Olen siis laihduttanut nyt viime vuoden aikana 12kg ihan vain liikkumalla ja muuttamalla ruokailutottumuksia. Nyt BMI 23.7 ja laihdutan edelleen, tavoite on saada BMI 22:een eli painoa pitää tiputtaa n. 4kg vielä.
Ongelmani on kuitenkin se, että poden jopa normaalin ruuan syömisestä järkyttäviä omantunnon tuskia jos ruuassa on kaloreita enemmän kuin 300kcal. Perso kun olen, syön aina perjantaisin 150g karkkia. Syönnin jälkeen järkyttävät morkkis, melkein itkettää. Ei sitten muuta kuin treenaamaan cross trainerilla 100min, että karkkien kalorit katoavat. Lisäksi olen ihan vimmainen tuon liikunnan kanssa; ellen saa kulutettua päivässä liikkumalla tuhatta kaloria, olen jälleen omantuntoni kanssa vastakkain.
Muilla tämmöisiä ongelmia? Kannattaako olla huolissaan itsestään? :/ Miten voisin irrottautua tällaisista tuntemuksista?
Ongelmani on kuitenkin se, että poden jopa normaalin ruuan syömisestä järkyttäviä omantunnon tuskia jos ruuassa on kaloreita enemmän kuin 300kcal. Perso kun olen, syön aina perjantaisin 150g karkkia. Syönnin jälkeen järkyttävät morkkis, melkein itkettää. Ei sitten muuta kuin treenaamaan cross trainerilla 100min, että karkkien kalorit katoavat. Lisäksi olen ihan vimmainen tuon liikunnan kanssa; ellen saa kulutettua päivässä liikkumalla tuhatta kaloria, olen jälleen omantuntoni kanssa vastakkain.
Muilla tämmöisiä ongelmia? Kannattaako olla huolissaan itsestään? :/ Miten voisin irrottautua tällaisista tuntemuksista?
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja voi.
Jos syntymävuotesi on 91, niin sinulla on toivoa. Tulet todennäköisesti huomaamaan että elämässä on niin paljon tärkeämpiä asioita kuin se onko bmi 22 vai 23,7.
Tyttönen,sinun laillasi huonoa omaatuntoa syömisistään potee varmaan noin puolet Suomen nuorista tytöistä/naisista sekä aikamoinen osa myös vanhemmistakin naisista.Et todella ole yksin tuntemustesi kanssa.Minäkin kuulun samaan seuraan;-)Painontarkkailu kuuluu nuorten elämään osana muun ulkonäön arviointia.
Minusta on hyvä että pohdit kannattaako sinun olla huolissasi itsestäsi,koska syömishäiriö pujahtaa itsensätarkkailijan elämään liiankin helposti.Siis kannattaa olla huolissaan itsestään,ja vaikka jutella huolestaan esim. terveydenhoitajan kanssa.Älä ole liian tiukka itsellesi,olethan saavuttanut mahtavia tuloksia liikunnalla ja ruokailutottumusten säädöllä,kuten kirjoitit.Sinä osaat selvästi hallita painoasi,mutta säilyttääksesi terveytesi koeta säilyttää ainakin kunnon ruokaa kohtaan ajatus että se on ystäväsi,joka antaa sulle voimat liikkua ja iloita elämästä.
Karkkien syöntikin kuuluu elämän iloihin,tuo perjantaisyömisesi ei kuulosta mitenkään sellaiselta että sen vuoksi lihoisit.Minusta tärkeää on ettei laihtumisesi tavoite ole langanlaihuus ja että etsit elämääsi muuta erityisen kiinnostavaa ja mukavaa tekemistä.Jos annat sairaalloisen laihdutuksen vallata mielesi,kuluu ihanasta elämästäsi hukkaan monia hyviä vuosia.Ihmiselle ei oikeasti tuo onnea laihuus,vaan kaikki hienot kokemukset joita elämä tarjoaa,jos vain käännät katseesi niitä kohti.
Sulla on voimaa toteuttaa unelmasi.Mieti mitä muita unelmia sulla on,mitä toiveita elämäsi suhteen,ja ala rakas tyttönen kulkea niitä kohti,äläkä jää ruuan vangiksi!
