Onko olemassa parisuhdetta, jossa ei ikinä, koskaan, riideltäisi? Itse ajattelen, että riidat ja kinastelu kuuluvat suhteeseen ja ne ovat jopa tarpeellisia (kunhan riitely ei ole jatkuvaa ja repivää), mutta mieheni ei kestä minkäänlaista epäsopua. Hän on eronnut monesta naisesta sen takia kun "elämä oli yhtä riitelyä", ja joka kerta kun meille tulee jostain asiasta kinaa, hän uhkaa erolla.
Meillä ei riidellä rahasta, seksistä, alkoholista, kotitöistä eikä mistään turhista pikkuasioista. Emme riitele jatkuvasti, mutta tottakai silloin tällöin tulee vastaan tilanne, jossa hermot menee. Tai toinen tekee jotain, mikä loukkaa toista. Näissä tilanteissa mies nielee kiukkunsa, mutta itse haluaisin puhua ja selvittää asiat. Miehen mielestä tämä asioiden selvittäminen on juuri riitelyä, eikä hän kykene siihen. Ei halua edes opetella. Jos yritän rauhallisesti puhua, hän pitää sitä "saatanan lässyttämisenä". Jos raivostun kunnolla ja heitän tavarat seinälle, hän pitää minua täydellisenä sekopäänä.
Olen yrittänyt selittää miehelle, että jokaisessa parisuhteessa väistämättä tulee riitatilanteita, syystä tai toisesta, ja että nekin hetket pitää oppia ottamaan vastaan. Mies puolestaan haluaa täydellisen suhteen, johon hänen käsityksen mukaan ei kuulu pienintäkään epäsopua. Tai jos tuleekin, se pitää lakaista maton alle jo olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä en halua semmoista, se ei mielestäni ole oikea tapa selvitä parisuhteen myrskyistä. Miehen kommentti on tähän heti se, että sitten pitää erota.
Korostan vielä, että turhasta ei tapella, eivätkä riidat ole jatkuvia.
Meillä ei riidellä rahasta, seksistä, alkoholista, kotitöistä eikä mistään turhista pikkuasioista. Emme riitele jatkuvasti, mutta tottakai silloin tällöin tulee vastaan tilanne, jossa hermot menee. Tai toinen tekee jotain, mikä loukkaa toista. Näissä tilanteissa mies nielee kiukkunsa, mutta itse haluaisin puhua ja selvittää asiat. Miehen mielestä tämä asioiden selvittäminen on juuri riitelyä, eikä hän kykene siihen. Ei halua edes opetella. Jos yritän rauhallisesti puhua, hän pitää sitä "saatanan lässyttämisenä". Jos raivostun kunnolla ja heitän tavarat seinälle, hän pitää minua täydellisenä sekopäänä.
Olen yrittänyt selittää miehelle, että jokaisessa parisuhteessa väistämättä tulee riitatilanteita, syystä tai toisesta, ja että nekin hetket pitää oppia ottamaan vastaan. Mies puolestaan haluaa täydellisen suhteen, johon hänen käsityksen mukaan ei kuulu pienintäkään epäsopua. Tai jos tuleekin, se pitää lakaista maton alle jo olla niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä en halua semmoista, se ei mielestäni ole oikea tapa selvitä parisuhteen myrskyistä. Miehen kommentti on tähän heti se, että sitten pitää erota.
Korostan vielä, että turhasta ei tapella, eivätkä riidat ole jatkuvia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miehesi ei yksinkertaisesti osaa käsitellä riitatilanteita tai hän on liian idealistinen ja suunnitelmallinen. Minusta tuntuu, että miehellä on tietynlainen "kaava" täydellisestä suhteesta, ja mikään ei saa poiketa kaavasta. Siksi varmaan riitatilanteet ovatkin hänelle lopun alkua ja illuusion valta on suuri.
Voin itse kertoa kokemuksesta, että joskus aiemmin olin omassa parisuhteessani samanlainen. Oletin ,ettemme koskaan tulisi riitemelään, koska meilläkin on kaikki niin hyvin. Ja emme tosiaankaan riidelleet rahasta,töistä,seksistä etc..,mutta kun riitoja tuli jossain vaiheessa väistämättä ja vahingossa niin se oli minulle katastrofi. Olin eroamassa ja pettynyt siihen, että odotukseni "täydellisestä suhteestani" olisivat nyt hajalla ja mikään ei ole entisellään. Aikaa se muutos vaati ja pitkää pinnaa mieheltäni. Sittemmin ymmärsin, että rakentava riitely puhdistaakin joskus ilmaa ja kaikki on siitä huolimatta hyvin! Me pystymme puhumaan asioista ja pyytämään toisiltamme anteeksi.
Opin paljon siitä..., "kaiken se kestää, ja kaiken se antaa anteeksi". Puhu miehesi kanssa ja kysy miksi hänelle riitely on niin punainen vaate?
Minulla on samalaisia kokemuksia miehesi kanssa.
Ja olen itseasiassa sentakia yksin tällä hetkellä ,enkä ole sen takia edes etsimässä uutta suhdetta.
Tuolaiset suhteet syö sen riidan sietokyvyn,ainakin itseläni on käynyt näin.
Ehkä kanataisi mennä parisuhdeterapiaan tuossa vaiheessa, siitä saataisi olla apua.
kertoisitko hieman enemmän tilanteestasi ja tuntemuksistasi. hakuaisin ymmärtää omaa entistäni.
Yleensähän riidat johtuu siitä että on ylitetty toisen rajat. Mutta jos niitä omia rajoja joutuu puolustamaan toistuvasti samojen asioiden takia niin siihen vaan väsyy henkisesti.
