Minulla on ihan hyvä mies,mutta,mutta.Hiljainen on ,ei näytä eikä osoita tunteitaan.Kuin asuisi eri planeetalla.Kaipaan hellyyttä,hyväilyjä,suukkoja.Tunnen itseni niin surulliseksi ja yksinäiseksi.Tätäkö loppuelämäni tulee olemaan?
Yksinäinen avioliitossa
Kaipaan
112355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
se tulee olemaan, vai meinaatko että tämä hyvä miehesi on näytellyt sinulle olevasi tuollainen miksi häntä kuvailit.
Kiitos paljon v-mäisestä vastauksesta.Huonoa päivänjatkoa sinullekin.
Kerro hänelle se mitä kerroit tänne, että olet yksinäinen avioliitossanne. Kerro, että kaipaat häntä; hänen sanojaan ja kosketustaan. Mutta älä odota sitä vain häneltä, vaan kerro itse hänelle miten hyvä mies hän on, miten häntä rakastat, miten tahdot olla hänen lähellään, miten arvostat sitä kun hän on sinun omasi. Kerro, että tahdot teidän näyttävän enemmän tunteitanne. Ehkä hän on vain jymähtänyt samoihin raameihin. Jonkun on se aloite tehtävä, joten vaadi, että juttelette kunnolla. Kyllä se siitä pikkuhiljaa...
Moi mulla samnalainen mies. Olemassaan hiljainen, siis ei puhu muutakaan paljoa eikä tunteistaan. Enpä halua Sinua masentaa, mutta olen kokeillut nuoo edellisen kirjoittajan konstit. Auttavat hetken, sitten lopahtaa. Eli se tahto täytyy tulla oikeesti ihmisestä itsestään. Ja jos ei koe tarvetta puheelle ja yhdessä ololle muutenkaan asialle ei voi mitään. Minä ainakin alan luovuttamaan. Asiasta on puhuttu 10 vuoden aikana usein mutta ei niin ei. Yoivotan Sulle parempaa onnea asiassa.
Onko sinun ja ap:n mies ollut samanlainen aina vai käyttäytyikö ennen naimisiinmenoa erilailla? Jos käytös on ollut koko ajan samaa, niin miksi kestitte sitä alussa (eli niin pitkään että päädyitte naimisiin asti), mutta ette nyt? Jos miehenne on ollut alusta lähtien samanlaisia, niin ehkä osittain myös tuo piirre teki heistä kiinnostavia ja hyviä aviomieskandidaatteja teidän mielestänne? Yritän sanoa sitä, että se ei ole välttämättä pelkkä mies, joka on muuttunut vaan kun suhde vanhenee, jokainen alkaa ajatella asioita vähän eri näkökulmasta... Pystyisittekö palaamaan siihen tunteeseen, mikä teillä oli suhteen alussa ja etsimään niitä hyviä puolia, mitä tuon tyyppisessä miehessä on?
Siinäpä se oli laittamassa suhdetta poikki, en menossa naimisiin. Mutta mies muuttui tuoksi kesäksi. Luulin, että muutos olis pysyvä, että hän oli vaan ollut tunnelukossa. Mutta olin väärässä
En pysty palauttamaan sitä tunnetta, koska se olikin vain minun harhakuvaa.
Sinä olet viisas ihminen, kun tajuat tuon asian tässä vaiheessa! Moni menee naimisiin oman kuvitelmansa kanssa ja sitten petytään kun huomataan, ettei toinen ollutkaan sitä mitä luultiin eikä elämä muutukaan hohdokkaammaksi parisuhteen myötä.
Minulla on sellainen kokemus tästä ainokaisesta liitostani, että olen täsmälleen yhtä onnellinen nyt, kuin ennen avioliittoani. Olen onnellinen, mutta en leiju missään pilvissä, mitä en onneksi odottanutkaan. Vähän kyllä yllätyin siitä havainnosta, että aika samassa tilanteessa ollaan, vaikka koko elämänikuinen unelmani täyttyi. Hyvä asia kuitenkin, että olin oppinut olemaan onnellinen yksinkin, niin en hae sitä onnellisuutta pelkästään aviomiehestäni. Osa sinkkuelämän ongelmista poistui pariuduttuani, mutta tilalle tuli mieheen liittyviä huolia. Omien henkilökohtaisten kipujeni ja epävarmuuksieni kanssa joudun edelleen ajoittain taistelemaan, ei niitä toinen ihminen voi parantaa, vaikka rakkaus muuten hyvää tekeekin. Onneksi pääsin ennen avioliittoani eroon yksinäisyyden tunteestani, muuten tulisi varmaan pettymyksiä sen asian suhteen. Sisäistä yksinäisyyttä ei toinen ihminen voi poistaa (paitsi psykologi...), mutta jos pariskunta ei oikeasti juttele koskaan mistään, niin eihän siitäkään mitään tule...
kun silmälasien osto,kun sovittaa kehyksiä ne on hyvät,mutta kun menee hakemaan valmiita laseja,yllttyy.
Onko se samat sillä näyttää rumemmille joita sovitin!
Tai passikuva,odottaa jotain muuta mitä on?
Minullakin oli hiljainen mies,mutta se sanonta:hiljaisissa vesissä ne kalat ui,piti paikkansa.
Hänellä oli toinen nainen ja kotona kävi vaan istumassa,mikään puhuminen eikä muukaan kiinnostanut.
Minäkin kaipaan samaa.Lähde risteilylle kanssani.
saattaa auttaa asiaa.
Minulla on oikein tosi jörrikkä-mies,joka ei hevillä pukahtanut/pussaillut.
Tiesin hänen luonteenlaatunsa jo silloin kun avioiduttiin.
Sitten mukamas varovasti koulutin häntä.Menin vaan väen vängällä kainaloon kiehnäämään telkkaria katsellessa vaikka alkuun mies oli vähän että "no,no,mitäs sä ny?"
Kuitenkin tunsin että hän tykkäsi siitä.
Aika kauan meni että sain hänet puhumaan ja pussaamaan mutta kyllä kannatti!
Se pitää muistaa ettei painostuksella tai nalkutuksella saa mitään aikaan,hyvin eväin kun lähestyy jörrikkää niin voipi tulla tuloksia.
Edelleenkin mieheni on suht-jörrikkä sosiaalisissa tilanteissa mutta kotona puhua pajattaa kuin papupata!Joku lukko vissiin aukesi,että puhumaan alkoi noinkin kovasti.Ja puhumisen myötä myös pussaus on astunut kotiimme.
Kärsivällisyyttä vaan sulle,tee itseäsi fyysisesti(ei sex)tykö,ei siitä ainakaan haittaa ole.Ja sanojen sivallukset kannattaa jättää kokonaan pois...Pikkasen sellasta navigointia ja tunnustelua.
tsempit!