Ajattelin, jos täältä voisin saada vähän neuvoa tilanteeseen. Tällä hetkellä suhteemme on katastrofaalisessa tilassa ja olen aivan paniikissa mitä tulee tapahtumaan. Olemme kolmikymppisiä ja meillä on puoltoistavuotias lapsi ja yhteishuoltajuus.Olemme olleet yhdessä kolme vuotta. Koko suhteemme on ollut alusta saakka hyvin riitaisa. En tiedä miksi, mutta ehkä suurin syy on se, että olemme luonteeltamme kuin yö ja päivä. Minä olen sosiaalinen, iloinen(ainakin muiden kuin miehen kanssa), kärsimätön ja arvostan eniten perhettä ja lapsen hyvinvointia. Tykkään olla eniten kotona. Mies on hiljainen ei paljon keskustele ja jos joskus yrittää keskustella kunnolla niin hän saa raivarin, joko ei puhu enää mitään tai sitten saattaa pöytä lennellä ja muuta mukavaa.Myös selvin päin. Mies pitää liikaa alkoholista ja käy usein bänditreeneissä ja ravintoloissa kavereiden kanssa.
Meillä on ollut hirveitä riitoja miehen liiasta juomisesta vaikka meillä on pieni lapsi. Kuitenkin hän arvostaa enemmän sitä, että hän saa tehdä mitä itse haluaa ja juo yleensä joka viikonloppu vähintään.Olen yrittänyt puhua viinan käytöstä ja yrittänyt saada häntä tajuamaan asian vakavuuden mutta tuntuu siltä, että sitten hän juo vieläkin enemmän.
Ja nyt monien samanlaisten uhkailujen jälkeen hän taas uhkasi tänään, että jättää meidät ja että minussa on kaikki syy kun mäkätän liikaa kun haluan vain lapselle parasta.Kaiken lisäksi uhkaili vielä lähtevänsä jonkun naisen matkaan jos tilaisuus tulee.
En enää tiedä kuinka paljon minun tulisi sietää tätä. Mieheni osaa olla kiltti ja hyväkin vaikka viime aikoina niitä puolia ei ole paljoa näkynyt.Tiedän, että minussakin on paljon vikaa ja olen valmis tekemään tämän suhteen hyväksi mitä vain, koska kaikesta huolimatta rakastan miestäni ja lapsi tarvitsee meitä molempia.
Onko tämä tuhoon tuomittu suhde?Pelkään kuollakseni jääväni yksin lapsen kanssa. Minut on kerran jätetty todella törkeästi enkä tiedä kestäisinkö samaa uudelleen.Välillä tuntuu oikein, että vihaan miestäni ja haluan hänelle kaikkea pahaa, koska hän satuttaa minua henkisesti noilla jättämis ja pettämisjutuilla. Mielestäni koskaan ei saisi uhkailla erolla, minun mielestä se on todella raukkamaista.Haluaisin vain selvittää asiat mieheni kanssa vaikka se tuntuukin erittäin epätodennäköiseltä tällä hetkellä.
Onko kellään vastaavia kokemuksia? Miten ratkasitte ongelman? Pitäisikö minun heittää äijä pellolle?(mitä tuskin pystyn tekemään)Miten saisin asiat muuttumaan hyväksi? Mitä ero tekisi lapselle? Anteeksi tämä sekava teksti mutta mieleni on todella sekava tällä hetkellä. Olen todella onneton ollut pitkän aikaa ja joku ratkasu täytyis tehdä.Kiitti etukäteen vastauksista!!
Meillä on ollut hirveitä riitoja miehen liiasta juomisesta vaikka meillä on pieni lapsi. Kuitenkin hän arvostaa enemmän sitä, että hän saa tehdä mitä itse haluaa ja juo yleensä joka viikonloppu vähintään.Olen yrittänyt puhua viinan käytöstä ja yrittänyt saada häntä tajuamaan asian vakavuuden mutta tuntuu siltä, että sitten hän juo vieläkin enemmän.
