Niin.. itse olen seurustellut 7kk ja pettänyt poikaystävääni 2 krt eksäni kanssa. aikaisemmissa suhteissa en ole pettänyt.
Mutta vähän aikaa sitten päätin olla oikeasti uskollinen ja se on onnistunut!, koska rakastan nykyistäni ja haluan perustaa hänen kanssaan perheen yms.. Mutta koko ajan mielessäni pyörii että kuinka kauan pystyn olemaan uskollinen; tai sitten poika ystäväni. tiettävästi hän ei ole pettänyt minua, mutta kaukosuhteessa sitä on vaikea tietää..
Eli kysymys kuuluu kuinka moni on seurustellut pettämättä yli 3vuotta saatika 10vuotta??! Vain rehelliset vastaukset!
Mutta vähän aikaa sitten päätin olla oikeasti uskollinen ja se on onnistunut!, koska rakastan nykyistäni ja haluan perustaa hänen kanssaan perheen yms.. Mutta koko ajan mielessäni pyörii että kuinka kauan pystyn olemaan uskollinen; tai sitten poika ystäväni. tiettävästi hän ei ole pettänyt minua, mutta kaukosuhteessa sitä on vaikea tietää..
Eli kysymys kuuluu kuinka moni on seurustellut pettämättä yli 3vuotta saatika 10vuotta??! Vain rehelliset vastaukset!
Vastaukset 48
Vanhimmat
hyvin kysyä, kuinka moni rakastaa kumppaniaan. On nimittäin niin, että ihminen, joka rakastaa aidosti kumppaniaan, ei petä. Se ei käy edes hänen mielessään. Tuollaiset "kuinkakauanmäjaksanollapettämättä" jutut kuuluvat niille, joille ihmissuhteet ovat kertakäyttökamaa... niin ja pennuille.
:)))
Niin, kyse ei ole mistään tupakkalakosta - kauanko pystyn olemaan polttamatta - vaan parisuhteesta! Selkeästi et ole kykenevä oikeaan, aikuiseen parisuhteeseen. Et selkeästi vielä ymmärrä luottamusta ja kunnoitusta kumppania kohtaan.
Todennäköisesti, sinun pitää jäädä kiinni monta kertaa ja rypeä monta kertaa vaikeuksissa ennen kuin ehkä opit. Todennäköisesti, olet kuitenkin näitä ihmisiä jotka sortuvat pettämään, käyttäen alkoholia ja/Tai huonoa parisuhdetta tekosyynä.
Parempi olisi siis pysyä sinkkuna tai hankkia avoinsuhde.
mieheni kanssa nyt yhteensä lähes 8 vuotta, ja kumpikin ollaan oltu uskollisia toisillemme. Pettämistä ei tapahdu vahingossa, vaan se on aina tietoinen päätös. Kun päättää ettei petä ja pitää päätöksensä, niin sillon ei myös tuu petettyä.
Olin 18-vuotta yhdessä ensirakkauteni kanssa, kunnes häneltä karkasi mopo käsistä. Tätä ennen en edes kuvitellut että mitään vaaraa moiseen...
Ex-miehelle olin uskollinen 7v ja sit lipsahdin seikkailemaan. Seikkailinkin sitten oikein urakalla. Nykyisen kanssa olen ollut yhdessä 4v, enkä ole pettäny kertaakaan, eikä ole käyny edes mielessä. N27v
En kertaakaan pettänyt yli 10 vuotisessa suhteessa, eikä puolisonikaan. Vahingossa ei kukaan petä, se on tietoinen päätös puoleen tai toiseen.
Ja sillä ei kannata pettämistään perustella, että kyllä se kumppani varmaan mua jossain vaiheessa pettää. Joillakin on periaatteet, jotka pitää.
Jos ei kykene suhteen pelisääntöihin niin ehkä ei kannata seurustella. Ja hienoa, että rakastat kumppaniasi ja haluat perhettä, yms, osoitat sen loistavasti.