... elämässä on suurempiakin huolia kuin paino, valitettavasti se vain on vaikuttanut valtavasti elämääni, koska minua on kiusattu monia vuosia lihavuuteni vuoksi. Vaikkei huoleni ehkä aikuisten mielestä ole iso, niin minulle se on sitä ja koen sen tavallani.
joeymann, kiitos lohduttavista ja kannustavista sanoista. Piristit päivääni. =)
Haluan vielä vastata tähän viimeiseen viestiisi,että ymmärrän tasan miksi painosi on sulle iso asia,siis tuon kiusaamisen takia.Minä olen jo aikuinen,mutta en ole unohtanut miten itse jouduin kiusatuksi koulussa ja mitkä seuraukset siitä on ollut elämässäni.Minua ei kiusattu painoni vaan ujouteni takia(myös ulkonäköni herätti kiusaajien mielikuvituksen ja olen siitä lähtien kokenut olevani ruma,vaikka ihmiset joille siitä myöhemmin olen puhunut eivät ole voineet ymmärtää minua),ja tunnen sinua kohtaan sydämestäni myötätuntoa koska tiedän mitä on olla kiusattu.
Toivon sinulle kovasti voimia ja rohkeutta!Minä olen monien mutkien kautta löytänyt iloa elämääni,kiusaamisen jäljet säilyvät,mutta se kiusatuksituleminenkaan ei pilannut koko elämääni,vaikka siitä monia vuosia kärsinkin.Voi miten toivonkaan,että jaksat pysyä rohkeana ja säilyttää lempeyden itseäsi kohtaan,ettet ala kurittaa itseäsi tyhmien ihmisten takia,siis laihduttaa liikaa ja kärsiä jatkuvasta syyllisyydestä syömisen takia.Sinä olet paljon muutakin kuin ulkonäkösi,ja ajan kanssa tulet löytämään itsestäsi paljon hyvää mistä voit olla tyytyväinen.Voimia sinulle!
jopa normaalin ruuan syömisestä järkyttäviä omantunnon tuskia jos ruuassa on kaloreita enemmän kuin 300kcal
-Sun täytyy ottaa järki käteen! Laske allaolevalla laskurilla paljonko voit syödä päivittäin kaloreita lihomatta. Itse olen mies ja päivittäinen kulutukseni on 2800 kaloria. Olen syönyt senverran ja havainnut etten liho enkä laihdu. Jos tiedät pysyväsi tuossa kalorimäärässä päivittäin, minkä laskuri näyttää, tiedät että voit syödä sen verran lihomatta. Tällöin sinun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa mistään 300 kalorista, koska se tulee kulutettua. Kehosi kuluttaa tietyn määrän energiaa vaikka et tekisi mitään.
Itse haluan laihduttaa muutaman kilon ja vähennän tuosta kalorimäärästä 500-800 kaloria päivittäin. Asiantuntijat suosittelevat 500 kalorin päivittäistä vajetta laihtumiseen. Yli tuhanteen se ei saa mennä.Muutoin aineenvaihdunta alkaa hidastua ja laihtuu huonommin vaikka syö vähemmän, tulee ns säästöliekki. Laskuissa on otettava huomioon myös liikunnan kautta tapahtuva energiankulutus. Jos esim syöt 200 kaloria vähemmän kuin kulutat ja liikut 300 kalorin edestä, niin se tietää 500 kalorin vajetta ja laihdut.
saa kulutettua päivässä liikkumalla tuhatta kaloria, olen jälleen
-Sun ei tarvitse kuluttaa niin paljoa. Luulen että sulla ei vain ole tarpeeksi tietoa asioista. Kuvittelet että jokainen suupala lihottaa ja että kuluttaa pitäisi aivan hirveät määrät ym...
http://www.sydanliitto.fi/testaa/fi_FI/energia/
Kiitos jälleen, joeymann. Mahtavaa, kun joku kerrankin ymmärtää, mitä kiusattuna oleminen on ja miksi minulle on tärkeää poistaa elämästäni se asia minkä takia olen kärsinyt.
kulutus, tiedän, että saan syödä 2400 kaloria päivässä, en vain osaa ajatella järkevästi.
