jalkaväkirykmentti 7

...mistä tuon rykmentin vaiheista löytäisi tietoa?

"Oma käsitykseni on se, että JR7, JR49, JR9, JR2, JR4 sekä Panssarijääkärit eli Laguksen alaisena taistelleet panssarijoukot Puroman jääkäripataljoonina vahvistettuina olivat sotiemme kovimmat joukko-osastot."

Laittaisin kyllä JR12:sta mukaan kärkisijoille, noista JR9:sta ja JR2:sta en juurikaan tiedä niiden vaiheita.

JR4;ssa... kirjoitti:

...mistä tuon rykmentin vaiheista löytäisi tietoa?

Lopmeri, Olavi 1987, Punamustarykmentti; Jatkosodan Jalkaväkirykmentti 4, I osa. Vantaa; Tummavuoren kirjapaino

http://fi.wikipedia.org/wiki/8._divisioona_(jatkosota)

Eli 8. divisioonan matrikkeli on erittäin hyvä tietolähde.

Kolmen kannaksen koukkaajat -niminen kirja on myös muistaakseni olemassa, joka kertoo näiden joukkojen vaiheista jatkosodassa.

Toivottavasti näistä on jotain apua sinulle.

Heinäkenkä. kirjoitti:

"Oma käsitykseni on se, että JR7, JR49, JR9, JR2, JR4 sekä Panssarijääkärit eli Laguksen alaisena taistelleet panssarijoukot Puroman jääkäripataljoonina vahvistettuina olivat sotiemme kovimmat joukko-osastot."

Laittaisin kyllä JR12:sta mukaan kärkisijoille, noista JR9:sta ja JR2:sta en juurikaan tiedä niiden vaiheita.

Lue lisää

Ilman muuta JR12 on saavutuksiltaan merkittävä rykmentti ja toinen, jonka vielä lisäisin tulostensa perusteella tuohon listaan on ehdottomasti ErP12. Toisaalta tämän kaltainen luokittelu on melko typerää, kun tarkemmin ajattelin asiaa. Loppupelissä kukin yksikkö ja kukin sotiemme veteraani teki parhaansa viime sodissa. Itsepähän aloitin tuon luokittelun, joten syytänpä sitten itseäni siitä!

Ja monesti se oli kiinni siitä, mihin paikkaan tai olosuhteisiin ko. joukko joutui. Yhtälailla voisi esittää, että JR53 oli kovan onnen joukko, kuten JR1 tai sitten 14.D kokonaisuudessaan on jo maininnan arvoinen korpisodan taitajana jne. Tästä huomaa, että lista on ihan loputon.

JR4;ssa... kirjoitti:

...mistä tuon rykmentin vaiheista löytäisi tietoa?

Isäni oli jatkosodan aikana kevytosasto JR4:ssa. Ko. osastosta oli suoraan päämajanalainen kevytosasto ja siitä käytettiin myös nimitystä kolmen kannaksen koukkaajat.
Olen parhaillani lukemassa Jukka Mäkelän kirjoittamaa kirjaa Kannaksella salamoi, jossa kerrotaan eräitä vaiheita ko. rykmentin vaiheista.

Matinpoika kirjoitti:

Isäni oli jatkosodan aikana kevytosasto JR4:ssa. Ko. osastosta oli suoraan päämajanalainen kevytosasto ja siitä käytettiin myös nimitystä kolmen kannaksen koukkaajat.
Olen parhaillani lukemassa Jukka Mäkelän kirjoittamaa kirjaa Kannaksella salamoi, jossa kerrotaan eräitä vaiheita ko. rykmentin vaiheista.

Lue lisää

Isäni oli myös Kolmen kannaksen koukkaaja, synt. 1922, kuoli 1962.

Tiedätkö paljonkin isäsi vaiheista? Onko isäsi vielä elossa? Tiedätkö muita vielä elossa olevia koukkaajia? Olisi hyvä saada tavata ja haastatella.
Olen erään toisen koukkaajan tyttärentyttären kanssa etsimässä vielä elossa olevia koukkaajia, että voisi kysellä vähän.

Meiliosoitteeni on helena.haggströ[email protected]

Matinpoika kirjoitti:

Isäni oli jatkosodan aikana kevytosasto JR4:ssa. Ko. osastosta oli suoraan päämajanalainen kevytosasto ja siitä käytettiin myös nimitystä kolmen kannaksen koukkaajat.
Olen parhaillani lukemassa Jukka Mäkelän kirjoittamaa kirjaa Kannaksella salamoi, jossa kerrotaan eräitä vaiheita ko. rykmentin vaiheista.

Lue lisää

Oikea meiliosoite tulee tässä: [email protected]

Einontytär kirjoitti:

Isäni oli myös Kolmen kannaksen koukkaaja, synt. 1922, kuoli 1962.

Tiedätkö paljonkin isäsi vaiheista? Onko isäsi vielä elossa? Tiedätkö muita vielä elossa olevia koukkaajia? Olisi hyvä saada tavata ja haastatella.
Olen erään toisen koukkaajan tyttärentyttären kanssa etsimässä vielä elossa olevia koukkaajia, että voisi kysellä vähän.

Meiliosoitteeni on helena.haggströ[email protected]

Lue lisää

elämäkerrassa on aika paljon JR 4:stä. Hän oli eräässä vaiheessa pitkään rykmentin komentaja. Teoksen nimi on Puolustusvoimien puolesta.

Maanpuolustuskiltojen Liitosta kannattaa kysellä onko 8.D:lla tai Punamusta-rykmentillä vielä perinnetoimintaa.

JR 7 muodosti kolme jalkaväki pataljoonaa joiden taistelevien osien yhteisvahvuus oli noin 2000 miestä. Toisin sanoen yli 100% miestappiot yhdellä rykmentillä.

Väitän ettei yksikään konekivääriampuja selvinnyt sodasta hengissä jr7?

uhhöp kirjoitti:

JR 7 muodosti kolme jalkaväki pataljoonaa joiden taistelevien osien yhteisvahvuus oli noin 2000 miestä. Toisin sanoen yli 100% miestappiot yhdellä rykmentillä.

Väitän ettei yksikään konekivääriampuja selvinnyt sodasta hengissä jr7?

Lue lisää

miestä. Sitä täydennettiin moneen otteeseen. Se oli niitä harvoja, jotka olivat etulinjassa koko aktiivin taisteluvaiheen ajan. Tappioista noin puolet on kaatuneita. Lisäksi ilmeisesti mukana on vahvennusten kaatuneita.

Kyllä JR 7:stä konekivääriampujiakin selvisi, mutat harva kai haavoittumatta. Ainakin kiltatoiminnassa heitä on ollut mukana.

Einontytär kirjoitti:

Isäni oli myös Kolmen kannaksen koukkaaja, synt. 1922, kuoli 1962.

Tiedätkö paljonkin isäsi vaiheista? Onko isäsi vielä elossa? Tiedätkö muita vielä elossa olevia koukkaajia? Olisi hyvä saada tavata ja haastatella.
Olen erään toisen koukkaajan tyttärentyttären kanssa etsimässä vielä elossa olevia koukkaajia, että voisi kysellä vähän.

Meiliosoitteeni on helena.haggströ[email protected]

Lue lisää

Lopmeri, Olavi. Punamustarykmentti : jatkosodan jalkaväkirykmentti 4. 3, Toiminta Aunuksen Kannaksella ja Laatokan Karjalassa : välirauha ja kotiuttaminen / Olavi Lopmeri. Helsinki : Punamustarykmentin Veljesvastuu, 1991.

Punamustarykmentti kolmella kannaksella. [Helsinki] : [Punamustarykmentti kolmella kannaksella -teoksen julkaisutoimikunta], 1971 Ecapaino)

Lopmeri, Olavi. Punamustarykmentti : jatkosodan jalkaväkirykmentti 4. 2, Toiminta Seesjärven - Maaselän kannaksen suunnassa 1941-1942 / Olavi Lopmeri. Helsinki : Punamustarykmentin Veljesvastuu, 1989.

Lopmeri, Olavi. Punamustarykmentti : jatkosodan jalkaväkirykmentti 4. 1, Perustaminen sekä sotatoimet Virolahdella ja Karjalan kannaksella 1941 / Olavi Lopmeri. Helsinki : Punamustarykmentin Veljesvastuu, 1987.

JR 4 kartasto 1942-1944 : punamustarykmentin historiaan liittyvä vetäytymisvaiheen kartasto. [S.l.] [Punamustarykmentin veljesvastuu], [S.a.]

oli noin 3000 kirjoitti:

miestä. Sitä täydennettiin moneen otteeseen. Se oli niitä harvoja, jotka olivat etulinjassa koko aktiivin taisteluvaiheen ajan. Tappioista noin puolet on kaatuneita. Lisäksi ilmeisesti mukana on vahvennusten kaatuneita.

Kyllä JR 7:stä konekivääriampujiakin selvisi, mutat harva kai haavoittumatta. Ainakin kiltatoiminnassa heitä on ollut mukana.

Lue lisää

taisteluvahvuus on eri kuin sen miesvahvuus. Taisteluvahvuuteen kuuluu esim. kiväärikomppanian 150 miehestä sen kaikki muut joukkueet paitsi sen huoltojoukkue. Näin sen taisteluvahvuus on 120 miestä. Sama pätee muihinkin komppanioihin. Pahimmat tappiot tulivat kk ampujille, upseereille, tulenjohtajielle konepistoolimiehille. Esim pastorit ja keittäjät kärsivät tappioita vähemmän kuin esim. liekinheitinmies...

http://users.kymp.net/ilmakilta/erp4.htm

uhhöp kirjoitti:

JR 7 muodosti kolme jalkaväki pataljoonaa joiden taistelevien osien yhteisvahvuus oli noin 2000 miestä. Toisin sanoen yli 100% miestappiot yhdellä rykmentillä.

Väitän ettei yksikään konekivääriampuja selvinnyt sodasta hengissä jr7?

Lue lisää

Isäni oli 3./JR 7 ssä kessuna. Tuli hengissä pois, mutta haavoittui jatkosodassa 2 kertaa ja talvisodassa JR 21:ssä kerran. Mutta moni jäi

Einontytär kirjoitti:

Isäni oli myös Kolmen kannaksen koukkaaja, synt. 1922, kuoli 1962.

Tiedätkö paljonkin isäsi vaiheista? Onko isäsi vielä elossa? Tiedätkö muita vielä elossa olevia koukkaajia? Olisi hyvä saada tavata ja haastatella.
Olen erään toisen koukkaajan tyttärentyttären kanssa etsimässä vielä elossa olevia koukkaajia, että voisi kysellä vähän.

Meiliosoitteeni on helena.haggströ[email protected]

Lue lisää

Jr 4 punamustarykmentin perinneyhdistys toimii aktiivisesti, mukana on sotiemme veteraaneja pj. Eversti olavi eronen haminassa. Tapaamme kevaisin vuosikokouksen yhteydessa helsingissa karjatalossa, kaymme komentajiemme eversti nordgrenin ja kenraali simeliuksen seka sotarovastimme limppu lindbohmin haudoilla, kesan2010 retken teimme porvooseen, itsenaisyyspaivana olemme kutsuvieraina toolon lionsien jarjestamassa konseritssa temppeliaukion kirkossa 14.00. Tervetuloa mukaan!

uhhöp kirjoitti:

JR 7 muodosti kolme jalkaväki pataljoonaa joiden taistelevien osien yhteisvahvuus oli noin 2000 miestä. Toisin sanoen yli 100% miestappiot yhdellä rykmentillä.

Väitän ettei yksikään konekivääriampuja selvinnyt sodasta hengissä jr7?

Lue lisää

Isä tuli elävänä konekiväärin takaa sodasta, JR 7, sotilas siis.
Fyysisesti lähes ehjänä, toki haavoittuneena.

Maanystävä kirjoitti:

Isä tuli elävänä konekiväärin takaa sodasta, JR 7, sotilas siis.
Fyysisesti lähes ehjänä, toki haavoittuneena.

Niin minunkin isäni palveli JR 7 /Er.P 12 konekivääriampujana .Jäi henkiin..

paht kirjoitti:

Niin minunkin isäni palveli JR 7 /Er.P 12 konekivääriampujana .Jäi henkiin..

Hei, minunkin isäni palveli samassa ja jäi haavoittuneena henkiin. Olisi kiinnostavaa kuulla lisää keitä on vielä elossa. Isäni kuoli 1980.

Vanha asia. Nyt laitat , valitettavasti ammattitaidottomasti suomen armeijan sankarit eri kategoriaan. Missä on Taipaleen, Kollanjoen, jne sankarirykmentit .? Listassasi puuttuu mm 6. Divisioonan Jr 12 ja Jr 33. Jos et tiedä niin mitä noi on niin ole viisaasti hiljaa.

uhhöp kirjoitti:

JR 7 muodosti kolme jalkaväki pataljoonaa joiden taistelevien osien yhteisvahvuus oli noin 2000 miestä. Toisin sanoen yli 100% miestappiot yhdellä rykmentillä.

Väitän ettei yksikään konekivääriampuja selvinnyt sodasta hengissä jr7?

Lue lisää

2. D ilmoituksen mukaan tappiot olivat elokuussa 1941, tappiot 26,15 %, koko vahvuus 13411 miestä (heinäkuussa 17778), taistelutappiot 3507 miestä.
Samaan aikaan "Ryhmä J" Jussi Turtolan porukka JR 53 vahvennukset, tappiot 27,92 %, koko vahvuus 6261 miestä (heinkuussa 6790), taistelutappiot 1748 miestä. Yksikköjen vahvuudet vaihtelivat riipuen täydennyksistä. Nämä näyttäisivät olleen hyökkäysvaiheen kaikkien ykksiköiden kovimmat tappiot.

Valitettavasti näissä tilastoissa ei näy yksittäiset rykmentit. Näistä näkee kuitenkin, että armeijan hyökkäysvaihe oli todella kova miehille.

Käsityksesi on väärä. Voitko verrata talvisodan rykmenttejä jatkosodan aikaisin ? Olet aika pihalla. Kuinka esim Martti Ahon 2 kertainen mannerheimin ristin ritari johtama Jr50 ? Puuttuu listalta, ja moni muu.
Olet ulkona asioista.

veteraanin tytär 57 kirjoitti:

Hei, minunkin isäni palveli samassa ja jäi haavoittuneena henkiin. Olisi kiinnostavaa kuulla lisää keitä on vielä elossa. Isäni kuoli 1980.

Hei, isäni myös JR 7 porukoissa jatkosodan alusta loppuun. Vieläkin hengessä mukana!

Tulossa:
17.-18.5.2014 aselevonsolmimisen 70-vuotismatka Kannakselle.
Vahvistus sisällöstä, yms. tammikuun alkuun mennessä. legendaarinen Ami Kiukas toimii sotahistorian asiantuntija ja havainnollistaa esitystään Matti Koskimaan ainutlaatuisilla taistelukartoilla.

uhhöp kirjoitti:

JR 7 muodosti kolme jalkaväki pataljoonaa joiden taistelevien osien yhteisvahvuus oli noin 2000 miestä. Toisin sanoen yli 100% miestappiot yhdellä rykmentillä.

