Nuorena olin täysin ehdoton uskottomuuden tuomitsija. Iän myötä aloin ymmärtämään, ettei elämä ole niin yksinkertaista ja jokainen parisuhde on oma tarinansa. Jotkut tuttavat tai sukulaiset olivat olleet uskottomia ja kun kuulin heidän tarinansa, aloin vähitellen ymmärtämään myös uskottomuutta. Vähitellen siirryin pyöveleiden leiristä suvaitsevien ihmisten seuraan. Muutokset omissa käsityksissäni muuttivat hitaasti muotoaan noin neljän vuosikymmenen aikana.
Tavatessamme olin itse eronnut vapaa nainen. Hän puolestaan eli avoliitossa. Omalla tavallaan oli myös onnellinen perhe-elämäänsä: nautti yhteisestä arjesta ja perheestään sekä rakasti (ja rakastaa vieläkin) avovaimoaan. Suhteemme perustui aluksi pelkästään seksiin: kaipasin syliä ja lähisyyttä, silti itsenäisyyttä eron jälkeen. Vastavuoroisesti annoin hänelle läheisyyttä, hellyyttä ja hän sai nauttia tarpeekseen seksistä. Jo heti suhteen alussa sovimme hyvin tarkkaan rajat suhteellemme, ettei kumpikaan saa rikkoa tai rajoittaa toisen omaa elämää. Suhteemme tarkoitus oli täydentää elämäämme. Vuosien kuluessa tunteet tulivat väkisin mukaan hetkiimme. Molempien katseet syvenivät ja jäähyväiset pitenivät. Kun toinen vaistosi toisessa syvempiä tunteita, yritimme heti irrottautua toisistamme etäämmälle. Muutaman kuukauden saatoimme olla erossa kunnes ikävä saattoi meidät toistemme syliin. Rakkautemme rajat pysyivät hetken taas käsissämme, kunnes tunteidemme ristiretki oli taas edennyt asettamiemme rajojen yli.
Vajaa vuosi sitten hän menetti lähes tyystin otteensa rakkautemme rajoihin. Tiesin, että olimme liian pitkällä. Suhteemme satuttaisi jatkuessaan liian monia. Hän tiesi sen myös. Luoja sitä tuskaa, kun rakastaa toista ja tietää rakkautensa satuttavan rakastaan. Sillä rakastaahan hän myös avovaimoaan ja minä omaa avopuolisoani (joka oli tarinan varrella tullut elämääni). Syksyllä meidän oli pakko erota. En tiedä, ehkä tämä on lopullinen eromme, ei tämä ensimmäisemme ole, mutta saattaa olla viimeinen. Nyt kun aikaa on kulunut ja ikävän kanssa oppinut elämään surematta ymmärrän, kuinka paljon rakastimmekaan tosiamme.
"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittamisessa. Kaiken se kestää, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii... Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus".
Tavatessamme olin itse eronnut vapaa nainen. Hän puolestaan eli avoliitossa. Omalla tavallaan oli myös onnellinen perhe-elämäänsä: nautti yhteisestä arjesta ja perheestään sekä rakasti (ja rakastaa vieläkin) avovaimoaan. Suhteemme perustui aluksi pelkästään seksiin: kaipasin syliä ja lähisyyttä, silti itsenäisyyttä eron jälkeen. Vastavuoroisesti annoin hänelle läheisyyttä, hellyyttä ja hän sai nauttia tarpeekseen seksistä. Jo heti suhteen alussa sovimme hyvin tarkkaan rajat suhteellemme, ettei kumpikaan saa rikkoa tai rajoittaa toisen omaa elämää. Suhteemme tarkoitus oli täydentää elämäämme. Vuosien kuluessa tunteet tulivat väkisin mukaan hetkiimme. Molempien katseet syvenivät ja jäähyväiset pitenivät. Kun toinen vaistosi toisessa syvempiä tunteita, yritimme heti irrottautua toisistamme etäämmälle. Muutaman kuukauden saatoimme olla erossa kunnes ikävä saattoi meidät toistemme syliin. Rakkautemme rajat pysyivät hetken taas käsissämme, kunnes tunteidemme ristiretki oli taas edennyt asettamiemme rajojen yli.
Vajaa vuosi sitten hän menetti lähes tyystin otteensa rakkautemme rajoihin. Tiesin, että olimme liian pitkällä. Suhteemme satuttaisi jatkuessaan liian monia. Hän tiesi sen myös. Luoja sitä tuskaa, kun rakastaa toista ja tietää rakkautensa satuttavan rakastaan. Sillä rakastaahan hän myös avovaimoaan ja minä omaa avopuolisoani (joka oli tarinan varrella tullut elämääni). Syksyllä meidän oli pakko erota. En tiedä, ehkä tämä on lopullinen eromme, ei tämä ensimmäisemme ole, mutta saattaa olla viimeinen. Nyt kun aikaa on kulunut ja ikävän kanssa oppinut elämään surematta ymmärrän, kuinka paljon rakastimmekaan tosiamme.
"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittamisessa. Kaiken se kestää, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii... Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus".
Vastaukset 69
Vanhimmat
Voi miten tuttua tekstiä...itse samassa tilanteessa ollut jo 4 vuotta! Tarinasi oli kuin minunkin, paitsi että itse olen ollut koko ajan vapaa,hän varattu. Ei myöskään hän voi jättää perhettään, tuskallista on kun rakastaa toisen omaa, ja kaipaa...kaipaa niin että sattuu...Meistä kumpikaan ei ole koskaan tuntenut näin suurta rakkautta,en minä aikoinani avioliitossani eikä hän nykyisessä. Irtiottoja ollut meilläkin mutta emme pysty lopulliseen eroon...en tiedä miten tässä käy...Voimia sinulle ja kaikille samassa tilanteessa oleville! Suurin niistä on tosiaankin Rakkaus! Ja ikävästä sen tuntee, kun ikävöi toista niin että sattuu,tietää että se on Rakkautta...kaipaa toista jo silloin kun toinen on vieressä...pelkkä käden kosketus,katse saa aikaan tunteen jota ei ole ennen tiennyt edes olevan olemassa...
