Kuin hyvin tunnet itsesi?
Olisiko taas kerran yhden tutun kysymyksen paikka?
Kysytään kuitenkin.
11419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
70-prosenttisesti. Tilannetta hankaloittaa se, että sitä muuttuu koko ajan uudeksi ihmiseksi :)
Mitä tällä kysymyksellä oikein haetaan? Miten tunteminen määritellään ja mitataan? Voiko kukaan arvioida moista itsestään? Jos minä Serpicon tavoin vastaisin, että 70%:sti, niin mitä siitä voisi päätellä?
Filosofiset pohdiskelut ovat hieman hankalia tällaisella palstalla. Tässä sortuu helposti teeskentelemään itseään viisaampaa.
Luulen, että aika hyvin. Kuitenkin joskus yllätyn itsekin esim. siitä, miten vahva sitä pystyy olemaan vaikeissa tilanteissa. Toisaalta taas yllätyn myös siitä, miten herkkä ja haavoittuvainen voi olla. Tuollaisia asioita ei välttämättä tiedä ennen kuin kokee oikeasti tuollaisia tilanteita.
Kysykääpä joskus huviksenne läheisiltä, minkälaisina he sinut näkevät. Voi tulla yllättäviäkin vastauksia, joku voi nähdä sinut ihan toisenlaisena kuin toinen. Tämä osaksi johtuu siitä, että olet erilaisessa roolissa eri ihmisten kanssa. Esim. käyttäydytkö ystäväroolissa samoin tavoin kuin työroolissa..?
Työssä varsinkin on ihan erilainen kuin yleensä. Ehkä olen työssä liian hiljainen tai sellainen syrjäänvetäytyvä. Ujohan minä olen kyllä muutenkin, paitsi tietenkin tuttujen ja kavereiden kanssa.
Sen sijaan hankalampaa on löytää sellaista naista, joka pystyy näkemään mun tarpeet "on the fly". Tässä suhteessa ei palvelun hinnan perusteella voi todellakaan päätellä mitään.
paremmin kuin kukaan muu.
Kyllähän Dr Jekyll puoli on tuttu, mut se herra hyde.
No ei kyllä mie väittäsin tuntevani itteni aika hyvin ainakaan en oo yllättyny itteni puolista, tosin tutkiminenki on jääny vähemmälle. Jos mie laittasin prosentiks jonku 60 nii se vois olla aika totta.
Tosin tää riippuu vähän miltä kannalta asiaa tarkastelee. Eiks se että ei ärsyynny tai ylläty helposti kerro itsetuntemuksesta jotain.
Eräs työkaverini oli aikoinaan hämmästynyt kun kerroin olevani tosi ujo ja epävarma tietyissä tilanteissa. Hän ällistyi ja sanoi, että mua itsevarmempaa saa hakea. Oli jotenkin järkytys, enkä vieläkään tiedä kumpi oli "oikeassa". Mutta tilanteestahan se tietty riippuu ja ehkä tämä työkaveri ei ollut silloin (vielä) nähnyt mua epävarmana.
sen ympäristön reaktiosta. Miten ympäröivät reagoi teihin. Kun ympäröivät ovat jotenkin varautuneita läsnäolostanne. Kun ympäröivät miettii miten lähestyä, miten puhua, miten olla seurassanne vaikuttamatta "vähäisemmältä" kuin itse olette. Ihan missä ympäristössä tahansa. Kun ympätillänne olevat ihmiset ei oikein tiedä, miten olla seurassanne mutta silti yrittävät jotenkin olla...
Ympäröivät pitää teitä muukalaisena, joka ei kuulu joukkoon mutta eivät uskalla sanoa sitä. Kokevat uhkana, vaikka ette millään tavalla uhkaa niitä.
Haluavat tehdä vaikutuksen. Tavalla tai toisella. Koska itse ette enää yritä sitä. Ei ole tarvetta siihen. Tiedätte jo itse, minkä teidän tarvitsee tietää.
Muut pelkää teitä, koska ette enää itse pelkää. Ette pelkää enää, koska tunnette itsenne. Muut pelkää, koska eivät tunne itseään...
lähti itsetuntemuksen prossat nousuun...