Rakentava riitely on ok. silloin ratkotaan niitä rajoja. Ja silloin myös pysytään sovituissa rajoissa.
Mutta kuinka moni nainen oikeasti osaa riidellä rakentavasti?
Kun aseena on lapset, seksillä kiristäminen ja itsemurhalla uhkailu niin ne kyllä vie mehut.
Minulla on vaan sellainen olo että riita kiintiö on täynnä osaltani.
Ollaan 10 vuotta oltu yhdessä, saatu lapsi, rakennettu talo ja mentiin just naimisiin. Tuli tästä aiheesta mieleen, että me ei tosiaan olla kertaakaan riidelty, ei edes kinasteltu. Korkeintaan leikillään huumorimielellä jotain pientä kinaa, ei sen enempää. Ei vaan kertakaikkiaan ole tullut mistään asiasta erimielisyyksiä, ollaan ehkä jotenkin niin saman henkisiä ihmisiä. Todennäköisesti ollaan todella harvinaisia tapauksia siinä mielessä. Mutta kuvittelisin, että jos joku riita syntyisi, niin silloin myös avoimesti riideltäisiin ja keskusteltaisiin ilman mitään uhkailuja tai suhteen menettämisen pelkoa, ja näin sen kuuluisikin mennä. (Ollaan tästä jo etukäteen puhuttu). Olen sitä mieltä, että turvallisessa ja tasapainoisessa parisuhteessa kiukustuminen ja riitely on sallittua, kuten myös muidenkin tunteiden näyttäminen. Voimia teille.
Minä olin avioliitossa yli 10v, eikä riitoja koskaan, ikinä ollut... Mutta eipä sitten ollut paljon muutakaan. Luulin vuosia että tämäpä se vasta hyvä suhde on kun ei tarvitse koskaan riidellä.
Vaan eipä ollut. Mitään asiaa ei koskaan selvitetty, ei riitelemällä eikä keskustelemalla, eikä sellainen elämä pitkälle vie. Kun niitä riidanaiheita tarpeeksi kauan lakaisee maton alle niin ei hyvä lätise...
Sitten tuli ero kun avasin suuni että missä mättää - ja tilanne oli jo niin tulehtunut ettei sitä voinut / halunnut korjata.
Mielestäni riitely kuuluu suhteeseen puhdistavana tekijänä - kohtuudella tietenkin.
Vaikea uskoa että "täydellistä" suhdetta olisi olemassakaan. Suhteessa kumpikin on yksilöitä eikä kaksi yksilöä voi olla samaa mieltä ihan kaikesta ihan koko ajan.
Miehelläsi on selvästi jokin fobia riitoja kohtaan ja on melko naiivia uhkailla erolla sen vuoksi... "Lääkkeeksi" en keksi mitään muuta kuin keskustelua aiheesta - tai terapiaa.
Vaikea tilanne sinulla. Ei se elämä 100% ruusuilla tanssimista ole....
Puhukaa ihmeessä asiasta tai menkää terapiaan heti. Vaikka todennäköistä ettei miehesi terapiaan halukaan voit silti ehdottaa vain paria käyntiä ja sit ei tarvii enempää jossei halua. teillä on kaksi vaihtoehtoa terapia tai ero! valitkaa siitä!
Olen tullut siihen tulokseen, että parisuhteessa, jossa riidellään on myös tunteita. Eihän tasaisessa suhteessa välttämättä ole vastapainoksi sitä ihanaa hellyyden tunnetta ja tietoa siitä että sateen jälkeen paistaa aurinko. Onhan tietenkin todella v*mäistä kun sanan nuolet sivaltaa ja ovet paukkuu ja molemmat huutaa..Mutta.. mielestäni siltikin jokainen riita opettaa hieman. Ja jokaisen riidan jälkeen tulisi miettiä mitä tästä oppii ja välttää niitä tilanteita, joissa tietää aiheuttavansa riidan toisen kanssa. Luulisin, että pikkuhiljaa suhteessa opitaan riitelemään rakentavammin. Vuodet tuovat lisää järkevyyttä kun tajuaa miten toinen reagoi. Sanotaan, että kahden kolmen vuoden aikana ovat ne pahimmat kriisit..
Tuo sinun aloituksesi kuulostaa tutulta. Meilläkin mies käyttää äärimmäisenä konstina erolla uhkausta, että nainen rauhoittuisi. Välillä on hyvä miettiä miksi mies sanoo ja käyttäytyy niin tai on puhumatta. Välillä on mielestäni hyvä olla myös puhumatta ikävistä asioista ja miettiä itsekseen onko tästä riidasta nyt mitään positiivista tulosta, jos riidan aloitan.
Itse riitelen kyllä aika lailla joka kerta saman kaavan mukaan. Koetan muuttaa välillä tilannetta ja hyvä konsti on lähteä itse jäähylle. Mennä lenkille tai jonnekkin kylään kun tuntuu että v*ttaa niin paljon, että pitää avautua toiselle. Míelestäni mies on lapsellinen kun uhkaa erolla, mutta niin on minunkin mies. Juuri samanlainen perusäijä ja ottaa päähän suunnattomasti sitten kun riidan tullen hän on lopulta hiljaa, mököttää, lukkiutuu, niin mitenpä siinä sovit asioita. Meillä nuo kunnon riidat tulevat noin kerran kuussa/parissa, ja paha olo on valtava sillä hetkellä kun on riita päällä. Haluan itse sopia, ja välillä tuntuu että miksi sitä aina sopii..mutta olen tullut siihen tulokseen, että niin kauan kuin välittää toisesta kannattaa sopia.