Ja nyt monien samanlaisten uhkailujen jälkeen hän taas uhkasi tänään, että jättää meidät ja että minussa on kaikki syy kun mäkätän liikaa kun haluan vain lapselle parasta.Kaiken lisäksi uhkaili vielä lähtevänsä jonkun naisen matkaan jos tilaisuus tulee.
En enää tiedä kuinka paljon minun tulisi sietää tätä. Mieheni osaa olla kiltti ja hyväkin vaikka viime aikoina niitä puolia ei ole paljoa näkynyt.Tiedän, että minussakin on paljon vikaa ja olen valmis tekemään tämän suhteen hyväksi mitä vain, koska kaikesta huolimatta rakastan miestäni ja lapsi tarvitsee meitä molempia.
Onko tämä tuhoon tuomittu suhde?Pelkään kuollakseni jääväni yksin lapsen kanssa. Minut on kerran jätetty todella törkeästi enkä tiedä kestäisinkö samaa uudelleen.Välillä tuntuu oikein, että vihaan miestäni ja haluan hänelle kaikkea pahaa, koska hän satuttaa minua henkisesti noilla jättämis ja pettämisjutuilla. Mielestäni koskaan ei saisi uhkailla erolla, minun mielestä se on todella raukkamaista.Haluaisin vain selvittää asiat mieheni kanssa vaikka se tuntuukin erittäin epätodennäköiseltä tällä hetkellä.
Onko kellään vastaavia kokemuksia? Miten ratkasitte ongelman? Pitäisikö minun heittää äijä pellolle?(mitä tuskin pystyn tekemään)Miten saisin asiat muuttumaan hyväksi? Mitä ero tekisi lapselle? Anteeksi tämä sekava teksti mutta mieleni on todella sekava tällä hetkellä. Olen todella onneton ollut pitkän aikaa ja joku ratkasu täytyis tehdä.Kiitti etukäteen vastauksista!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Isäni joi, ja vanhempani EIVÄT eronneet kun olin lapsi. Minusta kasvoi äärimmäisen epäsosiaalinen, huonolla itsetunnolla varustettu ja masennukseen taipuvainen ihmisen irvikuva. Vain erinäisin ponnisteluin olen saanut elämästäni elinkelpoisen - enkä kiitä siitä ainakaan isääni, tuskin äitiänikään.
Lapsellinen, kakaramaisesti uhitteleva ja kylmä vanhempi on jotakin mitä en soisi yhdellekään lapselle. Mitä suuremmaksi lapsenne kasvaa, sitä enemmän miestäsi pännii että lapsi on lapsi, eikä hän saisi olla lapsi (=saa käyttäytyä miten lystää eikä tarvitse ottaa vastuuta mistään). Minun isäni ei heitellyt huonekaluja, mutta ei juuri osoittanut suuren suuria tunteita perhettään kohtaan. Millaista menoa teillä sitten tulee olemaan, kun aggressiokin on koko ajan mukana kuvassa?
Tuskin miehesi ainakaan tulee kiittämään sinua jos jotenkin saat hänet väkisin pidettyä luonanne. Et pysty kasvattamaan hänestä toisenlaista ihmistä, mutta lapsesi kanssa voit kasvattamisessa onnistua jos kakaramainen "aikuinen" ei ole siinä vierellä pilaamassa kaikkea.
Ei se että on joskus tullut jätetyksi tarkoita sitä että jossakussa onnettomassa tapauksessa pitää roikkua väkisin kiinni. Ethän edes ole mikään ikäloppukaan, ja naisille on enemmän ottajia kuin miehille; kaiken ikäisille ja lapsiakin jo laittaneille. Yksinäisyys voi sitäpaitsi olla jopa hyväksi, jos ei ole koskaan saanut olla rauhassa oma itsensä, vaan aina on pitänyt olla varpahillaan jonkun luonnevikaisen takia. Ja onhan sinulla lapsesi.
jätä, se sun ukkos on hapoilla eli joku muu viiraa (työ harrastukset)eikä siitä sitten parempaa tule vaikka aikaa menisi enemmänkin tyhjään....
Kohta se rupeee hakkaa...