Väitän ettei yksikään konekivääriampuja selvinnyt sodasta hengissä jr7?

Lue lisää

Lauri Kosonen, isoisäni selvisi.

Hei etsin tietoja miun isopapasta joka palvelu jr4hänen hautakiveen on laitettu 22.2.1940 kuoli kannaksella janyt yht äkkiä on kuolin päivä17.02.1940 siksi ois tärkeää että saisin tietää mikä on isopappani kohtalo miulle voi laittaa maillin eeva [email protected]

Heinäkenkä. kirjoitti:

"Oma käsitykseni on se, että JR7, JR49, JR9, JR2, JR4 sekä Panssarijääkärit eli Laguksen alaisena taistelleet panssarijoukot Puroman jääkäripataljoonina vahvistettuina olivat sotiemme kovimmat joukko-osastot."

Laittaisin kyllä JR12:sta mukaan kärkisijoille, noista JR9:sta ja JR2:sta en juurikaan tiedä niiden vaiheita.

Lue lisää

Laguksen divisioonan JPr:,n 4 pataljoonaa sekä panssarijääkäripataljoona ansaitsevat tunnustuksen. Panssariprikaatin osuus on piilotettu jostain syystä. Olisi hyvä saada lukea PsPr:n Sotapäiväkirjat?

rykmentti oli Jalkaväkirykmentti 30/21 jonka osista
mm. perustettiin tämä myöhemmin JR 7. jota myöhemmin johti Adolf Ehrnrooth. Se ei ollut "JP" 21 vaan JR 21.
Lisäksi siinä oli myös JR 19 sekä JR 35 talvisodan veteraaneista koostuneita osia.

Kempin kirjoitti:

rykmentti oli Jalkaväkirykmentti 30/21 jonka osista
mm. perustettiin tämä myöhemmin JR 7. jota myöhemmin johti Adolf Ehrnrooth. Se ei ollut "JP" 21 vaan JR 21.
Lisäksi siinä oli myös JR 19 sekä JR 35 talvisodan veteraaneista koostuneita osia.

Lue lisää

Sivut perustuu perusteelliseen Matti Koskimaan kirjaan Tyrjän rykmentti.


Koskimaa, Matti: Tyrjän rykmentti

JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa
ISBN: 9789510212738

Kempin kirjoitti:

rykmentti oli Jalkaväkirykmentti 30/21 jonka osista
mm. perustettiin tämä myöhemmin JR 7. jota myöhemmin johti Adolf Ehrnrooth. Se ei ollut "JP" 21 vaan JR 21.
Lisäksi siinä oli myös JR 19 sekä JR 35 talvisodan veteraaneista koostuneita osia.

Lue lisää

http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotaupseerit - Armas Kemppi.htm


"Vuonna 1940 Kemppi ylennettiin everstiksi. Välirauhan aikana hän toimi 7. prikaatin komentajana. Prikaati perustettiin Taipaleen eloonjääneistä ammattisotilaista ja asevelvollisista. Taipaleen kantarykmentit JR 19 ja JR 21 sekä Kollaan rykmentti JR 35 muodostivat prikaatin rungon, joka täydennettiin nuoremmalla väellä."

Nyt nappaa kirjoitti:

http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotaupseerit - Armas Kemppi.htm


"Vuonna 1940 Kemppi ylennettiin everstiksi. Välirauhan aikana hän toimi 7. prikaatin komentajana. Prikaati perustettiin Taipaleen eloonjääneistä ammattisotilaista ja asevelvollisista. Taipaleen kantarykmentit JR 19 ja JR 21 sekä Kollaan rykmentti JR 35 muodostivat prikaatin rungon, joka täydennettiin nuoremmalla väellä."

Lue lisää

JR 21/30 väännetään JP 30. Kyllä minulla on muutamia
" alan " teoksia joista noin yksinkertainen asia selviää.
Minulle kyllä sopii myös muut tulkinnat, ei olla niin pikkumaisia, sitä en tarkoittanut.

Nyt nappaa kirjoitti:

http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotaupseerit - Armas Kemppi.htm


"Vuonna 1940 Kemppi ylennettiin everstiksi. Välirauhan aikana hän toimi 7. prikaatin komentajana. Prikaati perustettiin Taipaleen eloonjääneistä ammattisotilaista ja asevelvollisista. Taipaleen kantarykmentit JR 19 ja JR 21 sekä Kollaan rykmentti JR 35 muodostivat prikaatin rungon, joka täydennettiin nuoremmalla väellä."

Lue lisää

Siinä sinulle selvitettäväksi, " että mistäs tuon löysit ".

7.Prikaati oli perustettu talvisodan Taipaleen eloonjääneistä ammattisotilaista ja asevelvollisista. Taipaleen "kantarykmentit", JR 19 ja JR 21 sekä Kollaan rykmentti JR 35 muodostivat prikaatin rungon, jota täydennettiin nuoremmalla väellä. Taipaleen taistelijoita, upseereja, aliupseereja ja miehiä oli jokaisessa komppaniassa, melkein joka joukkueessa. He siirsivät talvisodan ja Taipaleen peräänantamattoman hengen myös nuoriin miehiin. Tällä seikalla oli suuri merkitys. Jalkaväkirykmentti 7:llä olivat erinomaiset lähtökohdat kehittyä yhdeksi armeijamme valiorykmenteistä. Tätä edesauttoi myös se, että rykmentin kahden pataljoonan miehistö oli nuoria varusmiehiä.

http://www.jrseiska.net/kehys1.html

Mistähän nämä tiedot on kopioitu tuon Tyrjän rykmentin esittelysivuille, siinä sinulle pieni vihje?

Utelias. kirjoitti:

Sivut perustuu perusteelliseen Matti Koskimaan kirjaan Tyrjän rykmentti.


Koskimaa, Matti: Tyrjän rykmentti

JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa
ISBN: 9789510212738

Lue lisää

Tyrjän rykmentti kuului Blickin johtamaan 2.D:n Murtajadivisioonaan jonka vuorottelevana komentajana
Kemppi toimi 2.D:n komentajan lomien ja komennusten aikana. Odotukset olivat siten suuret että hänestä olisi luonnollisesti tullut Blickin ylennyksen jälkeen divisioonan komentaja. Blick ylennettiin kenraalimajuriksi lokakuussa 1941 ja hänet siirrettiin Aunukseen VI Armeijakunnan komentajaksi.
Uudeksi 2.D:n komentajaksi tuli talvisodassa Laatokan pohjoispuolella hyvin menestynyt kenraalimajuriksi ylennetty H. Hannuksela. Hän kuoli muutaman jo muutaman kuukauden kuluttua sydänkohtaukseen.

Seuraava 2.D:n komentaja tuli yllättäen Kotijoukkojen esikuntapäällikkönä ja pitkään Suojeluskuntajärjestöä johtaneesta kenraalimajuri Martolasta. Hänen ja Kempin välit eivät näin ollen
muodostuneet suotuisasti.Kemppi oli Taipaleenjoella ja hyökkäysvaiheessa kannuksensa hankkinut, arvonsa tunteva ja kaipasi tunnustusta.
Kemppi sai siirron Kotijoukkojen esikuntaan josta Martola oli siirretty. Näin Kempin vanha rykmentti, JR 7, sai komentajakseen everstiluutnantti Adolf Ehrenroothin.

Kempin komennus kotirintamalle jäi lyhytaikaiseksi. Vuonna 1943 hän siirtyi Syvärille
JR 22:n komentajaksi.Vuoden lopulla tämän JR:n rungolle perustettiin 20.Prikaati. Prikaati koko tykistö, yhtä kevyttä ja yhtä raskasta patteristoa, koulutettiin vuoden 1944 huhtikuuhun, koska ne toiminnallisesti eivät olleet valmiita.

Kemppi, Blick ja Adolf Ehrenrooth olivat kaikki talvisodassa Taipaleen tulihelvetin jo kokeneet.

Kempistä kirjoitti:

Tyrjän rykmentti kuului Blickin johtamaan 2.D:n Murtajadivisioonaan jonka vuorottelevana komentajana
Kemppi toimi 2.D:n komentajan lomien ja komennusten aikana. Odotukset olivat siten suuret että hänestä olisi luonnollisesti tullut Blickin ylennyksen jälkeen divisioonan komentaja. Blick ylennettiin kenraalimajuriksi lokakuussa 1941 ja hänet siirrettiin Aunukseen VI Armeijakunnan komentajaksi.
Uudeksi 2.D:n komentajaksi tuli talvisodassa Laatokan pohjoispuolella hyvin menestynyt kenraalimajuriksi ylennetty H. Hannuksela. Hän kuoli muutaman jo muutaman kuukauden kuluttua sydänkohtaukseen.

Seuraava 2.D:n komentaja tuli yllättäen Kotijoukkojen esikuntapäällikkönä ja pitkään Suojeluskuntajärjestöä johtaneesta kenraalimajuri Martolasta. Hänen ja Kempin välit eivät näin ollen
muodostuneet suotuisasti.Kemppi oli Taipaleenjoella ja hyökkäysvaiheessa kannuksensa hankkinut, arvonsa tunteva ja kaipasi tunnustusta.
Kemppi sai siirron Kotijoukkojen esikuntaan josta Martola oli siirretty. Näin Kempin vanha rykmentti, JR 7, sai komentajakseen everstiluutnantti Adolf Ehrenroothin.

Kempin komennus kotirintamalle jäi lyhytaikaiseksi. Vuonna 1943 hän siirtyi Syvärille
JR 22:n komentajaksi.Vuoden lopulla tämän JR:n rungolle perustettiin 20.Prikaati. Prikaati koko tykistö, yhtä kevyttä ja yhtä raskasta patteristoa, koulutettiin vuoden 1944 huhtikuuhun, koska ne toiminnallisesti eivät olleet valmiita.

Kemppi, Blick ja Adolf Ehrenrooth olivat kaikki talvisodassa Taipaleen tulihelvetin jo kokeneet.

Lue lisää

"Uudeksi 2.D:n komentajaksi tuli talvisodassa Laatokan pohjoispuolella hyvin menestynyt kenraalimajuriksi ylennetty H. Hannuksela."

Hannuksela oli nähtävästi jatkosodan aikaisen armeijamme kyvyttömin divisioonan komentaja. Ainakin 19. Divisioonan tappioluvut hyökkäysvaiheen ajoilta Hannukselan komennon alaisena ovat käsittämättömän korkeat ja ovat selkeästi suuremmat kuin missään muussa divisioonaa vastaavassa yksikössä tuolta reilun kuukauden mittaiselta ajalta olivat. Hannuksela esikuntapäälliköllään, Liliuksella, yhdistettynä saavat ainakin minun niskavillat pystyyn!

Utelias. kirjoitti:

Sivut perustuu perusteelliseen Matti Koskimaan kirjaan Tyrjän rykmentti.


Koskimaa, Matti: Tyrjän rykmentti

JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa
ISBN: 9789510212738

Lue lisää

myöhemmistä vaiheista ja kuinka hänen 20 Prikaati monien mutkien jälkeen saapui keskeneräisiin asemiin puolustamaan Viipuria.

Armas Kemppi otti virallisesti 20 Prikaatin virallisesti komentoonsa vuoden 1944 alussa.
Prikaatin koulutus jäi melko vähäiseksi henkilöstön ollessa enimmän osan taka-asemien varustuksia ja teitä rakentamassa.Vuorollaan prikaati joutui rintamavastuuseen kesäkuun alussa. Vihollisen suurhyökkäyksen vaikutuksesta 20 Prikaati sai käskyn 10.6. siirtyä nopeasti Maaselän kannakselle Karhumäen pohjoispuolelle, josta joukkoja oli alettu siirtämään Karjalan kannakselle.

Prikaati luovutti salamavauhtia asemansa, mutta jo 12.6. tuli uusi käsky Päämajasta jossa määrättiinkin Prikaati siirtymään
Karjalan kannakselle Raudun pitäjään, jossa Prikaatin piti suorittaa Kannaksen poikki vastahyökkäys länttä kohti vihollisvoimien oikeaan kylkeen.

Tämän tilanteen pohjalta Kemppi antoi viimeisen päiväkäskynsä 14.6.1944, ja kiirehti itse tutustumaan uuteen toiminta-alueeseensa Kiviniemen-Raudun suunnassa.
Mutta kesäkuun 15.Päämajasta tullut uusi käsky muutti 20 Prikaatin tehtävää vielä kerran, nyt käsky kuului, Prikaati on siirrettävä Viipurin puolustukseksi. Prikaatin pääosat saapuivat Viipurin länsi ja luoteispuolisille rautatieasemille 19.6.päivän aamuna, viimeiset junat saman päivän illalla.

Kemppi ryhtyi välittömästi suullisin ohjein ja käskyin taitavasti järjestämään puolustusta ennalta määrättyyn puolustusasemaan. Se oli pahasti kesken, taisteluhaudat olivat vain metrin syvyiset korsut ja tuliasemat puuttuivat kokonaan.
Talvisodan Taipaleessakin oli ollut kunnollisemmat asemat. Lisäksi asemat olivat paikoin kivikossa ja eturinteissä joten täydennys oli taistelun aikana vaikeaa, jollei mahdotonta.

Ylhäältä tulleen käskyn mukaan 20.Prikaatin puolustuksen piti olla valmiina 29.6. klo.6.Mutta tapahtumien vyöry alkoi kuitenkin jo klo.4.30. kun tulikosketus viholliseen syntyi.
Sittenhän lopullinen tilanne eversti Kempin osalta kehittyi katastrofiin, kun hän klo.16 totesi esikunnassaan Viipurin Pohjoismaisen Yhdyspankin konttorin kassaholvissa, että kaupungin pitäminen hallussa ei ollut enää mahdollista. Hän pyysi AK komentajalta siirtyä puolustukseen Tervaniemi-Hiekan alueelle. Hiukan myöhemmin hän pyysi tuoretta pataljoonaa avuksi, katkeilevat yhteydet eivät antaneet pyyntöön vastausta.

Linnasalmen silta piti räjäyttää klo.16.50 ja prikaati viimeiset osat vetäytyivät pian myös lännempänä Kivisalmensillan yli.

Kello 17.42 tuli Kempille käsky AK:n esikunnasta aikaisempiin pyyntöihin: Viipurin itäreunan puolustusasemasta ei missään olosuhteissa saa luopua.

Tämä harhaiseen näkemykseen perustunut käsky ei tavoittanut silloin enää ketään, koska prikaatia ei tuolla hetkellä ollut enää olemassa, se oli hajonnut päälliköiden ja komentajien ulottumattomiin.

klo. 16.30 panssarit jyrisivät jo pankin porteilla, ja komentaja ilmoitti jäävänsä Viipuriin koska hänen prikaatiaan ei ole enää, adjutantin taivutellessa murtunut Kemppi poistui Linnasillan yli viimeisten joukoissa.