Reilusti 4 vuotta meidänkin tarina on kestänyt. Rakkaus ei omista eikä pyri omistamaan, ei hallitsemaan rakkaudenkohdetta. Joskus vaan rakkautta on antaa tilaa toiselle ja jopa luopua.
Jos todella toimisimme itsekkäästi, niin jatkaisimme suhdettamme niin kauan, kunnes omat parisuhteemme kariutuisivat tavalla tai toisella ja aiheuttaisimme tuskaa toisille rakkaillemme.
Uskon ja toivon, että epäitsekkyytemme palkitaan vielä, jos ei tässä elämässä niin seuraavan kerran täällä saamme varmasti enemmän yhteistä aikaa. Ja suurin niistä on Rakkaus, ilman sitä ei olisi uskoa ja toivoa.
Aina jaksaa hämmästyttää, miten joku, joka ei edes ole elänyt toisen kanssa päivääkään sitä parisuhteen arkea julkeaa sanoa jotain tälläistä, kuin sinä.
"Meistä kumpikaan ei ole koskaan tuntenut näin suurta rakkautta,en minä aikoinani avioliitossani eikä hän nykyisessä. "
Tottakai voit puhua omasta puolestasi, mutta että ehkä minun mieheni puolestakin...?!?
Mistä helvetistä sinä sen tiedät? Oletko niin yksinkertainen, että uskot kaiken, mitä sinulle syötetään?
Jos rakkautenne todella olisi molemmin puolin niin _suurta_ , kuin kuvittelet, miksi ette jo ole yhdessä?
Oletko ollut seuraamassa, kun "miehesi" viettää aikaansa oman perheensä kanssa? Empä usko.
Olet säälittävä ja enemmän, kuin todennäköisesti sellaisena pysytkin.
Tarinasi oli täyttä puppua , omahyväistä täysin itsekästä tyhjänpäiväistä käytäytymistä , kun aika kuluu niin väitän että sinua itseäsikin tuo juttu vielä PUISTATTAA rajusti sen kyllä nytkin tiedät alitajunnassasi HYI sentään mutta itse olet elämäsi muokannut sellaiseksi ja itse aikanaan vastaat itsellesi tekosistasi , et ole vahingoittanut muita kuin itseäsi plen pahoillani kun kerron totuuden, olen kokenut elämässä kaiken ja tiedän mistä puhun .
Rakkaus ei lue kärsimäänsä pahaa.
Rakkaus ei katkeroidu.
Toivon, että Sinäkin koet elämässäsi vielä rakkautta.
Väitän edelleen että tuo kaikki on täyttä puppua olet vielä niin sini silmäinen mutta puistatukset tulevat väistämättä kun heräät ruususen unesta siihen menee vielä jonkin aikaa muista sitten kun voit pahoin että joku kertoi totuuden jo sinulle tulet voimaan pahoin ja tunnet itse inhoa siitä syystä kun tajuat tehneesi väärin se on väistämätöntä olen puolestasi pahoillani
nauraa niin paljon ettei tuolilla meinaa pysyääääääääääää.............
Rakkautemme sai Teidätkin kerran elämässään nauramaan. Olemme siis saaneet hyvää Teidänkin kahden ylemmän kommentoijan elämään. Nauttikaa niistä naurun onnen hetkistä Tekin. Meillä niitä on riittänyt ja riittääkin :-)
Juu,tutulta tuntui. Täällä kolme vuotta takana,taas yhteen ajautuneina. Eroyrityksiä välillämme lukuisia määriä,mutta se tuntuu mahdottomalta ajatukselta....
Joskus jään haaveilemaan yhteisestä tulevaisuudesta,mutta itsellänikin elämäntilanne vielä sellainen,etten tohdi ratkaisuja tehdä.
Minä uskon silti myös,että meidän aikamme tulee vielä. Nyt nautin näistä pienistä hetkistä täysin sydämmin....=)
On ihan sallittua rakastaa ja rakastua, mutta valehtelu ja pimitys on todella surullista ja säälittävää. Jos kerran tuntee uudessa suhteessa suurempia tunteita kuin koskaan aiemmin, niin MIKSI valehtelee avio/avopuolisolleen, että rakastaa vain häntä?
Ajatelkaapa pettäjät, miltä tuntuisi itse olla petetty. Toinen on rakastunut johonkin muuhun kuin sinuun, mutta luulet,että kaikki on hyvin..Ettekö tunne syyllisyyttä?
Oletko sitä mieltä, ettei ihminen voi rakastaa kuin vain yhtä ihmistä kerrallaan? Minä ainakin väitän rakastavani molempia miehiä, omaa nykyistäni ja sitä entistä toisen naisen miestä. En osaa sanoa, kumpaa rakastan enemmän, ehkä omaani, kun hänen kanssaan päätin elää tai ehkä sitä toista koska "luvattoman" ja syvän rakkautemme vuoksi erosimme, ettemme satuta toisia. Itse rakastuimme, itse erontuskan kärsimme, emme siirrä sitä toisten hartioille.
En tunne syyllisyyttä rakkaudesta. Toisaalta olen ollut melko rehellinen omalle miehellenikin aikaisemmasta elämästäni. En voisi edes valehdella avopuolisolleni, etten rakastaisi sitä toistakin miestä, kyllä hän minut tuntee ja tietää senkin, että rakastan häntäkin.