Järki sanoo ihan muuta kuin miltä tuntuu. Tänäänkin olen syönyt n. 961 kaloria ja kuluttanut 1000 kaloria. Pitänee syödä lisää ettei tule tuota säästöliekkiä...
mietin vain että miten onnistuu 1000kcal kulutus liikunnalla?
itse yritän käydä kuntosalilla 4-5krt viikossa mutta kuitenkaan en usko että kerralla kuluisi enempää kuin n. 300kcal. käyn astangajooga tunneilla, fit ball tunneilla, sykkeen nostatusta ja kuntosalitreeniä. okei, kovin montaa tuntia en ehdikään siellä viettää, mutta silti 1000kcal opiskelun ja muun elämän ohella päivittäin, pakko viedä kauheasti aikaa..
Joissain kuntopyörissä on kalorinkulutus mittarit. Itse kulutin sunnuntaina sillä tunnin pyöräilemällä reilun 500 kcal. Jos 2 tuntia pyöräilee kuluu 1000 kcal, ei se taida ihan kamalan paljoa olla,tosin kuka jaksaa pyöräillä 2 tuntia ja toisekseen onko kuntopyörän mittareihin uskomista?
juuri tollainen kalorilaskuri mulla on tossa mun laitteessa. Toki noi mittarit on suuntaa antavia vain, että en osaa sanoa, onko ne luotettavia.
Kahden tunnin kuntoilu ei kuitenkaan oo haaste eikä mikään, käyn yleensä tunnin juoksulenkin ja sitten tolla laitteella teen tunnin harjoituksen. Netin kalorilaskurin mukaan noista tulis yhteensä kulutusta 996kcal.
70 kiloa painava nainen kuluttaa lepäillessä/nukkuessa 65 kcal/h, TV:tä katsellen 80 kcal/h ja siivoamalla 160 kcal/h. Vastaavissa toimissa 80 kiloinen mies kuluttaa tunnissa 75 kcal, 100 kcal ja 190 kcal.
Mulle tulee TOSI helposti huono omatunto syömisen jälkeen.
Jos oon vaikka vierailla ja ne tarjoo siellä riisiä jonkun kermakastikkeen kanssa -> se on ihan kamalaa. Koska kotona en sitä syö, ja kun vierailla sitten sitä saa, niin siitähän se sitten lähtee.
Jos syön vaikka ruisleivän juuston kanssa, siitäkin tulee kamala olo. Melkein kaikesta, pizzasta, pastasta, tortillasta ja jo pelkästä pienestä kakkupalasta.
Mä viime vuonna laihdutin just silleen, et mulla oli pakkomieli liikunalle joka päivä, ja jos en käynyt illalla lenkillä tai harjoittanut mitään liikuntaa yhen päivän, niin mulla oli kauhee omatunto. Laihduin 10kg, mutta ne tuli kuitenkin takas aika nopeella vauhdilla neljän kuukauden päästä. Mulla oli ankara dieetti ja jokapäivä piti harrastaa liikuntaa.Ajattelin laihduttamista jokapäivä.
Nyt tänä vuonna kesästä lähtien elämäni on ollut kiireisempi, eikä liikunnalle ole ollut aikaa ja söin sitä mitä sain eteeni (eli siis pastaa, riisiä, jäätelöä, salaatteja, hedelmiä, vihanneksia), ja olen laihtunut ainakin 10kg taas huomaamatta ja ajattelematta liikuntaa. En edes itse tiedä miten se tapahtui. En kuitenkaan ahminut itseäni täyteen vaan söin sen verran että nälkä lähtisi.
Mutta nyt kuitenkin ongelmana on juuri se huono omatunto. Vaikka olenkin laihtunut 10kg taas, niin silti, tuntuu niin kauheelta ruuan jälkeen. Mua varmaan pelottaa se, että lihoon taas ja sen takia pitää syödä mah. vähän.
Mutta mä en haluu pilata elämääni ja kieltää itteltäni ruokaa... Haluun nauttia ruuasta ja olla itsevarma!
Joten voin ymmärtää sua tosi hyvin.
ensinnäkin, toi jokapäiväinen liikunta ei ole tärkeetä, kunhan vaan liikut eli esim kävelet paikasta paikkaan päivässä, niin se riittää...
Ja tosta ruuasta, KAIKKEA voi syödä, mut ei liikaa!