Samaa mieltä muiden vastaajien kanssa. Tiedän mikä on oikein ja mikä väärin, toimin sen mukaan. En ole mielihalujeni tahdoton uhri. En ole koskaan pettänyt, kaikki seikkailut on seikkailtu suhteen päättymisen jälkeen. Olen naimisissa ja uskollinen olen ollut koko kuusi vuotta. Jos haluaisin seikkailla muissa sängyissä, en olisi parisuhteessa, vaan siellä seikkailemassa.
tää on oikeesti pirun huono kysymys, sillä kuka tahansa voi olla pettämättä vaikka koko ikänsä. ihan samalla tavalla kun jos et koskaan enää syö omenaa, tai kieltäydyt täysin lihasta koska olet vege, tai et koskaan käytä kumisaappaita, tai et koskaan katso kiellettyjä elokuvia, tai et koskaan aio mennä huvipuiston laitteisiin KOSKA ET HALUA.
luuletko tosiaan tyttörukka että seksi on jokin mitä ei voi hallita? että hups vaan vieraan miehen muna meni sisään ja minkäs sille voi, koska se oli SEKSIÄ ja minulla on niin kovat VIETIT. paskanmarjat.
itsekäs sinä olet. opettele rakastamaan muita äläkä ole niin minäminäminä. JA JOS ET TIEDÄ MITÄ RAKKAUS ON; se on tekoja. ihan sama kenelle lässytät tunteistasi että "voi miten ihana mieheni on, haluan hänen kanssa perheen ja plaaplaa" MITEN SE NÄKYY? kirjoitat tänne palstalle pettämisestä ja eksistä. sekö on oikeasti rakkautta? minun mielestä ei.
jos lääkäri kieltäisi sinulta jonkun ainesosan syönnin siksi että se on sinulle vaarallinen koska olet sille allerginen, lopettaisit sen syönnin heti.
mikä estää ajattelemasta seksistä muitten kanssa samoin? se ei tee kenellekään hyvää.
pettäminen jättää jäljen myös sinuun. sinusta tulee itsestä epäileväinen kumppaniasi kohtaan, koska epäilet että KOSKA MINÄKIN, HÄNKIN VOI SIELLÄ TEHDÄ NIIN IHAN YHTÄ HYVIN. jaa-a.
jos yrittää kaikkensa ei häviä mitään. elä elämäsi hyvin, niin et häviä mitään vaikka hän pettäisi. et häviä mitään vaikka mitä tapahtuisi niin kauan kun sinulla on tieto siitä, että sinä olet tehnyt kaikkesi, enempään et edes pysty. sellaisille ihmisille elämä hymyilee.
kokemusta on.
terveisin,
entinen pettäjä; AINA pettäjä sydämessään. ja kärsin siitä ikuisesti.
Itselläni on takana pitkä parisuhde joka myös avioliittoon sinetöitiin ja kuvittelin sen olevan loppuelämän yhteistä taivallusta. Vaan eipä ollut. Minä "sinisilmäisenä" en edes osannut epäillä puolison pettävän minua, vaan joku ulkopuolinen antoi vinkin. Siitä alkoi helvetti. Lapsi oli pieni ja talo velkana. Puoliso selitti, että se oli vaan pelkkää seksiä ja minua hän rakastaa. Lapsen syntymän jälkeen en ollut hänen seksuaalisten halujen määrää tyydyttävä. Koitin antaa anteeksi ja hetkellisesti kaikki toimikin ihan hyvin. Tavallaan löysimme toisemme uudelleen, mutta sisimmästä ei koskaan kadonnut se petetyn epäluulo. Lopulta tilaisuus teki minustakin ns. varkaan ja loppu onkin sitten historiaa. Ero tuli.
Koitan sanoa, että toisiaan rakastavien ja kunnioittavien puolisoiden ei tarvitse etsiä vierasta syliä. Jos jokin alkaa mättää, niin silloin pitää ottaa se keskustelun alle ja puhua omista tunemuksista, sekä koittaa yhdessä löytää keino sen parantamiseen. Ei pettäminen mitään paranna. Parisuhde joka toimii ja jossa molemmilla on oma tilansa, niin siihen jos hetken mielijohteesta sotkee pettämisen, ei koskaan ole enää ennallaan. Syyllisyyttä kantaa tekijä, katkeruutta petetty. Helppoa ei ole kummallakaan.
Vain omasta puolestani voin kertoa, että olen yhä uskollinen elämäni naiselle, jonka kanssa yhteistä taivalta takana yli 25 vuotta...
koko elämäni. Toisesta ei tietenkään voi koskaan olla satavarma, sen osoitti tämäkin suhde... kolme vuotta ja nyt mies jäi kiinni pettämisestä. En olisi koskaan hänestä uskonut, pidin häntä rehellisenä ja rakastavana, näytti sen myös teoillaan (tai voiko näin enää ajatella..). Seksikin toimi, monet suojaavat tekijät suhteessa. Mies ei osaa itsekään sanoa syytä toiminnalleen. Ei hän tiedä. Hän on kuin pässi jota vedetään narusta? Terapiaan ollaan menossa, ehkä sitä kautta jotain aukenee hänelle itselleenkin.
Entinen mieheni ei tietääkseni koskaan pettänyt, olimme uskollisia vaikka vaikeaa olikin.
