Näitä kirjoituksia kun lukee, tulee selväksi että työsuojelupiirit, työterveyshuollot ja mitkä kaikki asiaa hoitavatkaan ovat täysin voimattomia työpaikkakiusaamisen suhteen. Ihmekös kiusaajat rellestävät työpaikoilla, joka päivä pilaten kymmenien tuhansien ihmisten päivät. Työpaikkakiusaamiselle ei näköjään kukaan voi mitään. Yleensä kansalaisten olisi parasta varmaankin häippästä pois jokaisesta työpaikasta, kun alkaa pieniäkin merkkejä epäasiallisesta kohtelusta ilmetä. Tietenkään pohjoisessa ei samalla tavalla ole työtä tarjolla, mutta kaipa sitä aina jotakin keksii.
Kiusatuksi ei kannata jäädä ja yleensä huonon työilmapiirin seurauksena työntekijävaihtuvuus on aika suurta. Näinpä esimiehellekin koituu turhaa työtä uusien työntekijöiden metsästämisessä, kun voisi pomo ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa kiusaamiset.
Kiusatuksi ei kannata jäädä ja yleensä huonon työilmapiirin seurauksena työntekijävaihtuvuus on aika suurta. Näinpä esimiehellekin koituu turhaa työtä uusien työntekijöiden metsästämisessä, kun voisi pomo ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa kiusaamiset.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Työsuojelupiireissä on ongelmana 2 asiaa,
1. Asenne työpaikkakiusaamiseen on usein väärä, eli selvitys lähtee siitä oletuksesta, että kiusaamista ei ole tapahtunut, uhrin on todistettava se toisin, tämä johtuu laista, joka jättää kiusaamisen todistamisen uhrin vastuulle.
2. Työsuojelupiiri voi antaa vain suosituksia työnantajalle, ei rankaista sitä rikkomuksista.
Työterveyshuollossa on myös pari kohtaa,
1. Sama kuin edellisessä.
2. Resurssipula
Eli yhteenvedettynä asenneongelma kiusaamista kohtaan on mielestäni suurin ongelma.
Kiusaamiselle voidaan tehdä paljonkin, jos vain niin halutaan, kun ei haluta, niin ei tehdä.
Esim. pomo voisi hankkia kiusaamistilanteisiin ulkopuolista apua.
Miksi näin ei sitten tehdä?
Koska pomo häpeää pyytää apua ja ajattelee, että asiat hoidetaan talon sisällä, lopputulos on se mikä yleensä kiusaamistapauksissa tulee vastaan uhri irtisanotaan/irtisanoutuu.
Uhrit yleensä joutuvat lähtemään ennemmin tai myöhemmin työpaikastaan. Kiusaamistilanteita voi olla vaikea selittää. Pomolle on vaikea kuvailla kiusaajan ilmeitä, äänensävyä tai muuta sellaista. Kiusattu tuntee itsensä lähinnä höperöksi alkaessaan kuvailemaan ei niin-selkeitä tilanteita. Kiusaaja nauttii täysin rinnoin tilanteestaan ja siitä, kun saa muita liittymään mukaan kiusaamiseen.
Ei se varmaan ole mukavaa joittenkin työskennellä jossakin työsuojelupiirissä ja tunnustaa olevansa kyvyttömiä puuttumaan työpaikkakiusaamiseen. Ihan kuin palkka juoksisi tyhjästä, kun mitään eivät kuitenkaan osaa eivätkä uskallakaan tehdä.
Kyllähän kaikkeen voi puuttua, jos on tehokkaat ihmiset liikkeellä ja jos tulee tarpeeksi ilmoituksia häiritsevästä kohtelusta. Voi varmaan nimettömänäkin ilmoittaa, esim.jos työkaveria kiusataan?
Onko olemassa jotakin maan kattavaa työpaikkakiusaamistapauksia käsittelevää yhdistystä, jolle voi tehdä ilmoituksia pahimmista paikoista?
Eipä ole maankattavaa "mitään" työpaikkakiusaamisen varalle, yhdistyksiä on joskus ollut, mutta ne on menneet kaikki nurin.
Lisäksi harvat uskaltavat edes kirjoittaa kiusaamisesta, koska tulevaisuuden työnsaanti voisi vaikeutua.
Todistajia kiusaamiselle ei työpaikalta saa, koska pelätään työpaikan menetystä, jos puututaan asiaan.
"Lisäksi harvat uskaltavat edes kirjoittaa kiusaamisesta, koska tulevaisuuden työnsaanti voisi vaikeutua."
Onko tosiaan käynyt niin, että kiusattu henkilö ei ole saanut uutta työtä kerrottuaan tulleensa kiusatuksi jossakin? Eikö työnantaja sen vuoksi pidä koeaikaa, että näkee myös miten koeajalla oleva henkilö työssä pärjäilee?