Ota oma elämä lapsen kanssa omaan haltuusi ja tee mitä järkevän ihmisen pitää..
t. Arska
on hyvin vaikeaa sano mitään, mutta kyllä tuo Tellervon teksti sitten oli hyvä! Ja täyttä asiaa! Jo se, että pohdit tuota asiaa noin tarkasti (mami30) tarkoittaa sitä, että ansaitset todellakin parempaa!
Mulla on melkein samanlainen tausta. Isäni joi tosi paljon kun olin lapsi ja joskus riehui humalassa. Sen vuoksi en todellakaan halua enää joutua näin aikuisiällä kauaa kattelemaan tällasta touhua. Pelkäsin paljon lapsena isääni eikä vieläkään olla parhaissa väleissä.Ehkä sen vuoksi olen nykyään myös masentunut ja liiankin läheisriippuvainen ihminen. En osaa irrottautua vaan roikun suhteessa niin kauan kun tapahtuu jotain kamalaa. Pelkään jäädä yksin vaikka loppujen lopuksi voisin löytää jonkun todella ihanan miehen joka ei juo ja on muutenkin kunnollinen.
Mieheni on todella ihana isä lapselle mutta minulle voi olla todella kylmä. Mitä lapsi oppii toisten ihmisten kohtelemisesta? Olen vain niin surullinen, koska en tehnyt lasta sen vuoksi, että mies lähtisi kävelemään vaan halusin sen vuoksi, että halusin olla kyseisen miehen kanssa lopun elämääni. Pitää kuitenkin miestä puolustella sen verran, että voin olla välillä todella hankala mutta se ei oikeuta väkivallankäyttöön.Mies on ollut myös aina uskollinen vaikka uhkaileekin. Kuinka pitkä matka ajattelemisesta on tekoihin?
kiitos todella paljon Tellervo sanoistasi. Ne auttoi todella paljon!Minulla on todellakin maailman ihanin lapsi ja se on tärkeintä.En haluisi vaan että lapsi kasvaa ilman että isä asuu meidän kanssa.
Joutuu oikein ponnistelemaan, että saa pidetyksi vahingonilon loitolla näitä mami 3kymppien vuodatuksia lukiessa. "Miehessä pitää olla munaa". Näinhän naiset sanoo nykyään. Eikä ole vahingonilon tunteet kovin syvällä Joulun aikoihinkaan, jolloin näiden "ah niin ihanan rajujen tosimiesten" vaimot lapsineen kyyhöttää turvakodeissa ynnä muissa majataloissa, joista ei oikein tahdo sijaa löytyä. Kertokaa ny rakkaat siskot säyseälle poikamiehelle, että mikä niissä psykopaateissa oikein vetää puoleensa?
Minä todellakin jättäisin ettei lapsi joudu kärsimään (niinkuin minä aikoinaan jouduin).
Ja asiasta hieman toisaalla, kannattaako minun joskus hankkia lapsia mieheni kanssa, koska hänkin tuntuu olevan liikaa pois kotootta..
Luovuttaa et juuri saa jos rakastat tätä miestä.
Mutta itseäsi voit yrittää muuttaa niin, että alat elää omaa elämääsi. Tarkoitan tätä jotta todellakin lopetat välittämisen vähäksi aikaa. Älä nalkuta elät vain rauhallisesti nukut yösi ja jätät uhkailut omaan arvoon. Niin suhteenne paranee varmasti. Itselläni on pitkä avioliitto takana ja nämä alkuaikojen kinastelut tuntuu tutulta ihan samanlaisia ongelmia on ollut. Ystävät pudisteli päätään sukulaiset pyysivät eroamaan mutta yhdessä vain ollaan ja kun oivalsin tämän oman elämän elämisen. Rakastan miestäni ja nyt minulla on omat harrastukseni ja
elämää muuallakin kuin mieheni kanssa. Älä jää yksin murehtimaan sillä silloin sinusta tuntuu juuri pahalta kun istut ja murehdit. Lapsen kanssa voi suunnitella kaikkea kivaa jätä miehesi krapulansa kanssa kotia. Itse tiedät parhaiten oman miehesi ja hänen juomisensa, ehkä hän tuntee myöskin ahdistusta tilanteesta. Joka tapauksessa sinun täytyy muuttua sillä toista et voi muuttaa...mutta suhteenne jatkon voit parantaa.