Rehellisyys maan perii, ja valheella on aina lyhyet jäljet. Muistakaa tämä ohjenuora läpi elämän. Ja älkää tehkö sitä toiselle, mitä ette haluaisi itsellenne tehtävän.
Niin, olen ollut uskollinen 4v miehelleni, enkä voisi kuvittella, että joku muu mies voisi koskea miuta....
Jos olet 7kk suhteen aikana pettänyt kahdesti ja väität olevasti nyt "onnistuneesti uskollinen" jonkun "päätöksen" johdosta, niin ei hyvää päivää mitä *askaa.
.
.
.
Oman elämänkokemuksen mukaan ympäristöä seuraamalla lähes tulkoon jokaisessa noin 5 vuotta kestäneessä suhteessa on tapahtunut jotain ainakin toisen osapuolen toimesta. Se onko asia kaikkien / molempien tiedossa on eriasia ja onko ihan seksistä / yhdynnästä kyse on hieman vaihtelevaa.
Ajan myötä kuva elämän ruusuisuudesta on kyllä rapistunut, mutta en silti katso hyväksyväni pettämistä sen enempää kuin joskus nuorena ja sinisilmäisenä. Tietenkään (tiettävästi) omakohtaista kokemusta ei ole tullut vastaan että paha sanoa miltä tuntuisi jos tilanne olisi päällä.... mutta nuo sinun "onnistumispuheet" saavat kyllä veren kiehumaan.
ikänen ootkaan?! Joku teini? Mitä poikakaveri on siihen sanonut kun oot kerroit että sulla teettää vaikeutta olla uskollinen? Ja jos et oo kertonu, niin kannattaa kertoo! Ei hyvää päivää... Ehkä kannattais suosiolla pysyä sinkkuna!
Pettäjänainen on pelkkää saastaa.....
"koko ajan mielessäni pyörii että kuinka kauan pystyn olemaan uskollinen"
Silloin kun haluaa olla uskollinen, ei tarvitse tuollaista miettiä. Se onnistuu ihan yrittämättäkin.
"tai sitten poika ystäväni. tiettävästi hän ei ole pettänyt minua, mutta..."
Yritätkö rationalisoida omaa pettämistäsi sillä, mitä toinen ehkä tekee tai ehkä ei tee? Et voi paeta vastuuta omista - ja vain omista - teoistasi sillä, että ehkä se toinenkin.
"koska rakastan nykyistäni.."
Tuohon on vaikea uskoa. Tai sitten käsitykseni rakkaudesta on kovin erilainen kuin sinulla, koska olet tuntenut tarvetta pettää edes ne kaksi kertaa. Tai antanut intohimojen viedä, tai kännipäissä kuukahtanut eksän petiin - tai ihan miten se kulloisenkin selityksen mukaan menee.
Ja lopuksi ne rehelliset vastaukset peliin, joita peräänkuulutit. Täällä 17 vuotta rehellistä ja uskollista menoa.
...mutta tähän kysymykseen ei voi vastata kuin omasta puolestaan. Eli te, jotka sanottu, että ei ole puolisonikaan pettänyt - te ette voi sitä tietää. Valitettavasti isoin osa ei syrjähypystään kerro. Jos olisin puoli vuotta sitten vastannut tähän, olisin ehkä itsekin julistanut :"yhdeksän vuotta yhdessä eikä kumpikaan ole pettänyt". No, enää en voi sanoa kuin, että minä en ole koskaan pettänyt ketään. Hänellä oli vuosia sivusuhde, joka ei näkynyt mistään.
Yli kuusi vuotta ja pettämättä.
Ei se vaadi minkääänlaisia ponnisteluja. Se käy itsestään ainakin meillä. Jos toista rakastaa häntä myös arvostaa.
Tämä oli todella outo kysymys.
Pitäisiköhän sinun harkita seurustelusuhdettasi mikäli uskollisuus on noin suuri kynnys?
Koko avioliiton ajan eli 18 v. Mies ei ollut.
Olen ollut kolmessa pidemmässä suhteessa, yksi niistä kesti 8 vuotta. Mua on tässä 8 vuoden suhteessa petetty, muissa ei tietääkseni ole petetty. En ole koskaan pettänyt, en näissä suhteissa enkä lyhyemmissäkään. Koskaan ei ole siis ole ollut kahta miestä samaan aikaan, ei edes treffailuvaiheessa.
oon ollut uskollinen, mies jäi syksyllä kiinni pettämisestä, kun olin raskaana.
Nyt mietin seuraavaa siirtoa.
Itse en voi kuvitella pettäväni, osaan kyllä lähteä suhteesta rehellisesti.