Kempin kirjoitti:

myöhemmistä vaiheista ja kuinka hänen 20 Prikaati monien mutkien jälkeen saapui keskeneräisiin asemiin puolustamaan Viipuria.

Armas Kemppi otti virallisesti 20 Prikaatin virallisesti komentoonsa vuoden 1944 alussa.
Prikaatin koulutus jäi melko vähäiseksi henkilöstön ollessa enimmän osan taka-asemien varustuksia ja teitä rakentamassa.Vuorollaan prikaati joutui rintamavastuuseen kesäkuun alussa. Vihollisen suurhyökkäyksen vaikutuksesta 20 Prikaati sai käskyn 10.6. siirtyä nopeasti Maaselän kannakselle Karhumäen pohjoispuolelle, josta joukkoja oli alettu siirtämään Karjalan kannakselle.

Prikaati luovutti salamavauhtia asemansa, mutta jo 12.6. tuli uusi käsky Päämajasta jossa määrättiinkin Prikaati siirtymään
Karjalan kannakselle Raudun pitäjään, jossa Prikaatin piti suorittaa Kannaksen poikki vastahyökkäys länttä kohti vihollisvoimien oikeaan kylkeen.

Tämän tilanteen pohjalta Kemppi antoi viimeisen päiväkäskynsä 14.6.1944, ja kiirehti itse tutustumaan uuteen toiminta-alueeseensa Kiviniemen-Raudun suunnassa.
Mutta kesäkuun 15.Päämajasta tullut uusi käsky muutti 20 Prikaatin tehtävää vielä kerran, nyt käsky kuului, Prikaati on siirrettävä Viipurin puolustukseksi. Prikaatin pääosat saapuivat Viipurin länsi ja luoteispuolisille rautatieasemille 19.6.päivän aamuna, viimeiset junat saman päivän illalla.

Kemppi ryhtyi välittömästi suullisin ohjein ja käskyin taitavasti järjestämään puolustusta ennalta määrättyyn puolustusasemaan. Se oli pahasti kesken, taisteluhaudat olivat vain metrin syvyiset korsut ja tuliasemat puuttuivat kokonaan.
Talvisodan Taipaleessakin oli ollut kunnollisemmat asemat. Lisäksi asemat olivat paikoin kivikossa ja eturinteissä joten täydennys oli taistelun aikana vaikeaa, jollei mahdotonta.

Ylhäältä tulleen käskyn mukaan 20.Prikaatin puolustuksen piti olla valmiina 29.6. klo.6.Mutta tapahtumien vyöry alkoi kuitenkin jo klo.4.30. kun tulikosketus viholliseen syntyi.
Sittenhän lopullinen tilanne eversti Kempin osalta kehittyi katastrofiin, kun hän klo.16 totesi esikunnassaan Viipurin Pohjoismaisen Yhdyspankin konttorin kassaholvissa, että kaupungin pitäminen hallussa ei ollut enää mahdollista. Hän pyysi AK komentajalta siirtyä puolustukseen Tervaniemi-Hiekan alueelle. Hiukan myöhemmin hän pyysi tuoretta pataljoonaa avuksi, katkeilevat yhteydet eivät antaneet pyyntöön vastausta.

Linnasalmen silta piti räjäyttää klo.16.50 ja prikaati viimeiset osat vetäytyivät pian myös lännempänä Kivisalmensillan yli.

Kello 17.42 tuli Kempille käsky AK:n esikunnasta aikaisempiin pyyntöihin: Viipurin itäreunan puolustusasemasta ei missään olosuhteissa saa luopua.

Tämä harhaiseen näkemykseen perustunut käsky ei tavoittanut silloin enää ketään, koska prikaatia ei tuolla hetkellä ollut enää olemassa, se oli hajonnut päälliköiden ja komentajien ulottumattomiin.

klo. 16.30 panssarit jyrisivät jo pankin porteilla, ja komentaja ilmoitti jäävänsä Viipuriin koska hänen prikaatiaan ei ole enää, adjutantin taivutellessa murtunut Kemppi poistui Linnasillan yli viimeisten joukoissa.

Lue lisää

sankari.
" Pojat tämä on puolustustaistelua! Se merkitsee sitä että elävänä ei tulla takaperin. Haavoittuneista kyllä huolehditaan. "
Everstiluutnantti Armas Kemppi joukoilleen matkalla Enkkuan kylästä Taipaleenjoelle marraskuun lopulla 1939.

____________________________________________________

(Lähde: Roolit ja särmät, Matti Kuusi - Otava 1986)

KIRVESMIES KEMPIN POIKA

Olin lähtenyt Saksaan salaa. En puhunut vanhemmilleni mitään. Eivät he olisi ymmärtäneet. Me olimme omaksuneet nuorisoseurantalolla aatteita, joita viisaat pilkkasivat ja vanhat kauhistelivat.

Kun siis Sihvon Jussi tuli ja kysyi, ketkä lähtevät, tiesin, että minun oli lähdettävä. Vain morsiamelleni kerroin; hän lupasi odottaa. Muut saivat luulla, että olin mennyt Ruotsiin työnhakuun.

Kaksi vuotta myöhemmin nousin moottoriveneestä Suomenlahden rantakalliolle. Meitä oli kaksi pommaria, kirjailija Jalmari Kara eli 'Kapteeni Teräs' ja minä. Keinottelimme santarmien ohi sisämaahan ja saimme pommilastin säilöön. Sitten päätimme käydä kumpikin kotonamme.

Kun tulin vanhempieni mökille, huomasin heti, että jotakin oli muuttunut. Vieras mies avasi kotini oven.
- Asuuko täällä kirvesmies Kemppi? kysyin..
Vieras katseli minua pitkään.
- Ei asu, hän vastasi. - Kirvesmies Kemppi on kuollut.

Sain selville, että isäni oli kuollut vasta viikko sitten. Äitini oli elossa; hän asui jossakin syrjäpitäjillä. Sattui niin kummallisesti, että osuin parahiksi isäni hautajaisiin, Äitini katsoi minua kuin kuolleista noussutta. Se oli hänelle suuren surun ja suuren ilon päivä.

Kuuntelin tätä kertomusta sairaalassa, missä luurangoksi laihtunut jääkärieversti teki kuolemaa. Hän oli kaksi tuimaa vuotta ollut esimieheni - voisin melkein sanoa: isäni.

Kuolinsanoma tuli tänään. Kaikki pakinanaiheet ovat äkkiä käyneet mitättömiksi. Kirjoitan siis kirvesmies Kempin pojasta.

Talvisodan jälkeen jouduin joukkoon, joka koko satapäiväisen sodan ajan oli taistellut Taipaleenjoella. Tutustuin miehiin, jotka kuukausia vetäytymismarssin jälkeen yhä elivät Terenttilässä ja Kirvesmäellä. Kaikki mikä oli ollut sitä ennen tai sen jälkeen tuntui heistä epäoleelliselta ja yhdentekevältä. Ilta illalta kuuntelin heidän hirvittäviä, verenkarvaisia muistojaan, ja muita mahtavampana, melkein tarullisiin mittoihin kohoavana monumenttina kasvoi heidän kertomuksistaan esiin muuan hahmo: eversti Kemppi, Taipaleen rykmentin komentaja, kirvesmiehen poika Viipurista.

Kuuluisia miehiä on yleensä paras katsella kaukaa: heidän sädekehänsä ei aina kestä lähempää tarkastelua. Sattuma viskasi minut jatkosodan alkaessa Taipaleen miesten ylistämän sisun jättiläisen lähimpään läheisyyteen. Jo parin viikon kuluttua tiesin, että tässä tapauksessa mies ei ollut mainettaan pienempi.

Sattui useammin kuin kerran kesän 1941 kuumina päivinä, että rykmentin edetessä Laatokkaa kohti sen tunnustelijana, uloimpana kärkimiehenä, taivalsi jyrkkäpiirteinen jääkärieversti kuuluisa ryhmysauva kourassaan. Kahdesti hän meni miinaan, mutta jäi vahingoittumattomaksi; kranaatti putosi hänen jalkoihinsa, mutta jäi räjähtämättä; sotamiehet uskoivat yleisesti, että 'Ukko' ei voinut haavoittua. Lukemattomat kaskut, sekä todet että tekaistut, piirittivät hänen persoonaansa.

Saattoi olla, että kirvesmies Kempin pojan sodankäynti joskus oli lähempänä Vänrikki Stoolin tarinain kuin Sotakorkeakoulun taktiikkaa. Jossakin jyrkässä ylämäessä hän kohtaa lopen uupuneen konekivääriryhmän. Ojaan lysähtänyt nostomies ilmoittaa, että hänet saa vaikka ampua, mutta eteenpäin hän ei jaksa enää askeltakaan. Eversti kuuntelee kulmat kurtussa, tarttuu ojassaolijan kantamukseen ja lähtee sanaakaan sanomatta astelemaan konekiväärin 'varsinainen' olallaan mäkeä ylös. Ryhmä seuraa, marssi jatkuu ja tavoite saavutetaan.

Tämä oli ulkokuori: kulmikas, rautainen, mitään hätkähtämätön rintamaeversti. Kuoren alla: herkkätuntoinen haaveilija, filosofi ja pasifisti. Soturi, joka muiden juhliessa vihollisesta saatua voittoa saattoi huomauttaa vihaavansa sotaa enemmän kuin vihollista. Vastakohtien mies: vaatimaton ja ylväs, säntillinen ja muotoja vierova, yrmeä ja sydämellinen.

»Sotilas marssii kunnes kaatuu» oli Ukko Kempin suomalais-preussilainen periaate. Tauti sisuksissaan hän yrittää yhä marssia läpi asemasodan raskaiden vuosien, lähetetäänvastoin tahtoaan lepäämään, palaa puoliväkisin rintamalle - elämänsä suurimpaan tragediaan. Pakokauhu valtaa hänelle uskotun uuden joukon Viipurissa, kaupunki menetetään, vanha eversti julistetaan vangituksi ja saa kestää häpäisevää kohtelua, kunnes ylioikeus toteaa hänen henkilökohtaisen syyttömyytensä. Sairaan miehen elämänloppu on vihlovan traagillinen.

Normaalioloissa Armas Kempistä olisi tullut kunnon kirvesmies isänsä tapaan. Rauhanajan armeijassa hän tuskin olisi ylennyt ylikersanttia korkeammalle. Mutta myrskyvuodet eivät kysy keskikoulutodistuksia eivätkä salonkikelpoisuutta, ne valitsevat upseerikokelaansa omien oikullisten lakiensa mukaan. Suomen jääkäreitten joukossa eversti Kemppi oli omaa kaliiperiaan: alkuvoimaisen suomalaissisun hiomaton möhkäle, joka ajallaan ja paikallaan saattoi kestää siinä missä muut murtuivat. Hän oli syntyperäinen originaali ja jermu, joka kestitsi TK-miehiä ryhmysauvallaan ja kenraaleja karhein totuuksin - tarpeen vaatiessa ja tarpeettomastikin. Siispä hänestä ei tullut kuuluisuutta, ei liioin ritaria eikä kenraalia. Mutta hänen hyökkäysrykmenttiinsä, jatkosodan monesti mainittuun Tyrjän rykmenttiin myönnettiin kolmetoista Mannerheim-ristiä - ylivoimainen Suomen ennätys - ja hänen Taipaleen-rykmenttinsä teot tulevat Yrjö Jylhän runoissa säilymään kaukaisiin aikoihin.

Mainetta kyllin miehelle, joka itse tahtoi olla unohdettu ja maineeton.

http://jrseiska.net/2kometjt/akemppi.html#Kemppi

Pussinperä kirjoitti:

Siinä sinulle selvitettäväksi, " että mistäs tuon löysit ".

7.Prikaati oli perustettu talvisodan Taipaleen eloonjääneistä ammattisotilaista ja asevelvollisista. Taipaleen "kantarykmentit", JR 19 ja JR 21 sekä Kollaan rykmentti JR 35 muodostivat prikaatin rungon, jota täydennettiin nuoremmalla väellä. Taipaleen taistelijoita, upseereja, aliupseereja ja miehiä oli jokaisessa komppaniassa, melkein joka joukkueessa. He siirsivät talvisodan ja Taipaleen peräänantamattoman hengen myös nuoriin miehiin. Tällä seikalla oli suuri merkitys. Jalkaväkirykmentti 7:llä olivat erinomaiset lähtökohdat kehittyä yhdeksi armeijamme valiorykmenteistä. Tätä edesauttoi myös se, että rykmentin kahden pataljoonan miehistö oli nuoria varusmiehiä.

http://www.jrseiska.net/kehys1.html

Mistähän nämä tiedot on kopioitu tuon Tyrjän rykmentin esittelysivuille, siinä sinulle pieni vihje?

Lue lisää

Mitäs parahin Pussinperä nyt kiukuttelee?

Hämmästyksen sormi menee ihan kummastuksen suuhun... Onko Roope jotenkin arka aihe sinulle Parahin Pussinperä? ;-) Miten muuten se Nenosen "keksintö" jakselee? Ai niin sehän olikin sen Alajoen vika vaikka Nenonen itse tunnusti ruotsalaisessa lehdessä "keksineensä ratkaisun". Taidanpas arvata loput...



http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotaupseerit - Armas Kemppi.htm


"Jatkosodan syttyessä 7. prikaatista muodostettiin jalkaväkirykmentti 7, jonka komentajaksi määrättiin eversti Kemppi. Rykmentti kuului eversti Aarne Blickin 2. divisioonaan, jonka esikuntapäällikkönä oli majuri Adolf Ehrnrooth."

ihan ymmärrettävää kirjoitti:

"Uudeksi 2.D:n komentajaksi tuli talvisodassa Laatokan pohjoispuolella hyvin menestynyt kenraalimajuriksi ylennetty H. Hannuksela."

Hannuksela oli nähtävästi jatkosodan aikaisen armeijamme kyvyttömin divisioonan komentaja. Ainakin 19. Divisioonan tappioluvut hyökkäysvaiheen ajoilta Hannukselan komennon alaisena ovat käsittämättömän korkeat ja ovat selkeästi suuremmat kuin missään muussa divisioonaa vastaavassa yksikössä tuolta reilun kuukauden mittaiselta ajalta olivat. Hannuksela esikuntapäälliköllään, Liliuksella, yhdistettynä saavat ainakin minun niskavillat pystyyn!

Lue lisää

Ilmari Turjan Kumuri WSOY 1989

Kertoo monesta henkilöstä ja -asiasta, mm. tapaus Laurilasta, jossa Laurila kieltäytyi lopulta jatkamasta sotatoimia, koska koki joutuneensa sotapetoksen uhriksi tiedustelutietojen pimittämisen vuoksi ja Juonimassa olivat siis esikuntaherrat mm. maj. Bäckman (muita jutussa mainittuja olivat Hannukseja ja Lilius) Yhteistä herroille oli onneton loppu.


