Tämä ei sinänsä ole ongelma, mutta turhautumista tämä kyllä kovasti aiheuttaa jo aikaa jatkuneena asiana.
Parisuhteemme on todella hyvässä kunnossa, olemme onnellisia ja monien vaikeuksien jälkeen osaamme nauttia toistemme seurasta arjen keskellä sekä nauttia pienistä asioista.
Olemme lupautuneet menemään naimisiin, vielä tosin häiden aika ei ole, haluamme säästää rahaa häitä varten, että voimme tarjota OMILLA RAHOILLAMME (ei siis vanhempien kustannuksella) ystäville ja läheisille ihmisille juhlat. Tuo on meille tärkeää, etteivät vanhemmat maksa näitä juhlia.
No, kihloihin menimme silloin, kun asiasta keskustelimme ja mieheni kosi minua, noin puoli vuotta sitten. Emme kumpikaan halunneet hankkia kihlasormuksia, jotenkin meistä tuntuu siltä, että sormukset ovat se toissijainen asia koko kihlautumisessa ja emme pidä siitä, että sormuksilla jotenkin muille todistelemme ja näyttelemme, että olemme nyt kihloissa. Olemme 25 ja 23-vuotiaita, ettei mistään teini-kihloista ole kyse :)
Yhteisiä vuosia on takana 4. Yhdessä asumistakin jo 3. Kihlauksestamme emme ilmoittaneet lehdessä tai muuallakaan, ei ole tullut tarvetta ilmoittaa asiasta. Tärkeintä on meille se tieto, että olemme lupautuneet tahtomaan rakastaa toisiamme lopun elämäämme ja haluamme naimisiin.
Nyt on niin, että jo pari vuotta olemme saaneet kuulla niin kavereilta, ystäviltä, sukulaisilta ja perheiltämme kyselyitä, että eikö vieläkään sormusta ole. Olemme vain kohautelleet olkapäitämme, kunnes joulun aikaan kerroimme sitten, että kihloissa kyllä olemme, mutta ei ole sormuksia ja häät tulevat sitten tulevaisuudessa.
Monet sukulaiset ja vanhempamme, jopa kaverimme eivät pidä meitä kihlaparina, koska ei ole niitä sormuksia!
Moni on tokaissut, että ettehän te oikeasti kihloissa ole tai muuta tuon kaltaista kommenttia. Ystäväni juuri sanoi, että mieheni täytyy olla todella sitoutusmikammoinen, kun ei edes sormusta uskalla ostaa! Jos kerran olemme lupautuneet avioliittoon, niin mikä ihme siinä on, että ei muka olisi kihloissa vaikka sormuksia ei olekaan.
Emme myöskään pitäneet mitään kihlajaisia, koska häät ovat sitten juhlimista varten.
Harmittaa toisaalta, kun juuri kukaan ei ota tätä kihlautumistamme tosissaan. Toisaalta, eihän se meidän kihlauksemme arvoa mitenkään laske, mutta on vain ikävää kuulla edelleen niitä kyselyitä, että miksei vieläkään ole kosittu ja missäs sormukset ovat.
Aluksi olen yrittänyt olla välittämättä, naureskellut, sanonut suoraan, miten ikävää on, kun kihlaus kyseenalaistetaan, mutta mikään ei ole noita kyselyitä lopettanut. En haluaisi hommata sormusta sen vuoksi, että muut sitä tavallaan vaativat! En muutenkaan ole sormusihmisiä, ja kun se sormuttomuus on ollut meidän yhteinen päätöksemme. Naimisiin mennessämme voisin harkita sormusta, mutta ennemmin haluaisin esimerkiksi kaulakorun tai käsikorun.
Onko kellään vinkkejä, millä tuon kihlautumiskyselyn saisi loppumaan, vai loppuukohan se vasta, kun hääkutsu on lähetetty...
Parisuhteemme on todella hyvässä kunnossa, olemme onnellisia ja monien vaikeuksien jälkeen osaamme nauttia toistemme seurasta arjen keskellä sekä nauttia pienistä asioista.
Olemme lupautuneet menemään naimisiin, vielä tosin häiden aika ei ole, haluamme säästää rahaa häitä varten, että voimme tarjota OMILLA RAHOILLAMME (ei siis vanhempien kustannuksella) ystäville ja läheisille ihmisille juhlat. Tuo on meille tärkeää, etteivät vanhemmat maksa näitä juhlia.
No, kihloihin menimme silloin, kun asiasta keskustelimme ja mieheni kosi minua, noin puoli vuotta sitten. Emme kumpikaan halunneet hankkia kihlasormuksia, jotenkin meistä tuntuu siltä, että sormukset ovat se toissijainen asia koko kihlautumisessa ja emme pidä siitä, että sormuksilla jotenkin muille todistelemme ja näyttelemme, että olemme nyt kihloissa. Olemme 25 ja 23-vuotiaita, ettei mistään teini-kihloista ole kyse :)
Yhteisiä vuosia on takana 4. Yhdessä asumistakin jo 3. Kihlauksestamme emme ilmoittaneet lehdessä tai muuallakaan, ei ole tullut tarvetta ilmoittaa asiasta. Tärkeintä on meille se tieto, että olemme lupautuneet tahtomaan rakastaa toisiamme lopun elämäämme ja haluamme naimisiin.
