Hei
Olen 40-v. mies, juoksennellut ehkä 15-20 v. enemmän tai vähemmän. Välillä on ollut varmaan puolenkin vuoden taukoja.
Syksyllä taas innostuin juoksemaan ja olenkin juossut säännöllisesti 30-50 km viikossa.
Hitaasti ja hartaasti, välillä leikitellen ja kovaakin.
Viikko sitten kuitenkin aloitin ensimmäisen ohjelman, mitä olen noudattanut.
Kilometrit ovat siinä 70-100 ja lepopäiviä
ainoastaan yksi viikossa.
Tähän asti olen käynyt harvoin lenkillä kahtena peräkkäisenä päivänä.
Jalat ovat tietenkin kipeytyneet ja tuntuu, että ei ehdi kunnolla palautua edellisestä lenkistä.
Leposyke kuitenkin on pysytellyt alhaalla ja laskenutkin yli 50 lyönnistä lähelle 40:tä.(syksyn mittaan)
Pitäisikö vielä jatkaa puolikipeillä jaloilla, vai suosiolla levätä ?
Luulisi että jalat tottuvat rääkkiin muutamassa viikossa ?
Vai olenko jo niin vanha, etten sulata moisia kilometrejä yht äkkiä ?
Pelkään lähinnä jotain rasitusvammaa.
Mitään erityistä kipupistettä ei ole, vaan jalat yleisesti väsyneet.
Paavo
Olen 40-v. mies, juoksennellut ehkä 15-20 v. enemmän tai vähemmän. Välillä on ollut varmaan puolenkin vuoden taukoja.
Syksyllä taas innostuin juoksemaan ja olenkin juossut säännöllisesti 30-50 km viikossa.
Hitaasti ja hartaasti, välillä leikitellen ja kovaakin.
Viikko sitten kuitenkin aloitin ensimmäisen ohjelman, mitä olen noudattanut.
Kilometrit ovat siinä 70-100 ja lepopäiviä
ainoastaan yksi viikossa.
Tähän asti olen käynyt harvoin lenkillä kahtena peräkkäisenä päivänä.
Jalat ovat tietenkin kipeytyneet ja tuntuu, että ei ehdi kunnolla palautua edellisestä lenkistä.
Leposyke kuitenkin on pysytellyt alhaalla ja laskenutkin yli 50 lyönnistä lähelle 40:tä.(syksyn mittaan)
Pitäisikö vielä jatkaa puolikipeillä jaloilla, vai suosiolla levätä ?
Luulisi että jalat tottuvat rääkkiin muutamassa viikossa ?
Vai olenko jo niin vanha, etten sulata moisia kilometrejä yht äkkiä ?
Pelkään lähinnä jotain rasitusvammaa.
Mitään erityistä kipupistettä ei ole, vaan jalat yleisesti väsyneet.
Paavo
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin.
Hankala sanoa. Se ei tietysti ole hyvä, jos jalat ovat harjoittelun vuoksi jatkuvasti väsyneet ja juoksu tuntuu vaikealta.
Sehän se on harjoittelun tasapainonaru, että rasittaa pitää ja väsymystäkin pitää saada aikaan, mutta mikä on liikaa ja milloin pitää keventää.
Luultavasti harjoituskuormituksen nosto tekee väsymyksen, mutta toisaalta sen pitäisi tietyllä aika välillä palautuakin. Kunhan kuormitukseen tottuu.
Itse en pidä varsinaisia lepopäiviä, kun treenaan nyt todella kovilla tavoitteilla, mutta se ei tarkoita että en lepäisi. Kannattaa ehkä huomioida myös treenien sijoittelu.
Itse treenaan normaalilla 7 päiväisellä jaottelulla, jolloin viikkoon tulee 3 kovempaa päivää. (Kaksi laatupäivää ja sunnuntain pitkä.)
Yksi keino parantaa palautumista voisi olla juuri tehdä 2-3 kuormittavampaa päivää (=enemmän kilsoja ja/tai laatua näille päiville.) ja muut päivät kevyempinä, joiden aikana keho saa aikaa palautua laatupäiviin. Ja ainahan voi ryhmitellä harjoituksen vaikka 5 tai 6 päivän ryppäisiin, jos konventionaalinen viikko on hankala.
Ja jos väsymystä on, niin laatupäivää kannattaa siirtää vaikka päivällä eteenpäin ja korvata pk:lla. Tai jopa jättää kokonaan väliin.
Mutta samalla tavalla itsekin tulee pohdittua, että onko rasitus kulloinkin kehittävää vai liiallista. Kestävyysjuoksussa kun maksimaalinen runttaaminen ei koskaan johda mihinkään, vaan säännöllisyys ja hyvin kontrolloitu rasitus.
Tsemiä treeniin ja treenipohdintoihin. Kokeilemalla se kai täytyy mennä...!?
Aloitin tämän ohjelman :
http://www.seponkotisivut.com/index.php?pid=5
Kommentteja.
