Harkinta-aikaa kulunut kohta 3kk, asumme ja olemme samankaton alla, normaalisti..
Mieheni haki eroa, mutta silti haluaa että olemme normisti..
Itseäni tämä tilanne rasittaa todella paljon..
Häntä ei haittaa, koska on eroa hakenut..
Ja vielä sekin, että tavallaan piinaa minua, tuleeko ero vai ei..
Eli on niskan päällä koko ajan..Itse en eroa halunnut, vaikka nyt on kyllä omatkin ajatukset muuttuneet..
Tietää että kärsin, vaikken sitä koko aika näyttäkkään..
Lapset ovat jo maailmalla..
Emme riitele, mutta emme puhukkaan erosta.
Kun kysyn, jotain, ei tule mitään kunnollista vastausta...
Alussa tuli jotain, nyt ei enään sitäkään...
Sanoo, että haluaa eron, ainakin vielä, mutta silti ollaan yhdessä..
Mietin , onko järkeä oottaa harkinta-aika loppuun asti, että saa kuulla mieheni lopullisen päätöksen ? Itselläni on muitakin huolia tällä hetkellä vielä lisäksi..
Mieheni haki eroa, mutta silti haluaa että olemme normisti..
Itseäni tämä tilanne rasittaa todella paljon..
Häntä ei haittaa, koska on eroa hakenut..
Ja vielä sekin, että tavallaan piinaa minua, tuleeko ero vai ei..
Eli on niskan päällä koko ajan..Itse en eroa halunnut, vaikka nyt on kyllä omatkin ajatukset muuttuneet..
Tietää että kärsin, vaikken sitä koko aika näyttäkkään..
Lapset ovat jo maailmalla..
Emme riitele, mutta emme puhukkaan erosta.
Kun kysyn, jotain, ei tule mitään kunnollista vastausta...
Alussa tuli jotain, nyt ei enään sitäkään...
Sanoo, että haluaa eron, ainakin vielä, mutta silti ollaan yhdessä..
Mietin , onko järkeä oottaa harkinta-aika loppuun asti, että saa kuulla mieheni lopullisen päätöksen ? Itselläni on muitakin huolia tällä hetkellä vielä lisäksi..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Rasittavaahan tuo on - ?
Niin minustakin vaikuttas siltä..
Mutta miksi haluaa sen tehdä näin ?
Hyötyäkseen loppuun asti. Tietenkin.
Kyllähän nyt sen tiedän, mutta tuntuu aika oudolta käytökseltä sellaiselta mieheltä, kuin hän on *
Eikä se hyöty nyt niin ihmeellistä ole, jos siihen pyrkii:)
Sitä eniten ihmettelen ...
Eikä ole sairas eikä muutakaan, ihan tavallinen mies, kaikin puolin...
Tuo mies kuulostaa (kertomasi mukaan, emmehän tunne teitä)joko sadistilta tai sitten hänellä on keskivakava henkinen sairaus.
Kummassakin tapauksessa, eikö olisi parempi asua eri asunnoissa?
On mahdotonta edes kuviella asumista tuollaisessa ilmapiirissä.
oikeasti keskustelleet tilanteestanne? Oletteko saaneet tai hakeneet ulkopuolista apua? Tuo tilanteenne kuulostaa kamalalta. Mitäköhän miehesi päässä liikkuu? Ymmärrän sinua. Pysy kovana ja vaadi vastauksia.
Ei hän keskustele asiasta sen kummemmin, olen kyllä yrittänyt kysellä, mutta keskustelua ei saa aikaseksi..
Onhan tietysti sanonut, miksi haki eroa yms juttuja..
Mutta ei sen enempää olla juteltu..
Elämä on ihan normaalia, pitää hyvänä yms.. en tiedä onko silmän lumetta vai onko tosissaan, mutta itsellä vaan alkaa oleen jo kypsä olo..
Ei häntä saa mihkään parisuhde juttuihin tai, että saataisiin, ulkopuolista apua.. Turha toivo..
Mitään ei yhteistä tietty voi suunnitella, kun ei tiedä mitä tulee tapahtumaan..
Itse haluisin suunnitella tulevaa, mutta yksin vai kaksin ?
Mieheni on aivan ihana ja tunteita toki meillä on jäljellä...
Mutta nyt hän pitää yllä tätä tilannetta..
Itselläni on muitakin huolia tällä hetkellä, joita joudun miettiin tämän lisäksi..
Lapseni ovat jo huomanneet minussa, etten ole sama kuin ennen..
Itsekkään en ole enään varma, haluanko jatkaa yhteiseloa, jota on kohta 30v takana..
Syytä on minussa, niinkuin hänessäkin, mutta tämä on alkaa oleen jo aikas piinaavaa häneltä..
ja jättää arvet, jos jatketaan ..
..ja loputulos oli ettei 2-vaihetta jätetty, mutta MIES teki päätöksen viimeisenä mahdollisena jättöpäivänä. Onhan tuo henkistä alistamista, mutta "miehet vain ajattelee erilailla kuin naiset". Kärsin vuoden mutta nyt olemme aloittaneet uuden ja paremman suhteen...hei nykyään meillä jutellaan ja kerrotaan suoraan mitä halutaan eikä vain luulla ja odoteta että puoliso tietää mitä ajattelen! Me emme myöskään oleta, että toisen pitäisi huomioida enemmän, kumpikin tietää, että molempien on huomioitava toinen kaikissa asioissa.Jos rakastatte oikeasti toisianne "nosta kissa pöydälle" . Ei se uusi alku meilläkään helppoa ollut, mutta kannatti. Jokaisen suhde on omanlaisensa, mutta loppuun asti kannattaa yrittää, sanon minä yli 30 vee kokemuksella.
Todella ihana kuulla, että teillä ei jätetty 2 vaihetta, vaan saitte liittonne kuntoon vielä*
Miltä sinusta itsestäsi tuntui, tuo harkinta-aika ? Asuitte saman katon alla ja elittekö normaalisti ? Olitko itse ihan kuten ennenkin?
Kertoiko miehesi sinulle, että hakee eroa ja syyn ? Eli miehesi sinnitteli sen 6kk ja sitten ilmoitti ennen h-hetkeä, ettei hae eroa ? Ennen sitä ei sanonut erooko vai ei ?
Sinä et halunnut erota ?
Tiesikö muut teidän harkinta-ajasta, vai te vain ?
Itselläni myös lähemmäks 30v saman kanssa vietettyä aikaa*
Kumpi teillä nosti kissan pöydälle ja yleensä otti asiat puheeksi ?
Henkistä *alistamistahan* tuo on, tästä juuri huomaa, miten erilailla asioista ajattelee, miehet ja naiset*mutta jotain hyvääkin tästä on seurannut*
Ja tunteet itsellä ainakin, heittelee kuin vuoristorata*
Siis kärsit vuoden tuosta eroasiasta, eli siittäkö kun miehesi jätti 1 vaiheen vai kun ilmoitti ettei eroakkaan?
Itse kärsin myös tästä ja tiedän et arpi jää..
Oli tulos mikä tahansa*