Nyt on niin, että jo pari vuotta olemme saaneet kuulla niin kavereilta, ystäviltä, sukulaisilta ja perheiltämme kyselyitä, että eikö vieläkään sormusta ole. Olemme vain kohautelleet olkapäitämme, kunnes joulun aikaan kerroimme sitten, että kihloissa kyllä olemme, mutta ei ole sormuksia ja häät tulevat sitten tulevaisuudessa.
Monet sukulaiset ja vanhempamme, jopa kaverimme eivät pidä meitä kihlaparina, koska ei ole niitä sormuksia!
Moni on tokaissut, että ettehän te oikeasti kihloissa ole tai muuta tuon kaltaista kommenttia. Ystäväni juuri sanoi, että mieheni täytyy olla todella sitoutusmikammoinen, kun ei edes sormusta uskalla ostaa! Jos kerran olemme lupautuneet avioliittoon, niin mikä ihme siinä on, että ei muka olisi kihloissa vaikka sormuksia ei olekaan.
Emme myöskään pitäneet mitään kihlajaisia, koska häät ovat sitten juhlimista varten.
Harmittaa toisaalta, kun juuri kukaan ei ota tätä kihlautumistamme tosissaan. Toisaalta, eihän se meidän kihlauksemme arvoa mitenkään laske, mutta on vain ikävää kuulla edelleen niitä kyselyitä, että miksei vieläkään ole kosittu ja missäs sormukset ovat.
Aluksi olen yrittänyt olla välittämättä, naureskellut, sanonut suoraan, miten ikävää on, kun kihlaus kyseenalaistetaan, mutta mikään ei ole noita kyselyitä lopettanut. En haluaisi hommata sormusta sen vuoksi, että muut sitä tavallaan vaativat! En muutenkaan ole sormusihmisiä, ja kun se sormuttomuus on ollut meidän yhteinen päätöksemme. Naimisiin mennessämme voisin harkita sormusta, mutta ennemmin haluaisin esimerkiksi kaulakorun tai käsikorun.
Onko kellään vinkkejä, millä tuon kihlautumiskyselyn saisi loppumaan, vai loppuukohan se vasta, kun hääkutsu on lähetetty...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voit kertoa sormuksen puutetta ihmetteleville, että on mahdollista olla jopa naimisissa, ilman sormuksia. Eräs ystäväpariskunta meni naimisiin, maistraatissa, ja hankkivat sormuksensa vasta melkein 2 vuotta naimisiinmenon jälkeen. Eli onnistuu se niinkin :)
Kihlaus on lupaus avioliitosta, eikä se lupaus vaadi ulkoisia merkkejä, vaikka jotku niin kuvittelevatkin.
voi halleluja sentään, hoohhoijaaaa....
Käytit juuri lähes kokonaisen A4-arkin sen kääntelemiseen, kuinka tärkeää sinulle on, että muut uskovat teidän olevan kihloissa. Jos kuitenkin noin paljon muiden ajatukset vaivaavat, miksi väität ettet välitä?
Väistämättä tulee mieleen, että tuo sormuksettomuus ei ole sinun valintasi ja "miehelläsi" siihen syy, jota ei halua sinulle paljastaa - tai sitten se syy on ilmeinen, mutta jota sinä et halua uskoa.
Jos avioliitto ylipäätään olisi vain parin keskeinen sopimus ilman mitään ulkoisia merkkejä tai vaikutuksia, ei koko isntituutiota olisi.
noista ulkoisista merkeistä, niin eihän ne sormukset merkitse avioliitossa. Ainoa järkevä syy mennä naimisiin on se, että oikeudellisesti lesken asema on turvatumpi kun jää leskeksi avioliitossa.
ne sormukset mitään merkkaakaan avioliitossa, vaan ne on symboli ja merkki siitä että on varattu.
on asiasi haluatko sormusta vai et, eikä se suhteen vakavuutta (toivottavasti) muuta. Ite kyllä haluan pitää kihla- ja vihkisormuksia koska haluan että ulkopuoliset näkee että oon varattu. Eihän sillä muuta merkitystä olekaan. Jos en pitäis sormuksia, niin eihän tuntemattomat voi tietää että oon sitoutunut jo johonkuhun. Sillä välttää kurjia tilanteita missä joku tulee "iskeen" ja ei tiedä että toinen on varattu. On joitakin miehiä jotka ottaa heti sormuksen pois kun lähtevät ulos ja vaimon silmä välttää. Se kertoo aika paljon heidän sitoumuksesta. Tulee väkisin mieleen jos teillä on tuo meininki, ettette haluakaan että muut tietää teidän olevan varattu "kaiken varalta"... Voin mä olla väärässäkin.
Voisihan sitä ajatella niinkin, että kihloissa on vasta silloin, kun molemmat pitää sormusta. En kyllä itse sanoisi olevani kihloissa, jos ei sormustakaan olisi!! Onks toi nyt niin kauheeta pitää sormusta sormessa??