Kyllä siinä on mielestäni rytmitystä, vaikka alku
minun pohjakunnolla tekeekin kipeetä...
Nyt menossa toisen viikon tiistai ja ne koivet...
;-).
Paavo
yhtäkkiä sadan kilsan viikkoja ja sitten ihmetellään, miksi jalat ovat kipeät. heh.
En todellakaan ihmettele kivun syytä, vaan kysyn annanko palaa, vai lepäänkö.
Kertokaa ystävät hyviä palautusvinkkejä.
Jääkylmää suihkua on kokeiltu, tuntuu hyvältä.
Paavo
Jos et pidä taukoa jalkojasi kuunnellen, voit saada vamman, joka lopettaa koko homman ainakin hetkeksi. Siksi mene nyt joka kolmas viikko jalan ehdoilla. Ensi viikko siis eka jalankuunteluviikko.
Plus jäitä kipukohtiin vartiksi aina kun voit (työpaikalla istuessa, tv:n tai netin ääressä, lukiessa)
Taitaa kohta tulla ruumiita. Provo.
mennyt lenkille, vaan lepäsin. Kävin vaan salilla tekemässä
yläkroppaa ja viheltelemässä. Tylsää. Katsotaan huomenna onko yhtään toivuttu juoksukuntoon.
Paavo
väkisellä vääntää vaan kevennä hiukan, itse väänsi syksyllä kipeillä kintuilla minkä pääsin ja sitten tuli rasitusvammaa jos jonkinlaista ja kahden kuukauden juoksutauko....ei siis kannata väkisellä lenkille vääntäytyä
Niinpä.
Hankalaa se on. Kun välillä ei oikein voi mistään päätellä onko sen rajan oikealla vai väärällä puolella. Jos treenaa liian kovaa, niin ei hyvä, jos liian hiljaa ei hyvä sekään.
Ja edes omasta kropasta on hankala sanoa mitään, saati sitten toisen kropan sietokyvystä. Toisaalta siinä on se treenin hienouskin. Kestävyysjuoksussa saa paljon myös siitä että toimii omana valmentajanaan, jolloin rasitusken ja levon suhde on yksi tärkeimmistä valinnanpaikoista.
Joskus riski kannattaa joskus ei. Ja joskus ei edes tiedä liikutaanko riskialueella.
Jokaisen omassa mietinnässä on paljonko on tarpeeksi ja mikä on liikaa.
Mutta kun kehitystä tapahtuu ja se on itse hankittua, niin siinpä on parempi tunne kuin mikään muu.
Hieno laji!
ku se, että vetää sadan kilsan viikkoja lähes tyhjästä putkeen. Kovaa pitää reenata. Mutta lepo pitää muistaa, että jaksaa ja pystyy taas reenata kovaa. Hankalaahan se tosiaan on, mutta kovuus ja lepo kulukee käs käes! Jatkuva huippukilsojen junnaaminen ei oo kovaa, vaan varsinkin alottelijalle suorastaan tyhymää rääkkäystä.
Kuka sulle on tuollaisen ohjelman tehnyt? Sinä itsekö? Kuulostaa vähän siltä, että nyt yrität haukata liian ison palan.
Olen itse 44 vuotta, koko ikäni liikkunut. Oma kokemukseni on se, että tällä iällä kestää kaksi tai kolmekin päivää palautua sellaisesta treenistä, josta kolmekymppisenä palautui päivässä. Se on fakta homma, että iän myötä palautuminen hidastuu. Myös suorituskyky laskee. Nyt en kykene läheskään samanlaisiin kestävyyssuorituksiin kuin 90-luvun alussa, vaikka tuohon aikaan kestävyysharjoittelu oli mulla paljon vähäisempää ja tapahtui muiden lajien ehdoilla.
Sitä sanotaan aina, että pitäisi kuunnella kehoaan. Jos sun jalat kertoo sulle, että ne on jatkuvasti väsyneet, eikös se keho ole silloin puhunut? Mikä on sun vastaus...? Välillä sopii ollä väsynyt, mutta jos ei malta huilata, niin silloin menee ylikuntoon. Jossain vaiheessa alkaa se homma maistua puulta. Sitten on kehno olo kropassa, ei edes tee mieli juosta ja ainoa syy, joka saa lenkille, on halu noudattaa harjoitusohjelmaa. Pian ei sekään. Ja jos tuloksia kaipaat - unohda ne. Taatusti ei kulje.
Ehkä sun kannattaisi miettiä noi kilometrit uusiksi ja kokeilla, millaisiin määriin kykenet. Riittävästi lenkkejä matalilla sykkeillä, venyttelyä palauttavia harjoituksia. Kovaa treenatessa on myös ruokavaliolla tärkeä merkitys. Ymmärrän, että jos on into kova, haluaa tehdä mahdollisimman paljon - tulee siihen sorruttua itsekin - mutta järki kannattaa pitää päässä.
Voit uskoa mua tai voit kokeilla itse ja uskoa sitten :-)