Eikö se olisi reilumpaa sanoa haluan erota kuin pettää tarkoituksella niin että petetty saa tietää?. Pettäjä tietää että petetty puoliso jättää hänet 100% varmasti kuin seinään vain kun hän kärähtää.
Miksi pettäjä ei uskalla sanoa haluavansa
erota?
101383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jos pettäjä ei todellisuudessa haluakkaan erota vaan hakee itselleen viihdykettä näistä kakkosista niinkuin jotkut sanovat sitä seksiä jota ei kotoa saa ja että jää lopultakin kiinni pettämisistään niin sehän on näiden kahden välinen asia miten sitten asian hoitavat jatkamalla yhdessä oloaan tai sitten eroamalla toisistaan - ei kaikki kuitenkaan välttämättä halua erota.
mutta jos saa kotona paljon seksiä, kehuu sitä hyväksi ja pettää silti. Miksi valehdellaan, että ollaan suhteeseen tyytyväisiä, jos ei se kuitenkaan riitä ja on haettava kakkosia lisäksi? Eikö olisi mukavampi molemmille puhua suoraan, eli : "haluaisin useammin ja vaihtelua makkariin, kiitos" Onko se mahdotonta??
Mulla menee kotona ihan hyvin.Seksi on ihan jees,jutellaan kaikesta,harrastetaan yhdessä ja erikseen,huumoriakin löytyy.
Mutta,mutta...niin vain kävi,että ihastuin toiseen,kymmenen vuotta vanhempaan naiseen.Meillä vaan kemiat kohtas,ei sen kummempaa.Tämä toinen nainen on kaunis,seksikäs,mutta ihan"tavallinen"ihminen.Hänkin on ihan ymmällään tästä elämän käänteestä.Ei kukaan aina tunteilleen voi mitään.
En halua erota kummastakaan.
Tämä on elämää ja täytyy myöntää,hiton vaikeeta.
Itse olen nähnyt monesti ja itsekin kokenut, ettei petetty ole ollenkaan valmis jättämään pettäjää, saati sitten 100% varmasti. Jokaisen tarina on erilainen. Vaatii aina aikansa erota tai tehdä päätöstä pysyä yhdessä.
Eroaminen ja pettäminen on tyystin eri asia. Ihminen saattaa haluta suhdetta vaikka hän haluaakin seksiä toisen ihmisen kanssa. Suhteessa ihmiset elävät ja käyvät yhdessä asioita läpi mitä arkielämä tuo tullessaan.
Itse tunnen pari henkilöä jotka ovat pettäneet puolisiaan mutta jotka eivät ikimaailmassa haluaisi erota nykyisestä suhteestaan. Jotku haluavat silti elää nykyisen puolisonsa vaikka tämä olisi käynytkin vieraissa. Mitä järkeä olisi sitten vaatia eroa jos pettäjä ja petetty haluavat jakaa arkielämän vastaisuudessakin toistensa kanssa?
Ex-puolisoni jäi kiinni pettämisestä, kun suhde kakkoseen oli jatkunut jo vuoden. Olin tosin epäillyt sitä jo aiemmin, mutta lopulta luin sähköpostin, joka selvensi minulle kaiken. Silti halusin jatkaa, hän ei. Lupasin muuttua jopa, ettei hänen tarvitsisi etsiä ketään toista. Olin valmis jatkamaan ja taistelemaan, taistelinkin, laitoin vastaan kaikin keinoin. Ilmeisesti kuitenkin hän löysi entisestä kakkosestaan, nykyisestä ykkösestä sen, mitä oli jo kauan etsinyt, vaikka olikin minun kanssani, vannoi rakastavansa minua. Eli meidän suhteessa en ollut minä, joka halusi suhteen loppuvan,vaikka minä olin se petetty.
voi vitsi...kun luin sinun sanasi lmkn niin oikein säikädin kun ne tuntuivat niin omalta.Olen seurustellut 20v. ja naimisissa 4kk.Nyt olen ihastunut 10v nuorempaan mieheen...enkä voi todellakaan tunteilleni mitään..en haluaisi luopua kummastakaan...ei tätä voi järjellä selittää
rakastumiselle ei voi mitään . käyhän lukemassa "satu"kirjoittaa :olipa kerran ...onnnellinen jne. sieltä saat tunteillesi jotain tolkkua.
Eihän kukaan halua kahdesta hyvästä luopua. Ihaninta olisi kun elämä vain jatkuisi näin eteenpäin, eikö?
Kun ihastumistasi/rakastumistasi on kulunut jonkin aikaa ja suurin tunne laimenee, puoliso rupeaa epäilemään, valehtelu salasuhteen johdosta ja tapaamisverukkeiden keksimiseksi rupeaa rasittamaan, rupeat halveksimaan puolisoasi, koska tämä ei aavista mitään (lieventää omaatuntoasi)...Et enää muista mitä kenellekin olet puhunut, puolison epäily pistää sinut tsemppaamaan hetkeksi, salasuhde ihmettelee että mikä nyt on? On yhä vaikeampi pitää molemmat tyytyväisenä. Salasuhde ehkä asettaa vaatimuksia tai ei pidä yhteydenottokielloista ja tapaamisista sinun ehdoillasi.
Yhtäkkiä et enää tiedä miten sinun tulisi olla. Ja se ahdistus paistaa läpi. Niin, miten tässä alkuhuumassa ei osaa ajatellakaan, mikä se lopputulema ja tunnetila siinä vaiheessa onkaan.
Nyt et halua luopua kummastakaan, kohta et ole enää varma, et siitä haluatko molemmat vai vain toisen, ja jos vain toisen niin kumman? Haluaako salarakas samaa kuin sinä, uskaltaako sitä kokeilla, mitä jos siitä ei tulekaan mitään ja puoliso ei huoli enää. Siinä vaiheessa kun huomaa ettei se oma puoliso ollutkaan NIIN huono...ja tämä onkin jo löytänyt itselleen uuden naisen.
Ei kovin ihanteellinen tunnetila. Varsinkin kun sen kanssa on niin yksin. Mutta harvapa sitä ihastuneena itseään irti repäisee. Jokainen elää läpi tämän syklin. Harmi että loppu on yhtä intensiivinen kuin alkukin, mutta huonossa mielessä.
Miksi hylätä hyvä siivooja ja ruuanlaittaja, vieläpä kun se on täysin ilmaista?