Olen entinen viuluoppilas. Soitin n.9 vuotta ja suoritin 3/3 arvosanalla hyvä. Olin aina muita hitaampi, eivätkä sormeni (todella pitkät, hieman yliliikkuvat nivelet) oikein sopineet viulun soittoon ja käsieni asento oli todella väärä. Menetin intoni musiikkiin täysin lopulta mm. sen vuoksi että oli niin paljon suoritettavaa, enkä ollut missään hyvä (tutkinnot, teoriat jne.) Tästä on nyt aikaa lähes kaksi vuotta enkä ole koskenutkaan viuluun. Koitin kuitenkin tänään soittaa taas ja se oli yllättävän mukavaa, ja jotenkin innostuin taas ja sain todella kovan halun alkaa harjoitella, korjata virheitäni ja saavuttaa vielä joskus kauniin perussoittamisen edes, en siis tavoittele välttämättä mitään todella teknisesti vaikeiden kappaleiden hallintaa. Onko minun järkeä yrittää uudestaan kun olen jo antanut olla näin kauan ja olen jo 20v.? Siis haluaisin mahdollisesti vain hieman taas harrastaa tätä omaksi ilokseni. Ja onko jotain paikkaa mistä saisi tunteja ilman tutkinto yms. paineita?
Musiikin ilo kateissa
entinen viulisti
141515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvä viulisti,
etsi itsellesi HYVÄ yksityisopettaja!
Opettajaa valitessasi kannattaa vähän tentata, että onko opettaja itse joutunut tekemään aikoinaan opiskellessaan paljon tekniikkaa. Näin hän ehkä voi ymmärtää sinunkin ongelmiasi ja ehdottaa niihin parannuksia. Sellaiset opettajat, jotka vain aikoinaan vain "rupesivat soittamaan hyvin", harvoin kykenevät auttamaan oppilastaan tämän soittoteknisissä ongelmissa. He eivät kykene samaistumaan oppilaaseensa, eivätkä kykene käsittämään, miltä tuntuu, kun ei vaan hiffaa ja kun sormet eivät vaan pelitä. Heiltä saattaa puuttua kärsivällisyys ja keinot ja oppilaan tehdessä yhä enemmän ja enemmän töitä, he saattavat ahdistua omaan avuttomuuteensa ja siihen rusentuu oppilas-opettaja -yhteistyö.
Jos opettaja hermostuu kysymyksiin, jos hän ei suostu neuvomaan tai ei ole valmis kokeilemaan uusia ideoita, keinoja tai selittämään asiaa kymmeneltä eri kantilta - eli jos opettaja ei täysin voimin tähtää siihen, että sinä opit, ei hän ole hyvä opettaja. Soittotuntien päänmäärä on se, että SINÄ OPIT, ei se, että opettaja pääsee korottamaan minäkuvaansa opettajana ja keräämään rahat pois. Muista tämä.
Etsi siis opettaja, joka ei ollut ihmelapsi ja joku on joutunut itse rakentamaan tekniikkansa murena murenalta.
Koska olet jo 20 ja aikuinen, voit tunnilla esittää kysymyksiä tutkia tekniikkaa aktiivisesti itsekin. Etsi käsiisi kirjallisuutta ja aina tilanteen tullen ota yksityistunteja sieltä täältä. Kaikki neuvot eivät auta kaikkia. Oppilailla on erilaisia tapoja oppia. Toivottavasti tämä sopii opettajallesi - ammattitasollakin käy oppilaitoksissa tuon tuosta mestarikurssien pitäjiä ja kesäisin reissataan kursseilla ja festareilla. En ymmärrä, miksi sellainen ei sopisi opettajalle!
Tekniikan hiominen parin vuoden soittotauon jälkeen on hyvä - silloin voi aloittaa ikäänkuin "alusta", edes vähän alummasta, kuin kesken tiiviin harjoittelurumban.
Lähde ihmeessä tutkimaan viulunsoittoa lisää, kun sinulla on tallella musiikin ILO! Älä anna entisten kokemusten kummitella, olet nyt vanhempi. Muista, että miksi palasit musiikin pariin: siksi, että soittaminen on kivaa.
Tekniikkaa parantaessa tulee vaihe, kun soitto tuntuu todella vaikealta ja on sellainen olo, ettei osaa enää yhtikäs mitään! Soita silloin viulua meditatiivisesti ja hitaasti, mietiskellen ja keskittyen. Muista, että kaikkien liikkeiden on oltava luonnollisia ja tuntua mukavilta! Keskity siis siihen, kuin joogassa. Ei mitään väkisin.