Olen ollut kimpassa miesystäväni kanssa 9,5 v ja kertaakaan en ole pettänyt. Toki olen kahdesti ihastunut meille molemmille yhteisiin tuttaviimme ja molemmilla kerroilla olen ihastuksesta miesystävälleni kertonut. Ihastukset ovat tulleet niinä aikoina, kun parisuhteessamme on ollut hieman hankalaa, mutta kertaakaan ei ole tullut mieleen lähteä kuitenkaan pettämään...
Jos kysyt miksi en ole kuitenkaan pettänyt... ehkä siksi, että jos miesystäväni pettäisi minua, se olisi jotain niin loukkaavaa ja satuttaisi niin pahasti, että en ikinä haluaisi tehdä samaa hänelle. Eli tiivistettynä perinteinen kristillinen ajatus, että kohtele toisia kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.
Miksi ihmeessä olet kertonut ihastuksistasi??? Minä en ainakaan haluaisi kuulla, se loukkaisi. Enkä satuttaisi puolisoani kertomalla. Ihastukset menee ohi, niistä ei pidä suhteelle ottaa taakkaa.
Itselläni on kaveripiirissä joku jos toinenkin pettänyt. Osa suhteista on kariutunut ja osa ei. Se vähän riippuu miten tuon osaa ottaa vastaan. Usein pettämisen syy on yksinkertaisesti se ettei kotona saa tarpeeksi huomiota tai se ettei suhteessa ole enää vipinää. Jos mies on kotona kuin laiska ja hän ei jaksa osoittaa enää tunteita samalla tavalla kuin suhteen alkuvaiheessa niin lahna niin en yhtään ihmettele jos nainen käy sitten pettämässä.
Jos naisilla pettämisen syy on se ettei mies jaksa kotona huomioida vaimoaan niin miehillä pettämisen syy on usein seksi ja se ettei vaimo anna tarpeeksi tai se ettei kotikammarissa ole tarpeeksi toimintaa. Miehet yleensä haaveilevat vauhdikkaammasta seksistä ja naiset miehestä joka himoitsee ja osoittaa suurta huomiota naista kohtaan. Nämä ovat usein asioita jotka jäävät pois suhteesta ajan mittaan.
Kaveripiirissä ovat jotku olleet jopa valmiita pettämään puolisoiden kavereiden kanssa mutta niin ei ole vielä käynyt. Toiset ovat taas pettäneet tuntemattomien kanssa. En nyt tarkkoja lukua tässä viitsi paljastella mutta kyllä sitä on sattunut puolin ja toisin ja siitä ollaan luonnollisesti oltu hiljaa puolisoilleen. Joskus on jääty kiinni eikä se ole aina johtanut suhteen loppuun.
Elämä on, vaikkei kaikki sitä halua myöntää.
Ja jos tarkkoja ollaan, niin minäkin olen luultavasti pettänyt, koska on asioita, joista en puolisolle kerro. Mutta täytyy myös sanoa, etten pidä pahana, jos puolisoni on muita kokeillut.
Ilmeisesti pelkkää vitsiä :(
Pidät järkevänä vastausta, koska se vähentää omia omantunnontuskiasi.
Oikeasti mikään teko ei muutu sen hyväksyttävämmäksi, mitä useampi siihen syyllistyy.
En minäkään esimerkiksi varasta, vaikka jotkut sitä tekevät ja pitävät vähäarvoisena rikkeenä. Jos ei ole sovittu avoimesta suhteesta, pettämällä ei toista lähdetä loukkaamaan. Elämä on valintoja ja myös toisen oikeutta valintoihin on kunnioitettava (eli on kerrottava, että en ole uskollista sorttia, jolloin kumppani voi valita, sietääkö sen vai ei).
ihanko olit tosissas ettei sua haittaa vaikka puolisos kävis hässimässä muita?! Taidat olla aika kylmä ihminen jos sellanen ei tunnu missään, huh!
Luuletko omistavasi toisen ihmisen?
tässä ny mistään toisen omistamisesta ookaan kyse. Vai etkö vaan halua nähdä niiden eroa?