Tosi hyvä neuvo mä olen liianriippuvainen siitä mitä se musta ajattelee ja välittääköhän se musta jne. Pienen lapsen kans oon joutunu vähän eristyksiin ystävistä ja harrastuksista kun miehelläkin on sellanen työvuoro, et ei paljon omaa aikaa ole.Nyt kun hoidan vielä lasta kotona niin tuntuu et mä en nää ketään muita ihmisiä ku ne kaksi. Ehkäpä mies pelästyisi kun mä en oliskaan enää sellanen riippuja ja alkais juosta mun perässä...en tee mitää päätöksiä nyt katotaan vähän aikaa miten tilanne kehittyy
Moi!!Voi hyvä nainen,sinuna en enää katselisi tollasta ryypiskelyä.Sun miehesi ei jätä juomista vaikka mitä sanoisit,tiedän sen kun minulla oli samanlaista kun sinulla.Yritin sanoa että lähden jos hän jatkaa juomista mutta ei se auttanut.Kävimme jopa AA:ssa ja sekään ei auttanut vaikka hän sai Antabus-tabletteja niin hän ei ottanut niitä koska juominen on hauskempaa.Kärsimme lasten kanssa siitä paljon,nyt oon ollut 4vuotta erossa miehestäni ja kyllä se kannatti.Uskon että pärjäät ihan hyvin lapsesi kanssa.Jos haluat ni laita mulle viesti ja mahdollinen sähköpostiosoitteesi niin kirjoitellaan enemmän.TSEMPPIÄ!!
juomatapoihin on parasta olla puuttumatta. Vain ao henkilö itse pystyy niihin vaikuttamaan. Nalkuttamisesta vain seuraa turhaa riita kuten varmaankin olet huomannut.
Haluat perheen ja lapsen hyvinvointia, se on selvää, muttet voi unohtaa, ettei miehesi toimi sinun ehdoillasi ja hänen hyvinvointiinsa kuuluvat asiat tietää hän itse parhaiten.
Ehdotankin, että yrität muovata omasta elämästäsi näköisesi ja juttele miehesi kanssa ottamalla hänet huomioon. Kyselet mitä hän toivoo elämältä ja kerrot miten sinusta olisi mukavaa, ettei hän suutuspäissään heittelisi tavaroita yms.
Vastaavasta kokemusta ei ole, sen sanon heti. Mutta lapsellakaan ei ole hyvä olla, jos vanhempien suhde kärsii. Toisin sanoen, en kattelis moista, lähde vetään. Suomikin on miehiä pullollaan. Ja vaihda vaikka kaupunkia, jos oikeen vaikeeks menee. Ja lapsi kyllä siitä tokenee, itsekkin olen eron lapsi.
Hyvää jatkoa kuitenki, päätät mitä päätät!
on lapsen paras. Lapsi ei voi olla onnellinen jos vanhemmat riitelevät turhista asioista. Parhaiten tuet perhettänne rakastamalla miestäsi ja kunnioittamalla häntä. Ellei se ole mahdollista, ei ole parisuhdekaan.
No mä oon 17- vuotias tyttö ja olen koko lapsuuteni joutunut kattoon alkoholistia, hakkaavaa ja sairasta isääni.
Nyt jos saisin päättää, olisin mielummin kasvanut ilman isää, ettei olisi tarvinut aikuiseksi kasvaa 8-vuotiaana.
Lapsena monesti TOIVOIN, että äiti ja isä eroavaisivat. Äiti rakasti meitä, muttei ole tähän päivään asti pystynyt jättämään isääni.
Oli hyviäkin aikoja. Selvinpäin isä oli rakastava,kiltti, hauska, ja lupasi aina muuttua. Me aina toivoimme ja luulimme että kaikki tulisi hyväksi, mutta muutokset eivät yleensä viikkoa kauemmin kestäneet.
Koeta päättää mitä teet mutta ajattele lastasi ja itseäsikin.
Kommenttia saa laittaa. Varsinkin kohtalotoverit.