Päätoimittaja Ilmari Turja teki tästä asiasta laajoja selvittelyjä. Hän kun syntyjään pohjalainen kuten eversti Laurilakin rykmentteineen.

Totuushan on, että eversti Hannuksela tapatti törkeästi Laurilan rykmentin miehiä Kumurissa ilkeyttään, kyvyttömyyttään, huolimattomuuttaan tai ties mistä ihmeen syystä.

Historian tuomiokin jäi tässä asiassa antamatta sikäli, että Laurila kuoli everstinä rauhanoloissa kotonaan Seinäjoella, kun sen sijaan miestensä massatapattaja Hannuksela yleni kenraaliksi - ja kaatui myöhemmin Aunuksessa. Siis hän jäi valitettavasti tämän vuoksi Ilmari Turjan haastattelujen ulottumattomiin.

Koko tämä juttu olikin yksi armeijamme törkeimmistä oikeusmurhista. Oikeusmurhassa kun tapatettiin satoja - herrojensa juonittelupeliin syyttömiä sotilaitamme.

Turjan viimeinen, mutta kerrassaan mainio kirja. kertoo monista asioista ja henkilöistä. Harmi vaan että se on jo melkoisen vaikeasti saatavilla. On toki omassa hyllyssäni!

Hämmästyksen sormi kirjoitti:

Mitäs parahin Pussinperä nyt kiukuttelee?

Hämmästyksen sormi menee ihan kummastuksen suuhun... Onko Roope jotenkin arka aihe sinulle Parahin Pussinperä? ;-) Miten muuten se Nenosen "keksintö" jakselee? Ai niin sehän olikin sen Alajoen vika vaikka Nenonen itse tunnusti ruotsalaisessa lehdessä "keksineensä ratkaisun". Taidanpas arvata loput...



http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotaupseerit - Armas Kemppi.htm


"Jatkosodan syttyessä 7. prikaatista muodostettiin jalkaväkirykmentti 7, jonka komentajaksi määrättiin eversti Kemppi. Rykmentti kuului eversti Aarne Blickin 2. divisioonaan, jonka esikuntapäällikkönä oli majuri Adolf Ehrnrooth."

Lue lisää

" Kävitkös roopen satuja lukemassa kysyit"

Vastasin ja osoitin että Tyrjän kotisivuilta sain aineistoni joka tuossa alla edelleen.

Taitaa olla niin että roopen sivut ovat niin kovaa valuuttaa että niiltä on lainattu tohon Tyrjän sivuille suorat lainaukset. Joten väärää puuta vaan haukuit, nätimmästi sanottuna. Ettäs semmoista, Ei ne silloin mitään satuja voi olla vaikka niitä yrität halveerata. Ja toisekseen JR 7
perustettiin JR 21 rungolle ei (JP 21)tästähän minä alun alkaen aloitin.

" 7.Prikaati oli perustettu talvisodan Taipaleen eloonjääneistä ammattisotilaista ja asevelvollisista. Taipaleen "kantarykmentit", JR 19 ja JR 21 sekä Kollaan rykmentti JR 35 muodostivat prikaatin rungon, jota täydennettiin nuoremmalla väellä. Taipaleen taistelijoita, upseereja, aliupseereja ja miehiä oli jokaisessa komppaniassa, melkein joka joukkueessa. He siirsivät talvisodan ja Taipaleen peräänantamattoman hengen myös nuoriin miehiin. Tällä seikalla oli suuri merkitys. Jalkaväkirykmentti 7:llä olivat erinomaiset lähtökohdat kehittyä yhdeksi armeijamme valiorykmenteistä. Tätä edesauttoi myös se, että rykmentin kahden pataljoonan miehistö oli nuoria varusmiehiä. "

http://www.jrseiska.net/kehys1.html

Kuer Erik pohmelo kirjoitti:

Ilmari Turjan Kumuri WSOY 1989

Kertoo monesta henkilöstä ja -asiasta, mm. tapaus Laurilasta, jossa Laurila kieltäytyi lopulta jatkamasta sotatoimia, koska koki joutuneensa sotapetoksen uhriksi tiedustelutietojen pimittämisen vuoksi ja Juonimassa olivat siis esikuntaherrat mm. maj. Bäckman (muita jutussa mainittuja olivat Hannukseja ja Lilius) Yhteistä herroille oli onneton loppu.


Päätoimittaja Ilmari Turja teki tästä asiasta laajoja selvittelyjä. Hän kun syntyjään pohjalainen kuten eversti Laurilakin rykmentteineen.

Totuushan on, että eversti Hannuksela tapatti törkeästi Laurilan rykmentin miehiä Kumurissa ilkeyttään, kyvyttömyyttään, huolimattomuuttaan tai ties mistä ihmeen syystä.

Historian tuomiokin jäi tässä asiassa antamatta sikäli, että Laurila kuoli everstinä rauhanoloissa kotonaan Seinäjoella, kun sen sijaan miestensä massatapattaja Hannuksela yleni kenraaliksi - ja kaatui myöhemmin Aunuksessa. Siis hän jäi valitettavasti tämän vuoksi Ilmari Turjan haastattelujen ulottumattomiin.

Koko tämä juttu olikin yksi armeijamme törkeimmistä oikeusmurhista. Oikeusmurhassa kun tapatettiin satoja - herrojensa juonittelupeliin syyttömiä sotilaitamme.

Turjan viimeinen, mutta kerrassaan mainio kirja. kertoo monista asioista ja henkilöistä. Harmi vaan että se on jo melkoisen vaikeasti saatavilla. On toki omassa hyllyssäni!

Lue lisää

Tietojeni mukaan hän ei ollut tekemisissä Turjan esitämällä tavalla Laurilan sortamisessa, hän komensi KevOs 18:ta joten Turja säveltää omiaan.
Tämä nyt on vaan tuolta aiemmista keskusteluista saatu viite, en tunne asiaa faktatietojen valossa.
Bäckman ei toiminut Hannukselan esikunnassa, jos sekoittaa vielä eversti Joose Hannulan tähän toiseen everstiin niin hyvä tulee.
Mutta sinähän tiedät, kerro miten asiat olivat?

kärryiltä kirjoitti:

" Kävitkös roopen satuja lukemassa kysyit"

Vastasin ja osoitin että Tyrjän kotisivuilta sain aineistoni joka tuossa alla edelleen.

Taitaa olla niin että roopen sivut ovat niin kovaa valuuttaa että niiltä on lainattu tohon Tyrjän sivuille suorat lainaukset. Joten väärää puuta vaan haukuit, nätimmästi sanottuna. Ettäs semmoista, Ei ne silloin mitään satuja voi olla vaikka niitä yrität halveerata. Ja toisekseen JR 7
perustettiin JR 21 rungolle ei (JP 21)tästähän minä alun alkaen aloitin.

" 7.Prikaati oli perustettu talvisodan Taipaleen eloonjääneistä ammattisotilaista ja asevelvollisista. Taipaleen "kantarykmentit", JR 19 ja JR 21 sekä Kollaan rykmentti JR 35 muodostivat prikaatin rungon, jota täydennettiin nuoremmalla väellä. Taipaleen taistelijoita, upseereja, aliupseereja ja miehiä oli jokaisessa komppaniassa, melkein joka joukkueessa. He siirsivät talvisodan ja Taipaleen peräänantamattoman hengen myös nuoriin miehiin. Tällä seikalla oli suuri merkitys. Jalkaväkirykmentti 7:llä olivat erinomaiset lähtökohdat kehittyä yhdeksi armeijamme valiorykmenteistä. Tätä edesauttoi myös se, että rykmentin kahden pataljoonan miehistö oli nuoria varusmiehiä. "

http://www.jrseiska.net/kehys1.html

Lue lisää

En tosin tehnyt tämän ketjun avausta, mutta tuon linkin laitoin. Minusta tuntuu että JRSeiska.net voi olla hieman vanhempaa perua kuin nuo Roopen sivuston jutut...

http://www.jrseiska.net/kehys1.html

Bäckmannista kirjoitti:

Tietojeni mukaan hän ei ollut tekemisissä Turjan esitämällä tavalla Laurilan sortamisessa, hän komensi KevOs 18:ta joten Turja säveltää omiaan.
Tämä nyt on vaan tuolta aiemmista keskusteluista saatu viite, en tunne asiaa faktatietojen valossa.
Bäckman ei toiminut Hannukselan esikunnassa, jos sekoittaa vielä eversti Joose Hannulan tähän toiseen everstiin niin hyvä tulee.
Mutta sinähän tiedät, kerro miten asiat olivat?

Lue lisää

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000015795970

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000006552719#22000000006552719

Kurt Erik Pohmelo kirjoitti:

En tosin tehnyt tämän ketjun avausta, mutta tuon linkin laitoin. Minusta tuntuu että JRSeiska.net voi olla hieman vanhempaa perua kuin nuo Roopen sivuston jutut...

http://www.jrseiska.net/kehys1.html

Lue lisää

" Minähän sen linkin siihen laitoin! "

Sitä linkkiähän minä myös arvostelin kun JP ei ole sama kuin JR.
Laitoit myös roopen linkin, NYT NAPPAA ? johon viittasit ja jota arvelit käyttäneeni " satujen levittämiseen ". Sanasta miestä sarvesta sonnia.

Kerää nyt kamppeesi, eikös nyt lähdetä jo yöpuulle.

kärryiltä kirjoitti:

" Kävitkös roopen satuja lukemassa kysyit"

Vastasin ja osoitin että Tyrjän kotisivuilta sain aineistoni joka tuossa alla edelleen.

Taitaa olla niin että roopen sivut ovat niin kovaa valuuttaa että niiltä on lainattu tohon Tyrjän sivuille suorat lainaukset. Joten väärää puuta vaan haukuit, nätimmästi sanottuna. Ettäs semmoista, Ei ne silloin mitään satuja voi olla vaikka niitä yrität halveerata. Ja toisekseen JR 7
perustettiin JR 21 rungolle ei (JP 21)tästähän minä alun alkaen aloitin.

" 7.Prikaati oli perustettu talvisodan Taipaleen eloonjääneistä ammattisotilaista ja asevelvollisista. Taipaleen "kantarykmentit", JR 19 ja JR 21 sekä Kollaan rykmentti JR 35 muodostivat prikaatin rungon, jota täydennettiin nuoremmalla väellä. Taipaleen taistelijoita, upseereja, aliupseereja ja miehiä oli jokaisessa komppaniassa, melkein joka joukkueessa. He siirsivät talvisodan ja Taipaleen peräänantamattoman hengen myös nuoriin miehiin. Tällä seikalla oli suuri merkitys. Jalkaväkirykmentti 7:llä olivat erinomaiset lähtökohdat kehittyä yhdeksi armeijamme valiorykmenteistä. Tätä edesauttoi myös se, että rykmentin kahden pataljoonan miehistö oli nuoria varusmiehiä. "

http://www.jrseiska.net/kehys1.html

Lue lisää

Jatkosodan rykmenteissä useammassa on samanlainen rakenne, että IP ja IIP oli koottu varusmiesikäluokista ja IIIP sitten puolestaan reserviläisistä. Tämä johti myös usein siihen, että jälkimmäisen pataljoonan taisteluarvo ei vastannut välttämättä näiden kahden muun pataljoonan taisteluarvoa. Näin tapahtui mm. JR9:n osalta.

Taipaleen kirjoitti:

sankari.
" Pojat tämä on puolustustaistelua! Se merkitsee sitä että elävänä ei tulla takaperin. Haavoittuneista kyllä huolehditaan. "
Everstiluutnantti Armas Kemppi joukoilleen matkalla Enkkuan kylästä Taipaleenjoelle marraskuun lopulla 1939.

____________________________________________________

(Lähde: Roolit ja särmät, Matti Kuusi - Otava 1986)

KIRVESMIES KEMPIN POIKA

Olin lähtenyt Saksaan salaa. En puhunut vanhemmilleni mitään. Eivät he olisi ymmärtäneet. Me olimme omaksuneet nuorisoseurantalolla aatteita, joita viisaat pilkkasivat ja vanhat kauhistelivat.

Kun siis Sihvon Jussi tuli ja kysyi, ketkä lähtevät, tiesin, että minun oli lähdettävä. Vain morsiamelleni kerroin; hän lupasi odottaa. Muut saivat luulla, että olin mennyt Ruotsiin työnhakuun.

Kaksi vuotta myöhemmin nousin moottoriveneestä Suomenlahden rantakalliolle. Meitä oli kaksi pommaria, kirjailija Jalmari Kara eli 'Kapteeni Teräs' ja minä. Keinottelimme santarmien ohi sisämaahan ja saimme pommilastin säilöön. Sitten päätimme käydä kumpikin kotonamme.

Kun tulin vanhempieni mökille, huomasin heti, että jotakin oli muuttunut. Vieras mies avasi kotini oven.
- Asuuko täällä kirvesmies Kemppi? kysyin..
Vieras katseli minua pitkään.
- Ei asu, hän vastasi. - Kirvesmies Kemppi on kuollut.

Sain selville, että isäni oli kuollut vasta viikko sitten. Äitini oli elossa; hän asui jossakin syrjäpitäjillä. Sattui niin kummallisesti, että osuin parahiksi isäni hautajaisiin, Äitini katsoi minua kuin kuolleista noussutta. Se oli hänelle suuren surun ja suuren ilon päivä.

Kuuntelin tätä kertomusta sairaalassa, missä luurangoksi laihtunut jääkärieversti teki kuolemaa. Hän oli kaksi tuimaa vuotta ollut esimieheni - voisin melkein sanoa: isäni.

Kuolinsanoma tuli tänään. Kaikki pakinanaiheet ovat äkkiä käyneet mitättömiksi. Kirjoitan siis kirvesmies Kempin pojasta.

Talvisodan jälkeen jouduin joukkoon, joka koko satapäiväisen sodan ajan oli taistellut Taipaleenjoella. Tutustuin miehiin, jotka kuukausia vetäytymismarssin jälkeen yhä elivät Terenttilässä ja Kirvesmäellä. Kaikki mikä oli ollut sitä ennen tai sen jälkeen tuntui heistä epäoleelliselta ja yhdentekevältä. Ilta illalta kuuntelin heidän hirvittäviä, verenkarvaisia muistojaan, ja muita mahtavampana, melkein tarullisiin mittoihin kohoavana monumenttina kasvoi heidän kertomuksistaan esiin muuan hahmo: eversti Kemppi, Taipaleen rykmentin komentaja, kirvesmiehen poika Viipurista.

Kuuluisia miehiä on yleensä paras katsella kaukaa: heidän sädekehänsä ei aina kestä lähempää tarkastelua. Sattuma viskasi minut jatkosodan alkaessa Taipaleen miesten ylistämän sisun jättiläisen lähimpään läheisyyteen. Jo parin viikon kuluttua tiesin, että tässä tapauksessa mies ei ollut mainettaan pienempi.