Jos tylsistyy suhteessa eikä saa tarpeeksi seksiä, olisi vaan parempi olla rehellinen. Toki se vaatii rohkeutta, mitä ei nykyiseltä big-brother-pullamössöltä löydy, mutta voisi vaan sanoa mitä ajatuksia itsellä pyörii päässä. Tai sanoa, terve, lähden tässä naimaan jotakuta toista. Tai täytyy olla kanttia lopettaa edellinen suhde. Jos mieheni sanoisi minulle että lähtee naimaan jotakuta toista, suhde ei välttämättä katkeaisi, mutta jos selviäisi että se on tehty selkäni takana, sitten se loppuisi siihen
En oo pettänyt koskaan avokkiani, eikä hänkään ainakaan tietääkseni minua. Jos hän pettäisi ja saisin tietää siitä, meidän juttu olisi sitten siinä..saman tien poikki, vaikka ehkä tekisi kipeää itsellekin, mutta silti. En pystyisi enää sen jälkeen luottamaan toiseen riittävästi.
Jos vieras liha rupeaa jostain syystä himottamaan liikaa, niin ensin irti vanhasta suhteesta ja vasta sen jälkeen "vieraisiin"...että semmosta mulla
ikinä en petä.
mua on petetty 3 kertaa. joka ainoa pitempi suhde päättynyt naisen pettämiseen. :(
Se voi tietenkin olla vain kurjaa sattumaa, mutta kannattaa myös miettiä, millainen on naistyyppi johon ihastut/rakastut. Mihin asioihin olet heissä ihastunut... Suhteen alussa kannattaa aina ottaa puheeksi yleensäkin ihmisen arvot ja moraali. Jos toinen sellaisesta keskustelusta kiusaantuu, niin voi hyvin päätellä ettei kovan paikan tullenkaan ole valmis pysähtymään ja miettimään tätä elämää, mitä tekee toiselle oman edun nimissä.
45 VUOTTA, JOS OIKEA NIIN HYVIN ON MENYT
ollaan oltu yhdessä reilut 20-vuotta
pappi ei oo aamenta meille sanonu eikä sano
kun ollaan oltu kerran naimisissa kumpikin aikaisemmin
mutta siitä pettämisestä kumpikaan ei oo toista pettänyt eikä petä
se on meille molemmille itsestään selvä asia
Persevakka kiitos.
Avoliittoa takana reilu 20v...sinä aika vieraan naisen kanssa panopuuhissa neljästi...syykin selvä naiseni ei halua seksiä.
40v hääpäivä oli juuri ihanan mieheni kanssa. Ei ole ollut tarvetta pettää. Luotan myös mieheeni.
Mä olen 41 v nainen, miehen kanssa avoliitossa jo 23 vuotta...Ja onpa sinä aikana tullut myös oltua kahden vieraan miehen kanssa petipuuhissa...omantunnontuskia ei ole ollut ja hyvin menee.
Mikään ei ole sen helpompaa kun pysytellä uskollisena, jos ainoa joka multa mitään haluaa on oma vaimo ja sekin vain kerran kuussa.
Yhdessä vaiheessa yritin ihan hirrrveesti, ei onnannut tällä luonteella. Vai onkohan meikässä joku vika?
No hitsi; yritin olla uskoton siis.
En ole koskaan pettänyt, sellainen ei sovi ajatusmaailmaani. Mutta en ole koskaan myöskään eronnut. Tiedän etten itse erolla saa mitään sellaista, mitä vielä haluaisin, vanhetessaan mies kuin mies on kasvanut tavallaan henkisesti alaspäin, he tarvitsevat vain äitiä ja sellaista miestä minä en tarvitse. en tarvitse miestä joka yrittää viimeisillä vuosillaan uhoilla ja egoilla.
Voin kyllä käydä mielenkiintoisia keskusteluja toisenkin sukupuolen kanssa, mutta pettäjä ja uskoton en ole.
Mä en oo koskaan pettäny, mut on aina petetty, joten olen vahvin lenkki ja naiset heikoin lenkki...
En ole koskaan pettänyt. Nykyinen suhde 9 vuotta vanha ja siitä asuttu 6 vuotta yhdessä.
Minä näen asian niin että joka oikeasti rakastaa kumppaniaan ei valehtele tai kieroile MILLÄÄN tavalla seläntakana. Jos jotain pitää salailla ym. niin parisuhde se ei ole, yleensä ne pettävät/valehtelevat jotka eivät luota toiseen joka on aika ironista. Parisuhde on parisuhde, jossei voi olla yhden kanssa niin ei sitten tarvii olla parisuhteessa. Kannattaa aina miettiä että myös jotkut eläimet yhtyy monien kanssa ja jotkut taas elää koko elämänsä saman kanssa eikä yritäkkään muiden luo, ihmisissä se on sama on erinlaisia ihmisiä niin paljon että pitää löytää se omanlainen tyyppi kenenkanssa voi olla ilman että tarvii pelätä. Kieroilioiden takia jotkut ihmiset eivät enää usko ihmiskuntaan ollenkaan se on vakava asia miten tollanenki satuttaa.