Aloitan pitemmän viestin kunhan tsekkaan, että yhteys toimii.
suhde uiguurimieheen
daisyfield
8729
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirjoittanut: daisyfield 27.1.2008 klo 20.25
Olen parina iltana kahlannut läpi näitä monikulttuurisuhteita käsitteleviä sivuja. Kiitos muuten perustaneille tahoille ja hyvä kun täällä avoimesti itketään ja surraan.
Oma tilanteeni on minulle suomalaisena erikoinen ja olen todella ymmälläni. Tapasin uiguurimiehen työn parissa 1.5.v sitten, ihastuimme ja vähitellen rakastuimme.
Hän on omassa yhteisössään arvostettu ja myös tässä suomalaisessa työelämässä ahkeroinut niin että vailla vertaa ja oppinut suomen kielen erinomaisesti.
Hän on älykäs, työteliäs, kultivoitunut, tänne Suomeen kiintiöpakolaisena aikanaan tullut jne. Olen vapaa nainen.
Mies sanoo, että olen hänen elämänsä nainen ja ei hän valehtele. Mutta, mutta. Meidän molempien työaikataulu on kireä, hänen omaani kireämpi. Tapaamme säännöllisesti kerran viikossa minun kotonani ja puhumme puhelimessa. Mutta onko tämä mikään suhde?
Eilen minulla oli pitkä työpäivä ja meillä suunniteltu tapaaminen illalla. Hän soitti juuri ennen tapaamista, että hänelle tuli äkkiarvaamatta uiguurivieraita ja tapaaminen täytyy siirtää tälle sunnuntaille. Voiko tällaista elämää elää? Ajattelin eilen, että mitä sulaa hulluutta on pikkutytön tavoin istua nenä ikkunaruudussa kiinni ykköset yllä ja saada jäätä niskaan.
Tapasin miehen tänään ja hän aidosti halusi ymmärtää, miltä tuntuu olla se 2. vaihtoehto. Hän sanoi päivällä, että ok:hänen täytyy tehdä tietoinen päätös, mitä lupaa puhelimessa suvulleen ja yhteisölleen. Uiguurit ovat tottuneet kuulemma tällaiseen :"Me tulemme teille syömään 2h:n kuluttua, isäntä vastaa: tervetuloa".
Hän sanoo vastedes suomalaistuneensa niin, että sanoo:"Ok, voitte tulla kuukauden kuluttua klo nn...".
Mutta vedättääkö tämä mies minua? Onko 2h kerran viikossa mikään seurustelusuhde, koska sellaista elämässäni tarvitsen. Jäänkö roikkumaan tämän mieleltään ja hengeltään ja ruumiiltaan kipinöivän ihanan miehen koukussa vai löydänkö MISTÄÄN suhdetta, jossa edes olisi näitä elementtejä?
Mies on onneton avioliitossaan (sen tiesin ennen tapaamistamme), mutta ei voi sitoutua minuun ennen kuin lapset on naitettu sopiville puolisoille ja muut velvollisuudet on hoidettu. Olkaa kärsivällinen, hän sanoo. Olen. Mutta onko tässä järkeä. Ei varmasti ole järkeä, mutta on sellainen KIPINÄ, josta en osaa luopua. Kertokaa ajatuksianne, kiitos.
No kyllä todellakin kuulostaa hullulta, että tapailet naimisissa olevaa miestä 2h viikossa. Tiedän myös yhden uiguurimiehen, johon tuntomerkit voisivat sopia, ja tiedän myös että hän on vähän jokaisen naisen perään... siksi on voinut keksiä tuon onnettoman avioliiton ja muut kootut selitykset.
SUa vedätetään, ja sä meet ihan kuus-nolla.
RYHDISTÄYDY NAINEN.
Sain kyllä hyvät naurut, sun kustannuksellas.....
No, jos vedätetään, niin ainakin tiedän, mitä en halua. Vapaa olen valitsemaan, mitä haluan. On aika ilkeää erään tässä sanoa, että "makeat naurut sain kustannuksellas". Kyseistä henkilöä on potkittu päähän, kun haluaa ilkeillä muille. Minusta sellaiseen ei kehittyneessä yhteiskunnassa ole oikeutta kenelläkään. Mutta lapiolla päähän kuin lasten hiekkalaatikkoleikeissä, me aikuiset!
"Vapaa olen valitsemaan, mitä haluan."
Siis eikö tämä uiguurimies jota kiksauttelet ole naimisissa? Ja katsot että on ihan ok ns. kusta sen vaimon muroihin?
"haluaa ilkeillä muille. Minusta sellaiseen ei kehittyneessä yhteiskunnassa ole oikeutta kenelläkään."
Ööööh. Siis kehittyneeseen yhteiskuntaan ei kuulu sanan- ja mielipiteenvapaus? Voisit käväistä vaikka niiden uiguurien kotikonnuilla katsomassa miten ihana on totalitäärinen yhteiskunta. Siellä ei ole oikeutta ilkeillä ainakaan tietyille tahoille. Eikä kyllä paljon muitakaan oikeuksia.
Jos vaivaudut vastaamaan niin pyydän edes hiukan johdonmukaisuutta kiitos.
Valitat,että saat lapiolla päähän..saisit saadakin,kun teet tälläistä toiselle naiselle.Mitä pahaa se perhe sinulle teki?Toivottavasti joskus olet itse lasten kanssa odottelemassa pettävää miestä.Tälle miehelle et merkitse mitään,olet ilmainen p..o.Turhaan odotat,mutta ainahan teitä reppanoita istuu ikkunoissa odottelemassa.
Jotain järkeä tähän hömppäilyyn tuli. Mies lähti kotoaan, koska eli kahdessa maailmassa. Ei sietänyt ristiriitaa. Muutti omilleen, koska en minäkään häntä voi kotiini ottaa kuin kulkukissaa ja miehen on itse tiedettävä, mitä tekee tulevaisuudessa.
Saitte sen kuvan minusta, että sydän lääpälläni otan kenet vaan tuolla kadulla tallaavista. En, ennen kuin tiedän, kuka se ihminen sisimmässään on.
Aivan. Miehellä on nimenomaan oikeus ja velvollisuus selvittää oman avioliittonsa ongelmat oman vaimonsa kanssa. Eikö ydinperhe ole se yksikkö, jossa heidän on kohdattava tämä "etääntyminen, suhteen viileneminen tms." Ei minulla ole halua eikä oikeutta tämän perheen sisäisiin asioihin. Eikö tämä kuulosta reilulta ja oikeudenmukaiselta?