Sattui useammin kuin kerran kesän 1941 kuumina päivinä, että rykmentin edetessä Laatokkaa kohti sen tunnustelijana, uloimpana kärkimiehenä, taivalsi jyrkkäpiirteinen jääkärieversti kuuluisa ryhmysauva kourassaan. Kahdesti hän meni miinaan, mutta jäi vahingoittumattomaksi; kranaatti putosi hänen jalkoihinsa, mutta jäi räjähtämättä; sotamiehet uskoivat yleisesti, että 'Ukko' ei voinut haavoittua. Lukemattomat kaskut, sekä todet että tekaistut, piirittivät hänen persoonaansa.

Saattoi olla, että kirvesmies Kempin pojan sodankäynti joskus oli lähempänä Vänrikki Stoolin tarinain kuin Sotakorkeakoulun taktiikkaa. Jossakin jyrkässä ylämäessä hän kohtaa lopen uupuneen konekivääriryhmän. Ojaan lysähtänyt nostomies ilmoittaa, että hänet saa vaikka ampua, mutta eteenpäin hän ei jaksa enää askeltakaan. Eversti kuuntelee kulmat kurtussa, tarttuu ojassaolijan kantamukseen ja lähtee sanaakaan sanomatta astelemaan konekiväärin 'varsinainen' olallaan mäkeä ylös. Ryhmä seuraa, marssi jatkuu ja tavoite saavutetaan.

Tämä oli ulkokuori: kulmikas, rautainen, mitään hätkähtämätön rintamaeversti. Kuoren alla: herkkätuntoinen haaveilija, filosofi ja pasifisti. Soturi, joka muiden juhliessa vihollisesta saatua voittoa saattoi huomauttaa vihaavansa sotaa enemmän kuin vihollista. Vastakohtien mies: vaatimaton ja ylväs, säntillinen ja muotoja vierova, yrmeä ja sydämellinen.

»Sotilas marssii kunnes kaatuu» oli Ukko Kempin suomalais-preussilainen periaate. Tauti sisuksissaan hän yrittää yhä marssia läpi asemasodan raskaiden vuosien, lähetetäänvastoin tahtoaan lepäämään, palaa puoliväkisin rintamalle - elämänsä suurimpaan tragediaan. Pakokauhu valtaa hänelle uskotun uuden joukon Viipurissa, kaupunki menetetään, vanha eversti julistetaan vangituksi ja saa kestää häpäisevää kohtelua, kunnes ylioikeus toteaa hänen henkilökohtaisen syyttömyytensä. Sairaan miehen elämänloppu on vihlovan traagillinen.

Normaalioloissa Armas Kempistä olisi tullut kunnon kirvesmies isänsä tapaan. Rauhanajan armeijassa hän tuskin olisi ylennyt ylikersanttia korkeammalle. Mutta myrskyvuodet eivät kysy keskikoulutodistuksia eivätkä salonkikelpoisuutta, ne valitsevat upseerikokelaansa omien oikullisten lakiensa mukaan. Suomen jääkäreitten joukossa eversti Kemppi oli omaa kaliiperiaan: alkuvoimaisen suomalaissisun hiomaton möhkäle, joka ajallaan ja paikallaan saattoi kestää siinä missä muut murtuivat. Hän oli syntyperäinen originaali ja jermu, joka kestitsi TK-miehiä ryhmysauvallaan ja kenraaleja karhein totuuksin - tarpeen vaatiessa ja tarpeettomastikin. Siispä hänestä ei tullut kuuluisuutta, ei liioin ritaria eikä kenraalia. Mutta hänen hyökkäysrykmenttiinsä, jatkosodan monesti mainittuun Tyrjän rykmenttiin myönnettiin kolmetoista Mannerheim-ristiä - ylivoimainen Suomen ennätys - ja hänen Taipaleen-rykmenttinsä teot tulevat Yrjö Jylhän runoissa säilymään kaukaisiin aikoihin.

Mainetta kyllin miehelle, joka itse tahtoi olla unohdettu ja maineeton.

http://jrseiska.net/2kometjt/akemppi.html#Kemppi

Lue lisää

Kadonnut pataljoonankomentaja oli yksi menetetyn Viipurin sankareista.

http://www.mil.fi/ruotuvaki/kirma/tarina1.html

Viipurin sankarimajurin kohtalo jää epäselväksi

http://www.mil.fi/ruotuvaki/kirma/tarina2.html

Hämmästyksen sormi kirjoitti:

Mitäs parahin Pussinperä nyt kiukuttelee?

Hämmästyksen sormi menee ihan kummastuksen suuhun... Onko Roope jotenkin arka aihe sinulle Parahin Pussinperä? ;-) Miten muuten se Nenosen "keksintö" jakselee? Ai niin sehän olikin sen Alajoen vika vaikka Nenonen itse tunnusti ruotsalaisessa lehdessä "keksineensä ratkaisun". Taidanpas arvata loput...



http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotaupseerit - Armas Kemppi.htm


"Jatkosodan syttyessä 7. prikaatista muodostettiin jalkaväkirykmentti 7, jonka komentajaksi määrättiin eversti Kemppi. Rykmentti kuului eversti Aarne Blickin 2. divisioonaan, jonka esikuntapäällikkönä oli majuri Adolf Ehrnrooth."

Lue lisää

" Miten muuten se Nenosen "keksintö" jakselee? "

Jokos olet selvittänyt itsellesi Tulenjohtokortin ja
Korjausmuuntimen mysteerin ja keksijöidensä ansion niihin?

sivummalle kirjoitti:

" Miten muuten se Nenosen "keksintö" jakselee? "

Jokos olet selvittänyt itsellesi Tulenjohtokortin ja
Korjausmuuntimen mysteerin ja keksijöidensä ansion niihin?

Lue lisää

Aikoja sitten selvitin tuonkin asian ja monesti olen tännekin siitä kirjoittanut! Roopesetä vähän satuikee omissa jutuissaa... minä EN!

Tarina korjausmuuntimen keksijästä kerrotaan nyt jo varsin hyvin, jopa useammassakin kirjassa. Aina alkaen Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, päättyen Jatkosodan Pikkujättiläiseen. Siinä välissä on tietenkin tämä Koskimaan, luultavasti eräs ensimäisistä julkisesti kerrottu, versio ko. asiasta:

Evl. Matti Koskimaan mainiossa kirjassa KARHUMÄESTÄ ILOMANTSIIN ISBN 951-0-24831-2 v.2000 asia on kerrottu hyvin täsmällisesti ja seikkaperäisesti sivuilla 33-37

Koskimaa oli kiinostunut keksinnön tekijästä ja otti selvää tapahtumien kulusta. Hän oli tavannut valtiotieteen maisteri, ekonomi,
luutnantti Lauri Meriluodon ja haastatellut häntä ja kirjassa on LM:n kertomana tapahtumat Suvi-Kumsassa!

Kirjassa on myöskin Majuri Unto Petäjän haastattelu sivulla 36.

Tämä LM toimi siihen aikaan Maaselän Esikunnan tykistöosastossa ja sen lisäksi ampumaopin opettajana Suvi-Kumsassa kaikilla kursseilla 1-6.
.
.
.

Jätän seuraavasta tekstistä pois muutamia kohtia niin, ettei sen kirjoittajaa voida tunnistaa:

Luekin tarkasti, koska tällaista näet aika harvoin!

... Lauri Meriluoto oli koulun opettajia aiheena tykistön sääpalvelu. Virka-asemansa puolesta hän joutui tekemisiin niin eversti Hongon kuin myös silloisen majuri Petäjän kanssa. Vuonna 1994 varmistui, että Nenoselle oli annettu valmis ratkaisu, siis myös itse laite vanerille laitettuna. Sitä oli menestyksellisesti kokeiltu Tykistön Ampumakoulun harjoituspatteriston ammunnoissa.

Nenonen itse omi koko asian mainiten mm ruotsalaisessa Kungl.Krigsvetenskapakadiemines Handlingar och Tidskrift julkaisussa n:o 3/1958 mm seuraavasti:"...samma kväll började jag begrunda frågan...påföljande morgon redogjorde jag för metoden vid sammanträdet med artillericheferna..".

Todettakoon, että olin itsekin aina vuoteen 1994 pitänyt Nenosta tämän ja monen muun laitteen keksijänä. Joka tapauksessa kiinnostuin Nenosesta hieman tarkemmin ja koska olin aikanani tavannut hänet henkilökohtaisesti ja muutenkin pitänyt häntä kuten me muutkin suorastaan jumalana, niin oli kiintoisaa näin jälkiviisaana tarkastella eräitä legendoja uudelleen. - Ensimmäinen seikka, joka tuli eteen oli tykistötaktiikka. Ilmeni, ettei Nenonen ollut jatkosodan aikana antanut kuin yhden tykistön taktillista käyttöä koskevan käskyn. Muut tarkastajan käskyt olivat ampuma- tai aseteknisiä. Taktikkaa kehittivät armeijakuntien tykistökomentajat ohjenuoranaan 1930-luvulla Sotakorkeakoulussa opettajana olleen silloisen kapteenin, sittemmin kenraaliluutnantin, Torvald Ekmanin laatima ko taktiikkaa koskevat luennot ja julkaisut. Tämä on myös todennettavissa. - Tykistön ampumataulukkojen laskennan isä ei ollut Nenonen vaan fil.tri, evl Hugo Karsten, joka kävi 1920-luvun alussa Ranskassa Nenosen toimesta tutustumassa heidän Gavre-menetelmäänsä. Karsten ja Nenonen sitten aloittivat ns matka-kirjojen laskettamisen. Seuraavan kerran ratalaskuihin puuttui Rolf Nevalinna, joka Nenosen ollessa talvisodan aikana USA:ssa, johti laskukaavat vektoriperiaatteelle ja samalla tarkentaen työn. Sai korkean kunniamerkin työstään, Petäjä ei saanut mitään. Ratalaskut muunsi sittemmin tietokoneelle Pääesikunnan maisteri Aaro Laakson työryhmä 1960-luvulla, aluksi koeluonteisesti aiemmin Postipankin saamalle tietokoneelle. - Löytyy muitakin keksintöjä, jotka ovat menneet Nenosen nimiin.
En halua parjata tykistönkenraalin mainetta, mutta on myös paikallaan tuoda esille henkilöt taustalta, etenkin jos he eivät ole saaneet omana aikanaan heille kuuluvaa arvostusta. Nenonen loi tykistömme ampumajärjestelmän, hän oli ja on kunnioitettu kaikin tavoin, hän oli myös etevä johtaja valitsemaan oikeat apulaiset. On myös kiintoisaa tarkastella kenraalimajuri Väinö Svanströmiä, joka toimi tykistön tarkastajana ja ase-esikunnan päällikkönä. Kysymys; olemmeko unohtaneet hänet?
On paikallaan löytää totuus, se ei alenna Nenosen arvoa ja kunnioitusta, pidämme edelleen Nenosta jalustalla mutta olemme koettaneet saada hänelle inhimilliset mittasuhteet ja olemme myös löytäneet toisiakin jalustalle nostettavia. Tykistö on yhteistoimintaa..

Ja sitten se Matti Alajoen episodi tuossa Nenosen elämänkertakirjassa, jossa silloisen tiedon valossa mennään metsään että roikaa:

Matti Alajoen kirja: Tykistönkenraali
Vilho Petter Nenonen, Otava 1975.

Seuraavassa sitaatti kirjasta:

" ...eversti Honko lienee saanut vaikutteita hänen valvonnassaan Suvi-Kumsassa toimineen Tykistön ampumakoulun erään opettajan asiaa
koskevista tutkimuksista. Nenosen mielestä käsitelty asia oli tärkeä ja käyttökelpoista ratkaisua vaativa. Eversti Hongon menetelmää hän piti kuitenkin monimutkaisena.
Päivän neuvottelujen jälkeen Nenonen vetäytyi omaan huoneeseensa ja ryhtyi itse kehittelemään ratkaisua..."
Ja Alajoki kirjoittaa jatkoa:

"...seuraavana aamuna Nenonen esitti oman ratkaisunsa..."

Alajoen mukaan siis korjausmuuntimen idea tuli Tykistön ampumakoulusta, mutta lopullisen menetelmän kehitti Nenonen.

Loppukommenttina sanoisin näin:

Honko yritti itsekin välistävetoa, mutta kun ei tajunnut koko korjausmuunnin hommaa, niin Nenonen haetutti keksinnön tehneen Petäjän haastateltavakseen ja omi tämän keksinnön omiin nimiinsä!

Kas, itse piippumiskö se si... kirjoitti:

Aikoja sitten selvitin tuonkin asian ja monesti olen tännekin siitä kirjoittanut! Roopesetä vähän satuikee omissa jutuissaa... minä EN!

Tarina korjausmuuntimen keksijästä kerrotaan nyt jo varsin hyvin, jopa useammassakin kirjassa. Aina alkaen Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, päättyen Jatkosodan Pikkujättiläiseen. Siinä välissä on tietenkin tämä Koskimaan, luultavasti eräs ensimäisistä julkisesti kerrottu, versio ko. asiasta:

Evl. Matti Koskimaan mainiossa kirjassa KARHUMÄESTÄ ILOMANTSIIN ISBN 951-0-24831-2 v.2000 asia on kerrottu hyvin täsmällisesti ja seikkaperäisesti sivuilla 33-37

Koskimaa oli kiinostunut keksinnön tekijästä ja otti selvää tapahtumien kulusta. Hän oli tavannut valtiotieteen maisteri, ekonomi,
luutnantti Lauri Meriluodon ja haastatellut häntä ja kirjassa on LM:n kertomana tapahtumat Suvi-Kumsassa!

Kirjassa on myöskin Majuri Unto Petäjän haastattelu sivulla 36.

Tämä LM toimi siihen aikaan Maaselän Esikunnan tykistöosastossa ja sen lisäksi ampumaopin opettajana Suvi-Kumsassa kaikilla kursseilla 1-6.
.
.
.

Jätän seuraavasta tekstistä pois muutamia kohtia niin, ettei sen kirjoittajaa voida tunnistaa:

Luekin tarkasti, koska tällaista näet aika harvoin!

... Lauri Meriluoto oli koulun opettajia aiheena tykistön sääpalvelu. Virka-asemansa puolesta hän joutui tekemisiin niin eversti Hongon kuin myös silloisen majuri Petäjän kanssa. Vuonna 1994 varmistui, että Nenoselle oli annettu valmis ratkaisu, siis myös itse laite vanerille laitettuna. Sitä oli menestyksellisesti kokeiltu Tykistön Ampumakoulun harjoituspatteriston ammunnoissa.

Nenonen itse omi koko asian mainiten mm ruotsalaisessa Kungl.Krigsvetenskapakadiemines Handlingar och Tidskrift julkaisussa n:o 3/1958 mm seuraavasti:"...samma kväll började jag begrunda frågan...påföljande morgon redogjorde jag för metoden vid sammanträdet med artillericheferna..".