Siinä olen kanssasi aivan samaa mieltä, että miksi olla rakkaudettomassa suhteessa. Kuitenkin kaikki parisuhteet ovat oma tarinansa. Pitkissä suhteissa voi olla hyvinkin hankalaa erota. Itse en pidä eroa pahana asiana, mutta monelle avioero on todella vaikea paikka. Ja mitä ihmeellisemmät syyt voivat pitää ns. kulissiliittoja pystyssä.
En ymmärrä tämän eräänkin vaimon ajatusmaailmaa,ja monen muun, eli ihmetellään miksi kakkonen uskoo miehen puheita rakkaudesta jne....Eikös asia ole toisinpäin aivan sama??! Eli niinhän vaimokin uskoo miehen rakastavan "vain" häntä?!! Aivan kuten toinen nainenkin!!! Eli ihan aikuisten oikeesti vain tämä mies itse tietää sisimmässään kelle puhuu totta ja kelle näyttelee ja pitää kulissia yllä!
Sen vuoksi en laitakaan sanoja mieheni suuhun, kuten eräs toinen nainen tässä keskustelussa.
Meitä siis loppupeleissä inhottaa sama asia.
Minä elin tilanteessa monta vuotta. Välillä erosimme juuri samoista syistä kun tässä ketjussa muutkin ovat kertoneet vuorotellen molempien aloitteesta. En edelleenkään usko että mies näytteli kummankaan kanssa. Hän rakasti vaimoaan ja rakasti minua. Rakkauden määrä ei ole olennaista. Valinta oli mahdoton kun vaakakuppiin pistettiin lapset, vaimo ja koko entinen elämä ja toisella puolella olin vain minä. Hän koki elämänsä helvetin ennenkuin lopulta tajusi että vaakakuppi kallistui minun suuntaani liikaa. Loppu oli onnellinen minun kannaltani. Nyt olemme pariskunta. En ole ylpeä itsestäni, olen silti onnellinen nyt ja niin on hänkin.
lortto, joka uneksit.
????? kirjoita suomen kieltä...
Kyllä olikin imelä prinsessa satu.
Aika katkerien ihmisten palautetta olet saanut, sellaisten jotka eivät yksinkertaisesti voi sietää, että joku on onnellinen.
Koirat haukkuu mutta karavaani kulkee.
Rikotaan perheitä, vehkeillään selän takana, valehdellaan, vaihdetaan sitten puoliso toiseen ja ehkä lapsetkin jos vaan jolloin on parempia.
Älkää nyt vain mua tuomitko (ainakaan Raamattia siteeraten) jos kohta vähän kärkkäästikin tuollaisesta "onelliseksi tulemisen" metodista kirjoittelen!
Kiitos rakentavasta palautteesta.
Ehkä minun olisi pitänyt rikkoa se perhe. Olisin pystynyt siihen ja rikkomaan oman onnellisen parisuhteeni. Mitä se olisi hyödyttänyt, tai ketä?
Meillä oli aikamme ja se kulki ohitsemme jo. Olen onnellinen, että olen saanut ja antanut rakkautta ja kokenut ihania hetkiä hänen kanssaan. Ilman häntä olisin monta ihanaa kokemusta köyhempi tässä elämässä. On minulla vähän sellainen tunne, että olimme kuin lapset omenavarkaissa, varastimme jo tulevasta elämästämme omenan tai pari ;-) Eiköhän niitä omenoita jää vielä seuraavaankin.
Suurin piirtein kaikki lauseesi kertovat aiheesta "minä, minä ja minä". Tässä viestiketjussa on ahkerasti siteerattu Raamattua. Se kirja kuitenkin korostaa ennen kaikkea nöyryyttä ja toisten hyväksi toimimista. Raamattu myös tuomitsee yksiselitteisesti huorin tekemisen ja "toisen vaimon himoitsemisen".
Minua kyllä välillä ihmetyttää, millä perusteilla nykyihmiset menevät naimisiin. Vähän väliä tämänkin palstan kommentoijat kirjoittavat salarakkaudestaan, etteivät ole ikinä ennen rakastaneet ketään niin valtavasti. Vanhemmatko ihmisille avioliitot järjestävät? Itse menin naimisiin rakkaudesta tai ainakin itse valitsin puolisoni. Eipä sitä hekumaa enää joka päivä tunne, mutta en ole toisaalta niin naiivi, että kuvittelisin jonkun uuden ihmisenkään kohdalla hekuman kestävän sen kauemmin kuin nykyisen suhteeni kohdalla.
Eiköhän se ole aika yleispätevä totuus, että pettäjät ja salarakkaat ovat itsekkäitä pelkureita, joilla ei ole rohkeutta päättää asioita puoleen eikä toiseen. He yrittävät samanaikaisesti syödä ja säästää kakkua. Luultavasti osa pettäjistä toivoo jäävänsä kiinni ja petetyn ottavan ratkaisevan askeleen. Osa taas on niin tyhmiä, että luulevat voivansa toimia järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella ikään kuin salasuhde olisi joku tyhjiö ilman liittymiä muuhun maailmaan. Kakkoset taas ovat niin yksinkertaisia, että luulevat tapaamisen neljän seinän sisällä pari kolme kertaa viikossa/kuukaudessa/vuodessa kertovan suuresta rakkaudesta.
Kannattaa muistaa, että pettäjä ei ole tehnyt minkäänlaista valintaa niin kauan kuin ykkönen pyörii kuvioissa. Siihen saakka ei ole mitään todisteita siitä, että kakkonen olisi suurempi rakkaus kuin ykkönen. Ykköselle taas ei ole edes annettu mahdollisuutta valita ennen kuin salasuhde paljastuu. Tuskin salarakkaan kannattaa leikkiä jalomielistä ja olla rikkomatta perhettä. Kyllä se mahdollisuus pitäisi antaa parisuhteessa eläville. Ennen kaikkea tietysti pettäjän pitäisi iskeä kortit pöytään ja kertoa faktat puolisolleen ja kysyä, haluaako petetty sen jälkeen enää jatkaa perhe-elämää.