Ei ole tarkoitus, että tekniikka tähtäisi siihen, että kykenisit soittamaan nopeasti kuin konekivääri. Tekniikka auttaisi sinua saamaan viulusta irti sen, mitä haluat soittaa! Se auttaisi sinua toteuttamaan musiikin iloa ja sisäistä musiikkiasi. Yksinkertaisenkin kappaleen voi soittaa sieluasärkevän taiturillisesti, ilman mitään temppuilua tai kikkailua. Tekniikka tarkoittaa sitä, että teet viulun kanssa yhteistyötä, et taistele sitä vastaan. Tarkoitus on löytää luonnollinen soittotapa, että soitto tuntuisi miellyttävältä ja vaivattomalta.
Etsi itsellesi kiva soittokaveri - perustakaa duo! Kaveri voi olla joku saman opettajan toinen, yhtä edistynyt oppilas.
Pidä musiikin ilosta kiinni kynsin ja hampain! Jos opettaja tai jokin muu seikka uhkaa musiikin iloa, se ei ole hyväksi soitollesi. Suojele uudelleen löytynyttä musiikin iloa ja vapauttasi siinä, älä enää lähde suorittamiseen.
Joskus suorittaminen ja pelko aiheuttavat virheellisiä soittoasentoja, kun oppilas kramppaa niskaansa tai puristaa soitintansa liikaa. Tämä taas aiheuttaa paineita ja huonommuudentunteita, jotka stressaavat oppilasta entisestään. Ja noidankehä on valmis! Kohta oppilas on yhtenä jännittyneenä möykkynä, jolla on pää kipeä ja maha kipeä ja joka ei omien sanojensa mukaan osaa mitään, vaikka oikeasti osaisikin!
Ole tietoinen tästä ja muista, että soitto on yksin ja ainoastaan sinun juttusi, ihan sinun oma juttu, sinun omaksi iloksesi! Älä lähde enää suorittamiseen, sinun ei enää tarvitse, ei ikinä.
Minä pidin soitossa taukoa 4 vuotta. Kyllä taidot palautuvat, jopa ehkä vähän erilaisina, sillä sinäkin olet kehittynyt noiden kahden vuoden aikana ja opittu on ehtinyt vähän muhimaan aivoissa!
Älä siis murhetu, lähde vain soittamaan!
Itselläni on myöskin 5 vuoden tauko soittamisessa ja nyt kohta kaksi vuotta olen soitellut ja nauttinut soittamisen ilosta eri tavoin. Taidot palautuivat melko nopeasti ja edistynytkin olen. Nyt vain vaivaa kokemattomuus esiintymisessä, se suorastaan kammottaa ja jännitys lähes pilaa koko soiton.
Aikaisemmin tuntui kuin olisi ollut enemmän yhtä soittimen kanssa ja esiintyminen tuntui luonnolliselta,toki silloinkin jänitti, mutta vähemmän. Nyt tuntuu, että vuosien tauon jälkeen aivan kuin musiikillinen identiteetti olisi hukkunut ja esiintyminen ei tunnu enää niin luontevalta.
Olen siis harrastelija, enkä puhu mistään konsertoinnista, vaan soitan harrastajaorkesterissa sekä vimpan päälle treenattuja kappaleita olisi mukava joskus esittää esimerkiksi sukujuhlissa.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavanlaisesta, ja pääseekö tälläisesta eroon muuten kuin vain esiintymällä ja tottumalla siihen. En kuitenkaan haluaisi menettää soittamisen iloa.
Monet rokkarit vetää kännit ennen keikkaa. Sit ne ei jännitä lavalla.
Nyt sinun on otettava lusikka kauniiseen käteen ja pohdittava asioita kokonaan uudella tavalla. Vaihda asennetta ja vaihda tyyliä. Ala soittamaan jotakin aivan muuta. Jätä vanha paska eli se mikä vain tuhoaa itsetuntosi. Keksi semmoinen tyyli, joka vahvistaa itseäsi ja josta todella nautit. Ala soittamaan jatsia, rokkia, viihdettä, uutta kansanmusaa tai jotakin avan sekopoltsihommaa. Soitamine ei ole eikä saa olla liian vakeaa. Soittamisen pitää olla hauskaa. Mutta älä enää oskaan mene takaisin vanhaan eli siihen, mikä heikentää sua. Ellei musan harastaminen vahvistua sua, niin lopeta homma kokonaan ja keksi jotakin aivan muuta.
Tuolla kuoro/laulu- topicissa oli vähän vastaava kirjoitus, ja tässä oli aivan loistavia neuvoja jotka pätevät myös laulajiin. Allekirjoitan joka sanan.
hyviä neuvoja nuo kaikki!
minusta tärkeintä ei olisi muuttaa tyyliä, vaan ihan ensin hankkia KIVA opettaja, siis sellainen, jonka kanssa kemiat pelaavat yhteen.
seuraavaksi: soita yhdessä muiden kanssa,mutta ei mitään "takoitusta varten" (siis konserttia, tutkintoa, koska opettaja haluaa tms) vaan pelkästään siksi, koska se on hauskaa. Siinä voi sitten kokeilla kaikkea uuttakin.