Todettakoon, että olin itsekin aina vuoteen 1994 pitänyt Nenosta tämän ja monen muun laitteen keksijänä. Joka tapauksessa kiinnostuin Nenosesta hieman tarkemmin ja koska olin aikanani tavannut hänet henkilökohtaisesti ja muutenkin pitänyt häntä kuten me muutkin suorastaan jumalana, niin oli kiintoisaa näin jälkiviisaana tarkastella eräitä legendoja uudelleen. - Ensimmäinen seikka, joka tuli eteen oli tykistötaktiikka. Ilmeni, ettei Nenonen ollut jatkosodan aikana antanut kuin yhden tykistön taktillista käyttöä koskevan käskyn. Muut tarkastajan käskyt olivat ampuma- tai aseteknisiä. Taktikkaa kehittivät armeijakuntien tykistökomentajat ohjenuoranaan 1930-luvulla Sotakorkeakoulussa opettajana olleen silloisen kapteenin, sittemmin kenraaliluutnantin, Torvald Ekmanin laatima ko taktiikkaa koskevat luennot ja julkaisut. Tämä on myös todennettavissa. - Tykistön ampumataulukkojen laskennan isä ei ollut Nenonen vaan fil.tri, evl Hugo Karsten, joka kävi 1920-luvun alussa Ranskassa Nenosen toimesta tutustumassa heidän Gavre-menetelmäänsä. Karsten ja Nenonen sitten aloittivat ns matka-kirjojen laskettamisen. Seuraavan kerran ratalaskuihin puuttui Rolf Nevalinna, joka Nenosen ollessa talvisodan aikana USA:ssa, johti laskukaavat vektoriperiaatteelle ja samalla tarkentaen työn. Sai korkean kunniamerkin työstään, Petäjä ei saanut mitään. Ratalaskut muunsi sittemmin tietokoneelle Pääesikunnan maisteri Aaro Laakson työryhmä 1960-luvulla, aluksi koeluonteisesti aiemmin Postipankin saamalle tietokoneelle. - Löytyy muitakin keksintöjä, jotka ovat menneet Nenosen nimiin.
En halua parjata tykistönkenraalin mainetta, mutta on myös paikallaan tuoda esille henkilöt taustalta, etenkin jos he eivät ole saaneet omana aikanaan heille kuuluvaa arvostusta. Nenonen loi tykistömme ampumajärjestelmän, hän oli ja on kunnioitettu kaikin tavoin, hän oli myös etevä johtaja valitsemaan oikeat apulaiset. On myös kiintoisaa tarkastella kenraalimajuri Väinö Svanströmiä, joka toimi tykistön tarkastajana ja ase-esikunnan päällikkönä. Kysymys; olemmeko unohtaneet hänet?
On paikallaan löytää totuus, se ei alenna Nenosen arvoa ja kunnioitusta, pidämme edelleen Nenosta jalustalla mutta olemme koettaneet saada hänelle inhimilliset mittasuhteet ja olemme myös löytäneet toisiakin jalustalle nostettavia. Tykistö on yhteistoimintaa..

Ja sitten se Matti Alajoen episodi tuossa Nenosen elämänkertakirjassa, jossa silloisen tiedon valossa mennään metsään että roikaa:

Matti Alajoen kirja: Tykistönkenraali
Vilho Petter Nenonen, Otava 1975.

Seuraavassa sitaatti kirjasta:

" ...eversti Honko lienee saanut vaikutteita hänen valvonnassaan Suvi-Kumsassa toimineen Tykistön ampumakoulun erään opettajan asiaa
koskevista tutkimuksista. Nenosen mielestä käsitelty asia oli tärkeä ja käyttökelpoista ratkaisua vaativa. Eversti Hongon menetelmää hän piti kuitenkin monimutkaisena.
Päivän neuvottelujen jälkeen Nenonen vetäytyi omaan huoneeseensa ja ryhtyi itse kehittelemään ratkaisua..."
Ja Alajoki kirjoittaa jatkoa:

"...seuraavana aamuna Nenonen esitti oman ratkaisunsa..."

Alajoen mukaan siis korjausmuuntimen idea tuli Tykistön ampumakoulusta, mutta lopullisen menetelmän kehitti Nenonen.

Loppukommenttina sanoisin näin:

Honko yritti itsekin välistävetoa, mutta kun ei tajunnut koko korjausmuunnin hommaa, niin Nenonen haetutti keksinnön tehneen Petäjän haastateltavakseen ja omi tämän keksinnön omiin nimiinsä!

Lue lisää

Kävin kimppuusi kuten terrieri sukanvarteen kun muistutit tuosta vanhasta ottelustamme Nenosen ja Petäjän keksintöjen oikeutuksista.

Muistaakseni silloin puhuimme talvisodan aikaisista tulenjohtamisista ja keskustelumme ryöpsähti jos mihinkin suuntaan ja taisinpa (minä ainakin) he, he, kuumetakkin jo välillä.
Tuosta ansiokkaastasi selvityksestäsi ei mielestäni valjennut senaikainen kiistamme ydin mutta en kiistä mitenkään noita asioita.

Petäjä sattuneesta syystä, ei saanut silloin kunniaa keksinnöstään Korjausmuuntimesta. Tulenjohtokortin keksijästä tuskin kannattaa edes kiistellä.

Tykistömme talvisodassa pystyi hyödyntämään tuota Nenosen keksintöä joka oli ollut kauan suuri sotasalaisuus, ja jonka ansiosta vähillä tykistömme ammuksillamme saimme tulta keskitetysti johtamalla suurta tuhoa aikaan vihollisen hyökkäys ryhmityksiin.
Eräs veteraani väitti mm.että valmiiksi mitattun Ukkolan talon ollessa tykistön kohteena Kirvesmäessä, niin tykistö pysti ampumaan suoraan savupiipusta sisään tuohon vihollisen valtaaman taloon.

No jotain tietenkin täytyy kuulijankin ottaa vastuulleen tuollaisista kertomuksista, mutta kyllä se tuli oli ollut todella tarkkaa sitä ei kukaan voi kiistää.

Kas, itse piippumiskö se si... kirjoitti:

Aikoja sitten selvitin tuonkin asian ja monesti olen tännekin siitä kirjoittanut! Roopesetä vähän satuikee omissa jutuissaa... minä EN!

Tarina korjausmuuntimen keksijästä kerrotaan nyt jo varsin hyvin, jopa useammassakin kirjassa. Aina alkaen Suomen Kenttätykistön historia, osa 2, päättyen Jatkosodan Pikkujättiläiseen. Siinä välissä on tietenkin tämä Koskimaan, luultavasti eräs ensimäisistä julkisesti kerrottu, versio ko. asiasta:

Evl. Matti Koskimaan mainiossa kirjassa KARHUMÄESTÄ ILOMANTSIIN ISBN 951-0-24831-2 v.2000 asia on kerrottu hyvin täsmällisesti ja seikkaperäisesti sivuilla 33-37

Koskimaa oli kiinostunut keksinnön tekijästä ja otti selvää tapahtumien kulusta. Hän oli tavannut valtiotieteen maisteri, ekonomi,
luutnantti Lauri Meriluodon ja haastatellut häntä ja kirjassa on LM:n kertomana tapahtumat Suvi-Kumsassa!

Kirjassa on myöskin Majuri Unto Petäjän haastattelu sivulla 36.

Tämä LM toimi siihen aikaan Maaselän Esikunnan tykistöosastossa ja sen lisäksi ampumaopin opettajana Suvi-Kumsassa kaikilla kursseilla 1-6.
.
.
.

Jätän seuraavasta tekstistä pois muutamia kohtia niin, ettei sen kirjoittajaa voida tunnistaa:

Luekin tarkasti, koska tällaista näet aika harvoin!

... Lauri Meriluoto oli koulun opettajia aiheena tykistön sääpalvelu. Virka-asemansa puolesta hän joutui tekemisiin niin eversti Hongon kuin myös silloisen majuri Petäjän kanssa. Vuonna 1994 varmistui, että Nenoselle oli annettu valmis ratkaisu, siis myös itse laite vanerille laitettuna. Sitä oli menestyksellisesti kokeiltu Tykistön Ampumakoulun harjoituspatteriston ammunnoissa.

Nenonen itse omi koko asian mainiten mm ruotsalaisessa Kungl.Krigsvetenskapakadiemines Handlingar och Tidskrift julkaisussa n:o 3/1958 mm seuraavasti:"...samma kväll började jag begrunda frågan...påföljande morgon redogjorde jag för metoden vid sammanträdet med artillericheferna..".

Todettakoon, että olin itsekin aina vuoteen 1994 pitänyt Nenosta tämän ja monen muun laitteen keksijänä. Joka tapauksessa kiinnostuin Nenosesta hieman tarkemmin ja koska olin aikanani tavannut hänet henkilökohtaisesti ja muutenkin pitänyt häntä kuten me muutkin suorastaan jumalana, niin oli kiintoisaa näin jälkiviisaana tarkastella eräitä legendoja uudelleen. - Ensimmäinen seikka, joka tuli eteen oli tykistötaktiikka. Ilmeni, ettei Nenonen ollut jatkosodan aikana antanut kuin yhden tykistön taktillista käyttöä koskevan käskyn. Muut tarkastajan käskyt olivat ampuma- tai aseteknisiä. Taktikkaa kehittivät armeijakuntien tykistökomentajat ohjenuoranaan 1930-luvulla Sotakorkeakoulussa opettajana olleen silloisen kapteenin, sittemmin kenraaliluutnantin, Torvald Ekmanin laatima ko taktiikkaa koskevat luennot ja julkaisut. Tämä on myös todennettavissa. - Tykistön ampumataulukkojen laskennan isä ei ollut Nenonen vaan fil.tri, evl Hugo Karsten, joka kävi 1920-luvun alussa Ranskassa Nenosen toimesta tutustumassa heidän Gavre-menetelmäänsä. Karsten ja Nenonen sitten aloittivat ns matka-kirjojen laskettamisen. Seuraavan kerran ratalaskuihin puuttui Rolf Nevalinna, joka Nenosen ollessa talvisodan aikana USA:ssa, johti laskukaavat vektoriperiaatteelle ja samalla tarkentaen työn. Sai korkean kunniamerkin työstään, Petäjä ei saanut mitään. Ratalaskut muunsi sittemmin tietokoneelle Pääesikunnan maisteri Aaro Laakson työryhmä 1960-luvulla, aluksi koeluonteisesti aiemmin Postipankin saamalle tietokoneelle. - Löytyy muitakin keksintöjä, jotka ovat menneet Nenosen nimiin.
En halua parjata tykistönkenraalin mainetta, mutta on myös paikallaan tuoda esille henkilöt taustalta, etenkin jos he eivät ole saaneet omana aikanaan heille kuuluvaa arvostusta. Nenonen loi tykistömme ampumajärjestelmän, hän oli ja on kunnioitettu kaikin tavoin, hän oli myös etevä johtaja valitsemaan oikeat apulaiset. On myös kiintoisaa tarkastella kenraalimajuri Väinö Svanströmiä, joka toimi tykistön tarkastajana ja ase-esikunnan päällikkönä. Kysymys; olemmeko unohtaneet hänet?
On paikallaan löytää totuus, se ei alenna Nenosen arvoa ja kunnioitusta, pidämme edelleen Nenosta jalustalla mutta olemme koettaneet saada hänelle inhimilliset mittasuhteet ja olemme myös löytäneet toisiakin jalustalle nostettavia. Tykistö on yhteistoimintaa..

Ja sitten se Matti Alajoen episodi tuossa Nenosen elämänkertakirjassa, jossa silloisen tiedon valossa mennään metsään että roikaa:

Matti Alajoen kirja: Tykistönkenraali
Vilho Petter Nenonen, Otava 1975.

Seuraavassa sitaatti kirjasta:

" ...eversti Honko lienee saanut vaikutteita hänen valvonnassaan Suvi-Kumsassa toimineen Tykistön ampumakoulun erään opettajan asiaa
koskevista tutkimuksista. Nenosen mielestä käsitelty asia oli tärkeä ja käyttökelpoista ratkaisua vaativa. Eversti Hongon menetelmää hän piti kuitenkin monimutkaisena.
Päivän neuvottelujen jälkeen Nenonen vetäytyi omaan huoneeseensa ja ryhtyi itse kehittelemään ratkaisua..."
Ja Alajoki kirjoittaa jatkoa:

"...seuraavana aamuna Nenonen esitti oman ratkaisunsa..."

Alajoen mukaan siis korjausmuuntimen idea tuli Tykistön ampumakoulusta, mutta lopullisen menetelmän kehitti Nenonen.

Loppukommenttina sanoisin näin:

Honko yritti itsekin välistävetoa, mutta kun ei tajunnut koko korjausmuunnin hommaa, niin Nenonen haetutti keksinnön tehneen Petäjän haastateltavakseen ja omi tämän keksinnön omiin nimiinsä!

Lue lisää

" Tykistön ampumataulukkojen laskennan isä ei ollut Nenonen vaan fil.tri, evl Hugo Karsten, joka kävi 1920-luvun alussa Ranskassa Nenosen toimesta tutustumassa heidän Gavre-menetelmäänsä."


Nenonen oli kuitenkin tykistömme vetäjä ja " primusmotor "joka laittoi pojat hakemaan oppia. Mannerheimkin pääpiirteissään sai lähes kaiken ansion Suomen säilyttäessään itsenäisyytensä ja vapautensa. Näin ne asiat kulkevat.

tykeillä kirjoitti:

Kävin kimppuusi kuten terrieri sukanvarteen kun muistutit tuosta vanhasta ottelustamme Nenosen ja Petäjän keksintöjen oikeutuksista.

Muistaakseni silloin puhuimme talvisodan aikaisista tulenjohtamisista ja keskustelumme ryöpsähti jos mihinkin suuntaan ja taisinpa (minä ainakin) he, he, kuumetakkin jo välillä.
Tuosta ansiokkaastasi selvityksestäsi ei mielestäni valjennut senaikainen kiistamme ydin mutta en kiistä mitenkään noita asioita.

Petäjä sattuneesta syystä, ei saanut silloin kunniaa keksinnöstään Korjausmuuntimesta. Tulenjohtokortin keksijästä tuskin kannattaa edes kiistellä.

Tykistömme talvisodassa pystyi hyödyntämään tuota Nenosen keksintöä joka oli ollut kauan suuri sotasalaisuus, ja jonka ansiosta vähillä tykistömme ammuksillamme saimme tulta keskitetysti johtamalla suurta tuhoa aikaan vihollisen hyökkäys ryhmityksiin.
Eräs veteraani väitti mm.että valmiiksi mitattun Ukkolan talon ollessa tykistön kohteena Kirvesmäessä, niin tykistö pysti ampumaan suoraan savupiipusta sisään tuohon vihollisen valtaaman taloon.

No jotain tietenkin täytyy kuulijankin ottaa vastuulleen tuollaisista kertomuksista, mutta kyllä se tuli oli ollut todella tarkkaa sitä ei kukaan voi kiistää.