Kenen mielipiteitä MINUN pitäisi kirjoittaa?
Nyt löysimme yhteisen sävelen Ystäväiseni, MINÄ olen täysin samaa mieltä kanssasi, että vain ne kaksi ihmistä, jotka ovat parisuhteessa ovat oman parisuhteensa tukipilarit. Heidän täytyy oma suhteensa rakentaa, hyvään parisuhteeseen ei pääse väliin vieraat miehet eikä naiset olipa sitten kyse millaisesta seksisuhteesta hyväänsä homo/hetero. Ja vain ja ainoastaan niiden alkuperäisten suhde on voinut pahoin, jos ulkopuolinen väliin sopii. Ja ehdottomasti MINÄ olen sitä mieltä, että sen ulkopuolisen pitää ymmärtää pysyä sivussa alkuperäisen pariskunnan suhteen hoitamisesta. Edelleen MINÄ olen sitä mieltä, että on raukkamaista syyttää sitä kolmatta pyörää, jos oma suhde on huonossa kunnossa.
Kuka on rikkonut perheen, vaihtanut puolison toiseen ja/tai peräti lapsetkin... ei ainakaan ap. Juu ja selän takana on kyllä vehkeilty, mutta sen jälkeen tehty sitä mitä pidetään Hyvänä Juttuna: luovuttu salarakkaudesta ja annetaan perheellisen elää perheellisen elämäänsä.
Sinua ei saa tuomita, muttta miksi sinulla on oikeus tuomita muita?
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että ihmisen tulisi esittää vain omia mielipiteitään. Täysin eri asia on itsekkyys ja asioiden katsominen vain omasta näkökulmasta. Itsekkyys ei ole siis sama asia kuin omien mielipiteiden esittäminen.
Emme siis löytäneet yhteistä säveltä, en ole yhden kirjoituksen perusteella ystäväsi ja sinä puhut täysin eri asiasta kuin minä.
lopussa.... Täytyy sanoa että terroristi on aatteensa näköinen; pettäminen ja selän takana vehkeileminen ja aviorikkominen on niin mahtavia asioita että Raamattuakin pitää siteerata!
Mistä Sinä tai Minä tiedämme, mikä on oikea raamatun tulkinta? Tai ylipäätään kukaan. Onhan niin monta uskontokuntaakin, jotka kaikki nojaavat raamattuun ja silti riitelevät - tappavatkin - ja vain raamantun tulkinnan vuoksi. Minä en väitä, että oma tulintani on ainoa ja oikea, en myhöskään väitä kenenkään toisen tulkinta olisi sitä. Voi olla monta yhtä oikeaa tulkintaa.
... voi tulkita esim käskyn "älä tee aviorikosta"? Älä hyvä ihminen ryhdy vääntelemään ja kirjoita Raamatun tulkinnoista kun et näemmä niistä tuon taivaallista piittaa. Älä myös etsi kauniita sanontoja toiminnallesi sieltä; ne eivät liity sinun tekemisiisi näemmä mitenkään.
Voidaan avioliitto eri uskonnoissa tulkita? Tarkistapa asia. Tiedäthän lähdeteoksen :-)
Tai tarkista, mitä samainena teos puhuu lähimmäisen rakkaudesta...oletko aivan varma, että haluat haastaa minut tästä aiheesta?
No :) merkki sinullekin näin aluksi.
Jumalan (sen niiden 12 seemiläisen heimon juurikin) silmissä aviorikos on tuomittavaa, metsäläisuskontoihin ja kansanperinteisiin en puutu.
Miten valehtelu ja pettäminen ilmentävät lähimmäisen rakkautta. Laitan vastapallona, että miten uskottomuutta voi pitää hyväkvyttävänä jos Jeesus sanoi ettei ole tullut lakia kumoamaan?
Täytyy kyllä sanoa, vaikken mikään pettäjien kivittäjä olekaan, että olipa helvetin tyylitön lainaus. Olisit mieluummin ottanut runoilusi vaikka jostakin iskelmästä...
Vaikka on ilmeistä että ketjun avaaja ei ole uskova, olisi silti saanut jättää Raamatulliset vertauksensa tykkänään pois. On jo aika mautonta...
AVIORIKOS, mikäs se onkaan, käynet sen vielä läpi ja tutkinet yllä olevaa keskustelua...
Ensin uskottelet vääntäväsi minut suohon argumenteillasi ja nyt livahdat ensimmäisestä ovenraosta ulos. Ei sinänsä yllätä.
Livahti väärää kohtaan, copypastetan hieman:
Ensin uskottelet vääntäväsi minut suohon argumenteillasi ja nyt livahdat ensimmäisestä ovenraosta ulos. Ei sinänsä yllätä.
Hyvä ystävä, JOS olisit alunperinkään syventytyt keskusteluun ennen kuin kiihkolet, et olisi itse omaan sudenkuoppaasi astunut. Heti, kun löydät OIKEAN perustellun kriteerin kivittää, otan haasteesi vastaan.
vaikka sen kiven pyllyreikääsi. Herää elämään jo.
Minä olen kohta 50v ja noin 20v sitten huomasin erään miehen ihastukset minuun.
Hän ei peitellyt sitä yleisellä paikoilla, siis pikkukylä pahanen missä asumme. Hänen toilailunsa herätti huomiota useissa ihmisissä ,jopa vaimo epäili, lukuun ottamatta hänen äitiään.