Eli jos työhöntulotarkastuksessa ilmenee jotenkin, että on ollut stressiä tai jopa sairaslomalla "psyykkisistä syistä", tarkastusta tekevät työterveyshoitajat ja työterveyslääkärit usein tulkitsevat asian niin, että tässäpä meillä heikko, sairas ja stressiherkkä yksilö, joka ei sovellu useimpiin työtehtäviin eikä esim. vuorotöihin lainkaan.
Itselläni kävi kerran niin, että kun kerroin kärsiväni stressioireista, koska en ollut saanut nukkua rauhassa moneen kuukauteen melun vuoksi, lääkäri totesi, että TILASTOJEN mukaan tällaisessa tilanteessa olevat eivät sovellu vuorotyöhön ja ruksi paperiin "ei sopiva".
Eli käsittääkseni työterveyshuolto valitsee ihmiset sen mukaan, kenellä on tilastollisesti pienin riski sairastua. Tai hylkäävät sellaisen työnhakijan, joka on kokenut jotain sellaista, mikä tilastojen mukaan saattaa aiheuttaa fyysisiä tai psyykkisiä oireita, häiriöitä tai sairauksia. Tämä on siinä mielessä väärin, että kiusaamisen uhri joutuu kantamaan vastuun tapahtumista myös jatkossa, koska on tavallaan "vammautunut" työssään.
Ehkä työterveyshuolloissa ei ole tarpeeksi resursseja (osaamista?) tarkastella hakijoita yksilötasolla. Me yksilöt koemme tämän epäoikeudenmukaisena, koska elämme kuitenkin itse elämämme yksilö- emmekä tilastotasolla ja ominaisuutemme vaihtelevat suuresti, eikä reaktioitamme erilaisiin tilanteisiin pysty suoraan lukemaan tilastoista tai oppikirjoista.
Työnantajalla ei tällaisissa tapauksissa ole paljon sanottavaa, koska työterveyshuolto päättää sopivuudesta itsenäisesti. Tosin kerran on käynyt niinkin, että epäilin työnantajan taholta annetun sellaista viestiä työterveyshuoltoon, että "me kyllä tarvitaan tämä työntekijä", koska tarkastus oli läpi muutamassa minuutissa eikä edes kysytty niitä tavanomaisia inkvisitiotyylisiä kysymyksiä menneisyydestä.
Työterveyshuoltoonhan pitäisi kertoa mahdollisesta työpaikkakiusaamisesta? Ei ihme, että useimmat jättävät kertomatta. Työterveyshuollonhan pitäisi puuttua työpaikan kiusaamistapauksiinkin.
Aivan uskomattoman surullista sekä traagista, miten noin 100 000 suomalaista joutuu joka päivä kokemaan työssään häikäilemätöntä, julmaa sekä mielipuolista kiusaamista. Työpaikkakiusaaminen näyttää olevan Suomessa valtava ongelma. Kiusaajia ei näytä lainkaan häiritsevän, että ollessaan ansiotyössä, he tahallisesti täydellisesti tekevät uhreistaan ihmisraunioita, joilla ei ole minkäänlaista elämäniloa enää. Ehkä he joskus vanhoilla päivillään miettinevät, että olisi kai sitä voinut toisinkin toimia.
Voimia taas uuteen alkavaan viikkoon kaikille kiusatuille. Vaikka tilanteet tuntuvatkin usein toivottomilta, kyllä niihin joskus jotain helpotusta tulee. Eikä kannata jäädä työpaikkaan, jossa kiusataan, jos vain suinkin on mahdollisuus päästä muualle työhön.
Työpaikkakiusaamisen uhreja on varmasti enemmän kuin 100 000, jotkut eivät koskaan ilmaise olevansa kiusattuja.
jopa sellaista että puututaan siihen mitä työntekijä tekee vapaa-aikanaan.
Viime päivien uutisointia on ollut työpaikkahäirinnän skandaali eduskunnassa. Sekä eduskunnan puhemies Niinistö että ministeri Wallin on pitänyt selviönä, että seksuaaliseen häirintään työpaikoilla on suhtauduttava nollatoleranssilla, eli sitä ei pidä hyväksyä missään määrin.
Näin, vaikka työpaikkahäirintää koskevat säädökset eivät varsinaisesti koskekaan eduskuntaa.
Tästä voidaan kuitenkin johtaa käsitys, että nollatoleranssia olisi sovellettava työpaikkahäirintään Suomen työpaikoilla. Tuskin työpaikoilla harrastettavaa muuta henkistä kidustusta olisi tarkoitus sietää seksuaalista häirintää enemmän?.