Voisit myös hakea esim Helsinginkadun sinfoniaorkesteriin soittamaan. Sinne riittää 3/3 taidot (kunhan saat ne takaisin, mutta siinä ei kauaa mene), ja siellä on kuulemma tosi kivaa. Laita meiliä kapellimestarille. Näilläkin palstoilla mainostaa lisäksi MinjArt, jolla on kamariorkesteri harrastajille.
Last but not least: anna mulle sun yhteystiedot, niin otan yhteyttä. Meillä on myös pieni soittoporukka, ja meillä on aina hauskaa kun soitetaan yhdessä.
Kiitos kaikille hyvistä neuvoista ja ajatuksista :) Ennen kuin lähden etsimään opettajaa tai soittoporukkaa niin haluan ennen kaikkea tutustua taas viuluuni täällä kotona ja saada perustuntumaa näin pitkän tauon jälkeen. Kun olen varma että ilo on taas tallella ja haluan soittaa niin lähden taatusti etsimään niitä vanhoja taitoja ja korjaamaan virheitä ja toivon mukaan oppimaan uutta :) Lupaavalta ainakin alku näyttää, olen nyt soitellut joka päivä ja kokoajan tekee lisää mieli. Tästä se toivottavasti taas lähtee ja tällä kertaa omaan tahtiin!
Valitse ammattisi huolella. Muusikoksi ei kannata nykyaikana ryhtyä se ala huonosti palkattu liian riskialtis. Valitse ammatti, joka tarjoaa työtä ja toimeentuloa ja mahdollisuuksia. Musiikkiala on Suomessa tarkoitettu vain vapaamuurariperheiden lapsille. Muut tuhotaan ja heidän lahjojaan vähätelään ja solvataan. Se on Suomen sivistyksen nykyinen taso.
en ole kyllä missään vaiheessa ajatellut enkä sanonut alkavani muusikoksi. Opiskelen aivan toiseen ammattiin tällä hetkellä ja olen siihen tyytyväinen. En haluaisi ammattimuusikoksi, vaan viulusta puhun nyt vain harrastusmielessä.
Ärsyttävää, että nykyään ajatellaan, että vakava musisointi on yhtä kuin amattimusisointi.
musiikki kuuluu kaikille, ja jos joku mättää, niin se, että aikuisille tosissaan soittaville harrastajille on tosi vähän mitään tarjottavaa. Musiikkiopistot tekee periaatteessa hyvää työtä kasvattaessaan ihmisiä musiikin pariin, mutta jälkihoito on kokonaan laiminlyöty!!
Aikuiset istuvat vain katsomossa kun "ammattimuusikot" soittavat.
Ja juuri tällaiset typerät kommentit kuvastavat sitä : oletusarvo on se, että jos haluat tosissasi soittaa, haluat muka ammattimuusikoksi. just joo..
Ihmisiä on nyt kaiken varalta varoitettava. Älkää helvetissä ryhtykö muusikoiksi. Muusikot ovat poikkeuksetta onnettomia, usein vakavasta narsististisesta häiriöstä kärsiviä ihmisiä. Harrastakaa siis vähän ja soittakaa vain helppoja kappaleita ja tehkää itse helppoa, mutta mukavaa musaa. Musaa voi itse tehdä. Ei tarvitse oikeastaan koskaan soittaa muiden piisejä. Soittaminen voi olla kuin ruuanlatto, mukavaa improvisointia.
Nykyisin ei kukaan musaopistossa pakottaa suorittamaan mitään! Yleensä aikuisosastossa saa soittaa mitä tykkää, aivan vapaasti, vain ammattilaisen johdolla!
Itse olen opsikelija ja harrastan pianonsoitoa jo monta vuotta.
Yleensä pitää vain soitella taloon ja tiedustella
asioita.
Harrastus se on mitä mahtavin,suosittelen!
Ainakin PHMO ottaa aikuisiakin oppilaita. Ja monet muut yksityiset koulut, niitä valtava määrä Helsingin aluella.
Hei!
Löysin näiltä sivuilta ihan vahingossa hyvän musiikkikoulun. Saa paljon tunteja pienellä rahalla ja opettaja on Akatemiasta maisteriksi valmistuva ja lisensiaattiopintoihin ilmeisesti menevä nainen. kannattaa kokeilla. Rento ilmapiiri, ja asiansaosaavaa opetusta!
Musisointiterveisin A-M
eli ajattelin vielä laittaa osoitteen:
www.toimisait.com/tmi-minjart
T.A-M