Välttelin häntä sen minkä kerkesin ja sitten tuli se ilta ,ettei hän päästänyt minua käsistään pois, vaikka koko kylä tapahtumassa kaikki näkivät, kuin rakastuneita olimme.Se oli niin kamalaa ,rakastin miestäni ,mut tiesin hänen pettävän minua ja se painoi mieltäni ja jotenkin jarrutti tilannetta ,ajattelin ettei hänen vaimonsa tarvitsi tuntea samaa katkeruutta kuin minä aikoinaan. Mutta ,enhän minä sille johdatukselle mitään voinut ja kyläiltamme olikin ainutlaatuinen. Lukemattomia kertoja sanoin itselleni ,että nyt olen luja ja eieiei. Mutta hän vei mua ,kuin pässiä narusta (varmaa hyvä sana niille jotka eivät ymm.tilannettani) . siis, sitä kestää yhä ,rakastamme myös omaa kumppaniamme ja eroista emme puhu ,olemme sopineet säännöt. Nyt ,kun asun hänestä kaukana ,ajattelen häntä sillointällöin. Viime kesänä ollessani tapahtumissa ,sain taas häneltä sellaisia viestiä ,etten tiennä minne pääni pistän ,pelkäsin ja kaipasin,vaikka luulin kaiken olevan siltä osin ohi, olinhan muuttanut paikkak. pois vuosia sitten ja luullut hänen unohtaneen minut. rakkautemme kestää vielä toiset 20vuotta ja siitä olen ihan varma.
Olemme Sinua nuorempia ja tarinamme on vain murtosan tarinastanne. Minäkin tiedän, ettei rakkautemme mihinkään katoa. Kuten yllä kerroin, itse uskon, että laillanne olimme "omenavarkaissa" seuraavasta elämästämme, niin haluan uskoa.
Vaatii vaan tietynlaisen vinksahtaneen mielenlaadun :(
joka kokee olevansa täydellinen vailla ensimmäistäkään virhettä elämässään.
Onneksi en ole yhtä täydellinen kuin Sinä Ystäväiseni, heti Jumalasta kai seuraava - ymmärsinkö oikein?
Mitä niin kaunista ,kuin rakkaus toiseen mikä kestää vuosikymmenet .jatkuu aina vaan ,se kaunis rakkaus ihmiseen ,joilla on yhteinen salaisuus sydämessä rakkautemme,sitä kadehtii moni, ken täällä ei siihen pysty,pitää erota tai pilata elämänsä jotenkin ,että saa vaan tämän yhden rakkaan,kun voi pitää molemmat ja siihen ei sairaat ,heikkomieliset ,vinksahtaneet pysty.
... niin monella eri tavalla. Hyvin eläminen onkin jo hankalampaa. Pari tukevaa ja pitävää päätöstä ja kamalat kärsimykset ja monet itsemurhat jäisi pois: 1) ei flirttiä kenenkään toiselle varatun kanssa.
2) ei flirttiä oman uhteen ulkopuolelle.
Onko se oikeasti niin mahdotonta? Jos suhde hiipuu, niin on reilua lopettaa se ennen kuin alkaa hamuamaan vihreämpää ruohoa aidan toiselta puolen.
Kritisoin kommenttejasi (joiden ero jäi minulle heiman epäselväksi, ilmeisesti tarkoitat, ettei muut kuin sinkut saa flirttailla tai varatut vain omilleen) niin, että onko siis mielestäsi hyväksyttävää flirttailla sinkun kanssa jos itse on parisuhteessa? Entäs, jos ei tiedä toisen olevan varattu vaikka talvella hanskat kädessä kadulla? Onko pahakin synti hymyillä vastaantulijalle, jos hänellä sattuukin olemaan sormus hansikkaan sisällä? Itse hymyilen paljonkin, kaupassa, kadulla, töissä...ja usko tai älä, jotkut pitävät hymyä ventovieraalle flirttaluna, vaikka itse olen vain onnellinen. Tänäänkin hyräilin ja hymyilin kaupassa kävellessäni...kuka lie huomasi ja luuli minun flirttailevan ;-)
En ole katkera tai kateellinen tms... mutta jotenkin tökkii tuo ihme lässytyksesi. Missä haavemaailmassa elät? Onko sinulla lapsia? Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi? Jotenkin kuulostaa niin naivilta ja itsekeskeisilä nuo höpinäsi.
Ei millään pahalla, mutta ei ihan hyvälläkään.
Aika vauhkona täällä käydään, ja ne on ihan muut kuin *satu* jotka harrastaa "ihme lässytystä".
Vai muka itsemurhat vähenisivät, jos jättäisi flirtin vain sinkkujen väliseksi harrastukseksi. Justjoo, lehmätkin lentää ja kakkii tuollaisten naivien ja itsekeskeisten ihmisten päälle.
En osaa vastata siihen, millaisessa haavemaailmassa elän, sillä elän hyvin todellisessa maailmassa.
On minulla lapsia neljä ihanaa lasta. Tulevaisuuden suunnitelmani: elän avopuolisoni kanssa ja teen töitä, hoidamme lapsenlapsiamme (niitäkin on jo), matkailemme, elämme aivan tavallista onnellista elämää.
Mutta, mielestäni moni kommentti tässä ja monessa muussa keskustelussa ei todellakaan sovi minun ajatusmaailmaani.
Nojataan Raamatun sanoihin haukkumisissa. Esimerkiksi väitetään huoraamiseksi tai aviorikokseksi. No, jos halutaan olla niin tiukaan sävyyn ison kirjan takana ja tulkita sitä niin ahdasmielisesti, niin eikö tarinassamme alkuperäinen pettäjämies ja hänen avopuolisonsa ole syntisiä, aviotonta seksiä harrastaneen. En minäkään ole sen puhtoisempi, kaikki lapseni ovat syntyneet avioliiton ulkopuolella ja avioliitto solmittiin vasta nuorinta kastettaessa. Eikö pitäisi kivittää kaikkia niitäkin meidän jokaisen läheisiä, jotka tekevät vastaavaa syntiä, jos halutaan niin tiukasti noudattaa raamatun sanaa.