Mitkä ovat olleet sosiaali- ja terveys ministeriön ja sen alaisen työsuojeluorgansiaation toimet- keskeisenä työsuojelupiirit - nollatoleranssin toteuttamsieen työpaikoilla?
Työpaikkahäirintään voidaan tehokkaasti puuttua. Tästä on jo hyviä esimerkkejä ihan läheltä Ruotsista ja kauempaakin, vaikka USA:sta.
Näen että työsuojelupiirien saamattomuus on vain viivytystaistelua. Ko virastoissa on ehkä tutumpi poliittisen tarkoituksenmukaisuuden kuin nollatoleranssin periaate työturvallisuusvaaroissa.
Työpaikkakiusaaminen on toistaiseksi pikemminkin valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Byrokratia on lopulta tehokas mekanismi, joka perustuu ylemmän viraston ehdottomaan määräysvaltaan alemman viraston toiminnassa. Ministeriö eikä maan hallituskaan voi levitellä käsiään, että ei voida tehdä mitään. Kun keinot on, mutta niitä ei käytetä, on se byrokratiassa tietoinen valinta.
Käytännössä sosiaali- ja terveysminsiteriö sallii ( on antanut ohjeen ?) työsuojelupiirien soveltaa 100 % toleranssia työpaikkahäirintätarkastuksissa.
Kun lakiin on säädetty työpaikkahäirinnästä, siihen sisältyy jo määräys siitä, että sen täytäntöönpanoon kehitetään sellaiset keinot, että henkinen pahoinpitely työpaikoilla saadaan kuriin.
Mitäpä jos sosiaali- ja terveysministeriö määräisi työsuojelupiirit opintomatkalle ensiksi vaikka Ruotsiin ? Ja valvoisi sitäkin, että työsuojelupiirit ryhtyvät käyttämään työpaikkahäirintään soveltuvaa tarkastusmenetelmää ? Ei sen pitäisi niin mahdotonta olla.
Totta kai eduskunnan kaunottaria on suojeltava, mutta sama suojelu ei tule koskaan ulottumaan tavallisen kansalaisen lähiympäristöön.
menee, valitettavasti vielä 2000-luvun Suomessa!!
työstä työvoimaviranomaisten mielestä omasta syystä johtuen niin ja työsopimuslakia rikkoen ... no joo, jos on ilmoitettu esimiehelle epäasiallisuuksista eikä niihin puututa tai ohjata asiakasta edes eteenpäin niin eikö silloin rikota jotain muuta lakia ja terveydelle vaaralliseen paikkaan ei kai voi pakottaa jäämään minkään lain nojalla! Silviisii... Eikä työnantajaa kiinnosta pätkääkään se että joku lähtee kun uusia tulee tilalle... Eikä etenkään kannata soittaa poskee netissä (.=)))))
Työsuojelupiirit ovat täysin avuttomia. Itä-Suomen piirin päällikkö sanoi taannoin Savon Sanomissa, ettei sellaista kuin kiusaamista ole olemassakaan ja kuitenkin juuri Savossa sitä ja työssä uupumista kiusaamisen seurauksena on kaikkein eniten. Selvitäpä se.
On se vaan jännä huomata, miten helposti ihminen traumatisoituu parista ikävästä kohtelusta työpaikoilla. Ei siinä sinänsä mitään, sellaista tapahtuu lukuisille ihmisille jatkuvasti. Traumatisoituminen ilmenee kuitenkin siten, että seurailee aika tarkasti seuraavassa työpaikassa miten tiimin johtaja toimii eli onko hänellä taipumusta kiusata joitakin, millä tavoin hän alistaa tai nöyryyttää, miten lajittelee työtiimin ihmisiä paremmuusjärjestykseen ja miten tiimin jäsenet toisiaan kohtelevat. Monenlaista huomailee, kun kuulee vaikka ei olisi kuuntelevinansakaan. Jos homma alkaa vaikuttaa arvaamattomalta ja epäasialliselta, voi poistua tiimistä.
Isommissa firmoissa, joissa kiusataan useita henkilöitä, voi olla periaatteessa seuraava ulospotkittava kuka hyvänsä. Kun kokee jonkun trauman esimerkiksi johtajan tiimoilta, on äärimmäisen tarkka lukemaan merkkejä. Jos tietää, että alueella, kuten kerroit, ei saa työsuojelupiiriltä mitään tukea, ei varmaan monetkaan vaivaudu enää edes viemään häirintää eteenpäin. Olis hyvä, jos jossakin olisi lista paremmuusjärjestyksessä työsuojelupiireistä työpaikkakiusaamisten setvimisissä:))