa ei ole hyvä olla.Se vasta perseestä oliskin. Eli en halua olla jonkun ihmisen kanssa kanssa jos sillä ei mun seurassa mukavaa =( Ja jos olis niin pitäisin sitä ihmistä aika luuserina.
*jotkut on*
että on olemassa epäitsekkäitä ihmisiä, ainakin heitä, jotka halutessaan kykenevät epäitsekkyyteen, niin toisen huomioimisessa kuin epäitsekkäissä teoissakin.
Epäitsekkyys saattaa toki olla harvinaisempaa nykyisin, onhan se vaikeampaakin, toisen vuoksi 'uhrautuminen' on myrkkyä nykyajan individualismille.
"Ihmisille on tärkeintä se, että itsellä on hyvä olo ja jos muut tallaantuu jalkoihin niin ei voi mitään."
Ei ihan noinkaan.. Ei niille joilla omatunto edes hiukkasen kolkuttelee.
"Saavuttaako kiltteydellä ja epäitsekkyydellä yhtään mitään?"
*Saavuttaa, vähintäänkin hyvän mielen kun vilpittömästi epäitsekäs. Ja kyllä epäitsekkyyden noteeraavat myös muut, kai ne joilla on itselläänkin potentiaalia epäitsekkyyteen.
"Vai pitääkö olla vain röyhkeämpi ja noudattaa viidakonlakia?"
Yksilön röyhkeys luultavasti vain lisää röyhkeyttä ympäristöönkin. Jotkut varmaan kokevat sen olevan ainoa vastaus ja puolustuskeino mutta kierteestähän tässäkin on kysymys..