Hyvät kanssaihmiset, jotka tulette vastaan kaupassa, pankissa, torilla ja kaduilla, juttelemme yhdessä, olemme kenties läheisiä ystäviä tuolla ulkona tietämättämme. Eikö maailma voisi muuttua hieman suvaitsevampaan suuntaan, emmekö voisi alkaa itsekukin ymmärtämään, että elämä on kovin monimuotoinen. Kun tuo Raamattu on osansa lohkaissut keskustelussa tässä ja monessa muussa, niin, minä uskon, että Kaikkivaltias Taivaanisämme on niin paljon suvaitsevaisempi kuin me. Me täällä otamme oikeuden tuomita lähimmäisiämme oikeudenkäynnittäkin.
Eiköhän tämä keskustelu ole käyty. Toivotan kaikille hyvää ja onnellista elämää sellaisena kuin sen koette.
Kuuluu myös "minkä Jumala on yhdistänyt, älkööt ihminen erottako". Siis avioero. Olen tehnyt paljonkin elämäni aikana syntiä, tässä keskustelussa ilmenneet ovat aivan pieni osa.
Moni läheiseni on tehnyt vastaavia syntejä. Olen aivan varma, että jokainen kivittäjä keskustelussa tuntee vastaavia syntejä elämissään tehneitä läheisiäkin ja rakkaita ihmisiä, oletteko todella itse niin hurskaita, että kivitätte heitä?
Maailman olisi todella aika ottaa pienen pieni kukonaskel eteenpäin. Tai sitten taaksepäin, jos kerran haluamme raamattun pitää niin tiukasti ohjenuoranamme. Onhan uskontoja ja uskovaisia, jotka niin tekevät. Kaikki kunnioitus heidänkin valinnalleen.
Kuvauksestsi päätellen , olet päästäsi vinksahtanut , mutta sitähän seksin kanssa sekoilu aina aiheuttaakin , sinulle tulee ennenaikainen dementtia .
Olet kyllä mestari sotkemaan asioita. Meidän ei pidä kivittää toisiamme, mutta omien syntien tai virheiden tunnustaminen ei tarkoita sitä, että yrittää muuttaa ne selityksillä oikeiksi. Mielestäni pidät tämän viestiketjun perusteella itseäsi täydellisenä rakkauden lähettiläänä ja omista mielipiteistäsi poikkeavia mielipiteitä väärinä. Olen esimerkiksi itse antanut tukkapöllyä, pidän sitä vääränä -kuten lakikin. Sitä ei muuta oikeaksi se, että minulla oli huono päivä tai lapsi teki kiellettyä asiaa kymmenettä kertaa. Kyllä omat virheet voi myöntää ja oikeastaan vasta se tekee meistä nöyriä.
Sinä todistelet kummallisesti poimituilla raamatun lauseilla selkeästi raamatun vastaista tekoasi oikeaksi. Olisi hauska olla kärpäsenä kotinne katossa, kun tyttäresi vuosien päästä itkien selittää puolisonsa pettäneen. Olen myös joskus ihmetellyt, millaista parisuhde-elämänkatsomusta pettäjät opettavat lapsilleen. Aika harva pystyy kakkosuuttaan tai pettämistään tunnustamaan esimerkiksi vanhemmilleen tai lapsilleen. Jos jokin on valheellista, niin kaksinaamaisuus.
Minun mielestäni ei ole kivittämistä, jos selkeästi pitää kiinni mielipiteistään. Vapaan rakkauden kannattajille eli pettäjille näyttää olevan todella kova pala, että joillain ihmisillä on periaatteita, joista he pystyvät pitämään kiinni omassa elämässään. Sinun tarinasi alkoi niin, että aiemmin tuomitsit pettämisen. Kun pettäminen sattui sopimaan omaan itsekkääseen kuvioosi, käänsitkin kelkkasi ja ehkä takaraivoon jäi kolkuttamaan tuo täyskäännös arvomaailmassa.
...koko juttu. Ehkä olet tällä saanut mielenrauhan, kun ajattelet olevasi jonkinlainen hyväntekijä (annoin hänelle läheisyyttä, hellyyttä ja seksiä). Ihanko mieskin sanoi halunneensa "täydentää" elämäänsä... Tästähän voidaan lanseerata uusi kiertoilmaus pettämiselle salarakkaan tyyliin: Täydennän elämääni l. käyn vieraissa.
Mahtoikohan mies myös olla juuri sitä "vaimoni ei ymmärrä minua"-tyyppiä, jolla ei ole kanttia selvittää oman parisuhteensa ristiriitoja, vaan tyydytään esim. seksittömään avoelämään, kun vaimo muuten hoitaa kotihommat ja otetaan seksiä sieltä mistä sitä saa.
Miksi yleensä pitää olla yhdessä, jos ajatukset eivät kohtaa, avio-/avoelämä on yhtä helvettiä tai seksi ei suju. Yhdessäolo taloudellisten syiden vuoksi on aika heikko peruste samoin kuin lasten takia. Lapset kyllä vaistoavat vanhempiensa onnettomuuden ja turhautuneisuuden, joten parempi erota kuin pettää.
Mitä itse olisit ajatellut, jos omalla avokillasi olisi ollut suhde jonkun toisen kanssa? Olisiko "rakkaus" ollut kärsivällinen, lempeä jne.
Jos todella rakastaa toista ei pysty elämään kaksoiselämää ja pettämään rakastamaansa ihmistä. Se on joko tai...
Esitit joitakin kysymyksen ja ajatuksia, joihin liityen olen oman kantani jo tässäkin keskustelussa esittänyt ja myös yllä olevassa "kolmaspyörä..."-keskustelussa. Jos vilkaiset ne, niin huomaat meidän ajattelevan samoin eroasiastakin. Ja jos joku (viittaan aluperäisen keskustelun "pettäjämieheen) ei toimi niin kuin minä toimisin, niin se on sitten hänen/heidän ratkaisunsa, asia ei kuulu minulle.