Lue lisää

Minä en ole Tulenjohtokorttiin ottanut mitään kantaa, enkä ota vastakaan! Muuten vaan hipluttelen asiasta ja asian vierestä. Ja sinä seuraat... ;-) Onko se itse piippumies?

Et tähän kommentoi?

"Bäckman, Lilius, Juva ja Hannuksela: Kaikki samassa sopassa!"



Tuollako sitä viimeksi risteiltiin aiheesta toiseen?

>keskustelumme ryöpsähti jos mihinkin suuntaan<

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000024950332#22000000024950332

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000028056633&view_mode=flat

Kuer Erik pohmelo kirjoitti:

Ilmari Turjan Kumuri WSOY 1989

Kertoo monesta henkilöstä ja -asiasta, mm. tapaus Laurilasta, jossa Laurila kieltäytyi lopulta jatkamasta sotatoimia, koska koki joutuneensa sotapetoksen uhriksi tiedustelutietojen pimittämisen vuoksi ja Juonimassa olivat siis esikuntaherrat mm. maj. Bäckman (muita jutussa mainittuja olivat Hannukseja ja Lilius) Yhteistä herroille oli onneton loppu.


Päätoimittaja Ilmari Turja teki tästä asiasta laajoja selvittelyjä. Hän kun syntyjään pohjalainen kuten eversti Laurilakin rykmentteineen.

Totuushan on, että eversti Hannuksela tapatti törkeästi Laurilan rykmentin miehiä Kumurissa ilkeyttään, kyvyttömyyttään, huolimattomuuttaan tai ties mistä ihmeen syystä.

Historian tuomiokin jäi tässä asiassa antamatta sikäli, että Laurila kuoli everstinä rauhanoloissa kotonaan Seinäjoella, kun sen sijaan miestensä massatapattaja Hannuksela yleni kenraaliksi - ja kaatui myöhemmin Aunuksessa. Siis hän jäi valitettavasti tämän vuoksi Ilmari Turjan haastattelujen ulottumattomiin.

Koko tämä juttu olikin yksi armeijamme törkeimmistä oikeusmurhista. Oikeusmurhassa kun tapatettiin satoja - herrojensa juonittelupeliin syyttömiä sotilaitamme.

Turjan viimeinen, mutta kerrassaan mainio kirja. kertoo monista asioista ja henkilöistä. Harmi vaan että se on jo melkoisen vaikeasti saatavilla. On toki omassa hyllyssäni!

Lue lisää

Kuer Erik tuntuu tietävän asioista, mutta ei suinkaan Hannuksela kaatunut - ei Aunuksessa eikä muuallakaan

aina suomalainen jatkosodassa kaatunut kenraali oli tietääkseni Vihma

Hannuksela sen sijaan sai komentopaikallaan sydänhalvauksen

sitä olen ihmetellyt, että pohjalaiset veteraanit usein liittävät tuon kuolinsyyn eteen lisäyksen "niin sanotusti"

eikä Ilmari Turjakaan tuota lisäystä selitä tai ala purkaa pelkäksi huhuksi

Bäckmannista kirjoitti:

Tietojeni mukaan hän ei ollut tekemisissä Turjan esitämällä tavalla Laurilan sortamisessa, hän komensi KevOs 18:ta joten Turja säveltää omiaan.
Tämä nyt on vaan tuolta aiemmista keskusteluista saatu viite, en tunne asiaa faktatietojen valossa.
Bäckman ei toiminut Hannukselan esikunnassa, jos sekoittaa vielä eversti Joose Hannulan tähän toiseen everstiin niin hyvä tulee.
Mutta sinähän tiedät, kerro miten asiat olivat?

Lue lisää

>Mutta sinähän tiedät, kerro miten asiat olivat?<

Tuttu porukka kimpassa Laurilaa nokkimassa. Liliuksessa oli Talvisodasta jäänyt varmaan paljonkin hampaankoloon ja hän taisi toimia agitaattorina Laurilaa vastaan 1941 sodan alussa.

Kurt Erik Bäckman oli innokas ratsastuksen harrastaja ja kilpaili lajissa nähtävästi menestyksekkäästikin. Otto Lilius oli hänen kanssaan samassa joukkueessa kilpailemassa syksyllä 1929 Virossa kansainvälisissä ratsastuskilpailuissa. Joukkueseen kuului kolmantena Mikael Sawela, joka ratsullaan Largo voitti puolivaikean esteratsastuksen. Bäckman kilpaili vuotta aiemmin, eli 1928, Puolassa. Bäckman ja Lilius olivat tuolloin molemmat ratsuväen luutnantteja ja tunsivat hyvin toisensa.

Lähteenä Erkki Vasara: Suomen ratsastusurheilun historia. Suomen Ratsastajainliitto 1987, sivu 122.

Myöhemmin Lilius toimi Hannukselan 19. divisioonan esikuntapäällikkönä ja Bäckman 19.D:aan kuuluneen KevOs 18 komentajana. Näille miehille siis löytyi paljonkin yhteistä ja varmaankin yhteistä löytyi myöskin "pullon hengessä".

Mikä oli syy divisioonan komentaja Hannukselan nurjaan suhtautumiseen rykmentinkomentajaansa, eversti Laurilaan? Jopa niin nurjaan, että kymmeniä miehiä tapatettiin turhaan?

http://kotisivu.suomi.net/brantberg/Sotaupseerit - Matti Laurila.htm

Sekä Hannuksela että Laurila olivat Saksan jääkäreitä. Hannuksela nimitettiin Etelä-Pohjanmaan sotilasläänin komentajaksi, vaikka paikka olisi “kuulunut” Laurilalle. Läänin esikuntapäälliköksi tuli majuri Otto Lilius, jonka Laurila oli talvisodassa siirrättänyt pois rykmentistään.
- Kyllä me ryssän kanssa jotenkuten pärjäämme, mutta Liliuksen kanssa ei millään, miehet sanoivat pataljoonankomentaja Liliuksesta talvisodassa.

ihmettelevä siviili kirjoitti:

Kuer Erik tuntuu tietävän asioista, mutta ei suinkaan Hannuksela kaatunut - ei Aunuksessa eikä muuallakaan

aina suomalainen jatkosodassa kaatunut kenraali oli tietääkseni Vihma

Hannuksela sen sijaan sai komentopaikallaan sydänhalvauksen

sitä olen ihmetellyt, että pohjalaiset veteraanit usein liittävät tuon kuolinsyyn eteen lisäyksen "niin sanotusti"

eikä Ilmari Turjakaan tuota lisäystä selitä tai ala purkaa pelkäksi huhuksi

Lue lisää

SAnotaan, että sydänhalvaus voi johtua sydämmeen tulleeseen ylimääräiseen reikään. Ei vihulaisen eikä omien, vaan omas....

Tuskinpa sitä löytyykään mistään nettisivuilta. Historiankirjoitus perustuu pitkälti johtaja-/päällikkötason tarkasteluun. Itse ehdottaisin, että etsit käsiisi sellaisen kooltaan isohkon ja paksun, tukevat mustakantiset päällykset omaavan 2.D:n matrikkelin. Niitä saa varmaankin kaukolainattua maakuntakirjastoista, jos ei keskuudessasi ole ketään sellaista henkilöä, joka itse tai jonka vanhemmat olisivat aikanaan sotien jälkeisinä vuosikymmeninä sellaisen hankkinut. Divisioonatasolla noita matrikkeleja laadittiin menneinä vuosikymmeninä. Ne ovat verrattain hyviä tietolähteitä. Sivut ovat raamatunohuita sisältäen hyvin laajan katsauksen divisioonan taistelutiehen sekä divisioonan yhtymistä on melko kattava henkilöstöluettelo kuvineen ja henkilötietoineen myös sotien jälkeisistä ajoista. Itselläni on vastaavanlainen ollut useasti käytössä 18. Divisioonan osalta menneinä vuosikymmeninä.

Siiranmäen miehet / Jermo, Aake Hki : Otava, 1977

Teräsmyrskyssä loppuun asti : Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944 / Jermo, Aake

Murtajan tykistö : 2. divisioonan tykistön taistelut 1941-1944 / Koskimaa, Matti

Tyrjän rykmentti : JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa / Koskimaa, Matti

ovat kirjoitti:

Siiranmäen miehet / Jermo, Aake Hki : Otava, 1977

Teräsmyrskyssä loppuun asti : Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944 / Jermo, Aake

Murtajan tykistö : 2. divisioonan tykistön taistelut 1941-1944 / Koskimaa, Matti

Tyrjän rykmentti : JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa / Koskimaa, Matti

Lue lisää

Matti Koskimaan kirjassa Murtajan Tykistö, 2.Divisioonan tykistön taistelut 1941-1944, WSOY 1994 kerrotaan sivuilla 205-206 Äyräpään kirkon tykistökeskityksestä ja tästä nimenomaisesta tapauksesta seuraavasti:

Vihollinen aloitti kello 13.20 voimakkaan tulivalmistelun sillanpään kaakkoisosan rippeitä vastaan ja hyökkäsi kello 14. Majuri Kuusinen antoi kello 14 joukoilleen käskyn irtautua. Osa sillanpään joukoista pureutui vielä rauniokirkon maastoon ja jatkoi taistelua JR 7:n tykkikomppanian päällikön, kapteeni A. Talvitien johdolla. Kun vihollinen hyökkäsi kahdella pataljoonalla, joutuivat viimeisetkin joukot irtautumaan Vasikkasaareen. Noin 30 miestä viivytti vielä kirkon raunioissa. Heidät venäläiset ottivat sotavangeiksi. Tässä vaiheessa sillanpäähän ammuttiin patteriston peite. Sen tarkoituksena oli vihollisen hidastaminen ja ajan voittaminen omille, Vuoksea ylittäville miehille. Valitettavasti tulen alle jäi myös omia miehiä kirkon raunion luona.

Majuri Olavi Arimo kertoo Äyräpään verisistä taisteluista 7.7.1944.

>>Jalkaväkirykmentti 7:n sitkeästi puolustamasta lohkosta oli jäljellä enää kaakkoisessa reunassa oleva rauniokirkon mäki. Siinä oli vahva tukikohta, jossa 75 mm panssarintorjuntatykki. Edellisenä iltana oli kapteeni Raassinan komentama JR7:n pataljoona korvattu Er.P 25:llä, jonka III Armeijakunta viime tingassa oli alistanut eversti Ehrnroothille.
Tykistön tulenjohtopaikka "Valo" oli Vasikkasaaressa joen toisella puolella. Siinä toimiva tulenjohtaja oli suorassa puhelinyhteydessä rykmentin komentopaikalle ja kuvasi haarakaukoputkesta näkemäänsä kuin urheilukilpailua... "Nyt saapuu pataljoonan komentaja, majuri Kuusinen mukanaan tykistön tulenjohtaja haarakaukoputkineen..." Aikaisemmin oli saatu tietää, että linjassa olevat Er.P 25:n miehet - vanhempaa ikäluokkaa - olivat keskenään huudelleet "ei ammuta". Rykmentin komentopaikalla todettiin, että nyt ollaan sillanpää menettämässä. Tulenjohtaja raportoi edelleen: " Nyt siellä antaudutaan ja vihollinen on asemissa". Komentopaikalla seurasimme koko joukko tilannetta tulenjohtajan selostamana.

Olin puhelinyhteydessädivisioonan tykistökomentajaan. Puhelimeen vastasi divisioonassa sattumalta käymässä oleva Päämajan operatiivisen toimiston päällikkö, everstiluutnantti U. S. Haahti. Selostettuani kirkonmäen tilannetta kysyin, olisiko sopivaa ampua tukikohtaa, kun vihollinen on "ihan silmillä". Tähän Haahti vastasi, että totta kai. En kuitenkaan ollut valmis sellaiseen vaan keskustelin eversti Ehrnroothin kanssa asiasta. Myös hän oli sitä mieltä, että on syytä ampua, jotta vihollisen etenemistä vaikeutetaan. Vielä pohdittiin sitä, että kirkonmäellä kuitenkin on vielä omia miehiä. Todettiin, että heillä on kaivetut asemat, joihin suojautua. Tuli vaikuttaisi lähinnä etenevään viholliseen. Kuultuani eversti Ehrnroothin mielipiteen päätin ampua hyvin tietäen, että vastuu on nimenomaan minun. Eihän tykistö suinkaan ole jalkaväelle alistettu vaan se oli - kuten oli opetettu - välittömänä apuna.
Ammutin yhdellä patteristolla, omallani, peitteen. Ei siis suinkaan ollut kyse "kaikista putkista", kuten sotakirjoissa myöhemmin on kerrottu. Kahdeksan patteriston iskua varten olisi ryhmäupseerin välityksellä pitänyt saada naapurirykmentin lohkolla toimiva Tykistöryhmä Swendelin mukaan. Totean tässä, että jälkeenpäin saatujen tietojen mukaan ammunta ei aiheuttanut tappioita omillemme. Tapaus on kuitenkin kokonaisuudessaan varsin erikoinen. Olihan kohteessa kuitenkin omiakin miehiä. Patteriston tulipeitteellä hidastettiin vihollisen etenemistä ja suojattiin Vuoksen yli vetäytyviä omia miehiämme.

tehtävä kirjoitti:

Tuskinpa sitä löytyykään mistään nettisivuilta. Historiankirjoitus perustuu pitkälti johtaja-/päällikkötason tarkasteluun. Itse ehdottaisin, että etsit käsiisi sellaisen kooltaan isohkon ja paksun, tukevat mustakantiset päällykset omaavan 2.D:n matrikkelin. Niitä saa varmaankin kaukolainattua maakuntakirjastoista, jos ei keskuudessasi ole ketään sellaista henkilöä, joka itse tai jonka vanhemmat olisivat aikanaan sotien jälkeisinä vuosikymmeninä sellaisen hankkinut. Divisioonatasolla noita matrikkeleja laadittiin menneinä vuosikymmeninä. Ne ovat verrattain hyviä tietolähteitä. Sivut ovat raamatunohuita sisältäen hyvin laajan katsauksen divisioonan taistelutiehen sekä divisioonan yhtymistä on melko kattava henkilöstöluettelo kuvineen ja henkilötietoineen myös sotien jälkeisistä ajoista. Itselläni on vastaavanlainen ollut useasti käytössä 18. Divisioonan osalta menneinä vuosikymmeninä.

Lue lisää

pitääpä ruveta kyselemään maakunta kirjastoista. rupesi kiinnostamaan, koska kuulin juuri että pappa on ollut 3/jr7:ssa ja kaatunut 7/1941 tyrjässä.

ovat kirjoitti:

Siiranmäen miehet / Jermo, Aake Hki : Otava, 1977

Teräsmyrskyssä loppuun asti : Äyräpään-Vuosalmen suurtaistelu kesällä 1944 / Jermo, Aake

Murtajan tykistö : 2. divisioonan tykistön taistelut 1941-1944 / Koskimaa, Matti

Tyrjän rykmentti : JR 7:n ja Er.P 12:n taistelut jatkosodassa / Koskimaa, Matti

Lue lisää

Tärkein puutuu eli 1954 julkaistu Taistelukertomus. Kirjassa on Martolan kirjoittama esipuhe karttoineen sivuilla 7-12

Taistelukertomus on puhtaaksikirjoitettu syksyllä 1944 ja Törmä oli tekijänä siinäkin.

