kokonaan, niin muut miehet ei enää kiinnostu. Tiedän sen johtuvan itsestäni. Meni tylytyksen myötä viimosetkin itsetunnon rippeet. Ei se ollut tylyttäjä miehen syytä, että inhosi minua. Inhosin itsekin, en kelvannut itselleni, en hänelle, enkä muillekaan. Nykyisin kelpaan itselleni, mutta miehille en. Toiset neljä vuotta vielä, niin kuka kelpaa minulle.
Aika haavat parantaa, sanotaan. En tiedä vielä, mutta haavojen kanssa on oppinut elämään ja totuuden, vaikka tilanteet ja olosuhteet olisivat olleet toiset, ei tylyttäjä olisi minuun rakastunut.
Aika haavat parantaa, sanotaan. En tiedä vielä, mutta haavojen kanssa on oppinut elämään ja totuuden, vaikka tilanteet ja olosuhteet olisivat olleet toiset, ei tylyttäjä olisi minuun rakastunut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei yhden tylytys oo maailmanloppu sen on voinu nähdä muutama ihminen joka uskoo sen ja muutama ihminen jotka vaan kääntää selkänsä sekä muutama ihminen jota miettii että "ainoostaan mies voi olla noin idiootti"
Mun mielestä sie et vielä kelpaa itselles. Hymyilet sie peilikuvalles? Ei riitä että itselleen kelpaa, sillon asialle pitää alkaa tehdä jotain. Se mitä se on niin ei oo yksselitteistä vastausta, yleensä elämäntapojen parantaminen ja liikunnan lisääminen riittää, mut joskus sit pitää tutkia ittiään vähän pintaa syvemmältä.
Ja seki on totta, että ihminen ei oo haavoittumaton mut me parannutaan. Ja ittesä kaa oppii kyllä elämään, vaikeempaa on oppii nauttimaan ittesä kaa elämisestä. Kovinkaa moni ei sitä oikeen osaa. Miks sen tylyttäjän pitäs rakastuu sinuun? Oisko joku fiksumpi parempi vaihtoehto. ja sellasen löytää ku oppii tuntemaan itsensä, osaa erottaa vahvuudet ja heikkoudet. Ja pystyy kääntämään ne heikkoudet vahvuuksiksi ja mahdolliset uhkat tilaisuuksiks. Mut kaikista tärkeintä on päättää se että minä haluan tykätä itsestäni. Ja tykätä sit kans.
nainen syyttä itseään ja muuttuu. Mies syyttää muita ja odottaa muiden muuttuvan. :)