Oma avomieheni on "pettänyt" minua luvallani ja ilman. Samoin silloinen avomieheni sittemmin aviomieheni ihan luvallani kävi vieraissa kun olin raskaana. Niin, että se siitä. Kyllä rakkaus kestää, ei rakkaus omista. Enhän omista sitäkään toisen naisen miestä, eikä se hänen avovaimonsakaan omista. Tavaran voit omistaa, et toista ihmistä. Omistaminen tai omistamattomuus ei lisää eikä myöskään vähennä rakkautta tai heikennä rakkauden laatua.
Mutta sehän on minun näkemykseni, sinulla tuntuu olevan toisenlainen näkemys ja sinä varmasti elät oman näkemyksesi mukaan. Meillä ihmisillä on erilaisia näkemyksiä asioista ja se on vain rikkaus. Ajattelepa vaikka sheikkiä haaremissaan, hänkin ajattelee vielä eri tavalla kuin sinä tai minä. Kyllä maailmaan mielipiteitä mahtuu, mahtuisi vain suvaitsevaisuuttakin enemmän.
...ei ole pettämisestä, jos olet jo etukäteen tiennyt miehesi sekstailevan toisen kanssa vaan ns. avoimesta suhteesta joka on aivan eri asia.
Ja rakkaudessa ei olekaan kyse omistamisesta vaan itsensä "antamisesta" toiselle niin, ettei vahingoita toista ihmistä omalla itsekkäällä tarpeiden tyydyttämisellään (olivatpa ne sitten henkisiä tai fyysisiä) mitä pettäminen nimenomaan on.
Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisia olivat ne tuttaviesi elämäntarinat, jotka oikeuttivat heidät sekä itsesi rakastamaan/rakastelemaan kolmatta osapuolta l. pettämään...
koko ketju, eiköhän se kerro oman tarinani. Toisten asioita en kerro.
Sen verran pettämiseen liittyen, minkä oikeuden (useimmiten) me naiset kuvittelemme omaavamme, että voimme päättää kumppanimme seksin tarpeen määrästä. Kun emme itse halua, niin VAADIMME kumppaniamme pidättäytymään. Kysyn, EIKÖ SE SINUSTA OLE ÄÄRIMMÄISEN ITSEKÄSTÄ? Kyse on taas, vain ja ainoastaan siitä suvaitsevaisuudesta ja rakkaudesta. Jos rakastaa kumppaniaan, niin totta ihmeessa rakkaalleen toivoo hyvää, eikä kärsimystä, mitä seksinpuutteessa eläminen on.
Mielestäni en todellakaan ole tämän asian suhteen ollut koskaan itsekäs rakastamaani ihmistä kohtaan.
hyväntekijä hyvänsä, jokaikisen vi**tkarvasi nyhdän omin käsin *****si, jos ikänä kuuna päivänä sattuisit olemaan minun mieheni omaa persettään/persoonaansa oleva ämmä. Lopputuloksesta välittämättä. Sen verran olen nyt raivoissani.
eipä heti tulisi mieleen lähteä hakemaan seksiseuraa muualta, jos mies ei jostain syystä haluaisi tai kykenisi.
Sitäpaitsi onko rakkaus= pelkkää seksiä?
Ja vastaavasti toisinpäin jos mies on halukkaampi osapuoli, tapoja tyydyttää mies muutenkin kuin perinteisellä penetraatiolla kyllä löytyy.
Ja luulisi rakkauden kestävän myös jonkun pituisen selibaatinkin olipa se sitten ihan puhtaasti fyysisistä tai muista syistä johtuvaa.
Pyörität turhaan itsestään selvää asiaa sinulle edullisimmasta näkökulmasta katsottuna ja vielä suvaitsevuuden puolesta liputtaen.
tapahtua yhtä ja toista pettämisen saralla.
Satu on kyllä tosi osuva nimitys tästä sadusta.
Onhan se hyvä että edes joillain on noin vilkas mielikuvitus.
Olen samoilla linjoilla kanssasi: Miksi tosirakkautta pitäisi salata joltakin asianosaiselta? Ei valheellisuus ja jonkun narrina tai tietämättömänä pitäminen kuulu rakkauteen. Rakkaus ei ole itsekästä, sillä EI SAA tehdä pahaa!!
Alunperäisiä syitä pettämiseen voi olla ihan ihmisen oman kypsymättömyyden tai tilapäisten ongelmien tm. vuoksi (en silti itse hyväksy, mutta ymmärrän heikkoutta), mutta että jotakin ihmistä petetään vuosikausia ja vuosikymmeniäkin.. käsittämätöntä paskaa puhua tosirakkaudesta, sillä tosirakkaus on puhdasta!!
Jos käytät sitaatteja, tulis sun ainakin ymmärtää mistä puhut. "ei etsi omaa etuaan, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittamisessa". Sinähän et ole etsinyt omaa etua kun olet nussinut parisuhteessa olevaa miestä? Etkö ole kumppanisi puolisoa pettäessäsi ilakoinut vääryydessä? Ilmeisesti olet kuitenkin iloinnut totuuden voittamisessa? :)
Mua alkaa todella tympiä kaltaisesi pettäjät tällä palstalla. Tuleeko parempi olo kun haette täältä muiden ruikuttajien hyväksyntää itsekkäälle käyttäytymiselle? Jos olisit tässä, oksentaisin päällesi. Muutenkin akat hei, miksi muuten kuvittelette että naisille pettäminen on "sallittua" jos itse ei ole parisuhteessa? Aina sitten tehdään siitä ukkomiehestä tarinan konna, VOI VITTU sanon minä!
kun sulle kerran tulee noin huono olo :-)
..muuta keksinyt kun asioita arvosteltiin. Säistäkö meinaisit seuraavaksi?