Törmä Topi:

Siiranmäki Vuosalmi 2D:n taistelukertomus 9.6.-18.7.1944


Suosittelen!

Olen toki samaisen kirjan esitellyt ennenkin:


http://keskustelu.suomi24.fi/node/6551929#comment-34339868

Ja seuraavaksi menemmekin "autenttiseen" 2.D:n taistelukertomukseen. Näin ainakin sanotaan tässä Topi Törmän toimittaman, tai paremminkin laatiman, kirjan esipuheessa. Kirja on julkaistu 1954 eli 10 vuotta niiden tapahtumien jälkeen. Mielenkiintoisin kommentti tulee heti kirjan alussa kun siinä kerrotaan suoraan että ko. divisioonan taistelukertomus kirjoitettiin "puhtaaksi" syksyllä 1944. Tämän puhtaaksikirjoituksen suoritti maisteri Topi Törmä muutaman korkeamman upseerin valvonnassa.
Törmähän oli itse se upseeri joka piti 2.D:n sotapäiväkirjaa, eli kirjoitti tapahtumat tuoreeltaan sotapäiväkirjaan heti niiden tapahtuma-aikaan. Siis sikäli kun se oli mahdollista. Miltähän lieneekään tuntunut stilisoida "puhtaaksi" omaa tuotostaan...?
Törmä, Topi; Siiranmäki-Vuosalmi - 2. D:n taistelukertomus. 9.6.-18.7.1944. Laatinut Topi Törmä, esipuheen kirjoittanut A. E. Martola. WSOY, Porvoo, 1954.
Tuosta "puhtoisesta" kirjasta sopii etsiä vaikka kuvausta siitä tapauksesta josssa Kaunis Adolf antoi Erp 25:n karkureille "viimeisen tervehdyksen komentajalta" sinne Äyräpään kirkon raunioille. Sellaista ei kirjasta löydy. Seuraavaksi sitten voikin alkaa etsimään mainintaa tuosta pikatuomiosta...

Harvemmin Kempin potkuista puhutaan, Koskimaakaan ei mainitse komentajan vaihdon syistä sanaakaan.

Martolan elämänkerta valoittaa tätä surullista tapausta; Kemppi ei osannut käyttäytyä humalapäissään. Kemppi soitteli kännissä ylemmälle tasolle, jahtasi lottia, ja vielä Martolan järjestämällä jäähyväisillallisella Kemppi joi itsensä tolkuttomaan kuntoon, järjesti tappelun yms. Asemasotavaihe ei ilmeisesti sopinut toimintaa kaipaavalle miehelle.

Martola ei kieltänyt Kempiltä ryyppäämistä, vaan määrääsi, että juominen on tapahduttava neljän seinän sisällä.

Markovilla kirjoitti:

Harvemmin Kempin potkuista puhutaan, Koskimaakaan ei mainitse komentajan vaihdon syistä sanaakaan.

Martolan elämänkerta valoittaa tätä surullista tapausta; Kemppi ei osannut käyttäytyä humalapäissään. Kemppi soitteli kännissä ylemmälle tasolle, jahtasi lottia, ja vielä Martolan järjestämällä jäähyväisillallisella Kemppi joi itsensä tolkuttomaan kuntoon, järjesti tappelun yms. Asemasotavaihe ei ilmeisesti sopinut toimintaa kaipaavalle miehelle.

Martola ei kieltänyt Kempiltä ryyppäämistä, vaan määrääsi, että juominen on tapahduttava neljän seinän sisällä.

Lue lisää

Kempin "dieetti" oli tunnettu asia. Antoihan hän lasillisen konjakkia Bä bä Bäckmannillekin kun tämä oli otanut pitkät asemistaan Viipurissa. Eipä kukaan muuten olisi saanut mitään selvää tuon juoksukomentajan sopotuksesta.

Huvittava yhteensattuma on, että Martolan Sodassa ja rauhassa -muistelmissa Kemppi mainitaan vain 2 kertaa eli sivuilla 165-166 "Sevastopolin" aseman valtausten yhteydessä ja Kempin kirjassa A. E. Martola Kemppi mainitaan lähes samoilla sivuilla alkaen samasta "Sevastopolin" valtausasiasta. Kempin erottamiseen johtaneet tapahtumat kerrotaan alkaen sivulta 167-172. Kerran Kemmpi mmainitaan sivulla 153.

Onkohan Jarkko Kemppi sukua "Ukko" Kempille?

Olet ihan oikeassa eli jatkosodan JR7:ssä varsinkin sodan loppuvaiheessa tilanne vaihteli päivittän ja kovien taistelujen aikana joukko-osastoa täydennettiin kokoajan reserveillä ja jopa varusmiehiä heitettiin täydennyksinä JR7:n avuksi. Isäni oli yksi noista varusmiehistä jotka kesken varusmieskoulutuksen heitettiin samalta Lapin kylältä kotoisin olevien nuorten miesten kanssa JR7:aan.
Koska tilanne oli loppuvaiheessa sekaisin, niin ainoa asiakirja jotka todisti isäni rintamapalveluksen oli sotilaspassi. Alkuperäistä kantakorttia ei löytynyt ja uusi oli tehty sotilaspassin tiedoilla, mutta se ei riittänyt rintamasotilastunnuksen saantiin, koska sotapäiväkirjastakaan löydy merkintää. Vasta isäni kuoleman jälkeen sain tietää kotikylässä oli mies, joka oli ollut isäni kanssa samassa yksikössä ja hän ihmetteli miksi isäni ei ollut rintamasotilastunnusta saanut joka hänellä oli?
No nyt molemmat veteraanit ovat poistuneet joukostamme ja asia jäänee silleen.
Olen kyllä lukenut alan teoksia ja jossain mainittiin että sille porukalle johon isänikin kuului tuli jossain vaiheessa niin kiire lähtö, että komppanian paterit jäivät vihollisen haltuun? Liekö totta vai tarua!

Porukoita kirjoitti:

Olet ihan oikeassa eli jatkosodan JR7:ssä varsinkin sodan loppuvaiheessa tilanne vaihteli päivittän ja kovien taistelujen aikana joukko-osastoa täydennettiin kokoajan reserveillä ja jopa varusmiehiä heitettiin täydennyksinä JR7:n avuksi. Isäni oli yksi noista varusmiehistä jotka kesken varusmieskoulutuksen heitettiin samalta Lapin kylältä kotoisin olevien nuorten miesten kanssa JR7:aan.
Koska tilanne oli loppuvaiheessa sekaisin, niin ainoa asiakirja jotka todisti isäni rintamapalveluksen oli sotilaspassi. Alkuperäistä kantakorttia ei löytynyt ja uusi oli tehty sotilaspassin tiedoilla, mutta se ei riittänyt rintamasotilastunnuksen saantiin, koska sotapäiväkirjastakaan löydy merkintää. Vasta isäni kuoleman jälkeen sain tietää kotikylässä oli mies, joka oli ollut isäni kanssa samassa yksikössä ja hän ihmetteli miksi isäni ei ollut rintamasotilastunnusta saanut joka hänellä oli?
No nyt molemmat veteraanit ovat poistuneet joukostamme ja asia jäänee silleen.
Olen kyllä lukenut alan teoksia ja jossain mainittiin että sille porukalle johon isänikin kuului tuli jossain vaiheessa niin kiire lähtö, että komppanian paterit jäivät vihollisen haltuun? Liekö totta vai tarua!

Lue lisää

Sotilaspassi laaditaan nimenomaan kantakortin itedoilla. Jos kantakortti on kadonnut tai tuhoutunut, mitä kyllä tapahtui, niin tehtiin uusi kyselemällä tietoja esimiehiltä ja kokoamalla niitä muista papereista.
Sotilaspassi on virallinen asiakirja ja sen perusteella olisi ilman muuta tullut saada rintamamiestunnus. Tai sitten passista ilmenee vain palvelusajat.

Porukoita kirjoitti:

Olet ihan oikeassa eli jatkosodan JR7:ssä varsinkin sodan loppuvaiheessa tilanne vaihteli päivittän ja kovien taistelujen aikana joukko-osastoa täydennettiin kokoajan reserveillä ja jopa varusmiehiä heitettiin täydennyksinä JR7:n avuksi. Isäni oli yksi noista varusmiehistä jotka kesken varusmieskoulutuksen heitettiin samalta Lapin kylältä kotoisin olevien nuorten miesten kanssa JR7:aan.
Koska tilanne oli loppuvaiheessa sekaisin, niin ainoa asiakirja jotka todisti isäni rintamapalveluksen oli sotilaspassi. Alkuperäistä kantakorttia ei löytynyt ja uusi oli tehty sotilaspassin tiedoilla, mutta se ei riittänyt rintamasotilastunnuksen saantiin, koska sotapäiväkirjastakaan löydy merkintää. Vasta isäni kuoleman jälkeen sain tietää kotikylässä oli mies, joka oli ollut isäni kanssa samassa yksikössä ja hän ihmetteli miksi isäni ei ollut rintamasotilastunnusta saanut joka hänellä oli?
No nyt molemmat veteraanit ovat poistuneet joukostamme ja asia jäänee silleen.
Olen kyllä lukenut alan teoksia ja jossain mainittiin että sille porukalle johon isänikin kuului tuli jossain vaiheessa niin kiire lähtö, että komppanian paterit jäivät vihollisen haltuun? Liekö totta vai tarua!

Lue lisää

Kaivoinpa "sotakirstun" esiin.

Pussinperä16.1.2010 20:40

JR 7:n sotakirstun kohtalo
Majuri Kuovi antoi Termolassa käskyn apulaiselleen sotilasvirkamiehelle esikunnan sotilaskirstun huolehtimisesta. " Se on teidän tärkein - ainut tehtävänne". Kuljetatte panssaroidun kirstun sinne minne minä määrään, ja pidätte huolta siitä että se on aina tallessa. "Kyllä herra majuri". Se on viisainta pitää aina kuormassa niin että se on aina lähtövalmiina. "Kyllä herra majuri".
Vastuunalainen sotilasvirkamies majuri Kuovin alainen töppäsi kuitenkin pahemman kerran, jota Ehrenroot ei sulattanut. Hänen tehtäväkseen annettu sotakirstun kuljettaminen määräysten mukaan paikasta toiseen ei onnistunut. Äyräpäässä huomattiin että kirstu joka olisi pitänyt laittaa matkaan Siiranmäestä olikin kadonnut. Koko rykmentin salaiset asiakirjat joutuivat venäläisten käsiin. Panssaroitu sotakirstu joka sisälsi tappioluettelon jokaisesta kaatuneesta henkilötietoineen, upseeriarvosteluineen, komentajan asemasotavaiheen aikana laatima rykmentin historiikkin luonnos aineistoineen sekä paljon muuta salaista korvaamatonta arkistoa. Onneton sotilasvirkamies selitti laittaneensa sotakirstun Suomenojalla erään talon virtsakaivoon. Hän ei uskaltanut hiiskua asiasta kuin vasta Vuosalmella.
Ehrenroot raivostui törkeästä tapauksesta silmittömästi. Hän kutsui onnettoman sotilasvirkamiehen luokseen ja haukkui hänet pataluhdaksi. Sattumalta Lempi Seppänen kuuli läksytyksen viereisessä huoneessa. Nyt oli rangaistuksen aika. Ehrenroot keksi yhdistää rangaistuksen erittäin vaaralliseen sotilasoperaatioon. ” Tämä asia kuuluisi oikeastaan sotaoikeuden päätettäväksi. Voitte kuitenkin pelastaa itsenne että osoitatte olevanne mies ja lähdette johtamaan partiota, jonka tehtävä on kerätä Äyräpään harjulle jäänyttä sotakalustoa. Sotilasvirkamies jäi sille reissulleen. Partion muut miehet palasivat ja ilmoittivat että johtaja on kadonnut. Palattuaan aikoinaan sotavankeudesta hän ilmoitti että oli joutunut vihollisen partion saartamaksi. Kuitenkin venäläiset saivat koko JR 7:n salaiset asiapaperit. Vuosalmella niitä hyödynnettiin propaganda kuulutuksissa ja lentolehdissä: ” Majuri Kuovi on oikea paatunut suojeluskuntakiho. Älkää sietäkö sitä verihurttaa enää päivääkään, vaan tappakaa hänet. Kuovi oli juuri lähdössä vastaiskuun huoltomiehistä kootun osaston johtajana. Kärkimies huusi takaisin: Täältä tullaan kohta saatte nähdä millaisia lahtareita me olemme!

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6576993#comment-42076192

Tuohon kirjalistaan lisään uusimman hankintani: JR 49 historia

Siinä on paljon asiaa myöskin JR 7:n ja 2.D:n vaiheista

Peitsara Tapio et al.: 2. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 49 sodassa vv. 1941-44

Aatu maatuneissa luissakin on enemmin miestä, kuin koko beethovenin vätyssuvussa yhteensä. Mokomakin pellemoukka stallari tosiaan. Ottaako vähän päähän, kun "ajatuksiesi" ja aatteesi kannatus on luokkaa 0 %?

Jos tarkoitat Aatua, niin kuulemma oli pakko antaa käsky patteristolle ampua samaan paikkaan missä omiakin, muuten olisi ryssä päässyt läpi. Näin isopappani kertoi minulle joka taisteli koko jatkosodan jr7. Yleni kessuksi. Talvisodasta en satavarma mutta on aavistus että oli jr 19 . Kuitenkin 18 vanhana suoraan sotaan ja oli siellä 5v 2kk,haavoittui kahdesti. Viimeisen kerran käsiin, kun ui vuoksen yli pitäen kiinni tukista viimeisten joukossa, jos muistan oikein tällöin selvisi vain 9 miestä takaisin omalle puolelle. Tämä oli vain yksi taistelu. Sodan jälkeen tyrjän rykmentti tapasi säännöllisesti muistaakseni Helsingissä. Isopappa oli kotoisin Artjärveltä ja rakensi talon Lapinjärvelle heti sodan jälkeen, sieltä ei muuttanut enää minnekään. Jätti maanpäällisen 2006.Hieno mies. Muistan paljon mielenkiintoisia juttuja, joita hän aina joskus innostui kertomaan sotaajoista.

Yksinkertainen selitys on se, että JR 7 oli Kannaksen suurtaisteluissa mukana alusta loppuun, Siiranmäessä, Äyräpäässä ja Vuosalmella. Jänkäjääkärit tulivat Ihantalaan vasta heinäkuun alussa, joten tappioita ei ehtinyt tulla viikossa niin paljon kuin Tyrjän rykmentille kuukaudessa.

Sen verran voi JR seiskasta löytää tietoa, että kyseisessä rykmentissä ei ollut taistelemassa, yhtäkään somalia.