Miten voit puhua uskollisuudesta ja kärsimyksestä ,kun itse olet täyttä saastaa ja kaverisi on samaa maata....ei noin tyhmiä olekkaan
suhteen pelastus voi olla juuri se avioliiton ulkopuolinen suhde.se auttaa pitämään oman liiton kasassa joten mitä pahaa siinä on? jos ihmiset olisivat suvaitsevampia ja laajakatseisempia niin moni avioliitto olisi pelastettu.täällä on elettävänä vain yksi elämä joten lopettakaa se mustasukkaisuus ja otetaan posittiivisella tavalla rinnakkaissuhteet mukaan hyväksytyksi.olet satu aivan oikeilla jäljillä ja uskon että kohtalo saaattaa vielä teidän yhteen ja jos se on hetkellistä niin saat varmasti niistä hetkistä niin paljon irti myös nykyiseen suhteeseen ettei sitä voi mitenkään tuomita...Itse olen seurustellut 20v ja nyt ihastunut nuoreen mieheenn..4kk naimisissa
Jos on sovittu vapaasta suhteesta, niin rinnakkaisjutut on ookoo, mutta pettäminen on pettämistä ja valehtelua, vaikka kuinka piristäisi parisuhdetta. Toista täytyy kunnioittaa sen verran, että pelisäännöt on sovittu yhdessä ja niitä noudatetaan. Jotkut sopivat vapaasta suhteesta, mutta eivät kaikki voi valita niin.
Itse en henk.koht luottaisi siihen, etten rakastuisi satunnaiseen "suheenpiristys" petikumppaniin. Kun en muutenkaan harrasta seksiä ilman tunnesidettä.
EI koskaan ulkopuoliset suhteet piristä ,eivätkä tuo uutta virikettä , se on AINA suuri loukkaus omaa kumppania kohtaan , olet todella tyhmä rohkaistessasi ihmisiä ulkopuolisiin suhteisiin on todella kuvottavaa todeta että täällä on tommosia törkyläjiä ihmisten joukossa HYI kauhistus ,neuvosi tuo vain suurta tuskaa ympärille myös viattomille lapsille ,ihmettelen sinun persoonallisuuttasi mikä oikein olet .
kannattaa ottaa huomioon petkutusreissuille lähtiessä. Avio- tai välirikon sattuessa lapset saavat aina turpiinsa sata-nolla ja ovat tilanteessa todella surkeita. Meillä on ihan liikaa isättömiä ja äidittömiä lapsia tällaisten sekoilujen seurauksena. Mikä teitä pissipäät oikein vaivaa???
Hyvä neuvo: te parisuhteeseen kykenemättömät, älkää vakiintuko vaan sekstailkaa keskenänne maailman tappiin asti. Älkää menkö naimisiin, älkää missään nimessä laittako lapsia ja taloa!!!
Hei!
Olet saanut kaikenlaista paskaa vastausta silmillesi. Se kertoo mielestäni siitä, että jotkus ihmiset ovat katkeroituneet, eivätkä ole itse kokeneet mitään yhtä ihmeellistä kuin sinä. Rakkaus ei välttämättä kunnioita ihmisten asettamia rajoja.
Itse pystyn helposti asettumaan asemaasi. Kerron jonkun sanan omasta tarinastani.
Kaksitoista vuotta sitten tapasin miehen, johon rakastuin. Olin tuonnin pikkuista vaille 30 ja en ollut siihen mennessä kokenut mitään vastaavaa. Silloinen lähes 10 vuotta kestänyt avoliitto päättyi. Se suhde olisi ollut ohi joka tapauksessa. Mies, johon rakastuin oli tietysti naimisissa, mutta suhteemme jatkui, ei kovin tiiviinä, lähes kaksi vuotta. Sen jälkeen päätin, että koska en voi tätä miestä saada, minun täytyy alkaa rakentaa omaa elämääni. Tapasin nykyisen aviomieheni varsin pian päätökseni jälkeen.
Menimme naimisiin, mutta jatkoin löyhää yhteydenpitoa (lähinnä sähköpostia) entisen rakastettuni kanssa, mutta mitään sen kummempaa ei enää ollut. Ei kymmeneen vuoteen! Kunnes viime syksynä tapasimme jälleen ja suhteemme roihahti. Nyt minulla on kaksi lasta ja tilanteeni siis täysin eri kuin silloin aiemmin.
Nyt elän siis kaksoiselämää. Odotan tapaamisiamme ja väliajan yritän keskittyä omaan perheeseeni. Tiedän tekeväni väärin, mutta koen, että en voi muutakaan. Hän on kuitenkin elämäni suuri rakkaus. Yritän pitää tunteeni kurissa, mutta se on vaikeaa ja tiedän, että tämä on molemminpuolista. En edes uskalla ajatella, miten tämä ehkä joskus päättyy. Mutta päättyipä miten tahansa, asioilla on tapana järjestyä.
Voimia sinullekin!
...tämä keskustelu on kaikkien muiden kannalta turhaa paitsi...teidän pettäjien jotka ymmärrätte toisianne. Te reppanat valehtelijat ette kykene katsomaan naamaanne peilistä ja juuri sen vuoksi kirjoittelette tänne toisistanne tukea saadaksenne. Muistakaa vielä tämä:jokainen voi langeta sudenkuoppaan kerran, joskus kaksi, todella tyhmät hyppäävät sinne harkiten kerta toisensa jälkeen :)
Miksi ette muuten tyydy rakastamaan sitä "toista", esim. platonisella tasolla, miksi täytyy päästä nussimaan toiseen petiin? Eikö rakkaus tunteena jo ole väkevä ja riittävä, miksi tahria sitä pettämällä omaa puolisoa ja lapsia?
hyvin loppu kaikki